suomalainen

esikko kertoi juuri, että se oli kutsuttu lukion alussa tapaamiseen, missä sille tarjottiin mahdollisuutta osallistua suomenkielen tasokokeeseen, ja valita suomi toiseksi kieleksi.

himpun oli äimistellyt asiaa.
että oli poimittu nimen perusteella tapaamiseen.
ei nyt sit suomi äidinkielenä, tai hyvä äikännumero sanonu niille mitään.
kiitos huolenpidosta kuitenkin.
saatiinpa tästäkin hyvät naurut.

saa nähdä mihin kommelluksiin vielä eksoottisnimisemmät himpulat sit joutuukaan.
*reps*

päivä ulkona

huippua!
eilen alotin aamun tekemällä kaks koiralenkkiä, sit päivällä pikasesti yhden.
sitten siirryttiin lasten kanssa murun peliä katsomaan.
(musta on sulosta kun lapsille on aina iso elämys matkustaa bussilla, vaikka me paljon julkista liikennettä käytetäänki.)
murun pelissä vierähti mukavasti aikaa ulkosalla, lapset leikki ja söi eväitä. mä koitin seurata peliä mitä muiden urkkaleskien kanssa juttelulta kerkisin.
sit tultiin kiireellä kotio pihatalkoisiin.
esikoinen oli ystävällisesti nyppinyt rikkaruohot pensaista. (vaikka tulikivenkatkuisia "tää on perkeleellistä hommaa"-viestejä sainki. reps!)
pihatalkoissa vierähtikin sitten loppupäivä.
muru oli ilmoittanut ettei se pelin jälkeen pysty osallistumaan, mutta yhtäkkiä se ilmesteyi sinne haravan kanssa heilumaan. lapset ensin osallistui touhuiluun, mutta esikko oli lopuksi hyvin tyytyväinen kun sen työpari bambam siirtyi leikkihommiiin. poikanen oli sotkenut enemmän kuin auttanut, mutta osallistuminenhan se on tärkeintä.
ilta päätettiin taloyhtiön tarjoamaan grilliruokaan (lisänä uskomaton thai vinaigrette (kvg!) salaatissa!) ja livemusiikkiin.
sitten vielä lopmpsittiin murun kanssa kaksin iltalenkki koirien kanssa ihanassa kesäisessä illassa.
perussettiä. ehkä.
mutta oi niin ihanaa.
(kultareunus tässä.)

kymppi äitiydestä

ja vanhemmuudesta.
ja kasvatuksesta.

himppasen turhautuneena kehoitin poikaani vetämään naapurin kakaroita daijuun jos ne sitä vielä ulkona kiusaa.
done!
äsken ovikello soi, ja siellä seisoi mun ylpeydestä hohtava kolmivuotias.

"mamma mä vedin niitä nyt daijuun, kun sä käskit!"

oh joy! helmee!

"hyvä kulta!" vai mitä siihen pitikään vastata.
terkkuja itä-helsingistä!

laajat näkökannat

musta lasten päiväkodissa on ihanan suvaitsevaista meininkiä ja laajat näkökannat.

toisissa perheissä kun ei välttämättä ole äitiä, toisissa kun saattaa olla niitä vaikka kaksi, niin musta on
hienoa että asiat esitetään laajassa perspektiivissä. kiitos tästä! en ole taipuvainen muutenkaan vetämään poroja nokkaan heteronormatiivisuudesta, mutta tämmönen huomioiminen aina lämmittää mieltä.

poika olis saanut tehdä molemmille lahjat ja kortit, mutta itse päätti että yksi riittää molemmille.

musta oli myös kivaa, kun poika oli halunnut kaverille leikkimään ja kaverin isi oli kehoittanut kysymään "isiltä ja äidiltä", niin poika oli reippaasti sanonut että ei hällä ole isää, vaan kaks äitiä. jolloin reipas vieras isä oli vastannut että siinätapauksessa lupa pitää kysyä niiltä äideiltä, ilman mitään hämmästelyä.

paskat mutsit x3

ensin aamulla paskamutsit aamutoimien jälkeen hiipi vuoteeseen pötkötteleen, ja jätti lapset kattomaan lastenohjelmia. kjeh kjeh, eks pikkukakkonen tuu just sitä varten siinä kasin aikaan pyhäaamuna?

