millanen äiti, sellanen tytär

pisteet rutulle.
se oli tarhan eväsretkellä kieltäytynyt pillimehusta.
"muistaakseni mä en saa tota juoda. siinä on jotaki "juttua".

kyllä. sokeriton mehu. (kuvauksesta päätellen.) makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami k:lla.

hyvä ruttu!
nipo äiti. nipo tytär.

äitiyden haasteita osa tuhat yksi

taikinanaamako se oli joka ruoti äityttään ja antoi itselleen arvosanan 8.
mä lesoillen pistän paremmaksi. kymppi miikka olis lesoilua joten sanon ysipuol.

mä olen optimisti ja hyvä aina selittelemään asioita parhain päin.
vetoan siihen ettei maailma ole täydellinen, joten mukaan ei tarvitse sitä olla.

olkoonkin että joskus hermostun.
mitä sitten? penskojen on musta elämää varten hyvä oppia, että jos jonkun pinnaa virittää turhalla ränttäilyllä, saattaa palaute olla negatiivista.

on elämää varten hyvä myös oppia, että saadakseen huomiota, ääntä joutuu joskus korottamaan, ihan joutuu itkemään tai rääkymään.

haluan olla turvallinen vanhempi. semmonen jonka syliin voi aina tulla, vaikka olis vetänyt ihan paskauhmakilarit ja pistänyt sisustuksen uusiks ja äänijänteet olis karjumisesta finaalissa. luojalle kiitos temperamentista, jossa mieliala muuttuu sekunnissa. sekä omalta, että lasteni osalta.

perustelen nipoja sääntöjäni sillä, että aina ei voi maailmassa tehdä mitä haluaa. vaan vaikka paskalta tuntuis, jotkut asiat vaan on "pakko" ja duuniinkin pitää mennä ajoissa. joskus sitä joutuu imuroimaan vaikka vituttais, ja toisinaan haavat puhdistetaan vaikka kirvelis saamaristi. mä täällä kerron mikä on turvallista ja sallittua, koska mulla on enemmän elämänkokemusta ja viisautta.

mä haluan tehdä terveellistä ruokaa, ja se että näen sen eteen vaivaa, on mun oma valinta. ei mikään marttyrinkruunun viimeinen timantti. se ei tee musta parempaa ihmistä tai mutsia, vaan tekee mulle hyvän mielen.

meillä ei juoda lasten nähden yhtä viinilasia enempää. enkä mä salli esikoiselle alkoholia maistiaista enempää ennenkun se on kahdenksantoista. siitä on ihan lakikin olemassa. tiedän kuinka turvatonta on humalaisten aikuisten seurassa, ja koska olen sitä tarpeeksi itse nähnyt, mun lasten ei tarvitse sitä kokea. sekin on vaan mun oma valinta.

tämän kirjotuksen inspiraationa on ollut taas tänpäiväset kasvatuskeskustelut tyttöjen (ja vävykokelaan) kanssa. mä en ole täydellinen, eikä mun aina tarvitse edes yrittää parastani tässä perheessä. tämä ei ole suoritus, eikä tässä oikeesti pisteitä lasketa. tärkeintä on se yleinen tunnelma, ja molemminpuolinen luottamus ja välittäminen. joskus se ihan riittää että olen. tässä. 

esikoisen kanssa puhuttiin yökyläilystä. mä alan päästä yli yökyläboikotista. mulla oli hyvä monologi teineille, ja nostan hattua vävykokelaalle(kin) kun se niin asiallisena kuunteli. kyse on ollut mun mukavuusalueesta*, ei luottamuksen puuttesta heitä kohtaan, ja alan kypsyä ajatukseen yökyläilyistä pikkuhiljaa. soitin esikoisen isällekin, ja asiat puitiin läpi.

ruttunaaman kanssa käytiin taas läpi sen "kohtauksia". liikuttavaa huomata että siitä on kasvanut hyvä keskustelija, joka osaa (kysyttäessä) kertoa tunteistaan. se sanoi niin mun mieltä lämmittäviä asioita, että tunnen itseni oikeasti ihan ysipuolen mutsiksi. jossen kympin.



