lämpöö

ja sit kun pääsin narisemasta yksinoloviikonlopusta, nii johan nää tyypit rupee vetää lämpöö täällä.
voi peruna.
eiku menkää nyt vaan hommiinne, ette ainakaan jää tänne natisee ja sairastaa.
kyllä mä jotaki tekemistä aina keksin.
kiitos.

onhan esmes koko hertsika yhtä kirppistä sunnuntaina.

poikaystävä-kö?

täh?
onkohan esikoinen löytänyt mielitietyn?
se on alkanut puhumaan jostakusta pojasta mulle, ja se sama nimi esiintyy nyt useammassakin uudessa tarinassa.
ja esikko hihittää jonkun lähettämille viesteille ihan holtittomana iltasin.

ja tänään kun se läksi yhteen seurakunnan systeemiin ja kävi kaupungilla, oli kyseessä "me" kun hän mulle viestitteli, eikä vaan hän itse, niinkun yleensä.

omg.
nytkö se alkaa?
koska mä voin kysyä? vai kertookse itse? 
mua ihan jotenki jännittää tää asia...

teltta pakattu

teltta [x]
pokkari [x]
bikinit [x]
juustoja, ruispuuro, soijamaitoa, nakkeja [x]
penskat [x]

pakattu.
vielä pullo kuivaa valkkaria mukaan.
juhannus saa tulla.  

vähän ahdistaa ajatus meluisista sukulaisista 24/7, mutta kovin mä niitä rakastan!
siksi suunnataan penskojen kanssa telttailemaan serkkujen mökkimaille. muru raasu jää töihin kaupunkiin. (varmaan nauttii hiljaisuudesta tosi kovin *wirn*.)

meille on luvassa melua, saunaa, rantaa, ulkoilua, grilliä, tsilliä ja upeeta seuraa. tiitiäiset menee aika aikasin nukkumaan, että viralliset juhannuskinkerit taitaa jäädä väliin multa (niinkun suht aina on jäänytkin) mutta nään itseni lasten nukahdettua riippukeinussa, pokkarin kanssa, lasi viiniä nautittavana. ei pöllömpää, ei todella.
  

hyvän mielen asiat

vinkeä piuku haastoi mut kertomaan kymmenen arjesta löytyvää hyvän mielen asiaa. tää haaste sopii mulle, olenhan arjen rakastaja, ja jumissa täällä lähiössä pikkunyrkkien, isojen tassujen ja hellan välissä!

1) se tunne, kun ympärilles katsoessa ymmärrät tän kaiken arvon, mitä arvokasta sulla on elämässä. kun se viiltävän kaunis häivähtävä ajatus että tässä on sun elämä, sun kaikki, käy sun mielessä yllättäen.
2) lasten aamunaamat. kukaan ei voi olla niin tajuttoman suloinen ja hellyyttävä kuin oma lapsi aamusella.
3) naisen ihon tuntu ja tuoksu. 
4) hyvä lenkki. koirain kanssa ulkona, aamutuimaan, auringon noustessa, lämpimässä sateessa, kovassa myrskyssä tai napakassa pakkasessa. kaikki säät käy. henkinen mielentila on tärkein.
5) omat rutiinit. perheen rutiinit. kun sirkus pyörii reippaan marssimusiikin tahdissa just niin hyvin kun voi olettaa. joskus pitää cv:hen kirjoittaa "organisointikykyni ovat täysin vertaansa vailla."
6) oma aika arjen sallimissa mittakaavoissa. [esim. aamulla koira herätti mun neljän jälkeen, kävin niiden kanssa lenkillä, ja sen jälkeen seurasin hyvän kirjan kanssa auringon nousua lähiökattojen yllä. kaunista.]
7) laskujen maksu palkkapäivänä, kun köyhä lähiömutsi huomaa että onkin varaa johkin extraan.
8) ystävien kanssa käydyt iltapuhelut, ja niiden aiheuttamat isot ja pienemmät oivallukset. jaettu välittäminen ja loputon nauru. (huomio hengellinen äiti ja ässä, tossa puol kasi on pistämätön soittoaika ;) ämmä ja ällä tietääkin tän jo.)
9) hulvattomat arjen ideat; sohvalla pomppiminen, hölmöilylaulut, omat parhaat vitsit, seinän yhtäkkinen maalaaminen vihreäksi, hitaiden tanssiminen alasti, löytötavaroiden haaliminen, koiran adoptointi ynnä muu...
10) lasi punkkua. punkkulasillinen. punkkua lasi. lasillinen punkkua. yksin. hiljaisuudessa. ja vaikka yks savuke päälle.

ja haaste jakoon kasvukivuille, tämän kylän homopojalle, margelle... ja vaahtopäille ;)

meilloli juhlat

ihan megabileet.
musta on kerrassaan loistavaa toi mun lasten suhtautuminen tähän elämään! ne ilahtuu niin hiton pienistä asioista! 

syötiin kolmisin hipuloiden kanssa, tarjolla oli keitettyjä kasviksia, dippiä ja nakkia.
ruoka lapioitiin kitusiin haarukoilla (bambamin ehkä ekakerta), ja päälle hörpittiin mehua. tämäpä oli jostain syystä lapsille aivan megahienoa ja ihmeellistä!

"voi mamma! näähän on ihan juhlat!"
"tää on niin juhlaillallinen!"

kyllä. kas kun kissa on poissa, niin...

I sydän arjenrakastajat.

joskus se arkikin on kattokaas näköjään ihan juhlaa.

hetki joulua

istun sohvalla.
väsynyt lämmin pieni poika painuu vasten.
räsy kädessään.
nuuskin hentosta tukkaa.
hieron lämpimiä pikkujalkoja.
niitä jotka mahtuvat kämmeneni sisään.

on rauhallista.
kello tikittää.

nupnup.
tutti nupsuu suussa.


tämä tuntuu joululta.
tämän haluan muistaa.

viimeiseksi

tunti edellisestä postauksesta.

olen rauhoittunut.  en kirkunut, en purrut mitään.
kaipa mä tuolle yhdelle paskiaiselle vielä puhun, ja pussaankin. ehkä huomenna jo.

laitan saappaat jalkaan, lähden koiran kanssa ulos.
se on kaunis koira.
toivoisin että se olis jo vanha ja rauhallinen. (ja sitten kun se on, toivoisin että se olis vielä nuori ja hassu.)
sen voimakas kuono nuuskii ilmaa. maata. tassut kastuu ruohikolla.
pidän sitä irti. ei se mene minnekään.
tai jos menee, huudan perkele niin että mummot tippuu ikkunoista kyyläämästä, ja koira tulee takaisin.

koira tassuttaa edellä.
sataa.
kävelen rauhallisesti, nuuhkin itsekin ilmaa, kuuntelen lähiön ääniä.
naksautan suulla.
koira ottaa katsekontaktin. tulee luo. lähdetään samaan suuntaan. kotiin.

se on rauhallinen. nätti. kiva. rapsutan sitä korvan takaa.

sisällä en jaksa kuivata sen tassuja. laitan sen pyyhkeelle makaamaan.
"mene nukkumaan" sanon. se menee.

lastenhuoneesta kuuluu pamahtavat jalat. vanha pinnasänky valittaa. poika kääntyilee, önisee. jatkaa unia.

mua väsyttää. haluaisin murun kainaloon. en uskalla mennä etten herätä.
otan viltin ja suklaata sohvannurkkaan. aion nukahtaa tähän.