sit päivällä katettiin telkkua sylikkäin filtin alla sohvalla kun penskat leikki ulkona sateessa. täytyy kyllä itseä puolustella että itepä ne sinne halus.

ja illalla kun sain lapset nukkumaan, aloin tekemään lettuja. lettuja, kun potentiaalit lettumaakarit on nukkumatin matkassa.
paskamutsi!

nooh. hei hei huono omatunto. tällai tää vaan joskus menee.
*wirn.

takapihalla ei pyöräillä. ja piste.

juu.
että turhaan en pyöräilyreitin rajoista bamillekaan taas tiukkistellut. eilen iltapäivällä naapurinpoikaa töytäs auto kyseisessä mutkassa, ja päässä oli sit semmoi moukku että sairaalareissu siitä tuli. että ihan sama mitä ihmiset miettii siitä että mulla on säännöt täällä, ja mä valvon niiden noudattamista.
että jos laskee että pihatiellä saa ajaa kymppiä, nii voiko moista tapahtua? vaikka pennut pyöräilis missä. no, kun tiedän aikuisten mielenlaadun autonratissa ("ei sieltä ennenkään ole kukaan tullu.") nii meillä on säännöt. piste.

vahinkoa kun ei takaisin sit saa.

bonusta

ääääst! emmä osaa sanoa taas mitään.
siis meillä kävi vieraita, joista yks pikku hiippari alkais toisinaan oleen täällä ns. kylässä, ns. hoidossa, ns. tukiperheessä. mitälie.
eilen oli tutustumispäivä, ja mä ajattelin että uuden tuttavuuden kanssa menis ihan hyvin, mutta olin väärässä. meillä meni mainiosti!
perhe vakuutteli meille että ihan tavallinen poika se on. ja paskanmarjat ja marjapensaat kanssa. ei meitä tarvi vakuutella. mua jännitti ettei ME kelvata NIILLE. me kyllä elämäkokemuksen suomin valtuuksin tiedämme mihin oomme päämme laittamassa.

jäi mieletön flow kun tyypit lähti. ja kutina siitä, että tää on meille kaikille hyvä juttu.

bami oli onnessaan uudesta ystävästä. pojat leikki, paini ja rillutteli minkä ehtivät, jos meillä muilla kemiat matsasivat, niin pojilla ennen kaikkea.

ja höpölöpölöö kyynikot! sen että kyllä se ilo siitä karisee kun realiteetit puskee päälle ja onhan se rankkaa, ja kinaa tulee ja äitiä itketään ja paskat tulee housuun jne... t-i-e-d-e-t-ä-ä-n! ei me nyt ihan eilen syntyneitä olla.
mutta!
muahahaha. meillä on bonuslapsi!

jos ei satu olee pms.

mä totaalisesti meinasin repiä pms-pelihousuni ja ripotella tuhkaa päähäni ja kaikkea siltä väliltä, kun illalla itkusena nukkumaanmennessä ajattelin että ittepä olen kylväny nää mitä niitän lastenkasvatuksen saralla. että sääli-sääli-itsesääli-kukaan-ei-rakasta-uhrautujaa. siitäs sait.
illalla kymmenes kehityskeskustelu esikon kanssa aiheesta "kotihommat" ja päälle semiautistinen eskarini pillittäen ripustautui mun vaatteisiin päiväkodilla kun olin muutenkin jo kiireessä, teki mieli alkaa kieriä tervassa ja karjua "mitä mä olen tehnyt teidän kanssa vääääääärin?!?!?!"

no. kohtaus meni ohi.
esikoisen huone on siivottu ja pyykit pesty (jostain syystä se näyttää sitruunan syöneeltä, mut eks noi angstiteinit suht aina?), ruttua vaan nauratti iltapäivällä kun kyselin mitä ihmettä se itki aamulla: "no emmä oikeestaan itekään tajua..:" ja sitten poikani, tuo kaiken kovapäisyyden ja kilariuhman ruumiillistuma eilen selvitti rajojenrikkomis- ja pyöräilymahdollisuudenmenettämissotkunsa keskustellen. keskustellen! tajuatteko? piti se tämäkin päivä mun elää!

