palautetta ja paskaa

vaikka mulla on periaatteena että jos ei ole positiivista sanottavaa, ole hiljaa, niin joku pohja se on munkin paskasangossa.

oon muutaman päivän tuuminut kuinka mun eksällä on pokkaa moittia mua itsekkääksi, ja päädyin lähettämään sille mailia itsekkyyden olemuksesta. tosin psykologikin eron jälkeen sanoi että mahtanut olla narsistinen tyyppi, joten tuskin palaute tefloniin tarttuu edes. mutta olenpa sanottavani sanonut. murukin on ihmetellyt (ja muutama ystävä kenelle olen asiasta puhunut) kuinka jaksan joustaa ja ymmärtää, muka lapsen edun nimissä. silmäni aukesivat itsekkyysmoitteen jälkeisissä aatoksissa. lapsen etu my ass. nyt saa todella loppua pelleily lapsen suhteen. joko sitä otetaan, tai ei oteta. joku suunnitelma ja roti pitää lapsen tapaamisissa olla, ja jos ei siihen pysty ja muut asiat elämässä tulee ensin, olkoon se niin. ei voi parin päivän varoitusajalla ajatella ettei perheellä ole omia tekemisiä, ja hypätään niinkuin eräälle sopii. tai että kahdesta joulupäivästä vietetään molemmat siellä eräällä, koska muuten niillä eräillä saattaa olla tylsää.

on alkanut muakin jo rasittaa selitellä itkevälle lapselle miksei sitä ylipäätään haluta leikkimään hakea, vaikka erään luona on niin kivaa, ja eräästä pidetään kovin. joko pitää olla pitävä päivä tiedossa ja seuraava suunnitteilla, tai annettava lapsen unohtaa jos ei mielenkiintoa pikkuihmiseen tarpeeksi ole.

piste. saatana.

paskaa varmaan tulee maililla takasinpäin, mutta onneksi tietokoneessani on delete-nappula.


paskaa sai niskaansa aamulla myös autoilija, joka pentujeni takaa yritti kaahata suojatielle. pomppasin sen eteen niin että sen oli pysähdyttävä,  ja artikuloin niin selvästi kuin mahdollista, ettei jäis audikuskilta viesti saamatta: "vitun kusipää urpo. täällä on liukasta. aja vaan päälle niin tapan sut."


noh, tästä voi alottaa hyvän päivän kun on palaute oikeisiin osotteisiin jaettu.

kiitos. ja ilosta päivää teille muille!

aargh

hemmeti.
kun äimistellen etsin nettimaailmassa tietoa siitä, mikä ihme poikulia mahtaa vaivata, törmäsin vauva-lehden keskustelupalstalle. note to self: älä lue ko. palstaa enää. voi herra mun jee mitä juttuja. vaikka kuinka yritin olla provosoitumatta, sai selailu mut järjettömän raivon valtaan.

tiedoksi idiooteille:
- homoseksuaalisuus on ominaisuus ihmisessä. ei sairaus. ei rikos. homoseksuaalisuus ei tarkoita ihmisten ja lasten silmille leviteltävää seksiä, ei pervoilua julkisesti, eikä muutakaan kummallista. suurimmalla osalla homoseksuaalisista ihmisistä on aivan tavallinen parisuhde taikka perhe-elämä. jos haluatte tietää, ei meillä harrasteta seksiä keittiön pöydällä kun lapset syövät. ei varmaan heteroperheissäkään. ja tiedoksi että homoseksuaalisiin suhteisiin lapsia saadaan vaikeasti. harkinnan ja vakavan haluamisen kautta. samoin ei ole kaikissa hetero-hups-suhteissa. lasten saamiseen, kasvattamiseen ja hyvinvointiin tähtäävää toiminta ja  motivaatio on hyvin korkealla suurimmassa osassa meitä hassunkurisia perheitä.

- homoseksuaalisuus ihmisessä ei ole vanhempien aiheuttamien traumojen korjailua, tosin kun ko. palstalla väitetään.