* siis mun vanhemmat on dumattu paskaliberaaleiksi, ja mähän olen saanut lapsen niin nuorena ainoostaan siksi, että mun vanhemmat on sallineet yökyläilyt alusta alkaen. mulla itsellähän ei ollut raskaantumiseen osaa eikä arpaa... eks nii.  mulla kesti päästä yli siitä, että oonko paskaliberaali, vai se nipo. tai vaan ihan mä itte omien ajatusteni ja päätösteni kanssa.

blues

mä en ymmärrä mikä sininen villitys muhun on iskenyt. etenkin koskien ruttunaaman vaatekaappia. kiitos henkan ja maukan kesänalotusale, eiköhän nämä piisaa nyt tähän kohtaan.
mä olen nyt suosinut etupäässä henkkamaukkaa lasten vaateostoksissa. mä en todella ala maksamaan kahta viiva neljääkymppiä/vaatekappale. etenkin kun useimmissa kalliimmissa vaatteissa saumat alkaa ihan samalla tavalla kiertää aikojen saatossa kun näissäkin. henkkiksestä saa siistiä perusvaatetta alehaukkasilmällä vitosella/pusero kun tarkkaan katsoo. ja kyllä, vaikka neiti on aikamoinen rällääjä, näistä ne saumakiertämättömät päätyy sitten kavereiden muksuille, ja niitä piisaa aina aika pinkka. (ja ne mitä ei kehtaa kierrättää, leikataan räteiksi.) huomauttaisin että rutulla on käytössä myös sisarensa kymmenisenvuotta vanhaa henkkamaukkaa. että ei kannata siitä kertakäyttövaate-asiastakaan piipittää.

no kaikenkaikkiaan neidin pinkki aikakausi alkaa olla lopuillaan.
mahtavaa.

toisena päivänä, ja sitten toisena...

toisena päivänä tuntuu että ruttu on ihan normikersa.
toisena taas ei. 

eskariope on huippu. oli liikkistä olla seuraamassa eskarin iltajuhlaa, jossa pienryhmät esitti näytelmiä. eikä vähiten siitä syystä, että ruttunaama oli pääroolissa näytelmässä "lumikki". eskariope oli valinnut sen rooliin, koska se totta tosiaan on ryhmästä eniten hahmon näköinen. ja hyvin tyyppi veti! muisti pitkät pätkät vuorosanoja ja esiintyi luontevasti. upeeta tollaselta sosiaalisesti rajoittuneelta ja hiukan aran puoleiselta lapselta. hienosti pelattu, eskariope!

no.
tänään sitten olisi pitänyt mennä futikseen tutustumaan. olin jo muutenkin ajatellut siirtää ekakerran ensiviikkoon arkisyistä johtuen toki, mutta päätöksen niittasi rutun hysteerisitkuinen autismikohtaus. ei pysty, ei kykene menemään. voi olla että tykkääkin siitä sitten, mutta jännittää niin, ettei halua, aiotko sä pakottaa? ensiviikolla on treeneissä äiti-lapsi-päivä, ja rutusta olis vähintään kohtuullista mennä sitten.
fine. emmätiedä. en ole ennen törmännyt noin "omituiseen" kersaan kun tuo. en todella tiedä mitä mä sen kanssa teen, kun kaikki kiva ahdistaa aina vaan.

luokkajako

hiphurraa!
iso pieni keskimmäiseni kävi tänään virallisesti tutustumassa kouluun. ja me kanssa.
luokkajako oli kerrassaan kutkuttavan kiva. ruttunaaman parhaat eskarikamut pääsi samalle luokalle, ja samalle tuli kaksi mein taloyhtiössä asuvaa poikasta.
hyvä luokkajako!
hitto jos ne on a) kuunnelleet eskarista tulleita toiveita ja b) ajatelleet yhteisiä koulumatkoja saman pihan kakaroille.

"voi paska, tuo yks äiti vääntää itkua." muru tiedotti mulle. koitin siinä itse nieleskellä, etten aiheuta pahennusta murussa, ja etten aiheuta paniikkia hysteeriseltä näyttävässä rutussa.

ruttu oli reipas, kirmasi salin eteen kun nimi kutsuttiin, ja vilkutteli ylhäisesti lähtiessään open mukana luokkaan.

muutama asia jäi mietityttämään.
- ekaluokkalaisia on 80, iltapäiväkerhopaikkoja 40. aika karua jos ruttu ei mahdu iltsiin. mitä helvettiä me sitten tehdään?
- me jo vähän tuuleteltiin mahkuista saada nuorehko miesope, mutta kelkka kääntyi kättelyssä niin, että tuleva ope on ensikosketuksessa vanhoollistyyppinen "päiviräsäskopio". huoh. 
(tosin esikoisenkin ope oli ulkoisesti patavanhoollinen tiukkis, mutta opena paras kehen olen ikänään törmännyt*! (terkut anu-opelle lappeenrantaan!)joten ei anneta ensivaikutelman hämätä...)