no juu.
eka on huithapeli. toka vähän autisti ja kolmas puupää, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. tai ainakin vois niin luulla. jos ei satu oleen pms.

kuulkaapas nyt teinipellet

(varoitus. tämä teksti sisältää angstia. pms you know. mutta tarkoitan ehkä joka sanaa.)
pidin tässä pientä "kehityskeskustelua" teinini kanssa.
ei sillä, teinini haluaa varmaan tehdä just niinkuin täällä kotona on säännöt, mutta.

hänen ystävänsä pelkäävät mua, pitävät täytenä diktaattorina ja paskamutsina koska:
a) olen toivonut että mulle sanotaan ihan reippaasti "moi" kun mun kotiin tullaan.
b) lapsellani on kotiintuloajat, joita on noudatettava.
c) lapsellani on velvollisuuksia.

en tajua että on pokkaa tulla ihmisen kotiin kun bussiin, sanomatta hei. ja edes katsomatta päin. tämä on mun koti! mä asun täällä. sä syöt mun leipiä ja ruokia. istut mun sohvilla ja sängyillä. ja ennenkaikkea, sä oot mun lapsen "ystävä", joten jos esim. kuulumisten vaihtaminen on liioiteltua, niin luulis että äitis olis opettanut edes "moi" sanomaan kun menet jonnekin kyläsille.

meillä nyt sattuu vaan olemaan kotiintuloajat. mä en halua että mun lapseni joutuu kohtaamaan jotakin ikävyyksiä öisessä kaupungissa. semmosia pahuuksia joita se ei ole valmis kohtaamaan. lähentelyä, uhkaamista tai turhaa riitaa. puhumattakaan sitten ryöstöistä tai raiskauksista. anteeks vaan jos mä vapaan kasvatuksen hedelmänä en halua että lapseni joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, niinkuin mulle on käynyt. en halua että se joutuu "jengitappelussa" suojelemaan poikaystäväänsä oman terveyden uhalla, herätellä yöllä tärkeää ihmistä ja vartioida ettei sillä ole mitään kallovaurioita murtuneiden luiden lisäksi, ja todistamaan alaikäisenä oikeudessa. niinkuin allekirjoittanut. en halua että se kokee/näkee väkivaltaa kaduilla. sitä tunnetta että joku seuraa, tai ehdottelee sopimattomia. sitä että joutuu huolehtimaan umpikännissä olevista kavereistaan ja valehtelmaan vanhemmilleen. elämä opettaa toki. mutta mä ainakin koitan suojella omiani, niin kauan kun mulla on alaikäisen vanhempaa koskevat velvollisuudet siihen.

lapsellani on oikeus asua turvallisessa kodissa. se saa katon pään päälle, terveellistä ruokaa, harrastuksia ja viihdykkeitä. sillä on myös velvollisuus viedä roskat, tyhjentää tiskikone ja lenkittää koiraa. ja pestä omat pyykinsä. huomauttaen että nämä toimet tehdään narisematta sen puolesta kun se on poissa. se saa mennä kavereille ja leffaan ihan niinkuin muutkin. mikä helvetti siinä on muille vaikea käsittää että yks joutuu tekemään osan kotihommista? että ne kuuluu tässä talossa kaikille! kaikille! mitä helvettiä ne muut teinit tekee? eimitäänkö? onko mielestänne vitun hankalaa ottaa roskapussi käteen, kantaa 100m, avata luukku ja tiputtaa. kun tämä 100m on kouluun/kaupungillelähtösuuntaan.

ja se kouhkaus teinin kotiarestista. hoodeilla leviää huhu että se hullu natsimutsi laittoi pennun arestiin kun se kerran myöhästyi vartin. haistakaahan nyt home, kuulkaa. olen tiukka, mutta en mikään natsi sentään. kyse oli noin 20nes myöhästymiskerta, eli täysivaltainen pitkäaikainen piittaamattomuus mun toiveista kotiintuloaikojen suhteen. ja sekin kerta, kun mä ne niitit vedin, myöhästyminen oli 45min, ei vartti. ettäs tämänkin tiedätte, teinipellet.