- sukupuolineutraali avioliitto, ja homojen adoptio-oikeus on tasa-arvoista ja inhimillistä. perustelut siitä ettei raamattu tue samaa sukupuolta edustavia suhteita on aika perseestä. noin 100% varmuudella voin sanoa että ihmiset jotka tähän vetoaa, ei muutenkaan noudata raamattua kirjaimellisesti. on se vittumaista että ko. kirjasta otetaan ohjeeksi ne asiat mitkä itselle sopii, ja moralisoidaan lopuilla. enkä tosiaan ymmärrä kenen heteron avioliittoa se alentaa, että esim. mun parisuhde siunataan?

- pride-isku on hyvin hyvin hyvin tuomittavaa, ja erittäin järkyttävä teko. tosin ko. palstaa selaillessa en yhtään ihmettele että sellaista tapahtuu.

- ja sille joka kysyy miksi ihmeessä lapsia pitää moiseen pride-ällöttävyyteen ottaa mukaan, haluan sanoa; isku tehtiin helsingin keskustassa, missä on ollut takuulla myös sivullisia aikuisia ja lapsia ostoksilla, tai seuraamassa kulkuetta. ja lasten ottaminen pride-kulkueeseen on perheen yhdessä tekemistä, suvaitsevaisuuden opettamista, sen osoittamista että maailmassa on muitakin homoseksuaalisen lapsiperheitä kuin omamme. *

en todella ole tajunnut miten kapeakatseisia ja vihaisia ja typeriä ihmisiä maahamme onkaan piilotettu anonyymiteetin taakse. ihmettelen sen valossa myös sitä että saan näinkin rauhassa näitä asioita täällä omalla foorumillani huudella ja mielipiteitäni esittää, eipä ole ensimmäistäkään homovastaista kommenttia (vielä) tullut. mutta hyvä niin. kuka noita idiootteja muuten ojentaisi, jos en minä täällä? palstalle vastaaminen on aivan turhaa ajanhukkaa. 


* emme toisin olleet paikalla koska poikamme oli tosi kipeä.

juttuja ja vappua

- leikkasin spanielin jalkakarvat. en tajua mitä spennailin näinkin kauan, mutta koiran hoito helpotti tuhannesti. sillä on ollut sellaset alf-tyyliset pentukarvat jaloissa, mutta nyt ne on historiaa. mun trimmaustaidolla piski näyttää koiramaailman kummajaiselta, mutta nyt kyllä käytännöllisyys kulkee kaukana kauneuden edellä. plussana asiassa on ollut esikon hervoton naureskelu aina kun se näkee koiran.

- poikulin kuherruskausi soseiden kanssa on ohi. sitä rupeaa selkeäsi korpeamaan erilaisten mössöjen lappaminen sen suuhun. hushiiteen se sylkee outoja makuja. tissimaitokin on vähän out, kun ei laiskiainen millään jaksa imuttaa tarpeeksi tehokkaasti, ja sekös on hermostuttavaa. sekä mammasta että pojasta.

- hääasiaa on puhuttu eteenpäin. keskustelut on jäissä sukunimiasian kanssa. muru ehdotteli mulle sen sukunimeä, mutta mä en omastani luovu. enkä kai voikaan, kun muita huoltajia vailla olevat lapset jäis ehdottomasti mun nimelle, niin mulla ei voi olla muuta nimeä. murun etunimi kuulostaa hassulta mun sukunimen kanssa, mutta niin kuulostaa muutkin variaatiot. että se ei ole mikään peruste. kyllä korva tottuu.  ukkini on aikanaan ollut tosi harmissaan sukunimensä "kuolemisesta" koska sen perillisiä oli suomessa vaan kymmenkunta tyttöä. meitä ei  edes ole muita kun omat porukat, ja ihanalle ukille uskollisena kaikki muut tytöt on pitäneet tyttönimensä. niin aion minäkin. muuten murulla on omat suunnitelmat miten hääjärjestelyt toimitetaan, joten löin sille vaan oman budjettini ja ehdotukseni tiskiin ja odotan seuraavaa askelta. saa nähdä koska asian tiimoilta jotakin tapahtuu. lasten huoltoasiat odottaa myös selkiintymistä. haetaanko oheishuoltajuutta, vai odotetaanko rekisteriä ja adoptiota... senkin näyttää aika. tuntuu tosi villiltä ajatukselta että nuo lapset olis ihan virallisesti mein yhteisiä. pelottavaakin se on. mä olen niin omapitäväinen ja tottunut hoitamaan asiat "itse", niin mitähän käy jos/kun toisella on virallinen oikeus päättää, huoltaa ja hoitaa. jännä nähä.

