ja taas mielessä. hääasiat.

hitto. mun ei pitänyt ollenkaan edes miettiä näitä, en tiiä onkse tää kevät vai mikä tän saa aikaan, ja perustelen asiaa sillä, että vuosi "enää" aikaa selvittää speksit miten toimitaan.
taas mun ajatus alkoi oleellisemmasta, eli


mä haluan tämmösen kampauksen! *

ja sit se toiseks olennaisin. nimittäin kimppu.
ostin murulle naistenpäivän kukiksi neilikoita, ja joutenollessa askartelin omannäköiseni kimpun.
kas tässä:

vielähän siis näistä on matkaa näihin googlen kuvahaun tekeleisin, mutta onhan mulla tässä tovi aikaa opetella... 

 
* kuva kohteesta inthespotlightofstyle.blogspot.com

lisääntymis- ja naimahommia, luulevat.

omg!
g-täti kävi hakemassa penskojen romppeet.
"siis otteko menossa istutushommiin sinne tanskaan?"
- täh?!?!
"no niin tässä on nyt epäilty..."

voi jösses!
kyllä niillä aina välähtää. eipä tullu mulle pieneen mieleenikään että joku kekkais että me lähdetään vauvoja sinne tekemään. mutta jollekullepa tuli.
kiitos päivän nauruista.
saa nähdä minne asti juoru on ehtinyt.
*tot. reps*

silloin kun käytiin damissa, oli sukulaiset varmoja että me mennään siellä naimisiin.
"ku ekse o semmonen homojen kaupunki se amsterdam?"

voi pehva nuiden kanssa! sanon. 

olipa häät!

 huutonaurua ei voinut taaskaan estää.
juttuja riittää kerrottavaksi jälkipolville. pitkään...

"katos, madonnakin saapui paikalle." 
"mä oon kova puhumaan, mutta tää on vielä pahempi."
"miten te ootte kaikki pukeutuneet mustaan?! ei nää ole mitkään hautajaiset...." - hmh. ei olekaan, nää on mafiahäät!
" mikä hitto noita dräkejä vaivaa? miksei ne voi pukeutua omiin vaatteisiinsa? pois se saakelin peruukki! ja helvetti, tää lauluhan tulee nauhalta!"
"hei paleface, me maksetaan tää taksi kun saadaan äidiltä rahaa!" [t. allekirjoittanut ja sen sisko, 33v ja 29v]
"voittekste olla hetken hiljaa!" - no ei voida!

"siis mikä se jätkä oli se murhaaja, joka tuijotti kun vaihdoit sukkahousuja?"

"siis mä oon aivan ihastunu sun puolisoon!" [täti, vanhoollinen hetero, yllä mainittu "dräkikommentaattori" 55v.]

p.s. kotiuduttiin kummitädin takakontissa. kummitädin kanssa. huutonaurettiin yllättäen koko kotimatka.

p.s.2. jonkun sortin kuvakooste luvassa myöhemmin...

hääkuvia

mein suvussako söpöjä tyttöjä..?

no riviksi asti riittää.

"...heiiii, mein piti käyttäytyä..."

ukin poika.

"täh? onksulla kasvanu parta!?"

a-setä voitti bingossa. ruttu palkittiin.

mein prinsessa.

rakkauden kahleet.

sokka irti!

...koska horatio ilmaantui taas optimistille puskista, sain mennä serkkuni häihin keskenäni.
mielettömät häät, silti.
mä aloin pillittää jo kun serkku sedän käsipuolessa asteli kirkon käytävälle häämarssin kajahdellessa mahtavasti taustalla. morsian oli taivaallisen ihana, ja sulhanen komea. molemmat itkeä tihutteli kirkossa, ja ne näyttivät silti niin onnellisilta. me suvun itkijänaiset kyynelehdittiin kuorossa siellä penkeissä.
älli ja tälli käyttäytyi kirkossa asiallisesti. esikko oli niin nättinä.  aurinkokin näyttäytyi just kun pari suuteli alttarilla. täydellistä. rhcp:n zephyr-song uruilla soitettuna kuulosti hein uloskävellessä aivan henkeäsalpaavan hyvältä.
ihanaa.

juhlat itsessään oli myös vaan ihanat, ihanat, ihanat. mä en osaa edes sanoin kuvailla miltä siellä tuntui olla. sukulaiset ympärillä, juhlistamassa paria, josta rakkaus loisti kilometrien päähän.

mein pöytään oli jätetty paparazzikamera, jolla piti kuvata tietyt tehtävät. "kuvaa faijas" oli helppo, "seurueen kovaäänisin" vaati arpomista mun ja a-sedän välillä. sulhasen irvistys oli helppo nakki, samoin morsian leijuu sormuksella, ja sokka irti- kuvat. ukki nauratti poikaa partajutuilla, poika kiitti noutamalla ukille noutopöydästä kaljaa. mutsi liiotteli lasten kakkuannosten kanssa. me bingottiin, voitot tuli kaikki mein pöytään. bambam harjoitteli syömään veitsellä ja haarukalla. rutun paikkakortissa luki reteesti "putte". me uhkailtiin mafiatyyliin sulhasta. faija tanssitti mua. ja mä vaadin kameran takaa mutsia ja faijaa pussaamaan ja ikuistin tilanteen filmille. pikkuserkukset riekku keskenään, mun ihanat teinilapsenvahtit hoiti himpuloita, kun ne ei olleet mutsin ja faijan seuroissa. L kävi hakemassa lapset. ja systerin kanssa toimitettiin faija himaan taksilla kun siltä loppu turnauskestävyys. sitten me vallotettiin systerin kanssa baaritiski. hölistiin porukassa hömppää. tanssittin. ja g-täti enneunista totta tanssimalla pöydillä. sanoin teini-ikäselle kummipojalle että sen pitää mua tanssittaa kun avecini ei päässyt häihin. jätkä läks lipettiin usain boltin vauhdilla. palatakseen juuri ennen kotiinlähtöä. "nooo, voin mä tanssia sun kans." se sanoi nolona. sit me yks biisi vedettiin. ihana teiniangsti!

häät oli aivan mun serkun ja sen miehen näköset. kauniit, rennot, liikuttavat. *
iso kiitos rakkauden juhlasta, rakkaille ihmisilleni.

