päivä jolloin parisuhteeni meni tauolle

naureskeltiin että kirjotetaan eilinen päivämäärä kalenteriin, merkataan se ylös päivänä jolloin parisuhde päättyi.
tai tauollehan se kai vaan meni.
tänään alkaa taas jakso elämästä, jolloin todella on keskityttävä yhdessäolon laatuun, määrän sijasta. heippatihei yhteisille sohvaihkusteluilloille, heippatihei kahden naisen jaetulle kotitöille, heippatihei yhteisille sänkyynmenoille ja muulle ällölällystelylle. menetän puolisoni urheilulle.
än nyy tee nyt.

ei siinä. toinen saa tehdä sitä mistä nauttii. ja saanhan tässä kuitenkin jakaa ne onnenpapanat ja ilontunteet mitä onnistuminen ja menestys tuo, ja lohduttaa tappion hetkellä. ja paikata fyysiset dämitsit. 

harmi että on kyse kesäajanjaksosta, jolloin olis just kiva lähtä yhdessä citylle, juoda viiniä terassilla, saunoa.... mitä sitä nyt voiskaan tehdä niinkun toisen aikuisen kanssa. ei sillä, tää on ehkä viimenen kesä mikä tähänkään hommaan tuhraantuu. (lupaa hän ja ma uskon. joo-joo. *wirn*)  ja ei sillä. sydämellä mäkin oon tässä mukana. ei sitä muuten jaksais.

laatu korvaa määrän. toivottavasti.

- kirjotiksä jo sinne blogiis että meillä on 4 yhteistä vapaata viikonloppua kesässä? (siis ei lapsivapaata, vaan semmosta että molemmat aikuiset on kotona edes.)


- no koskas sä aiot panostaa parisuhteeseen?
- ööö. pitiks siihen panostaakin ihan?
- ai. no ei kai sitte.
- no jos laadulla korvais määrän?
- no juu. nii kai sitten.

homostelua ja takinkääntöä

löysin siivotessani muutaman lehtileikkeen.
tässä parhaat palat liisaleenan kolumnista.
julkaistu city-lehdessä ennenmuinoin.

"jokaisella on Asiasta mielipide, vaikkei homohommat millään lailla itseä koskettaisikaan. moralistit varoittelevat että homoliitot murentavat avioliittoinstituution. taannoin pelättiin että viiden tuhanne somalin vievän puolen miljoonan suomalaisen työpaikan, ja nyt siis kauhistellaan, että viiden prosentin seksuaalivähemmistö tuhoaa 95 prosentin parisuhteen. kuvitteleeko joku todella, että kannelmäkeläiskaksiossa kaksin käsin toisiaan mukiloivan lahtisen pariskunnan liittoa uhkaa se, että naapurissa asuvat reijo ja antero voisivat vihdoinkin rekisteröidä suhteensa?

heterofundamentalistien suurin kauhukuva on homojen adoptio-oikeus. huolestuneet nimimerkit kyselevät, millaisia pervoja reijon ja anteron kasvattamista lapsista mahtaa tulla. iskä-äiskä-perhemallia puolustelevat ei turhaan kysele, miten tasapainoisia lapsia laspia kasvaa 50 prosentin todennäköisyydellä eroon päätyvässä heterohelvetissä. näiden talebanien puheita kuunnellessa (ebeling, räsänen, mäki-hakola) voi vain ihmetellä miksi aina korostetaan raamatun aikansa eläneitä ahdasmielisyyksiä, ei ikuisesti ajankohtaista rakkautta."

niinno.
en pidä kolumnin vastakkainasettelusta, mutta näköjään edelleen ajankohtaisena pysyvä aihe.
kertokaa mulle, kun en tajunnut sen yhden takinkääntäjän sanomaa (vaalikoneissa sanonut että äänestä lakialoitteen puolesta, ja äänestyksessä kuitenkin huuti vastaan.) että "laittakaa tämä liikkeelle "oikeaa" kautta. tarkoittaen kansalaisaloitetta. mikskähän sut sinne valittiin? muuks kun edustamies ihmisten äänitorveksi? häh?

tyypillistä kinaa parisuhteessa

meillä oli tänään taas just mein parisuhteelle tyypillistä vääntämistä.
emmätajua.