"mamma. siel oliki tosi kivaa, vaikka eka mua jännitti!" -kertoi tuleva koululainen.
- no mä niin arvasin että tykkäät mennä kouluun. nii. 

*ja jos ei oteta huomioon mun yhtä entistä työkaveria. 

sit se olis onnellinen.

muru eilen vähän liioitteli ja osti rutulle namipäiväksi tikkarin lisäksi muumikarkkipussin.
ruttu illalla ilmoitti että taitaa valita siitä muumipussista vaan hiukan karkkia sit tänään.
kun pääsiäismunankuoressakin oli ollut liikaa.

sit juteltiin siitä että mäkin syön vaan vähän herkkuja kerrallaan.
sit ruttu kertoi että aikuisena, kun se menee elinan kanssa naimisiin, se sit kysyy elinalta, jos se sais syödä aina kaks karkkia illalla, ja kaks aamulla.
sit se olis onnellinen.

sydän.

kaavakkeet

rutun koulupaperit tuli.
pääsee lähikouluun, vaikkei se ollut niin itsestäänselvyys, kun asutaan "väärällä puolella rataa". jihaa!

wilmassa piti ilmoittaa tyttö iltapäiväkerhoon, aika jäykät anomukset. speksit oli isä/äiti, töissä/kotona. no,
onko mami isi? vai laitanko yksinhuoltaja, koska virallisesti olen sitä. missä saa selittää isi on oikeesti mami, muttei vielä virallisesti ja se opiskelee ja käy töissä....
voi persaus.

terkkarin papereissa oli sentään joustoa tässä osassa. siinä oli "vanhempi/huoltaja"-kohdat. ei mitään isi/äiti meininkiä.
aika syvälleluotaavat speksit pitää sinne antaa. ts. isovanhempia myöten sairaushistoriat, oppimisvaikeudet, mielenterveysongelmat ja muut. tyypille joka näkee ruttua kerta vuoteen. oletteko avioeroperhe? uusioperhe vai mikä? (no semmoi lesboperhe...)
mitä maitolaatua lapsenne juo? syökö lapsenne täysjyvätuotteita? monta kertaa viikossa syötte yhdessä? ai mä ja lapset? vai mä ja urheilija/vuorotyöläinen ja lapset? vai siis esikoinen mukaan lukien?
onko lapsellanne ripuli? onko teillä taloudellisia huolia? käyttääkö lapsenne hammastahnaa? mitä rasvaa on leipänne päällä?

anna mun kaikki kestää!  mitä ne ei haluais tietää?

sit mukana on myös audit-kysely alkoholin käytöstä. pitääksekin palauttaa? ei ollut erillistä ohjetta. vai pitääkö vaan itse itselleen tehdä ja pohtia omaa juoppouttaan/juopottelemattomuuttaan? 

varmaan hyvin tarpeellisia ja aiheellisia kyselyitä. mutta tuntuu naurettavalta ja omituiselta täyttää moisia, kun tietää nykyresurssit siellä. vai sit jos lapselle tulee jotaki ongelmia, niin paperi kaivetaan esiin ja käydään keskusteleen pitäskö mein laittaa mielummin floraa leivälle, onko ukki hullu vai onko täysviljaa liian vähän ruokavaliossa?

no eikun imemään kaavakkaiden aiheuttama virne naamalta ja raksia ruutuun.

lelut kiertoon. tai ei.

perinteinen lasten lahjakarsinta joulupataan meni vähän plörinäks.
ruttu lajitteli nopeasti mitkä haluaa säästää, ja bamiltakin kyseli että "jos tän laittais pois, ja tää jäis sulle"... mut sitten mua alko harmittaan.

hiivatti. molemmilla on about 5 pehmolelua/naama. onkse nii paljon että siitä liikenee?
miks ja miten ihmeessä mulla on kaikkiin mokomiin pölyäkerääviin teddykarvakasoihin joku tunneside, kun ruttu reippaasti poimi suosikkinsa?
- tän sä oot tehny, tän oon saanu mamilta, tän kanssa mä nukun.
noi voidaan antaa vauvoille, tai semmosille joilla ei ole leluja.

kivasti ajateltu ruttu!
mutta, nooh... katotaan ne kuitenki vielä uusiks mamin kanssa.
huoh. potkaskaa mua!

jäbä on kääpiö!