*ekstrapropsit sulhasen isälle puheesta, siinä kun iso mies puhuu tunteella ja itkee, kuunteli koko sali aivan hiljaa, itkua tiristellen.

hääasioita

muiden lähestyvät hääjuhlat on saaneet mut ajattelemaan omiani. yhden blogin kommenttilootassa tilitin kuinka musta ei enää irtoa mitään lesboaktiivia, mutta se ei tarkota etten olisi kiitollinen siitä, että joku on pitänyt itsestään semmosta meteliä, että perhemallini on ihmisten silmissä tasaveroinen muiden kanssa.

saan rekisteröidä parisuhteeni, saan kirkollisen toimituksen ja puolisoni voi adoptoida lapseni.
se on isoa se.

"sä oot kahden vuoden kulttua naimisissa. mun kanssa."
- niin.
"et ootsä varautunu siihen?"
- varautunu miten?
"no varautunu. et sitten sä olet."
- jaa.
"ai eksä halua enää?"
- mitä halua? mitä sä horiset?

taas yks omituinen keskustelu mun ja murun välillä. haluan mä. emmä vaan ole miettinyt asiaa toviin, koska toteutuma tulee vasta niin paljon myöhemmin.

sit mä kävin taas ajattelemaan asiaa.
mulle se kirkollinen osuus on jostain syystä tärkeä. sinne haluan mun läheiset. lapset, vanhemmat, kummitädin. kodin ja kirkon väliltä en ole toimituksen fyysistä paikkaa vielä valinnut. papin olen. en ole mitenkään himouskovainen (vaikka lasten nimistä voisi ehkä niin päätellä) mutta mein seurakuntalaiset jotenkin pitää sitä omaa uskontoa tärkeänä osana elämää, luulen.
maistraattiin haluaisin mennä edelleen kahden todistajan kanssa, ja sitten syömään. mitään bakkanaaleja en haluais kavereille ja sukulaisille pitää, koska ne alkaa olemaan sen tason kinkerit (mun sukulaisten takia) että lainarahaa tarvitaan rutosti. ellei äkkirikastunut mutsini halua kustantaa lystiä. epäilenpä. aina olen saanut itse kaiken tehdä. jotakin pientä haluisin. nättejä kukkia ja kynttilöitä. luulen että alan katselemaan juhlatiloja "silläsilmällä". ehdotuksiakin vastaanotetaan pääkaupukiseudulta, please.

serkun häihin valmistaudun panikoimalla mun hihatonta 50-luvun mekkoa, ja suonikkaita käsiä. jos haluaa olla naisellinen ja kaunis, niin kädet pitäis jonnekin jemmata. en vaan tiedä mihin. luonnonvalkoset korkkarit on kanssa hakusessa. ja lapsenvahti, koska aiotaan murun kanssa jorata aamuun asti. ja nauttia fiiliksestä. katsotaan mihin sfääreihin mun hinku häiden suhteen kääntyykään, kun otan tuntumaa niihin blogitutun ja serkun vuoksi. huoh. ...ja vielä omia odotellaan, pitkään...

"olette tulkinnut asiaa aivan oikein"

emmä tät paskaa tilannu.


"Hei !
Olette tulkinnut asia aivan oikein.
Ennen parisuhteenne rekisteröintiä teitä ei katsota avopuolisoiksi.
Rekisteröinnin jälkeen rinnastetaan avioliittoon.
Asumislisää ei enää rekisteröinnin jälkeen voi saada, koska
puolison lapsi asuu samassa taloudessa.
t. kela "

ollaan me tästä jo puhuttukin aiemmin. mummikin kielti menemästä naimisiin jos murulle koulupaikka napsahtaa, koska se ei ole taloudellisesti järkevää. ("sun kannattais joskus ees olla järkevä.")

aamulla kuului "naps", ja se oli tän kamelin selkä. totaalisesti. en olekaan pitkään aikaan vetänyt moisia tunneövereitä. itkusta ei tullut loppua, ei sitten millään. mäjäänvanhakspiiaks.kohtaoonjosikavanha.liianvanhanaimisiinainakinjarumakin.kohtaenkelpaakellekään.enmurulle, enkäkelleenmuulle.eiolekivaakuollaniinetteikukaansuaikinähalunnu.sniif,sniif,sniiiiiiiiiiiiiiiiifff. 