"mikset sä tee mitään?" ne teiniltä kysyi? - ai niinkun mitä? kysyn minä. mä pystyn tekemään lapseni elämästä kurjaa, takaan, jossei hyvällä mun toiveet mene perille. mä olen täällä aikuinen, ja vastuussa lapsistani. ja sen vastuun mä kannan. piste. omin tai yhteiskunnan avuin. jos lapsi käy täällä hillumaan, se on poliisi/lastensuojeluasia. jos teini käy mun päälle, se on poliisiasia. jos se lähtee hatkaan, se on lastensuojeluasia. piste. joku kaveri oli laitettu laitokseen, koska se oli lähtenyt kotoaan hatkaan. "liioittelua. kohtuutonta." totesi esikoinen. ja mitenniin? kysyn minä. mistä syystä kakara edes karkasi? siksikö kun ei päässyt bileisiin? saanut uutta hupparia? tuskin oli ekakerta kun kotona on ongelmaa, jos heti lastensuojeluun mennään. tai sitten nimenomaan oli, ja vanhemmat heti puuttui asiaan kun kokivat itsensä voimattomiksi. saatana jos multa pentu katoaisi, sitä huolen ja kuolemantunteen määrää! eikö ne saatana tajua mitä vanhemmilleen aiheuttaa? vai onko perheessä niin kylmä tunnelma, että hatkaan meno on ainoa keino saada vanhemmilta edes jotakin huomiota.

ja viimeisenä nuoren herran yökyläily. mä olen sanonut että poika saa olla täällä yötä, jos nukkuu vaikka sohvalla. pojasta se on kohtuutonta. jos teinit avaa pelin, ja tulee selittämään mulle tämän asian miks sohvalla nukkuminen olis ihan mälsää, mä luultavasti olen valmis joustamaan. pojasta mä olen suojeluhullu. omasta mielestä mä olen entinen teinimutsi. koitan päästä siihen tilaan, missä sallin esikoiselle rakkaan vieressä nukkumisen ilon, mutta mä en ole siihen ihan vielä valmis. ei vielä ole sen aika. mä en tajua miten susta ei vielä ole sen aika, me ollaan oltu yhdessä jo puol vuotta. sanoo esikoinen. on se pitkälti tai ei. tässä on kyse mun mukavuusalueesta ja sen ylittämisestä. ja siitä kuinka paljon luotan täällä ihmiseen, joka on viimeisen vuoden sluibaillut ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuksiaan ja mun toiveita. ja ei, kosto yhdessänukkumiskielto ei ole. vaan ainoastaan mun toive siitä, että se olis sitten KAIKILLE mukavaa ja luonnollista että yks perheen ulkopuolinen täällä nukkuu. 

eilen mulla oli semmoi pms fiilis, että oli pakko mennä sänkyyn kärisemään. esikoinen saapui kotiin 5 min ennen määräaikaa, ja hyvä niin, koska jos se olis myöhästynyt, waarallisena wappuaattona, kotiintuloajasta, nii helvetti että olisin repinyt mun pms-pelihousut. nyt ei tarvinnut. luojalle kiitos siitä.

yksin kotona, osa 1.

hyperventiloin täällä ajatusta että olen ensiviikonlopun kotona yksin.
siis yksin.
siis yksin. käsitittekö?
murulla on leiri, ja ruttu tinkas itsensä g-tädille. täti vielä myöhemmin ilmoitti että myös bambam on sinne tervemennyt.
esikkokin on käsittääkseni muualla.

mutta mitä tekee hän? joka yksin kotiinsa jää.
en tiedä. koskahan moinen tilanne olis mun elämässä ollut? 10 vuotta sitten. ehkä.
apua! mitä mä teen?!

suunnattomasti v***ttaa.

mä istun tässä koneella kauniina lauantai aamuna siksvarten, että poikani on "mielenterveysongelmainen sekopää".*
mä olin just pääsemässä kukkakauppaan ostamaan puutarhamultaa ja yrttejä, kun se flippas niin täysillä, että kaiken kasvatuksen nimissä mun oli jäätävä sen kanssa himaan.