- ootas, mä mittaan tän pojan uusiks.
kyl sä mittaist ihan oikein. meinaatsä että tuli liian vähän? etsä siihen mittariin enempää saa uudellakaan mittauksella.

- nii että onks tein suvussa jotaki perinnöllisiä sairauksia?
ai kui? näyttääkse käyrä niin pahalta?
- no näyttää.
no ei meillä muuta outoa ole, kun se että ollaan ihan saakelin pieniä kaikki. *reps*

eli kasvukontrolliin keväällä.
mikäpä siinä. tässä odotellaan kasvupyrähdystä, tai kasvatellaan kääpiötä. aivan sama mulle.
esikolla kontrolleissa käytiin pariin kertaan ennenkun tyyppi venähti normikäyrille. normikäyrille rutun ei kukaan odottanutkaan kipuavan, niin se on saanut kasvaa hitaasti pieneksi ihan rauhassa. poika nyt sit kasvaa, tai ei.  "äitinsä poika" sanoi edellinen neuvolantäti, kun huikee kasvukäyrä taittui alaspäin. tää uus täti ei ollut ihan niin rento.

fiksua ja filmaattista poika esitti, ja esitys meni läpi. virnistellen arvaili värejä päin prinkkalaa, mutta tätistä se oli vaan hassua ja ikätasoista.

ruttu sai piikin käteen nolona ilmeillen. ei draamaa, niinkun ei o aiemmin ikinäkään tullutkaan. reipas likka! puhuttiin vaan sen hienoista taidoista ja omilla käyrillä kasvamisesta. ja niistä sosiaalisista ongelmista.

tytöstä tein aspergertestin tuossa iltapäivän kahvitauolla. kun tätikin sanoi että pienellä kynnyksellä voi soittaa, jos sosiaalisissa taidoissa ongelmat lisääntyy. ja juu, piirteitä löytyy, niinkun arvelin, mutta ihan siksi tsiigailin asiaa, että osataan sen erityispiirteitä ottaa huomioon arjessa. ja tukea sen erityislaatua positiivisessa mielessä. emmä usko että nuo piirteet tuosta korostuu ongelmaksi, tai alkaa sitä haittaamaan, mutta musta niistä on hyvä olla tietoinen. eiköhän se iän kanssa taitu kategoriaan "äärettömän älykäs, mutta silti sosiaalinen" niinkun lahjoittaja itseään hilpeästi spermapankin "salaisissa tiedostoissa" mainosti. *wirn.

eniten mua koko reissussa kyllä huvitti kun täti oli kirjoittanut pojan neuvolakorttiin "puhe selkeää". 
tohiaan, haahan hiitä heevää joh on yttään mielikuvitutta.

rutun ruttu

anna mun kaikki kestää!
"tuota, onks teillä perhoslaastaria?"
- ai kui?

no ruttu lenti päiväkodissa metalliselle ritilälle ja on kyynerpää aika pahasti auki.
huoh. mä todella toivon että tänään illalla kun nään sen kyynerpään, ni se ei olis tarvinnu liimaa tai tikkejä.

nyt kun niitä tietty ei voi enää laittaa.
g arvioi haavan olevan "ookoo", mutta saa nähdä.

mihin me joudutaankaan vielä ton tytön kanssa.
nythän on siis elokuun jälkeen vasta auennu naama muutamaan kertaan, menny hampaat, päätällejä on tullut ainakin viis, ja nyt siis kyynerpää on kurjasti rutulla.

ja ei, ammattilaisten (mun oman ja päiväkodin henkilöstön) arvioiden mukaan se ei ole motorisesti kömpelö. se vaan on kävelevä hasardi koko natiainen.

palapelittäjä

tuskastuin köpiksessä kun en löytänyt rutulle palapeliä.
ne kokoluokat missä se painii, on ihan tyhmiä maisemia ja muuta.
se raasu on nyt kolmeen kertaan peräjälkeen runnonut tuota samaa viissataapalasta perhospalapeliä.