"kuule, ehditään me myöhemminki. ja kyl mä sut sitteki haluun. sit me päästää sitäpaitsi pidemmälle matkalle ku lapset on isompia. ja se on enemmän kun jees."

ei vittu nyt hellät sanat ja lohduttelu auta. emmä tätä paskaa tilannu. mun elämä on pilalla. (tänään. huomenna voi olla toisin.)

moni kakku...

no muotibloggaria musta ei ole tulossa. kuten kuvasta näkyy (tai ei siis näy) "päivän asu"-kuvaussessio ei mennyt niinku strömsöössä, eikä onnistunut muutenkaan mitenkäänpäin. no, halusin kuitenkin lesota tolla rintamuksen leikkauksella, koska se on musta vaan älyhiano!

toi kakkukuva sen sijaan kertoo asian just niinko kuuluukin. kakku oli, siis OLI herkullisen näköinen, ja makuinen myös. nam!

mekko ja kakku

alkaa jo häät pukkaa päälle.
jos ajattelee sitä että on monta asiaa jota haluan kokeilla ennen SUURTA päivää. monella asialla tarkoitan kakkuja, suklaita ja punkkuja.
jos kerran yhden kerran naimisiin menee, on kaiken (lue siis suklaan, viinin ja kakun) oltava täydellistä.

no joh. kokeilin sunnuntai-iltana suklaakakkureseptiä, jonka olin jostakin lehdestä leikannut. originaaliin olis kuulunut dumlepaloja ja suolapähkinöitä, mutta musta se olis ollu aika lapsellista. päädyin päällisissä kuivattuihin karpaloihin ja hunajamanteleihin. ja vot! tuli meinaan sellanen kakku jota tuleva morsionikin (joka ei makeista ikinäIKINÄ piittaa) mätti kaksin käsin. että vois sanoa että aika hyvä torttu oli se. siis paino sanalla oli. hääharkintaan laitetaan.

mulla oli aika angstinen päivä duunissa. ensinkin sää oli aivan kurja, ja se tietty vetää mielen matalaksi. sitten päälle pari kurjaa ihmiskohtaloa ja yks henkinen isku vasten kasvoja, niin viimenenki ilonripe valui sinne firman lattialle.

onneksi kotimatka taittui kampin kauppakeskuksen ja nyrkkeilyangstailusalin kautta.
kotimatkalla olinki jo parempaa kuntoa, hyvempää mieltä ja huippua mekkoa rikkaampi.

kuva sekä mekosta että kakusta ehkä jäljempänä, sillä molemmista olen aikas valtavan ylpeä, ja mieluusti vähän lesoilen niillä pian uudelleen.

oh my

onpa taas elämä kivaa.
kivut on laantuneet. samoin horation mökötys.
töissä futaa kivasti. tuntuu että olen päässyt sisään systeemiin oikeen hyvin.
tuumasin että vanhan lepakon apuakin saan käyttää, ja annan sille hommia just niinkun tykkään. kai se osaa itse sanoa jos alkaa mun kanssa työnteko tympimään.
madonna-lempinimikin kuulostaa korvaan kivommalta kun aikaisemmat ankeuttaja ja kersantti.

mun suureksi riemuksi mein duunipaikan old-school-heterot on miettineet josko kannattais vaihtaa suuntausta, mulla kun on niin lesoiltavan hyvä palvelu kotona.

poika on ihan riemumielillä kun tulen töistä. ilta kuluu sylitellessä ja erilaisia kikatus-riehumisleikkejä leikkiessä. koti kun on kunnossa ja koirat viety, niin mun tehtäväksi jää ainostaan riemuita sen ja rutun kanssa kunnes ne menee nukkumaan. not bad.

horatiokin on ylionnellinen kun saa öisin nukkua, päivällä duunit on kerrassaan rakastettavia ja työnantaja riemukas, hyvinnukkuva ja maailman mainioin pikku poikuli. 


hauska tapaus sattui tänään kun vanha lepakko tuli kysymään multa että kuka on "xxx xxx", vastasin sen olevan mun setä, että kuinka niin. niin se kertoi löytäneensä sen nimen kaiverrettuna yhteen vanhaan penkkiin mein työpaikan alaisessa käytävässä. voitteko kuvitella?!

jopa alkoi legenda lentämään. mähän en sitä ole sinne käynyt kaivertamassa! niinkun se lepakko luuli. mistä se on sinne ilmaantunut? siinäpä mysteeri!
joko isäni veljineen on leikkinyt siellä ennenmuinoin.
tai joku setäni ihailija on sen sinne käynyt raapustamassa. ennenmuinoin.
tai saman nimisen ukkini serkun (kuuluisa urheilutähti oli se mies tässä kaupungissa) fani sen on sinne raapustanut. mikä lienee todennäköisintä. siinä naapurin urheilupyhätössä kun on kyseistä lajia kovastikin touhuttu, aikanaan.
tai viimeisin, ja hulvattomin mahdollisuus on tietty se, että sukumme mafiakytkökset vartioi ja pitää mua silmällä, ja on käyneet jättämässä mulle merkkinsä. voi kazakstanin andrei! tiedän että olet siellä! *wirn*

p.s. haluaisin sunnuntaina piipahtaa ah-niin-kornin-kuulosille-häämessuille. ehdotinkin muka-tuntemalleni hauwerinelle josko se lähtis mun seuraks kattomaan heteroiden hullutteluja sillä silmällä. meinaan sillä lesbon silmällä. hihihi.

muuta ajateltavaa

edellisen postauksen kommenttilootan innostamana siirryn nyt aiheeseen "ne häät".

joo. kun tässä yrittää pitää parisuhteen kasassa täysin oppositiossa olevan, umpiväsyneen puolisonsa kanssa, ei juuri hää-suunnitelmat päässä etualalla liiku.

