neuvolassa

neuvolassa oli vkoja kasassa 34+3, ja ihan perusmeininki.
- verenpaineet 109/69
- painoa tullut 600g/vko (muuten ollut tahti koko raskausajan 200g/vko)
- hb 119 (vaikka mä tosi huonosti muistan syyä sitä rautaa...)
- sydänäänet jees.
- sf-mitta 31 (mikä musta on iso, kun aiemmissa raskauksissa on ollut lopussa ton mitan (mutta mittaaja taas eri kun normisti))

puhuttiin mun jaksamisesta, ja neuvolatäti muistutti että mä olen erityistarkkailussa just sen takia että viimevuosi oli aika hirveä, ja kun olen tällänen "pärjäävä" ja "liian reipas". kiitos huolepidosta, mutta tälläkertaa keskustelu vitutti mua. tylsää kun siinä oli se opiskelija, ja olisin mieluummin jutellut sen mun oman terkan kanssa kaksin muutakin. nyt vaan sitten tuntui kun olisin ollut kuulustelussa. kysymyksiä tuli sarjatulella:
- kuka tulee mukaan synnytykseen?
- saatko apuja, muistatko pyytää?
- millaset on välit eksään, näkeekö se lapsia?
- saanko levättyä?
- mikä on henkinen tilanne?
- pelottaako? jännittääkö?
- jos vaikka soittaisin sinne psykologille ja kävisin keskustelukäynnillä?
plaaplaaplaa...

murrrrrrr... munhan parasta tässä mutta... tuntuu että omaan tahtiin pitis saada asiat juteltua. tuli myös sellanen olo että kun olen niin "reipas" niin opiskelijalle näytiksi piti vähän "keskustella". *ärsytys*