meinas itku ihan iteltäki tulla kun niin paljon ottaa kupoliin.
mutta joku raja se pitää olla raivoamisella ja sekoilulla. en tod. lähde pilaamaan muidenkin lauantaiaamua kukkakauppaan ulisevan/raivoavan apinan kanssa. enkä omaa aamuani. mielummin kärisen tässä.

ja mistä tää lähti? no hän halus aurinkolasit-eihalunnut-halusi. ja veti niin sekopäiset raivokohtaukset kirkumisineen ja seinillesinkoilemisineen, että ei. emme voineet lähtä minneen.

nyt tuo kupeideni hedelmä huutaa yläkerrassa** täyttä kurkkua "mä haluan kukkakauppaan! mä haluan kukkakauppaan! mä haluan kukkakauppaan!" että multa pian lähtee järki. yritän tässä vakuutella itselleni että ihan normiuhmaahan tuo on, mutta uskoni tähän on koetuksella.

no mä vaan tässä selailen blogeja, ja lasken sataan.
ja tuhanteen. ***

* sori, ei ollut sopivampaa ilmaisua. kerrassaan. 
** ei huomiota huonosta käytöksestä on linja. omassa huoneessa saa huutaa on linja myös. asioista puhutaan kun on rauhotuttu on linja. lisärangaistuksia ei tule, koska kukkakaupan väliinjääminen on ihan tarpeeksi. ainakin huudosta päätellen. annamunkaikkikestää.annamunkaikkikestää.annamunkaikkikestää.
*** 30 min se "vaan" huuti. huoh.

perheen sisäinen adoptio

no niin.
ruttu kyseli tänään että koska me aikuiset mennään naimisiin.
vähän siinä vitsailtiin ja hassuteltiin asialla, ja meinasin lipsauttaa että se on sit kiva kun mami voi adoptoida teidät virallisesti.

onneks pidin suuni kiinni.
siis miten selitän lapsille, jotka pitää mamia omana vanhempanaan, että se ei "oikeesti" vielä olekaan, että sit myöhemmin se voi ne kyllä adoptoida? että sit ne on sen lapsia. kun ne on sitä jo nyt.
häh?

siis sit tänne tulee jotaki sossuja kotikäynnille, kyselemään mitä?
haastattelemaan meitä? ai lapsiakin? että "tahdotteko ottaa tämän henkilön, joka on jo äiti, niin äidiksenne?"

vaikka itse vilpittömästi iloitsen perheen sisäisen adoption mahdollisuudesta, niin nyt sekin asia tuntuu ihan typerältä. vaikka itse tekis mieli sitten juhlistaakin asiaa, nii hittojako sitä tuulettelemaan itsestäänselviötä? ja lapsille tämä valtavan tärkeä asia pitää esittää vaan "tylsinä paperihommina". niinkö?
onko jollain mahd. kokemuksia asiasta?
miten sä tän esittäisit?
häh?

viihdettä

"on kun jotaki viihdeohjelmaa kuuntelis kun sun lapsia kuuntelee!" kertoi yks kanssamatkustaja junassa.

vähän hymyilytti tänään myös se, että faija nukahti sohvalle, käytettyään mun lapset leikkipuistossa. että hauskuuden lisäks noiden papanoiden seura saatta olla kyllä vähän rankkaakin...

isi parka. oli myös kuulemma silmät kipeet, kun joutu toisella kattomaan itään, toisella länteen, kun papanat onnesta soikeena sinkoili sinne ja tänne. ja tietty erisuuntiin. mutta hyvin se oli handlannut. mutta en ihmettele että väsytti.

ja hyvä oli kuulemma, se snadistadi.

lomat, ja lomaoikeudet.

just prässäsin omat ja lasten kesälomat pakettiin.
mä näitä joudun operoimaan, koska murun ja esikon kesätöistä (esikon kesätöistä! huom!huom!) ei ole vielä tarkkaa tietoa. mä taas kaupungin pitkän ja kapean leivän äärestä saan palkalliset lomani pitää suht kuten haluan. sijaisia on.