siks toiseen paskaa niskaan suunnitelmien suhteen tuli vähän odottamattomasta suunnasta. tai kahdestakin...

no asia yksi. kirjotin yhdelle esiintyjälle, jonka keikalla me murun kanssa ajauduttiin parisuhteen puolelle. olis ollut vähän siistiä saada se esiintymään mein kinkereihin, koska se on älyhyvä. se pahoitteli kovasti, koska on muun elämän takia joutunut lopettamaan keikkailun, eikä muiden töiden takia taivu suomeen asti. uuh. se olis meinaan ollut piste iin päälle hienoihin juhliin. no, eipäs masennuta tästä.

masennutaan siitä asiasta numero kaksi.
kysyin mun vanhemmilta jos ne haluais osallistua mein juhliin ja tukea esim. tilavuokraa himppasen. vedoten tähän mun suku-asiaan. siis siihen että kutsuttavia on vallattoman paljon, ja mein asunnossa ei rahkeet riitä. "isäs seisois vaikka viikon päällään että saa rahat kasaan, ja tekis sun puolesta mitä tahansa." sanoi äitini. mutta hän ei aio osallistua. "hoida itte." se sanoi myös. mitä mä siihen sanon? no että jaa... kyse ei ole siitä ettei niillä olis varaa. tai siitä ettei mulla olis. vaan tässä kohtaa mäkin muutun periaatteen ihmiseksi. jos olis edes sanonut että ei ole varaa, mutta antaa nyt tän kakseurosen, koska asia on tärkeä, niin olis ollut mulle fine. mutta jos ei edes kiinnosta, niin happamoitukoon mehussaan. ja samalla suurin osa sukua on dumattu kinkereiltä ulos. piste.

mä kerroin asian murulle kun kotiuduin mun vanhemmilta. ja sitten itkin pitkään ja perusteellisesti. palasin yhdessä rysärissä murun alunperin esittelemään malliin mein kahden yhteisestä juhlapäivästä. jauhakoon sukulaiset paskaa sitten elämiensä loppuu asti, ja olkoot loukkaantuneita. jos mun vanhempia (lue mutsia) voi asia vähempää kiinnostaa, luulis ettei sukulaisekaan jaksa kauaa kiukutella. tai vaikka jaksais, niin ihan sama mulle (meille).

pettymyksen suossa rämmittyäni muutaman päivän, päätin että mun päivää ei nihkeilijät pilaa. en ole vaan jaksanut ajatella asiaa juurikaan nyt, vaikka muru toisinaan kyselee maistraattiajan varaamisesta ynnä muusta.

noh. suunnitelma siis sen sorttinen että mennään maistraattiin tärkeimpien ihmisten kanssa. (sisältäen pari ystävää.) ja sieltä yhdessä syömään illallista jonnekin. ja hotelliin kaksin "hääyöksi". sitten seuraavana iltapäivänä kutsutaan kotiin isä heikki, ja noin 10 tärkeintä ihmistä. (ystäviä, pari sukulaista ja mun isi sekä murun äiti.) juhlistamaan parisuhteen kiitospalvelusta. ja kun pappi saadaan ulos talosta, nostetaan viinitonkat pöydille ja avataan ovet parillekymmenelle muulle tärkeälle, ja hipataan yöhön teemalla "viinin, rakkauden ja suklaan juhlat". sitten ehkä citylle joraamaan muutamaksi tunniksi, ja toiseksi, siunatun parisuhteen"hääyöksi" hotelliin. jos rahkeet riittää (lue: lapsenvahdit),  niin otamme sitten sunnuntaiaamuna lentokoneen ja suhaamme eurooppaan "häämatkalle" muutamaksi päiväksi.

yksinkertaista, korutonta,  intiimiä ja kivaa. mein näköistä.
ja kyllä, olen tähän suunnitelmaan täysin tyytyväinen.

jotenka, teistä yhdeksästä jotka mut täältä tuntee, niin saatte varata sitten enssyksyksi mulle yhden viikonlopun, kiitos! apuanne kaivataan ehkä pikkujutuissa ja etenkin yhteisessä ilonpidossa. ja hengellinen äiti vois alkaa harjotteleen "truly, madly, deeply":ä. haluan sen omistaa tolle äkäpussilleni, ja biisi toimikoon "häävalssina". säestykseksi saat ottaa kitaran ja esikon. jookos?  muuta ohjelmaa ei kai sit tarttekaan suunnitella ;)

kukka

nonni.
koska muruseni on alkanut saamaan allergiaoireita vaikka ja mistä kukkasista (ainakin niistä mitä diggailen kovasti), on mulle jostai syystä tärkeeksi muodostunut "the day":n kukkavalinta alkanut tuottaa mulle päänvaivaa.

nyt on testattu suuri suosikkini, ja vaikka se on mallia "erittäin hajukas", ja asuntomme lemuaa aikamoisen eksoottiselle jo kolmatta päivää, ei allergiaoireita ole ilmaantunut. experimentti voi siis päättyä, ja kukka pääsee bioskaan multautumaan.

muutama räpsy piti kaunokaisesta ottaa. ja tämä kun sopii mun käteen ja olemukseen kun nakutettu, on se ehdolla "the day" - kukaksi. kaksi vartta, nou hörsöjä.
voi toki olla että esiinyn myös rehutta, olen miettinyt, mutta maljakkoon näitä sitten ainakin, paljon, paljon, paljon!