jos keksitte mistä saa "lastenpalapelejä", semmosia 350-500 palasia, niin olisin tyytyväinen.
yhdessä nettikaupassa oli, mutta nekin "vähän" isommille tarkotettuja kuvia.
toisaalta voisin vissiin teettää sille syntskälahjaks jostai omastaki kuvasta jonkun, mutta kohtuuhintanen ifolor tekee vaan 198 palasia... mut kaipa sekin käy paremman puutteessa.

ihme palapelittäjä tuo natiainen on.

entisestä raivottaresta on todella kuoriutunu ihme hissukka. mutta tais olla oikeessa neuvolantäti joka sanoi että tuo tyttö on tyytyväinen kun saa älylleen haastetta. koti-illat sillä menee usein palapelin, koululaislegojen tai lukemisen parissa. onneksi se osaa leikkiäkin, ja on saanut kavereita päiväkodissa, ettei ehkä enää tarvi huolia sen sosiaalisesta rajoittuneisuudestakaan. ehkä se on sittenkin ihan normaali lapsi. wirn*

omalaatuiset tytöt

a) esikko sanoi kiitos, kun palautin sen kotitöiden laiminlyömisen takia takavarikoidun tietokoneen. onko moista kuultu. että kiittää moisesta? kyllä meinas käydä naurattamaan.
b) ruttunaama on ehkä vihdoin muidenkin silmissä pyöräilytaitoinen. (mähän olen sitä pyöräilyttänyt jo tän kesän kokonaan.) tänään se ei huitassu tarhamatkalla kertaakaan puskaan, eikä kertaakaan aitaankaan. eikä edes lopettanut pyöräreissua, niinkuin vielä viimeviikolla, että ajaa täysillä päin varaston seinää kotiutuessaan. jee! voin antaa sen vihdoin pyöräillä muidenkin kuin itseni kanssa.
*reps.

kenen lapsi?

olin eilen vanhempainillassa.
siellä muistutettiin että tytöille varsinkin (!) pitää pukea lämpimästi, kun aamut on aika kylmiä ulkona leikkiessä. nii paitsi sille yhdelle. joka on jatkuvasti hiki päässä kaikesta riekkumisesta.
- ai kenen tyttö se semmoi on? *

ja tätit kertoi että päiväkodissa on nii hauskoja tekemisiä, ja lapsilla hauskoja juttuja. että kun puhuttiin kivoista tekemisistä niin yks ilmotti että kaikista kivintä elämässä on syöminen. että vois koko ajan syödä.
- ai kenen lapsi se semmoi on?

repeilin.
ja niin repeili muutkin.

tänään kun hain tyypit päiväkodista, täti sanoi että ruttu on saanut vähän hittiä mailasta. toinen poski on aivan sininen. että juu. ei yllättänyt. (sehän on vasta telonnu päänsä neljästi, halkonu hampaan ja tippunu niskalleen kun teki volttia kiipeilytelineessä. että juu... ne alkuun epäili että se on vähän kömpelö, mutta tuli siihen tulokseen ettei olekaan. vähän vaan vauhdikas.)

*mä oon toivonut ettei sen riekkumisia kovin käydä rajoittamaan. (siis kohtuuden rajoissa.) en tosiaan halua mitään "tytöt on hiljaa ja nyplää pitsiä"-tyyppistä sukupuolirajoitteista kasvatusta tuolle villikolle. riekkukoon kundien kanssa niinkun lystää jos se on sen luonto. korjataan dämitsit sit kotona. laitetaan jääpussia komeimpiin kuhmuihin ja sillai.

creator

fiksumutsi kävi apteekkireissulla cittarissa.

kas taas yks lego creator muutti meille, ja tälli jumitti siihen.
mä vaan ihailen sen kärsivällisyyttä ja insnöörintaitoja. lahjoja jotka multa täysin puuttuu.

nyt kuitenkin pieni tauko legoilusta, muksut tekee mulle kanttarellikastikkeen. pitää vähän valvovaa silmää näyttää keittiöönpäin.
ei pöllömpää saikuttelua tämä. toisaalta.

