lauantai 23. helmikuuta 2013

omaan nilkkaan ja sillei

mä viimeviikolla kouhkasin mun ystävälle, kun niiden perheen lapset ei pysty koiraa kusettaan lomapäivinä sopimuksista huolimatta. musta lapselta voi pienen koiran kanssa pienen lenkin vaatia. päävastuu elikoista kuitenkin on aikuisella, tietty. mutta, mutta.

mitäs sitten kävikään samaan aikaan toisaalla..?
perjantaina, kun esikoinen oli lomalla, ja on sovittu että se kusettaa kirppusäkit päivällä. muistutin asiasta vielä viestillä. ni ei! tultiin kolmelta koko muu poppoo himaan, ja täälähän oli koirat kusettamatta.
olkoonkin että se oli siivonnut "koko päivän". ristiriitaista kähinäähän siitä kaikkien kesken sitten vaan meillekin. kyllä taas nauratti vaan oma moralistinen parisuhde- ja kasvatusneuvonta. että juu, elkää helvetissä mua kuunnelko, vaikka aina oikeessa olenkin.

no sit tehdään vielä niin, että vaikka esikoinen on näennäisen kiltti ja tunnollinen, nii viilataan mutsin hermoa sellasilla 15-30min myöhästymisillä, kotihommien kanssa vanumisella ja nukkuma-aikojen heruttamisella. ja väännetään vähän naamaa päälle.

voin sanoa että loppui hyväuskoiselta, kiltiltä ja rauhalliselta kasvattajalta närvenderi, ja sittenpä pamahti. noh. asiat on ehkä vähän taas selkeemmät kaikin puolin. riidellessäään mulle ei puhuta epäasiallisesti eikä räävitä päätä. ja jos se että pyydän nätisti, merkkaa samaa kun nada, niin multakaan ei kannata mitään pyytää. mä oon ihan helvetin kyllästynyt oleen kiva kaikille, jos saan vaan paskaa niskaan. mä olen kuitenkin kohtuun ihminen ja kuuntelen perusteltua järkipuhetta, tulee se kenen suusta tahansa, enkä hermoile turhista. siks mua vituttaa olla ihmisille kiva, jossei ne ole takas.

nii.

raivareiden ja pienten marttyyri-itkujen jälkeen olo on parempi.

mä vaadin täällä tiettyä kunnoitusta mun lapsilta mua kohtaan. kunnioitus on kuitenkin semmoinen asia mikä pitää itse ansaita mulle siihen kunnioitus-sanaan sisältyy tietynlainen ihailu ja ylpeys siitä omasta vanhemmasta. kunnoitettu on mulle semmonen ihminen jonka viisauteen luotan, ja joka omana itsenään ansaitsee sen aseman. perheessä nimenomaan huolehtimalla, rakastamalla ja rajoittamalla. vanhempien kunnioitus ei ole sama asia kun se että pennuista on alistettu kuuliaisia hellanterttuja. ihmiset on ihmisiä, ja pahjoa päiviä tulee ja menee. toiset on villimpiä kun toiset, äänekkäämpiä ja kräntympiä. jokaista kasvatetaan luonteen mukaan, niin että niiden olis turvallinen olla, että käytöstavat olis vähintäänkin kohtuulliset, ja oppis elämästä ja itsestä mahdollisimman paljon.  ja tärkeimpänä että perheessä olis hyvä olla. eikö niin?

ei mistään marttyyrimutsista ole kenellekään mitään hyötyä, eikä kukaan kunnioita uhrautujaa kuitenkaan. myöskään lahjomalla eikä runsauteen ja kivuuteen hukuttamalla osteta kunnioitusta keneltäkään. ei edes lapsilta, jos et tiennyt.

tajuutteks mitä haen takaa? 


no. asiasta seinään.
käytiin murun kanssa ostoksilla. sen pitää kohta leikkiä vähän virallisempaa kuin onkaan, ja se tartti muutaman siistin vaatekappaleen.
no ei löytyny.
mut arvatkaa mitä löysin? no juoksuHANSKAT! siis juoksuhanskat!? kuka hemmetin pelle tarviaa juoksuhanskat? eikös sitä voi pitää ihan tavan hanskoja juostessaan. anna mun kaikki kestää tää turhuuksien rovio. no. silti mä ostin ne. ku ne oli niin ihanan pehmeet ja kaikkee... j.u.o.k.s.u.h.a.n.s.k.a.t.
voi voi.

sit mä haluaisin tietää kuka on keksinyt pikkutyttöjen bikinit? mitä helvetin virkaa niillä on?
miksi alle kouluikänen tarvitsee bikinit? ja mihin? ja miks niitä on kaupat pullollaan nättien uimaPUKUjen sijaan?
kerropa se.

13 kommenttia:

  1. Muusta samaa mieltä, mutta...mitä eroa on uimapuvulla ja bikineillä? Siis jos sitä ylävartaloa pitää suojata, niin eikö oo aivan sama, tehdäänkö se yhdellä vai kahdella vaatekappaleella?