mä jouduin saikuttamaan kesken päivän kun ei henki flunssan takia kulje ollenkaan, enkä millään kehtaa valmiiksi kipeiden ihmisten päälle limaa yskiä.
sit kotimatkalla laitoin murulle viestin että saigonia napsahti, että hissuksiin hoidan kotihommat.
nii.
hääpä sit peru treenimenonsa ja lähti enemmän ajoissa töistä kotiin.
oh thank you!
emmä nyt niin kipeä ole, etten voi kotia hoitaa iltaan asti.
vaikka sit olenpas.
vaikka en ole.
no ei tarvia tulla.
mut hänpä tulee.
fine.
no siinähän sitten tulee.
mua harmittaa että mun flunssa sössii muiden menot. ja pärjäänpäs hinkuhengitellen jos niin päätän.
mutta joo.
syytä olla kiitollinen. moisesta naisesta.
kaverin häissä pappi käski kilvoittelemaan puolison kanssa ainoastaan siitä, kuinka voi enemmin toista auttaa ja tukea. ja tässähän tätä. ihan toteutumaa meillä. tää on just tätä.
sikski tykkään.

oodi vävykokelaalle

noniin.
nuorimies edellen pyörii kuvioissa.
mä vissiin kerroin että ekakerralla kun se kävi täällä, mä ensin ämistelin kokoa 44 olevia kanootteja tossa eteisessä, ja sitten nurkantakaa mun eteen pamahti nuorimies ja sanoi ihan käsipäivää.
se on täällä ollessaan aina ystävällinen ja kohtelias. semmoi aito ja hyväntuulinen. ja se on tosi ihastunut noihin mein nakeroihin ja koiriin.

pari vkoa sitten se oli esikoisen kanssa vahtimassa nakeroita, kun oltiin yksissä bileissä. silloin se oli halunnut myös itsekseen lenkittää koiria. eilen se oli myös täällä, joten sudittiin murun kanssa leffaan. ja siis poika oli vahtinut ensin päivän omia sisaruksiaan, ja sit mieluusti tuli tänne vielä leikittämään mein omia. ihme tyyppi! 
se on esikoiselle vielä superkiva ja romanttinen.
ja sehän on aidosti se joka merkkaa mulle eniten.

esikoisella kun on nollatoleranssi alkoholinkäyttöön, niin poika on sitten vanavedessä jättänyt kaverien kanssa "dokailut" kokonaan. (varsin upeaa tämä!)

emmätiedä miten pahasti esikoisen kehitysvaiheet ja oidipuskompleksi on vinksahtanut, mutta kun anopille näytin kuvia tästä vävykokelaasta, sanoi anoppi pojan näyttävän ihan minulta.
voi jeesus!
en tiedä kummalle tämä kommentti on pahempi. kolkytjarisat mutsille että se näyttää teinipojalta, vai teinipojalle että se näyttää kolkytjarisat mutsilta.
huoh! *tuplamegawirn*

perfect

Mistreated, misplaced, misunderstood  
Miss "no way, it's all good", 
It didn't slow me down  
Mistaken, 
Always second guessing 
Under estimated, 
 Look, I'm still around
 
Pretty, pretty please  
Don't you ever, ever feel  
Like your less than 
Fuckin' perfect.  
Pretty, pretty please 
If you ever, ever feel 
Like your nothing  
You're fuckin' perfect to me.

välillä parisuhteeseen ilmestyy ryppyjä kuin tyhjästä. 
uskon kuitenkin että kaikki saadaan selvitettyä, jos niin halutaan.
koska mä haluan olla tässä. 
ja luulen että tuokin toinenkin haluaa. 
silloin ylivoimaisia esteitä rakkaudelle ei ole, eikä tule. 

kaksi viikkoa olen vääntänyt itkua kun lasten ipodista tulee pinkin perfect. 
mutta tuopa kertoo muutamalla rivillä mun syvistä tunteista. 
osuu. katsotaan koska pystyn taas kuuntelemaan tuota ilman slaavilaista liikutusta. 
nyyh.

aasinsilta seksiin vessanpöntössä

nonni.
siis mä kaadoin esikoisen kassin sisällön vessanpönttöön. (don't ask!) ja muistitikun, lippulappujen ja kynän lisäksi siellä ui spärdäri.
tunnen puolisoni hyvin, ja siinä mun hysteerisesti hihitellessä arabialaisen ääressä, muru tuli, niinkun osasin kuvitellakin, taivastelemaan asiaa. ennenkaikkea sitä kortsua.
"ootsä ottanu jo siltä siveyslupauksen?!"
- mitä hittoa.
"no ei se voi seksiä alkaa harrastaa."
- ai kui? vasta ku se on naimisissa? ootsä ihan älytön?
"no se on vasta kuustoista."
- ai jeesus! missä sä oot kasvanu? täällä isossa maailmassa ne jakaa terveystiedontunneilla noita. ei se mitään tarkota.
" mut se on vasta kuustoista."
- joojoo. ja kaukana seksihommista. se on ihan lapsi vielä.