eskari ja klassikko

hiis.
nyt se on pian eskari!
mun pikku ruttu.
[rakkautta ja sydäntä tähän]

ostin sille klassikkorepun. saa raahata tota selässään eskarin ja peruskoulun ajan. joku tilpehööri saa vetskassa roikkuessaan vaihtaa. joka vuosi, eikä edes joka toinen, tule uutta reppua tuleman.t. mutsi joka vihaa kerska-kerta-kulutuskulttuuria.
värivalintakin aika jees by ruttu. no,sehän sen kanssa saa elää.

p.s. hain reppureissulla kuramaton. ja 15kg koiranruokaa. (tuli muuten helpolla ikean kassissa reppuselässä kotiin.) säilytyslaatikko pihalle ja krysanteemit saa odottaa, hyvästä kikkailusta huolimatta en saanut niitä kamelin kyytiin. *wirn.

kyllä äiti tietää, osa 1392.

"miten sä kuvittelet että toi nappula pystyy ajaan ilman appareita, kun appareiden kanssakin se on tommoi onnetonta räpellystä?"
- no hmh. helposti. mä vaan otan apparit pois.
"epäilenpä."
- epäile vaan. kohta näet! hitto.

"ota nyt ainaki puhelin mukaan ku lähette!"

hmh. jos ruttu on vedelly kaks kesää potkupyöräl, ja edellisen ilman appareita pienemmäl tukikahvasella pyörällä, nii onhan se ny toivottoman näköstä kun alle isketään 14 tuumanen, uus, iso fillari jossa on apparit. otin apparit pois, ja avot. hienosti kulkee.

käytiin lataa mun seutulippu huomista työaamua varten (saakeli 82e/kk!) ja likka fillaroi niin että mamman balleriinat vaan viuhus ja kiire ja hikikin tuli.

nii. tiesinhä mä. taas. *wirn*

sick bastard

*

no, nyt ollaan saigonilla ruttunaaman yrjöilyn takia. eikö olekin sairaan näköinen mukula?
mikäs tässä, meikkis lukee kirjaa ja penska askartelee. emäntä oli aamutuimaan siivonnut koko kämpän, että se siitäkin touhuumisen ilosta. oi oi on tää vanhemmuus raskasta! 
*kääntää sivua ja tunkee suklaapalan suuhun*


* huomaa, koira taustalla ei varmaankaan haaveile pestolohesta. haistelee vaan ilmaa, luulen...

tyttöjen jutut, poikien jutut

muru veti pienimuotoiset hepulit tänään kun poika tuli päiväkodista pinkeissä lainahousuissa.
hemmetinkö väliä ajattelin, mutta muru on sitä mieltä, että varsinkin kun nuorimmaisena tämmöisessä ämmäjoukossa kasvaa, niin voisi vähän bamin poikuutta tukea.
poikapuoliset kaverit ja leikit olis plussaa. ja miehen mallit. ja poikien vaatteet.
toki toki, näinhän se on.
sukupuolirajoittuneisuuden häivyttäminen on jees, jos touhu pysyy normirajoissa. (vrt. tyttöjen vaatteet/poikien vaatteet, miesten ammatit/naisten ammatit. plääh.) siinä vaiheessa kun lapselta hysteerisesti piilotellaan sen omaa sukupuolta, tai tyrkytetään sen luonteelle vieraanoloisia leikkejä sukupuolisuuden varjolla, tai puetaan ns. naurettavasti siskon vaatteisiin vielä kouluiässä, niin ollaan hiukaa metsässä. mun mielestä.

mä henk.koht. ihailen mun pojan staattisia leikkejä. kuinka sen ei tarvitse olla suunapäänä riehumassa, hakata ja karjua. musta oikeesti joidenkin poikien leikit ylittää järjen ja sietokyvyn rajat. ja aseleikkejä/pelejä ei kannata edes kuvitella mun lapselleni tarjoavan. se ei kehitä mitään muuta kun epänormaaleja käyttäytymismalleja nykymaailmassa.*
katselin yks kerta kun tuttavan poika hakkas ihan hulluna kepillä seinää, ja mietin onko tuo normaalia edes. (siis "hulluna" hulluna**. ) 

leikkejä ja ilmentymiä on lapsissa monen moista. musta kukin saa olla ja käyttäytyä juuri luonteensa mukaan, mua kututtaa työntää lapsia joihinkin muotteihin. se että poika on staattinen ja rauhallinen leikeissään, kertoo sen perusluonteesta, ei siitä että se olis jotekin vinksallaan, ettei sillä olis "munaa", tai että sen poikuus kärsis täällä naisten joukossa, ja että se tulis jotenkin naisellisemmaks kun esim. "normiperheessä"*. ja kyllähän jäbä riekkuu ja huutaa. se rällää, riehaantuu, hyppii, kiipee ja muuta mitä lapset nyt tekeekään. mutta leikkii siis mieluusti legoilla, kotileikkejä, pehmoeläimillä jne.