hankaluuksia loman sijoitteluun asettaa rutun koulunalku. mä kun jos haluan pitää lomani niin, että ekaviikon saan sitä kouluun olla saattamassa, se miinustaa mein yhteistä lomaa. plus sitten tää mein pitämä kevätloma miinusti yhteistä lomaa. plus haluan pitää lomani putkeen niin, että saan aivoni irti työmaalta.
lopputulema on se, että lapset lomailee neljä viikkoa, minä kolme. esikko tai anoppi hoitaa multa ali jäävän viikon.

aion myös kummeille penskoja tuuppia kesäaikaan pitkiksi viikonlopuiksi. koska kesä on kesä.

kyl mä ihmettelen kohua joka syntyi siitä, että jotkut vanhemmat ei suo lapsilleen ikinä lomaa. että lapset on päiväkodeissa vuodet ympäriinsä. kyllä mä oon jo niin hemmetin kyynistynyt, että ajattelen että just niille lapsille on ehkä sit parempi niin. sillä jokainen lapsista ja perheestä mitään ymmärtävä ymmärtää myös loman merkityksen lapsille. tosin asian julkituominen  varmaan herättelee niitä "ei niin aivottomia" vanhempia tajuamaan asiaa. mutta niiden osalta, jotka ei alkujaankaan välitä lasten oikeuksista lomaan/perheen yhteiseen aikaan, ja jotka ei yhdessäoloa jälkikasvunsa kanssa arvosta, ei tämä kouhka mitään muuta. ja semmosessa välinpitämättömäss ympäristössä hengailun sijaan lasten on hyvä olla päiväkodissa, missä saa säännölliset unet, säännöllisesti ruokaa ja on joku aikuinen välittämässä.
ja juu-juu. on se valitettavaa että semmosta on. mutta minkäs voit. 
et minkään.
jotkut ei vaan tajua. tai välitä. tai kumpaakaan. 
toivoisin näille vanhemmille itselleen vaan sitä, että joutuisivat olemaan vuoden ympäri itse töissä. ja mieluusti sit aamuseiskasta iltaviiteen. niinkun niiden lapset päiväkodissa joutuu olemaan.
nii.

mä en jaksa provosoitua noista keskusteluista suuntaan enkä toiseen, enkä pahoittaa mieltäni siitä, että jonkun mielestä vanhemmat ei sais keskenään lomailla. kyllä se parisuhde ja aikuisten hyvinvointi siinä on aika oleellista koko perheen kannalta. pidätän oikeuden olla, edelleen, vuodessa muutaman päivän ihan emäntäni kanssa kahden. se että me ollaan muutama yö euroopassa kaksin, ja mummi hoitaa tarhassa käyviä naperoita, ei ketään vahingoita. lapset on ilosia mummista, mummi lapsista ja me omasta rauhasta. win-win-win tilanne.

vielä jäi muutama päivä säästöön pitkää syksyä-talvea varten. tai häämatkaa esmes. joka tulee olemaan mulle kerranelämässä. eikä sinnekään oteta lapsia mukaan. enkä ota siitä huonoa omaatuntoa. 
ettäs sen tiiätte.

bonusnakki

no nyt tämäkin asia on selvä. että voi kuulutella.
meillä kun ei ole tarpeeks lapsia, koiria ja hommia, niin niitä hankitaan sit väen vängällä lisää.

mä oon toivonut että sit kun mein lapset on tarpeeks isoja, ja jaksuja riittäis vaikka vielä yhteen, niin satsattais kriisi/sijaisperheenä toimimiseen ne voimavarat.
no, nyt on se tilanne. tuloillaan.

melkein kun taivaasta tipahti mahkut toteuttaa mun toiveet. kevyesti kuitenkin aloitellaan.
murun kouluprojekti yhdistettynä kehitysvammatuki 57:n keharikaveriprojektiin on tuottamassa meille pienen bonushedelmän tänne.

kaikkein kivintä on, että muru on hoitanut mun loman aikana ja "seläntakana" speksit, koulutukset ja yhteydet kuntoon. tutustuminen perheeseen ja pieneen bonusnakkiin alkaakin ihan pian!
huisia!

käytöstavat kunniaan.

edelleen mä jaksan siitä kasvatusasiasta.
tuolla lomalla tuli vastaan jos jonkinmoista perhettä.