kyllä mä aion sille puhua. sanoin murulle että mulle on yks hailee alottaako mun lapset seksikokeilunsa 16 vai 26 vuotiaana, kun ne kuitenkin, huolimatta mitä niille lässytän, alottaa sen sitten kun tuntuu siltä. ja ainoa mitä toivon, on se, että se tuntuu niistä oikeelta. ilman mitään painostamisia partnerin tai ympäristön taholta. ja että kokemus olis sitä mitä se parhaillaan on. läheisyyttä, rakkautta ja nautintoa.

"ruttu ei sit ikinä alota niitä hommia. se on mun lapsi, ja mä määrään." muru sanoi.

joo joo.

pitää kuitenkin esikoisen kanssa näitä asioita (kuten ehkäisy) vaihteeks puhua. me ollaan joskus puhuttu kaikkia seksi- ja ehkäisyvalistusasioita, ja sovittu että uusinta otetaan sit kun on joku potentiaali tyttö- tai poikaystävä. nyt tuli sitten vessanpöntöstä ongittua ihan konkreettinen aasinsilta asiaan.

pitäkää peukkuja että osaan olla asiallinen ja informoiva. enkä joku hullu kouhka, hihittäjä tai muuten nolo.

voi äitiys ja sen mukanaan tuoma vastuu!

vanhemman naisen neuvoja

vanhemman naisen ohjeita hyvään parisuhteeseen, olkaa hyvät; 
[hyvä huudella parisuhdeneuvoja kavereille täältä kullan kainalosta sohvalta, 
sen mulle kaupasta yllättäen ja pyytämättä tuomat suklaat käpälässä.]
[(viinilasillinen puuttuu. toim.huom.) ]

kannattaa muistaa että usein ne pienet asiat on isoja.
ja joskus isotkin ihan pieniä.

hanki itselles ihminen, jonka arvot vastaa omias.
ihminen jonka kanssa rakkaus- ja huolenpitotasot kohtaa.
joskus kyllä paapojalle kelpaa flegumpikin kaveri, joskus taas paapoja haluaa huolenpitoa.
arvotus on yleisesti ihmiselle tärkeä piirre.
arvosta toista, mutta ennenkaikkea, arvosta itseäsi. 
opi tekemään kompromisseja, mutta pidä pääsi sulle tärkeissä asioissa.
kasva tilanteen mukaan. myönnä että myös sinussa voi olla vikaa, mutta kaikki vika ei löydy yhdestä päässä.
koita huomata arvostus myös pienissä eleissä.
aina ei tarvita shampanjaa ja serpentiiniä.
kuuntele mitä toinen sanoo, sano itse mitä tunnet, koska kukaan ei lue ajatuksia.
opi olemaan myös hiljaa.

käytä pelisilmää jos sitä löytyy. joskus ei kannata vetää niitä menkkaitkupotkupaskaraivareita jos toisella on just huono päivä.
joskus on parempi purra huulta, tai tyynyä ja karjua sisäisesti, mielummin kuin repiä pelihousut sen toisen silmille. 
halaa, pussaa ja himoitse.
silitä kun siltä tuntuu.
purista pehvasta kerran päivässä.
kuori toiselle mandariini silloin tällöin.

nooh. ei se ole niin vaikeeta...
eihän?

no helppo täältä on huudella.
anteeks taas. 

mahtavaa!

reissusta kotiuduttu.
kotisaunan lauteilla juteltiin siitä, kuinka huomaa että on ihan oikeen ihmisen vierellä tässä elämässä.
vaikka arkea pusketaan aika hektisesti kotona, ja ehkä siksikin,
oli reissussa kaksin mahtavaa. kerrassaan hienoa.

käveltiin kilometritolkulla. käsikädessä.
syötiin puistossa iltahämärissä.
hiissailtiin.
naurettiin niin että oli naama revetä.
hölmöiltiin.
nähtiin norsuja puistossa.
syötiin karkkia ennen aamupalaa.
ja juotiin viiniä aamukahvin päälle.
arvioitiin ihmisiä ja tyylejä.

muru on mahtava ihminen.
meillä oli mahtava reissu.

ja oli ihan mahtavaa tulla kotiinkin.
nukahtaa omaan sänkyyn, oman kullan kainaloon. naapurihuoneessa tuhisevat pirpanat viimesenä mielessä.

kommunikaatio-ongelmia

penen seinältä luin että suurin ongelma parisuhteissa johtuu kommunikaatio-ongelmista.
oh really?

tänään tälläistä:
Minä: - kiitti kulta että laitoit mulle eväät huomiseksi!
Muru: -täh?! vittuileksä mulle?