ensimmäinen linjaus

tuhannet kiitokset hää-aiheisista kommenteistanne! niistä oli apua pohdinnoissa, ja niitä oli hauska lukea! ja niitä otetaan lisää vastaan mieluusti!

tässä eräänlainen suunnitelman yhteenveto:
- kaksin maistraattiin. kaksi kaveria mukaan. tämä perjantaina. siitä syömään ystävien kanssa ja sitten hotelliin yöksi kaksin.
- lauantaina kinkerit, illasta. (juhlatila vai koti?) sukulaiset saa tulla, ja ystäviäkin kymmenkunta, sanoi muru.
- ehkäpä "harkkahame" maistraattiin, toinen samanmoinen (eri kankaasta) lauantai-iltaan. laitan mekon alle japanilaiseen kerrospukeutumistyyliin (vuodenaika huomioden) mustat suorat, tiukat housut. jalkaan valkoiset saappaat. korviin mustat helmet, ranteeseen snö of swedenin mustat helmet (huomio! joulupukki ja synttäritonttu *vinkvink*) käteen pinkki kukka. yksi kappale.
- murulle mustaa päälle, kiitos.
- sormus saa olla sama, ellei jostakin ihan etsimättä ilmesty jotakin hienoa. uusi kaiverrus edellisen perään. pidän sen siinä sormessa missä haluan. tällähetkellä oikea on oikeampi paikka.


- la-illan teema on (toivottavasti) toivomani "suklaan, viinin ja rakkauden"-juhla. ei pönötystä, ei leikkejä, ei tansseja, ei puheita. ainoastaan suklaata ja viiniä, ehkä salaattihöystöllä. kruunataan hyvällä musiikilla ja parhautta edustavilla ystävillä ja sukulaisilla. ei myöskään lahjoja, etsin vielä hyvää tekevän lahjoituskohteen (vinkkejä!?) häämatkakassan lisäksi, ihmiset voi sitten valita minne roponsa heittävät, jos on ihan pakko käydä lahjomaan.
- muksut pääsevät taas yökylään. me vastanaineet hotelliin.
- pakollinen häämatka suoritetaan vasta hamassa tulevaisuudessa, tod.näk. yksivuotishääpäivänä.

asioita joita pitää selvitellä:
- lauantain juhlapaikka. koti? sukulaiseni talo jossa mut on myös kastettu? (lupa kysymättä) vai vuokratila (mm. aika mukavainen hirsitalo tässä lähistöllä.) kotia juhla-areenana puolustais papin suorittama kodin siunaaminen ja parisuhteen kiitosjuhla, muita tiloja vallan muut seikat.
- tarjoilu, ja sen onnistuminen mun ja murun minimaalisella vaivannäöllä.
- kutsujen suunnittelu, vai laitetaanko vaan tekstari? [hymyilyä]
- mikä pinkki kukka? (tää taas näyttelee suurinta osaa mun mielessä, oon ihmellinen visualisti, ja mun suunnitelmat perustuu aika paljon mielikuviin. esim. tuo kukka symboloi niin montaa asiaa ettei sitä järjellä käsitä muut kuin minä, ohjaa kaikkien perheejäsenten pukeutumista, juhlan luonnetta, juhlaillan teemaa ja muuta koristelua/koristelemattomuutta jne...)
- nimenmuutospaperit kannattaa laittaa vetämään heti keväällä, että on toivoa saada nimet kirjoihin suht samalla kun häitäkin juhlitaan. 

joo. toiv tämä linjaus nyt auttaa mua oleen miettimättä aktiivisesti asiaa.eikä tarvitse murulta koko ajan kysellä jotakin asiaan liittyvää yksityiskohtaa, josta kellään ei ole vielä hajuakaan. itse "the päivään"kin on vielä niin kosolti aikaa. nyt keskityn rahan säästämiseen ja sen oikean kukan löytämiseen. muu varmaan sujuukin sitten suht itsestään, eikö?

minä, tyhjäpää

ennenkuin kirjoitan postauksen muiden ystävieni vähemmän mairittelevista puolista, paljastan oman tyhjäpäisyyteni, yleissivistymättömyyteni ja typerän stressaukseni tässä.
ystävällisesti pyydän itseäni fiksumpia vastaamaan komenttilootaan.

no.
a) jos mä laitan mekon, ja muru tummemman housuasusteen "häihin", onko se liia heteronormatiivista? tartteeko mun miettiä edes moista? voiko sitä vaan pukeutua niinkun haluaa, ilman että edustaa suuntaa "liian homot" tai "liian heteromaista"?
b) voinko käyttää sanaa "häät"? onko se liian heteronormatiivista? tai muuten harhaanjohtavaa? sopiiko se edes mulle? rekkarit on musta aika tyhmä sana. parisuhteenrekisterointitilaisuus samoin.
c) pyytääkö ihmiset ihan coolisti apua kinkereiden järjestämiseen muilta? tai auttaisitko sinä mielelläs ystäviäs joissan pikkujutuissa? olettaako hääpari semmosta muilta? eikö ole vähän noloa ruikuttaa apuja sieltä tai täältä? meinhän juhlat ne on...
d) mitkä on kuulutukset? mun ystävällä oli semmoset viikkoa ennen häitä...
e) koska pitää selvittää esteettömyys? siis kuinka paljon ennen "häitä"? (vai mitkä ne oli?)
f) pitääkö/kuuluuko olla vihkisormus? (tää on paha!) koska, mulla on tää maailman ihanin kihlasormus (jota vastaisuudessakin haluan sormessani kantaa), ja sen viereen ei mahdu toista sormusta. ja siis mein hiippakuntalaiset pitää kihlasormusta oikeessa kädessä, ja normi-ihmiset vissiin vasemmassa, niin mitä mä teen? pidänkö siis vaan tän? vai sitten molemmissa nimettömissä jotakin? ja jos niin, niin kumpaa kummassa?
voiko sormus olla "samaa tyyliä" (mattapintainen, hopeinen) vai onko sen oltava jotenkin prameampi? siis esim valkokultaa?
g) koska mekostani tulee ns. perusmalli, voiko sitä käyttää muissa kinkereissä, vai tuottaako se jotenkin "pahaa onnea"?

