epä-

mun termistöön itsestäni on liittynyt muutama epä-alkunen sana, kuten:
- epänainen
- epävartalo
- epäihminen

lueskelin tossa yhden kanssaodottajan blogia. se yrittää pakata synnytyssairaalakassiin föönin (!?), meikit (?!?!?!) ja aamutakin (?!?!?!). mitähän se nuilla ehtii siellä synnärillä tehdä? tai viitsii? onko se menossa kohti todellisuutta? vai onko TOSInaisten todellisuus jotakin muuta kun tällästen EPÄnaisten? mun piti laittaa ripsarit silmille kun lähdin junioria synnyttämään, koska piti juhlistaa sitä että pääsi vihdoin ulos talosta jonnekin. en sitten laittanut. ja ne olis varmaan ollu pitkin naamaa siinä 40h pinnistelyaikana kuitenkin, oli mitä everlaastia tahansa. ajattelin ruokkia naisellisuuttani tässä laittamalla kestovärit ripsiin jo tässä lokakuun aikana. oli ne naamassa vielä synnärillä tai ei. kätevästi tämmönen EPÄnainen on kasvattanut myös kotiäitiponnaria. ihan vaan just siks, että ehtii enempi lapsen kanssa olemaan kun ei tarvitse tukkaansa järjestellä joka välissä. mua naurattaa myös puheet siitä kuin ne sairaalavaatteet on niin rumat ettei niitä voi päälleen laittaa. voi anna mun kaikki kestää. mä itse vihaan kaikenmaailman aamutakkeja. voisin kyllä jonku silkkisen toki hankkia ihan synnäriä varten, ettei tartte niissä rumissa ja epänaisellisissa rytkyissä siellä heilua. (niissä mitä kyselin omalla työpaikalla hoitsuilta josko mun lähiömutsiasustukseen sais moisen jostakin pöllittyä, kun se sairaalan aamutakki on niin mukava päällä. voi mua, epänaista!)

epävartalo mä alan olemaan ihan tosissaan. mun ryhti istuessa on kuulemma ihan järjettömän suora, mutta siihen ne positiivisuudet loppuivatkin. ja tuokin mokoma johtuu siitä että lyhyt keskivartaloni kun on sisältä täynnä vauvaa, on anatominen mahdottomuus saada selkää lysyyn. takaapäin ei myöskään mun raskaus näy ollenkaan. kiva. mäpä en itse sitä näekään. muru myös avuliaasti kertoi linea negran ilmiintyneen mun mahaan. kiva, en ollutkaan siitä itse tietoinen, se kun on tuolla mahan alapuolella, jonne en näe. bikinirajan siistiminen on myös mission impossible, kun ei sitä näe. turvotuksia on myös. jaloissa etupäässä. vaikka painoa ei ole liikaa tullut, on tälläset emäntäkintut mulle aika vieraat. isot tissit on tosi kivat, mutta kun tiiän mihin sfääreihin ne repeää taas heti synnytksen jälkeen, ei niistäkään oikeen osaa iloita. sukkiena ja saappaiden laittaminen on tällä vartalolla tukalaa. samoin murun halailu. ja lapsen kantaminen. samoin telkan kattominen sohvattomassa asunnossa. voi olla että kannattaa tän epävartalon kanssa viettää loppuraskaus kontillaan, perää keinutellen. siitä on hyötyä synnytystäkin ajatellen. eipä rasittuis selkä, menis vauva oikeeseen asentoon, rentoutuis, eikä painais alaraajojen suonia.

epäihminen on se joka itkee joka asiasta, hyvistä etupäässä. hermostuu esikolle siitä että esikko nauraa kun lusikka on jäätynyt jäätelöön kiinni. ja se joka valittaa epänaiseuttaan ja epävartaloaan, sen sijaan että hehkuttais kuinka totaalisen hienoa on tuntea pieni ihminen sisällään, ja kuinka ei millään malttais odottaa näitä muutamaa viikkoa saadakseen rakastua ihan täysillä uuteen ihmiseen, taas kerran.