Minä: - no en.

huoh.

slaavilainen melankolia ja muita rakkaustarinoita

oih, asuu mussa se ihana synkistelevä, villasukissa hiihtävä, ryssämummuhuiviin kietoutuva, kynttilänvalossa hiissaileva melankolikkokin.
vaikka mä usein vedän sähköjäniksen lailla paikasta toiseen, paljoa murehtimatta, nyt on syytä vetää villikset jalkaan ja peitto päälle ja antaa tilaa kaiholle.

muru on tuhannen kaukana. ollaan nyt erossa pitempään kun ehkä ikinä aiemmin.
aamulla molemmat herkisteli kun niin ikävä tulee. (karmivampaa olis toki jossei tulis ees!)

"Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki
Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki,
siinä kaikki."
  - sanois samuli putro.

"En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa."
- sanois jesse kaikuranta.
ja niin sanoi murukin.

lässytiläälää.
viikon erosta päivä takana, ja mä oon jo ihan tollo.

kameli, ja se että pessimisti ei pety.

hitto.
pitäis käydä ikeassa, puutarhakaupassa ja koiranruokakaupassa.
ei siinä muuten mitään, mutta kun ei ole autoa.
jos iksusta ottaa kuljetuksen, jää mulle kannettavaksi pihakivet, koiranruokasäkki ja säilytyslaatikko.

pystyykö kameli siihen? kera kahden lapsen?
jää nähtäväksi.

"tää on ollu ihan paska kesä" se sanoi.
olen samaa mieltä.
rentouttava loma my ass. muutamia valopilkkuja on tässä ollut toki.
näillä eväillä pitäis jaksaa taas vuosi vääntää töissä.
epäilenpä.

 noh, pessimisti ei pety.

viikonloppuna

vkonloppuna:

- heräsin kuudelta aamulla, vaikka olisin saanut nukkua sataan.
- kävin isin kanssa aamukaljalla.
- ostin pokkarin.
- nolasin itseni rautakaupassa.
- heräsin yöllä ukkoseen (ja nousin sängystä mennäkseni lastenhuoneeseen, koska en muistanut ettei ne ole kotona.)
- en puhunut horation kanssa, mutta pussailin muruani.
- jännitin ko. henkilön pelissä niin, etten pystynyt istumaan paikallani, saatikka syömään evässuklaitani.
- kävin murun kanssa ravintolassa syömässä.
- en osannut valita ostanko valkoiset vai mustat tennarit, joten ostin molemmat.
- kävin murun ja koirulin kanssa pussikaljalla keskustassa. leppeessä kesäillassa, hyvässä seurassa.

myrskyn jälkeen poudalta tuntuu.

hääasioita

muiden lähestyvät hääjuhlat on saaneet mut ajattelemaan omiani. yhden blogin kommenttilootassa tilitin kuinka musta ei enää irtoa mitään lesboaktiivia, mutta se ei tarkota etten olisi kiitollinen siitä, että joku on pitänyt itsestään semmosta meteliä, että perhemallini on ihmisten silmissä tasaveroinen muiden kanssa.

saan rekisteröidä parisuhteeni, saan kirkollisen toimituksen ja puolisoni voi adoptoida lapseni.
se on isoa se.