joo,o. nämä pari kysymystä olis vaille vastausta. olisin kiitollinen kommenteista. toki tiedän että kaikki voi tehdä just niinkun haluaa, mutta silti kuulisin mieluusti vähän vinkkejä ja sitä miten nää asiat yleisesti hoidetaan. ja siitäkin syystä olisin kiitollinen avusta, etten näillä pohdinnoillani ihan vielä (kun the päivään on about vuosi aikaa) tee puolisoani ihan hulluksi.

p.s. kiitos t:lle ja e:lle opastuksesta nimenmuutoskiemuroihin! love ya!

päälle

ja edellisen sentimentaalista soopaa sisältäneen pläjäyksen päälle saanen ilmoittaa...  
ta ta da dattadaa! 
THE päivä on päätetty!(muutama tovi sitten jo, mutta koska aivoni olivat ensin ylikuormassa ja sitten lamassa, unohdin raportoida.)

THE päivään on vielä hyvin aikaa. mutta suunnittelu- ja kustannusvajeentasausajan lisäksi se tietää mulle stressausaikaa.

jaigs!

ja ei, ei tarvitse olla täydellistä minkään. mutta silti. jaigs! en ole ennen ollut, en tule toiste menemään.
miten sovittaa yhteen murun yksityisyyden tarve ja mun suku?
mitä mä haluan? miltään?jaigs! auttakaa!

p.s.aiemmat hyvät suunnitelmani kys.om. kinkereistä kariutuivat vuodenaikaan. (valitsemamme on kyllä meille molemmille se "kaikista omin", aiempi suunnitelmani oli vaan kesällä toteutettavaa sorttia.)

p.s.2. hovineitini S! pukupalaveri! pukupalaveri! tartten apua!

merkki

hittolainen.
olin unohtanut
"cinque terre".
lisätään to go-listaan!

kaukomatkoja tässä tutkitaan ja haaveillaan yhdestä syystä, mutta hesarin artikkeli tuosta romanttisesta paikasta nosti parin vuoden takaisen himoni reissata sinne, takaisin pintaan.

tietty matka voisi olla myös rakastamaani italiaan, tietty.
artikkeli oli ehkä taas yks tienviitta mun elämäntiellä.
kiitos ja kumarrus sinne joka näitä asioita säätää.

italia! täältä tullaan!
milloin? se jää nähtäväksi!

kirjotusripuli ja morsiuskimppu

kostan kaiken hiljasuuden nyt tykittämällä tekstiä olan takaa.

pähkäilen täällä morsiuskimppua. en omaani, vaan menin sekaantumaan taas asiaan joka ei alkujaan mulle edes kuulunut. (ei ylläri, tapahtuu usein.) ystäväni facebookissa pähkäili morsiuskimppua häihinsä, niin mun piti taas avata sanainen arkkuni ja ehdotella muutamia "hyviä ideoita", niinkun tapoihini kuuluu. parin mutkan kautta ollaan nyt siinä tilanteessa, että minähän sen kimpun sille suunnittelen ja sidon. jaigs! jos olis kyse jostakin maljakossa tököttävästä härpäkkeestä, missä valttia olis enemmän toi luova ote,  niin homma olis mulle omiaan. sen sijaan kuitenkin odotetaan jotaki traditionaalista menossa mukana kestävää katseenvangitsijaa, niin nyt jo hirvittää tää asia.

mulla on muutama suunnitelma, mutta jos jollakin on rakentavia ideoita, niin otetaan ilolla vastaan! riippuva, noin 30-40cm kokoinen pläjäys pitäisi saada aikaan... muratista ja siihen ehkä orkideaa tai kallaa (punertavaa, onhan sellasta???)

nimimerkillä "stressissä oleva nainen joka kutoo paperinarusta verkkoa täällä"....

(nimimerkki vois olla myös muotoa "tunkee nokan asioihin jotka ei hänelle kuulu", "nainen pulassa", "nolaankohan itseni tässä" tai "näytänksmä hortonomilta?"

juttuja ja vappua

- leikkasin spanielin jalkakarvat. en tajua mitä spennailin näinkin kauan, mutta koiran hoito helpotti tuhannesti. sillä on ollut sellaset alf-tyyliset pentukarvat jaloissa, mutta nyt ne on historiaa. mun trimmaustaidolla piski näyttää koiramaailman kummajaiselta, mutta nyt kyllä käytännöllisyys kulkee kaukana kauneuden edellä. plussana asiassa on ollut esikon hervoton naureskelu aina kun se näkee koiran.

- poikulin kuherruskausi soseiden kanssa on ohi. sitä rupeaa selkeäsi korpeamaan erilaisten mössöjen lappaminen sen suuhun. hushiiteen se sylkee outoja makuja. tissimaitokin on vähän out, kun ei laiskiainen millään jaksa imuttaa tarpeeksi tehokkaasti, ja sekös on hermostuttavaa. sekä mammasta että pojasta.