nostan kyllä hattua mein papanoille, se että ne on just sellasia kun on, teki mun lomasta valtavan hienon kokemuksen. kaikinpuolin.

siinä missä mun lapset valkkasi itse ruokansa, ja söi töllöilemättä ja riekkumatta lautasensa tyhjiksi, mua rasitti naapuripöydistä sinkoilevat huutavat kakarakuulat, ne jotka kiljui lastenpöydästä noudetuille ranskiksille, piti jalkojaan pöydillä, juoksi pöytien välissä muista välittämättä, riekkui ja rälläsi. kaateli maitoa lattioille ja pöydille pyyhimättä jne, jne. ne jotka ottivat jälkkäriä överit, ja sitten riekkuivat sokerihumalassa taas mennentullen. ja kehtasivat kiukutella päälle. näinpä yhden muksun aamiaislautasella ainostaan kasan (noin 12kpl) vohvelikeksejä ja muutaman viipaleen pullaa. way to go!

joskus on keskusteltu myös siitä että lapsi pitää opettaa kohtaamaan vastoinkäymisiä. ei siis niin, että niitä sille väenvängällä asetellaan eteen, vaan niin, että ne ymmärtävät että maailmassa on jotkut rajat. raivostuttavaa oli kuunnella rääkymistä ja kiljumista, kun ei kaverilta saakaan ottaa lelua, tai kun pitääkin mennä syömään, ei uimaan. ja jos lasta kieltää tekemästä jotakin, noin kolme kertaa, kovenevalla ja vihaisella äänensävyllä, ja neljännellä kerralla antaakin lapselle luvan jatkaa ei-toivottua-toimintaa, niin mitähän se arki mahtaa sitten olla?

kolmanneksi. väkivallan käyttö ei käy. piste. ei käy. ruttu sai traumat kun vastapäisen huoneen muksut vähän ottivat yhteen käytävällä. lue: mukiloivat ja potkivat toisiaan ihan tosissaan. semmosta menoa en ole edes itä-helsingin kaduilla nähnyt gangsterien kesken. luut vaan kolisi ja naamalihakset mäiskyi. luulin myös että tytöltä irtoaa pää, kun veli niin tukasta riepotteli. mitä teki vanhemmat? noooh. ei mitään. keskusteltiin rutun kanssa pitkään siitä, kuinka kamalaa tuollainen toiminta on. varmaan kiva elää moisessa perheessä. "nyt riittää saatana!" äijä toki niille huuti, kun kirkuivat ja juoksivat käytävällä jo ties monetta kertaa. että hauskaa lomaa niille. ja elämää kaikkinensa.

ja ulkoillessa yks apina heitti bamia jääkokkareella naamaan, vaikka isi oli useasti sitä ennen kieltänyt heittelemästä. tuhman, hysteerisien meikämamman säksätys vasta sai pojan tajuamaan että jäätä ei heitellä, varsinkaan puolta pienemmän kundin naamaan. hemmetti. 

ja kyllä! kyllä mun muksut osaa olla ärsyttäviä. ja käyttäytyä pöllösti. pojalla meni muutamasti riekkuminen vähän överiksi. ja kamala vääntäminen ja draama siitä kuka saa painaa hissin nappia. ja naamaa väännettiin toki siitä että kun olis pitänyt tehdä jotakin mitä mä sanon, eikä just sitä mitä itselle tuli mieleen. mutta mitäpä niistä. keskustelemalla selvittiin hyvin. toki bam istui jäähylläkin. kerran. koska se puri mua pehvaan*, koska leikki haita. mutta sitten se alkoi olemaan pieni, iloinen hai, joka puree vaan lasagnea.

joissan kohtia niiden kohteliaisuus ja hyvät tavat menee kyllä ehkä överiksikin.
bami esim. pyyteli vuolasti anteeksi kun oksensi iltapalapöytään. se oli kuulema vahinko. mua ihan kurkkua kuristi. vedet silmillä selitin ettei se ollut edes vahinko, ja semmoista vaan sattuu, niin se kysyi multa että tekikö hää sen tahallaan. ei rakas, ei. tarkoitin vaan ettei sille mahtanu mitään. sniif. ja kertaalleen se tuli itse kantelemaan että oli vahingossa sanonut ruttua tyhmäksi. hassu mies. pyyti sitten anteeksi.

ei tässäkään nyt muuta pointtia ollut, kun se, että sitä niittää mitä kylvää.
ja olen kyllä tyytyväinen omiin aikaansaannoksiin kun sain taas vähän perspektiiviä. anteeksi taas vaan että sanon sen ääneen. 
mutta mulla oli kiva loma, eikä vähiten siksi että lapsilla on jonkunsortin käytöstavat.