"sä oot kahden vuoden kulttua naimisissa. mun kanssa."
- niin.
"et ootsä varautunu siihen?"
- varautunu miten?
"no varautunu. et sitten sä olet."
- jaa.
"ai eksä halua enää?"
- mitä halua? mitä sä horiset?

taas yks omituinen keskustelu mun ja murun välillä. haluan mä. emmä vaan ole miettinyt asiaa toviin, koska toteutuma tulee vasta niin paljon myöhemmin.

sit mä kävin taas ajattelemaan asiaa.
mulle se kirkollinen osuus on jostain syystä tärkeä. sinne haluan mun läheiset. lapset, vanhemmat, kummitädin. kodin ja kirkon väliltä en ole toimituksen fyysistä paikkaa vielä valinnut. papin olen. en ole mitenkään himouskovainen (vaikka lasten nimistä voisi ehkä niin päätellä) mutta mein seurakuntalaiset jotenkin pitää sitä omaa uskontoa tärkeänä osana elämää, luulen.
maistraattiin haluaisin mennä edelleen kahden todistajan kanssa, ja sitten syömään. mitään bakkanaaleja en haluais kavereille ja sukulaisille pitää, koska ne alkaa olemaan sen tason kinkerit (mun sukulaisten takia) että lainarahaa tarvitaan rutosti. ellei äkkirikastunut mutsini halua kustantaa lystiä. epäilenpä. aina olen saanut itse kaiken tehdä. jotakin pientä haluisin. nättejä kukkia ja kynttilöitä. luulen että alan katselemaan juhlatiloja "silläsilmällä". ehdotuksiakin vastaanotetaan pääkaupukiseudulta, please.

serkun häihin valmistaudun panikoimalla mun hihatonta 50-luvun mekkoa, ja suonikkaita käsiä. jos haluaa olla naisellinen ja kaunis, niin kädet pitäis jonnekin jemmata. en vaan tiedä mihin. luonnonvalkoset korkkarit on kanssa hakusessa. ja lapsenvahti, koska aiotaan murun kanssa jorata aamuun asti. ja nauttia fiiliksestä. katsotaan mihin sfääreihin mun hinku häiden suhteen kääntyykään, kun otan tuntumaa niihin blogitutun ja serkun vuoksi. huoh. ...ja vielä omia odotellaan, pitkään...

äitienpäiväaatoksia

huomenna se taas on. äitienpäivä.
kukonlaulunaikaan tehtiin mussujen kanssa juustokakku huomista odottamaan. äitienpäivänkunniaksi kokonnutaan suvun voimin mummin (!) "kesämökille", isolle veneelle merenrantaan. *

kiitos sekä isomummille ja mummille vilpittömästä ihailusta mun lapsia kohtaan. (vaikka isomummin mielestä kuulemma keskimmäiselläni on outo nimi.) kiitos kaikista vastauksista kysyttyihn kysymyksiin, ratkottuihin ongelmiin. ja kiitos että olen saanut tehdä omat valintani itse, ja olla mitä olen. rakastavassa ilmapiirissä. kiitos puolisoni hyväksymisestä myös. kiitos ettette puutu elämääni, anna "hyviä neuvoja" tai hermostuta mua ikinä sekaantumalla mun asioihin. kiitos että olette kuitenkin puhelinsoiton päässä. kiitos myös jaetuista lapsuudentarinoista.

haluan kiittää myös äitikolleegaani kaikesta hyvästä mitä olen saanut. kiitos tiukasta vastuksesta, jota vasten joudun peilaamaan omaa käytöstäni ja kasvamaan ihmisenä. kiitos että rakastat vilpittömästi mun synnyttämiä riiviöitä, ja olet sitoutunut niihin loppuelämäksesi. kiitos jaetusta kasvatusvastuusta, ja siitä ettei mun tarvitse päättää kaikkea yksin. kiitos että arvostat vaivannäköäni, ja usein huomaat pienetkin asiat mitä tän perheen eteen teen. kiitos hellyydestä ja välittämisestä, niiden avulla jaksan vaikka mitä. kiitos huumorista, jonka ansiosta elän ainakin vielä sata seuraavaa vuotta. sanat ei edes riitä kertomaan miltä tän vanhemmuuden jakaminen sun kanssa tuntuu. rakastan sinua maailman eniten, puolisona ja äitinä tässä perheessä. lapsetkin rakastaa ja arvostaa sua niin paljon. (vaikka eräs on ristinyt sut kiukkuhirviöksi... *wirn.) 

ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kiitos mun lapsille. te olette tehneet musta ihmisen joka olen. ilman teitä mun elämä olis tyhjää. mulla ei olis mitään. en elä teidän kauttanne ja kasvatan teitä tätä maailmaa, en itseäni varten. mutta oman onneni takeeksi olen teidät saanut elämääni. sanat ei riitä kertomaan ikinä mitä tunnen teitä kohtaan. ja vaikka teidän eteen joutuu tekemään konkreettista ja ajatustyötä ylen kaiken, on tein seurasta, kasvun seuraamisesta ja pelkästä olemassaolosta mulle niin kokonaisvaltaista iloa, että se peittoaa kaiken vaivanäön. rakastan teitä. aina. aina. aina. **


* oon varmaan aikasemminkin kertonut mummin veneestä. vanhasta sisävesihinaajasta, jolla ollaan vietetty kesälomia merellä helsingin edustalla kun olen ollut lapsi, ja jonka ansiosta mulla on outo himosuhde vanhoihin rautalaivoihin.
** ääst. itse ihan liikutun tästä slaavilaisesta vuodatuksesta. mutta tulipahan kerrottua mitä tunnen. eikä edes hävetä.

ilosta ja tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille!

vappuna, kaksin

tämän kylän homopoika kyseli blogissaan miten vaput meni?
jaa-a.

no.
emäntä sanoi pari kk sitten että vois vappuna tehdä jotakin, mutta ei palannut aiheeseen uudemman kerran. sitten se kiukutteli vappuaaton kun jouduttiin "lusimaan" kotona. hemmetin naiset! edelleenkään mä en ole mikään ajatustenlukija! mä sitten luin kirjaa, ja join lasillisen siideriä! skool työväenluokka ja sen juhlat.

käytiin vapunpäivänä lasten kanssa brunssilla lähiöpuistossa, johon oli rakennettu hieno "kaivarin-vappu" ilman viinankittaajia, lasinsiruja ja rälläystä. aurinkokin oli sopivasti tilattu paikalle.

iltapäivällä ilmotin murulle että nyt akat lähtee kartsalle. ensin se paistoi meille upeat pihvit, ja sitten hiissailtiin lasten päikkyaika kaksin. jalkauduttiin metroon esikon kotiutuessa, ja jaettiin sitten tölkki sidua rautatientorilla. otin murusta muutaman kesäisen kuvan ja sitten sukellettiin leffateatteriin pussailemaan. kokemus oli hieno, siltäkin osin, että viimeeks oltiin leffassa vissiin vuosi tai kaksi sitten. en edes pysty tarkalleen muistamaan koska se oli.

on kyllä ihan erityistä viettää pieniä toveja kaksin poissa kotoa. pitäs vissiin usemminkin lähtä.
sattumalta sain leffaliput parin vkon päähän. ja ostettiin yhdet keikkaliputkin kesälle. sitten olis pridet. ja omat tuparit tietty. g-täti oli ehdotellut että lapset vois olla niillä joka toinen vkonloppu, kun melkein naapuriin muutetaan. kiitos tarjouksesta, mutta en ihan moiseen lähde. mutta kerran kuussa? kelpaa! 

laatuaikaa

"parisuhde yleensä rakoilee/kariutuu toisen lapsen synnyttyä". luki yhdessä artikkelissa. perusteluna se, ettei vanhemmille jää aikuisten aikaa, kun mukuloita (esim. erirytmisiä) on kaksi.

joo-o. vieraannuttaahan se, jossei aikaa yhdessäoloon ole. yövalvomiset väsyttää, ja puhumiseksi riittää keskustelu siitä, kuka jaksaa kauppaan kävellä ostamaan maitoa.

musta silti se yhdessä pysyminen on tahdon kysymys. monellakin muotoa. on tän sirkuksen kanssa joskus aikamoista kuraakin tää arki, mutta ei mulla ole mitään toiveita muunlaiseen elämään. mun ekavauvan kasvettua mua isommaksi, olen tajunnut kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. vauva on hetken vauva, ja aikuisen periaatteessa on se aika jaksettava. vaikka jättäen omat tarpeensa hetkeksi sivummalle. koska yllättäen sä katsot lastas yläviistoon ja ajattelet, "hupsista saatana".

musta myös oman ajan hankkiminen/saaminen on tahtokysymys. ja ei, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa, että siitä turha jeesustella. lapset toisinaan käy kummilassa*, mutta siinä se. isovanhemmista osaa asuu liian kaukana auttaakseen arjessa, osa taas on niin kaukana arjesta, ettei osaa/voi auttaa. että sen osalta tiedän mistä kirjoitan.

meillä oman ajan saamiseen auttaa aikaisin nukkumaan menevät lapset. sekin on tahtokysymys, sanon kolmen lapsen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.