- hääasiaa on puhuttu eteenpäin. keskustelut on jäissä sukunimiasian kanssa. muru ehdotteli mulle sen sukunimeä, mutta mä en omastani luovu. enkä kai voikaan, kun muita huoltajia vailla olevat lapset jäis ehdottomasti mun nimelle, niin mulla ei voi olla muuta nimeä. murun etunimi kuulostaa hassulta mun sukunimen kanssa, mutta niin kuulostaa muutkin variaatiot. että se ei ole mikään peruste. kyllä korva tottuu.  ukkini on aikanaan ollut tosi harmissaan sukunimensä "kuolemisesta" koska sen perillisiä oli suomessa vaan kymmenkunta tyttöä. meitä ei  edes ole muita kun omat porukat, ja ihanalle ukille uskollisena kaikki muut tytöt on pitäneet tyttönimensä. niin aion minäkin. muuten murulla on omat suunnitelmat miten hääjärjestelyt toimitetaan, joten löin sille vaan oman budjettini ja ehdotukseni tiskiin ja odotan seuraavaa askelta. saa nähdä koska asian tiimoilta jotakin tapahtuu. lasten huoltoasiat odottaa myös selkiintymistä. haetaanko oheishuoltajuutta, vai odotetaanko rekisteriä ja adoptiota... senkin näyttää aika. tuntuu tosi villiltä ajatukselta että nuo lapset olis ihan virallisesti mein yhteisiä. pelottavaakin se on. mä olen niin omapitäväinen ja tottunut hoitamaan asiat "itse", niin mitähän käy jos/kun toisella on virallinen oikeus päättää, huoltaa ja hoitaa. jännä nähä.

- tänään on myös päivä jolloin siirryn omissa kirjoissani paskamutsikerhoon jälleen kerran. vien lapseni yöhoitoon. ja stressi on melkoinen. kummitätini, joka on samalla mytyn kummitäti, ottaa lapset luokseen, jotta saamme murun kanssa viettää vappuaattoiltaa kaksin. ruttunaama on iloissaan menossa, ja on ekstratyytyväinen kun veli vekkuli seuraa peesissä. uskon että tätsy pärjää hyvinkin, niin kauan kun maitoa ja velliä pojalle riittää. mutta entäs minä??

- ja vielä palaan aiheeseen johon ei mun pitänyt nokkaani lykätä. ilmeisesti etäterveiseni eivät menneet tätä kautta perille, niin vielä kaakatan aiheesta lisää. eksäni nyksä voisi nyt ihan ottaa rauhan ja levon, ja lopettaa asioiden härkkimisen ja vatkaamisen. myöskään kaupungilla ei tarvitse huudella kuinka katkeria ja vihaisia ihmisiä me olemme, koska asialla ei ole todellisuuspohjaa ollenkaan. on aika omanapaista olettaa että olemme kiinnostuneet, tai tässä arjen ja toistemme pyörittämisen keskellä, jaksaisimme edes välittää muiden asioista. muru on vetänyt oman linjansa ystävyydelle tiettyjen periaatteiden takia, ja asia nyt vaan on niin. ainoa joka sen päätä voi edes yrittää kääntää, olen minä. ja kukaan ei ole multa sitä pyytänyt. mutta siinä vaiheessa kun mun läheisistä aletaan epätotuuksia huudella tai sitä käydään mustamaalaamaan sen jääräpäisyyden tai periaatteellisuuden vuoksi, alkaa mulla keittää. ja sitten tämä asia alkaa olemaan myös MINUN asiani.

- mua raivostuttaa nää lesbojen pienet piirit, ja mua raivostuttaa ihmiset jotka sotkeutuu asioihin jotka ei niille kuulu. edes kermaperseiden ei tarvitse saada elämässään kaikkea, kuten ansaitsematonta ystävyyttä. ei sillä että mun mielestä mitään rikollista taikka tyhmää olis tapahtunut, mutta ainiin, eihän MUN mielipidettä mihinkään oltukaan kysytty. että jepjep. pyörikää te piireissänne, ja koittakaa ymmärtää se että meille eräille ihan riittää toisemme, ja omat ystävämme.

- ja p.s. kesken ravintolaillan, kun viimein olemme kahden liikkeelle päässeet, ei asiasta kannata tulla mua haastattelemaan. murua ei ensinkään, mutta nyt ei myöskään minua. olen puhunut. nyt vaikenen.

ja kaikille äskeisestä osattomille: iloista vappua täältä omatekosiman, peppipitkätossun ja herrahiiren valtakunnasta. serpentiinit on viritelty ja ilmapalloja puhallellaan. vappuvapailla meillä paistetaan munkkeja, syödään naksuja, piknikeillään ja kannetaan paskaa*

* aiheesta lisää myöhemmin, osiossa kasvimaa :)

kerran ja kerrankin

kerrankin pikkumukelot nukkuu samaan aikaan. saapa nähdä kuin pitkäaikanen ilo tää mahtaakaan olla. vähän on orpo olo, kun ei ole juuri mitään tekemistä... tai sellasta mikä hotsittais.

mä oon ihan anti hää- ja juhlaihminen, mutta myönnettäköön että mä nyt vähän sekosin näistä puheista. avaan tässä mun naimapäiväfantasiat, jos kerran sellai on joskus tuloillaan. joskus...joskus...joskus... joskus...