oon myös aina pelännyt että rutun räväkkyyttä ja dynaamisuutta ei mm. päiväkodissa hyväksytä. että se tungetaan tyttömuottiin, jossa pitää näprätä pitsiä ja olla hiljaa. mä nään siinä niin omia piirteitäni, siinä kuinka se haluaa juosta kovaa, kiivetä korkeelle ja pitää meteliä. olenkin varhaiskasvatuskeskusteluissa tuonut voimakkaasti esille, että se saa olla mitä on. jos se pelaa mielummin futista poikien kanssa, niin antakaa pelata. nytkin se vinkuu harkkoihin jokaisena päivänä, ja kyselee koska me muutetaan, että pääsis pelaamaan uuteen joukkueeseen.*** pienenä se rakasti junia yli kaiken, nukeista niin viis. joidenkin mielestä se oli tosi outoa, ja mua suututti.

antakaa nyt hitossa lasten olla! ei kaikkea tarvitse normitella, luokitella ja kategorioida, ei sukupuolen eikä muidenkaan ominaisuuksien perusteella.
toisaalta, vaikka poika oli ihan tyylikäs pinkeissä pögissä, komppaan siinä, ettei lapsia teitentahtoen tarvi pukea urposti, taikka sukupuolettomasti. eriasia toki, jos jäbän lemppariväriksi tuleekin joskus pinkki, sitten mennään sen mukaan. 

tässä tyttäreni taidonnäyte. voin kertoa että se oli tuolla ihan latvassa saakka. ja sekä puu, että mama huusi hoosiannaa. mut antaa kiivetä, hitto. se on sen "juttu".



huomioi! * onne pojat kautta aikain leikkiny aseilla eikä niistä ole asehulluja tullu-perusteilla saatte pyyhkiä takapuolenne. en usko moista, enkä kuuntele. mä kannatan siviileille täyttä asekieltoa. piste. **naiselliset piirteet miehessä ei musta ole mitenkään pahasta. hullu, normiperhe yms muut typerät termit vaan siks kun parempia ei sanavarastosta löytynyt. *** ajattelin jopa laittaa sen poikien joukkueseen, koska ne treenaa lähempänä kotia. tytölle itselleen kun moisella ei ole väliä, kunhan saa pelata. 

psyk. yrjöt ja pedantti

ruttu siis laatoitti hautajaisia edeltävänä iltana.
vein penskan ja petivaatteet kylppäriin pesua varten, niin pedantti puolisoni tuli taakseni vinkumaan miten lasta ja pyykkejä pitää pestä. etten vaan hutiloisi. mä siinä kiroilin ja ärisin että menis helvettiin siitä piipittämästä, kun yrötaudeilla on tapana tarttua siihen lennosta joka kerta.
toinen mäkättää ja mäkättää miten pyykit huuhdellaan, ja toinen kiroaa ja ärisee. lapsi raukka on unenpöppörössä itkuisena suihkun alla näyttäen äärettömän säälittävältä.

ei kukaan sitten yrjötautia saanut.

veikkaanpa että kyseessä oli vaan ns. psyykkiset yrjöt. johtuen hautajaisten aiheuttamasta jännityksestä.

raasu ruttu.

ruttu ruttunen

raivonaama on rauhottunut.
uskottava se on!
saako jo huokaista? helpotuksesta.
turha parkuminen ja kilarointi on jäänyt sinne neljän vuoden rajapyykin taakse.
täällä asuu rauhallinen, askarteleva, lukevainen, rakkaudellinen, seesteinen pohdiskelija.

kyllä kannatti taistelut käydä. ja olla tiukka ja napakka. vaikka paskalta se tuntui silloin.
tuntuu että rakkauslapsella on hyvä ja onnellinen olla.