toinen asia on sitten mihin aikaansa käyttää. sen oman aikansa. voihan sitä vaatia omaa omaa omaa aikaa, ja omia harrasteita ettei pää hajoa, mutta oikean ihmisen sattuessa kohdalle, on paras oma aika sitä yhteistä. murullahan on harrastuksensa, mulla nyt ei. en osaa siitäkään olla katkera, koska yhteistä aikaa kuitenkin jää, ja mä ehdin harrastaa "sitten joskus". nyt riittää lenkki koiran kanssa tai kuuma suihku yksinään iltaisin.

mutta.
kaiken arkihiissauksen ja iltakuhertelun päälle me ollaan nyt satsattu ja aiotaan ottaa murun kanssa pieni irtiotto, ikään kun harjoitteluna mahdollista syysreissua varten. että päästään yöksi pois kotoa, oli varmistettava a) että esikko on kotona, b) että mummi jaksaa tulla dogsitteriksi c) että kummi ottaa riekkulin muuanne kahden em. henkilön kintuista kinuamasta. (kun se 5-vuotias joutuu jäämään pikkukoiraa hoitamaan**, koska kehenkään muuhun jäljellejäävään se ei luota.)

olen aivan hykerryksissäni. 2 päivää aikaa kaksin, löhöilyä, nakuilua, syömistä. käsi kädessä kävelyä, juttelua, elämyksiä, hierontaa. vaikka hyvin täällä meneekin, niinkuin yleensäkin, tulee tämä tarpeeseen, niinkuin yleensäkin.

vaikka musta on tärkeintä löytää se aika ja kipinä arjessa, niin jos edes tällälailla puolvuosittain pyrkis pieneen irtiottoon? kun ei edes ole mitenkään huono omatunto (vrt. ed. reissut).
hykerr, hykerr, hiis, hiis.
vielä 7 päivää arkea. sitä hyvää arkea. 
(tänään rällätään koko perheen voimin menemällä prismaan. ja katsomalla avaraa luontoa. jepjep.)

* ja tätä siis arvostan todella L ja G. te teette niin paljon mein eteen, vaikkette sitä itse tiedostaisi!
** suffelipalkalla.

miesasiaa

Miesten käyttöohje Naisille

(Huomaa, että ne on kaikki numeroitu 1:ksi.)

1. Lauantai=urheilua. Se on kuin täysikuu tai vuorovesi. Anna sen olla.

1. Shoppailu EI ole urheilua. Ja ei, me emme ikinä tule ajattelemaan niin.

1. Itkeminen on kiristämistä.

1. Pyydä, mitä haluat. Selvennetäänpä tätä: Hienovaraiset vihjeet eivät toimi! Voimakkaat vihjeet eivät toimi! Ilmiselvät vihjeet eivät toimi! Sano se suoraan!

1. Kyllä ja Ei ovat täysin hyväksyttäviä vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.

1. Tule luoksemme ongelman kanssa, jos haluat apua sen ratkaisemisessa.Sitä me teemme. Sympatiaa varten ovat tyttökaverit.

1. 17 kuukauden päänsärky on ongelma. Mene lääkäriin.

1. Mikä tahansa, mitä sanoimme puoli vuotta sitten on kelpaamaton argumentti. Itse asiassa kaikki kommenttimme mitätöityvät viikossa.

1. Jos et pukeudu kuin Charlien Enkeli, älä odota meidän reagoivan saippuaoopperoiden kavereiden tapaan.

1. Jos olet mielestäsi lihava, niin todennäköisesti olet. Älä kysy meiltä.

1. Jos jokin, mitä sanoimme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen niistä saa sinut surulliseksi tai vihaiseksi, me tarkoitimme sitä toista.

1. Voit pyytää meitä tekemään jotain tai kertoa, miten haluat sen tehtävän. Et molempia. Jos kerran jo parhaiten tiedät, miten tehdä se, tee se itse.

1. Milloin suinkin mahdollista, sano sanottavasi mainosten aikana.

1. Kristoffer Kolumbus ei tarvinnut ohjeita emmekä mekään tarvitse.

1. KAIKKI miehet näkevät vain 16 väriä, kuten Windowsin oletusasetukset.Persikka esimerkiksi on hedelmä, ei väri. Kurpitsa on myös hedelmä. Eikä meillä ole aavistustakaan, mikä malvanvärinen on.

1. Jos se kutiaa, sitä rapsutetaan. Me teemme sitä.

1. Jos kysymme, mikä on vialla ja vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme sinun valehtelevan, mutta se ei vain ole kaiken sen hässäkän arvoista.

1. Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, odota vastausta, jota et halua kuulla.

1. Kun menemme jonnekin, ehdottomasti kaikki, mitä päällesi pistät on hienoa. Oikeasti.

1. Älä kysy, mitä ajattelemme, ellet ole valmis keskustelemaan aiheista,kuten jalkapallo, juominen, tai autot ja moottoripyörät.

1. Sinulla on riittävästi vaatteita.

1. Sinulla on liikaa kenkiä.

 
tämä oli musta hulvaton. hyvä käyttöohje, varmaan miesten, mutta ehkä myös horation kanssa elämiseen...
*wirn* joskus hymyilyttää. sitten taas ei.

poro nokassa

mä vedin eilen porot nokkaan, kun puolisoni ilmoitti että sitä vituttaa etten ole sen asioista kiinnostunut.
häh? en tajua. aivan aiheeton syytös. kunnes tänään...

"tsemppiä tenttiin tosi kovin!" laitoin sille viestiä.
"kiitos vaan, mutta ei mulla mitään tenttiä tänään ole..." hän vastasi.

- auts.

turhasta kinaaminen

palas yhden viestin johdosta mieleen toi turhasta kinaaminen.
mä en ymmärrä kuka sitä jaksaa. haastaa riitaa pienestä. pilata ehkä illan, tai jopa kaksi, mitättömän pienen asian vuoksi

mä olen varmaan vittumainen kitisijä ja inttäjä parisuhteessa kaikkinensa, mutta mitään draamaa mä en elämääni kaipaa. emmätiedä oonko rauhottunut toisen lamaannuttavan mökötyksen/puhumattomuuden edessä, vai eikö meillä vaan ole riitelyn aiheita. veikkaan typeränä optimistina jälkimmäistä ... wirn.

toki mua (usein) vituttaa. ihan pikkuasiatkin. mutta yleensä haistan itsestäni pms-oireet siinä kohtaa. on kuule jumalattoman huojentavaa hokea mielessään haistakusipääpaskaa, sen sijaan että vetäis jotkut teatterit pystyyn.

oon huomannut että mut saa raivostumaan herkästi laineille jotka alkaa:
- musta on äärimmäisen typerää kun sä...
- mitä ihmettä sielä tapahtuu... (liittyen yleensä koirien teutarointiin)
- kun noi tein temperamentit...
- ei sun nyt tartte... 

noista mä hitto niin näen punaista, ja hoen tuhmia mielessäni, mutta koitan saada suusta ulos mielummin jotaki rakentavaa, kun alkaa veistelemään ärsyttävää vastinetta.  osaan mäkin olla ilkeä (luulen) mutta harvoin tahalleen viitsin.

muru on rauhaa rakastava hahmo kaikenkaikkiaan. eikä yhtään tykkää riidellä. se on ystävälleen kerran aikojen alussa sanonut, että meille tulee riitaa ainoastaan siitä että mä olen tottunut tekemään kaiken itse, ja kaiken muiden puolesta. ja jos tästä taaksepäin kelataan, niin kyllä. siihen kaikki problematiikka tässä suhteessa on kiteytynyt. eniten siihen, että olen aina lapseni itse huoltanut, ja niiden asioissa en näe järkiratkaisuja ennenkun muru karjuu niin että ikkunat helisee. mä vaan vedän tunteella, ja se ei aina näiden nuorempien kanssa toimi.

musta olis helkkarin vierasta vaan alkaa tekemään draamaa toisen menoista (kun molemmat saa mennä silloin kun huvittaa), mustasukkasuudesta (johan mä olen sanonut sulle että rakastan sua, ja kerron kyllä jos asia muuttuu. ( = HORATIO! :D haha!) ), siivoamisesta tai raha-asioista. tai ehkä meillä vaan on niin yhtenevät tavat ja arvot, ettei tarvitse periaatteesta käydä matsaamaan.

ja toisaalta, semmoi arkikinaaminen tästä nyt vielä puuttuis, kun aikapaljon pinnaa meinaan vaatii tuon yhden uhmaiän taklaaminen pelkästään.

niin tai näin.
ihanaa ettei tässä turhista tarvia kähistä.
voi siunaus.

edit: kerropa ite mikä on tyhmintä mistä parisuhteessa voi riidellä?! voi olla että vedän itse pohjat aiheilla "venäjä vs. usa" tai "ortodoksien keskiaikalaismainen fundamentalismi" *tot.reps.*