- tänään on myös päivä jolloin siirryn omissa kirjoissani paskamutsikerhoon jälleen kerran. vien lapseni yöhoitoon. ja stressi on melkoinen. kummitätini, joka on samalla mytyn kummitäti, ottaa lapset luokseen, jotta saamme murun kanssa viettää vappuaattoiltaa kaksin. ruttunaama on iloissaan menossa, ja on ekstratyytyväinen kun veli vekkuli seuraa peesissä. uskon että tätsy pärjää hyvinkin, niin kauan kun maitoa ja velliä pojalle riittää. mutta entäs minä??

- ja vielä palaan aiheeseen johon ei mun pitänyt nokkaani lykätä. ilmeisesti etäterveiseni eivät menneet tätä kautta perille, niin vielä kaakatan aiheesta lisää. eksäni nyksä voisi nyt ihan ottaa rauhan ja levon, ja lopettaa asioiden härkkimisen ja vatkaamisen. myöskään kaupungilla ei tarvitse huudella kuinka katkeria ja vihaisia ihmisiä me olemme, koska asialla ei ole todellisuuspohjaa ollenkaan. on aika omanapaista olettaa että olemme kiinnostuneet, tai tässä arjen ja toistemme pyörittämisen keskellä, jaksaisimme edes välittää muiden asioista. muru on vetänyt oman linjansa ystävyydelle tiettyjen periaatteiden takia, ja asia nyt vaan on niin. ainoa joka sen päätä voi edes yrittää kääntää, olen minä. ja kukaan ei ole multa sitä pyytänyt. mutta siinä vaiheessa kun mun läheisistä aletaan epätotuuksia huudella tai sitä käydään mustamaalaamaan sen jääräpäisyyden tai periaatteellisuuden vuoksi, alkaa mulla keittää. ja sitten tämä asia alkaa olemaan myös MINUN asiani.

- mua raivostuttaa nää lesbojen pienet piirit, ja mua raivostuttaa ihmiset jotka sotkeutuu asioihin jotka ei niille kuulu. edes kermaperseiden ei tarvitse saada elämässään kaikkea, kuten ansaitsematonta ystävyyttä. ei sillä että mun mielestä mitään rikollista taikka tyhmää olis tapahtunut, mutta ainiin, eihän MUN mielipidettä mihinkään oltukaan kysytty. että jepjep. pyörikää te piireissänne, ja koittakaa ymmärtää se että meille eräille ihan riittää toisemme, ja omat ystävämme.

- ja p.s. kesken ravintolaillan, kun viimein olemme kahden liikkeelle päässeet, ei asiasta kannata tulla mua haastattelemaan. murua ei ensinkään, mutta nyt ei myöskään minua. olen puhunut. nyt vaikenen.

ja kaikille äskeisestä osattomille: iloista vappua täältä omatekosiman, peppipitkätossun ja herrahiiren valtakunnasta. serpentiinit on viritelty ja ilmapalloja puhallellaan. vappuvapailla meillä paistetaan munkkeja, syödään naksuja, piknikeillään ja kannetaan paskaa*

* aiheesta lisää myöhemmin, osiossa kasvimaa :)