no siis ihan hippifarkut päällä maistraattiin tietty. tukka auki ja kukka käteen. kiitos. iloinen kävely bulevardia ja espaa pitkin rantaan, missä odottais mummin vene, sateenkaarilippu salossa, vaaleenpunaset lippusiimat vettä viistäen. murun ja mun perheet kevyelle risteilylle helsingin edustalle. suklaakakkua, vahvaa kahvia, mansikoita ja skumppaa. illallinen rantakahvilassa. hääyö veneessä kaksin.

osa kaksi sisältäis uskonnollisen osuuden ja kahvitilaisuuden lähimmille täällä kotona. siitä lentoasemalle ja roomaan viikoksi. kyllä ja kiitos. korutonta ja kivaa. joo. eipä paljoa vaatisi :D

(tiiäntiiän, ja olen kuullut, ja ymmärtänytkin, että muru haluis hoitaa kaiken about kahden kesken vaan kun se on sellai horatio, mutta sen äiti niin vedet silmissä mulle tilitti kuinka ei hein perheessä enää oikei mitää suuria juhlia ole tulossa. ja samaan yhteyteen oli alkanut murulle ehdotteleen suhteen virallistamista mun kanssa. niin että siks mä haluisin ihan ees sen ihmisen takia vähän juhlistaa. ja muru on niin mamman tyttö että varmaan laskee omat suunnitelmansa uusiks tämän kuultuaan. (mun vanhemmilla ei niin väliä, ne on itse karanneet naimisiin. 3kk tuntemisen jälkeen, huom!  (ja kun mummi on seuraavan kerran mutsia tytötellyt, on mutsi korjannut että se on kyllä nyt rouva XXX... hahahah. ) mutta että eivät itsekään ole mitään kelleen kertoneet. toisaalta mun muu suku on taas oma lukunsa. niistä eräät repii pelihousunsa jos kutsua joihinki kinkereihin ei kilaha. mutta saapi repiä, tai vaikka polttaa ;) )

no jaa. ehkä mä nyt fixaan ne farkut vaan. (kiitti lukijalle vinkistä!) ja luotan että mun toiveet kantautuu murun korviin jotakin kautta - kröhöm. *vinkvink* ...

itkua ja huutoa

tai huutoa ja itkua.
jotenkin maagisesti tossa kolmen kuukauden täyttyessä mytyn äänijänteet on voimistuneet tavattomasti. kun joutuu laittaa pään lähelle sen huutavaa suuta, niinkun lohduttaessa on tapana ottaa lapsi lähelle, niin meinaa kyllä tärykalvot revetä. entisaikaan oltiin tyytyväisiä kun lapsi huuti kovaa, koska kova huuto tarkotti vahvoja keuhkoja. ihan kiva juttu pontevat keuhkot juu, mutta nykyaikana vähempikin riittäis.

nyt sitä käsittämätöntä ja vaativaa huutoa on alkanut olemaan entistäkin enempi. viimeyönä pari muutaman minuutin karjusessiota, ja aamulla yksi. aamuhuudosta ei jäpikkä toennu millään. ei kelvannut maito, ei heijaus, ei tutti, ei niin mikään. epäilin sen olevan väsynyt ja kietasin sille kuteet niskaan ja paiskasin parvekkeelle. muutama äärimmäisen raju ravistusliike vaununrunkoon, ja poika oli taju kankaalla.

nyt pitäis tolle huudolle, varsinkin nukkumaanmenon yhteydessä ilmenevälle vitsaukselle saada jotakin tehtyä. kun pojan laskee sänkyyn, alkaa aivan järettömän raivoisa huuto. se heijaa jalat korkealle ilmaan ja pamauttaa sängynpohjaan niin, että epäilen ettei moista raivoa 50-luvun pinnasänky kauaa kestä. eikä mamman seitkytluvulla syntynyt pinna. vaikkei se tietty mitään henkilökohtaista olekaan, mutta tuntuu että se meinaa multa naamankin repiä irti kun se huiskaa käsillään ja karjuu, kun yritän sitä lohdutella.

vaikka jo kolmatta kierrosta mennään mun elämässä pikkuvauvan nukutuksessa, on sitä aina yhtä epätoivonen olo kuitenkin. puh huijaa. lainasin puistosta anna wahlgrenin lapsikirjan ja aion lukea nukkumisosion nyt vielä kertaalleen, jos siellä olis jotaki vinkkiä.

itkua tuli eilen. multa. kun kirjotin parisuhteen rekisteröinnistä ja "siunaamisesta" "mun papille", ja se vastasi tosi kauniisti. mun oli tarkotus ottaa rauhassa ja pimittää tietoa murulta kunnes se sanoo että nyt lähdetään naimisiin, mutta johan alko huoli ja utelu kun vääntelin itkua pitkin asuntoa. ihme tunnereaktio. oon pitänyt mun parisuhteenrekisteröintiä mahdollisena vasta kun saan mun "hiippakunnan" siunauksen, ja nyt se on meille luvattu. suloista. varasin mä "hääautonkin" :) molemmat sitaateissa, koska ei niistä mitkään häät tule, eikä autokaan ole auto. lisää asiasta kerron kun suunnitelma etenee... joskus. ehkäpä paljastan vielä miten haluisin homman hoitaa kokonaisuudessaan, jos joku semituttu sitten murulle joskus vinkkaa asiasta. nyt mä voin rauhottua asian suhteen. ...paitsi vielä ne farkut... (auttakaa!)