    Mun mielestä pienten ei tartte peittää ylävartaloaan.
    Olen tätä kovasti paljon miettinyt, kun olen rantaelämää elellyt ja lasten pukeutumista katsellut. Omilla on päästä varpaisiin uv-puvut tietenkin (no ei enää aina, joutuu joskus joustamaan), mutta enemmistö lapsista ui pelkät "rantakalsarit" jalassa, sukupuoleen katsomatta. Niin että niissä bikineissä on sentäs se hyvä puoli, että sen yläosan voi jättää pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. UV-puvut!!!!!!! En haluais olla sun lapsi

      Poista
  2. emmä tiedä miks bikinit on musta asuna jotenki "seksistinen" tai tiedätkö? mikä se sana on? kun pieni lapsi voi uida nakuna tai just "uimakalsareissa", että mikse se pitäis pukea kuten joku "pikkuaikuinen" bikineihin?
    emmätiä.
    mä olen ehkä tarumatisoitunu kun esikoisen pikkulapsiaikana oli nii roisia vaatetta lapsille tarjolla kaupoissa että niiden ostaminen ei vaan mulle käyny mitenkään...

    VastaaPoista
  3. Oon kanssa "lapsellisen" kaverini kanssa ihmetellyt bikineitä. Sellanen kaksiosainen uimapuku tietty on ihan ok, mut vähän arveluttaa 128-senttiset naruviritykset.

    VastaaPoista
  4. arvaa homis, että ne naruviritykset alkaa jo ihan sieltä vajaa metrinmittasista. perin omituiselta tuntuu aikuisen halu tunkea joku metriheikki bikineihin. huoh. mä oon varmaan nii kääkkä jo ajatusmaailmaltani! ;)

    VastaaPoista
  5. Jooei, siis rajansa kaikella. Mä en oo varmaan pahimpia versioita nähnykään. Täällä on vielä koulutytöt koko ala-asteen ja yläasteenkin verkkareissa (koska niillä on joka pvä liikuntatunti eikä välissä peseydytä tai vaihdella vaatteita, koska liikunta ulkona jne.) eikä missään tiukoissa naruissa, mitä olen nähnyt Suomessa kaupoissa tosiaan niille metrisille. Hih ja meillä 6,5-vuotiailla käytössä 3-4-veen koko, eli tosi "vauvamaisissa" vaatteissa mennään.

    Mut periaatteessa siis en näe eroa siinä, onko vaatekappaleita uidessa yks vai kaks, kunhan tyyli on asiallinen. Tavallaan ajattelen, että mun tytöt haluu olla kuten äitinsä ja on siks halunneet nimenomaan bikinit. Pidän tietty itteeni parempana samastumiskohteena kuin jotain mainosmalleja ;) Ja täällä bikinit on sallittuja kaikille iästä ja vartalosta riippumatta, eli ehkä tässä just on se, etten oo nähnyt niitä seksikkäitä naruvirityksiä. (Tai toki niitä on, mutta kun kaikilla on joka tap bikinit, niin suurimmalla osalla ne on kuitenkin suht asialliset). Niin ja koska lapset ottaa mallinsa musta, niin totta kai nykyään joudun itekin olemaan aurinkosuojahuppari päällä.

    VastaaPoista
  6. voi anonyymi! PERUSTELEPA taas kommenttis nii ei tarvia kenenkään vetää poroja nokkaansa. musta on kiva että sanoo mielipiteensä, mutta että sais keskustelua, nii vois analysoida tarkemmin. toi vaikuttaa vaan ns. huutelulta.

    mä luulen että R:llä on ihan omat perustelunsa uv-pukujen pitämiseen, esim. se että siellä tuo aurinko saattaa paistella. ;) vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No UV -puvut luo luonnottomuuden tunnetta. Tuntuu mahtavalta ja jotenkin avoimemmalta kun on vähän paljastavammat vaatteet, eikä olla syrjäytyneitä joidenkin ihme pukujen takana. Joo... Oon hippi.

      Poista
  7. Ohan se luonnotonta, mutta ku luonto polttaa ihon alle kymmenessä minuutissa. Aurinkorasvat on mulle myös aika luonnotonta kamaa, kun niitä joutuu vetämään ihollensa noin 8kk vuodesta. :D

    VastaaPoista
  8. Mä en luota aurinkorasvoihin ollenkaan. Oon lukenut jonkun tutkimuksen joskus, jossa tiedettiin että myrkyt niistä imeytyy ihon läpi ja aiheuttaa varsinkin lapsille kaikkea kurjaa. Meillä niitä ei siis käytetä. Mutta noi on semmosta palamatonta ihotyyppiä. Eikä viimekesänäkään kyllä aurinko kovin paistellu

    VastaaPoista
  9. Mä käyttänyt kerran aurinkorasvaa , niin palo naama TÄYSIN kymmenessä minuutissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin: en muutes käytä aurinkorasvaa suomessa. Mulla on melko hyvä iho.

      Poista
  10. Joo, mekään ei käytetä rasvoja muuta kuin todella poikkeuksellisissa tilanteissa. D-vitamiinin nosto auttoi jonkin verran palamisherkkyyteen muttei tarpeeksi yksinään. Siksi mieluummin ne vaatteet kuin rasvat, ja varsinkin, kun käyttöaika olisi niin pitkä. Suomessa kukaan meistä ei oo näinä vuosina palanut tai ollut lähelläkään, mutta kotona on toinen juttu. Toisella tytöllä tuli aurinkopisamat jo kuukausi sitten, vaikka paistoi vain muutamana päivänä.

    VastaaPoista