* kuulostaa hauskalta, ja mua itseasiassa vieläkin naurattaa tämä, mutta tuo pureminen on aiemmin ollut ihan ongelma.

se fiilis

ruttu olis halunnut nähdä norppia, koska niiden hoodeilla oltiin. bami olis halunnut nähdä leijonia, ja ihmetteli ettei missään näy apinoita, vaikka puita on kui helkkaristi.

kelit lomalla oli aivan uskomattomat. pakkasta hintsusti ja aurinko paistoi kybällä kokoajan. tuntui että paljon ulkoiltiin, mutta enemmänkin olis voinut jos aikataulu olis antanut myöten.

lomaltapaluu

olen ollut lomalla.
aivan ihanalla lomalla.
kiitos maaseuduntukiplaaplaa ja ray, vietettiin natiaisten kanssa viikko kylpylässä.
on puljailtu altailla, ulkoiltu, syöty hirmusesti ja leikitty yhdessä. 24/7. olihan siinä vähän oksennustautia, lohjenneita hampaita, vauhtia ja vaaratilanteita, mutta sitähän tää elämä on. lomallakin.

kirsikkana kakussa oli mennentullen visiitit rakkaiden ystävien luona siellä kaukana.
jotkut asiat ne ei muutu. kuten ystävyys, ruoanlaitto ja punaviini.

huoh.

mahtuu mahtuu

sovittelin matkasängyn ipanoiden huoneeseen.
mahtuu.
bonusnakkia ajatellen.

toteutumaa odotellessa matkiksessa nukkuu nyt toivin mr. bambam, pienen sängyn pienet petivaatteet on helpompi pestä kun ison sängyn, jos/kun pissavahinko yöllä käy,  sanon mä.

normipäivä

1:30 ininää lastenhuoneesta. poika on kussu sänkyyn. pesen pojan, korjaan dämitsit. molemmat menee helposti takasin unille.

6:15 lastenhuoneen ovi narahtaa. poika menee pissalle. mä nousen. ruttukin on hereillä. annan niille kirjat käteen ja pyydän oleen hissukseen kun mami nukkuu. keitän ekat kahvit. hiivin tuhmille töille partsille. luen lesbosarjakuvaa.
7:20 makkarin ovi narahtaa, muru on herännyt. keitän päivän toiset kahvit. ruttu askartelee koruja, poika lukee.
8:00 ipanat tulee aamiaiselle, syön appelsiinin ja kaks ruiskorppua. trimmaan koiran. muru lenkittää 2 koiraa, mä lenkitän kaks. lapset kattoo lastenohjelmia.

8:30 lapset kattoo lastenohjelmia.
9:00 lapset siirtyy omaan huoneeseen leikkimään. mä alan siivota. pyyhin pölyt, imuroin. tsekkailen nettiä siinä sivussa. poika tyhjentää tiskikoneen. ruttu lukee lomaesitettä ääneen.
10:00 lapset menee ulos leikkimään. annan niille liukurit ja pallot. siirtelen maanisesti tavaroita kaapista toiseen. muru tilaa jenkeistä pelitarvikkeita.
11:30 haen lapset sisälle, muru lähtee duuniin. suukotellaan pihalla. lapset syö kanaa ja couscousia. laitan lapset päikkäreille. surffaan netissä.

12:00 mä käyn komentamassa pulisijat unille.
13:00 ruttu herää pissalle. jätän sen sohvalle lukemaan vampyyrikirjaa, itse lenkitän koirat läheisessä metsässä. sen jälkeen luetaan rutun kanssa kirjoja sohvalla. ruttu kirjoittaa ostoslistaan "maksamakkara".

14:00 poika herää. on kiukkunen, heräilee sylissä.
14:30 lapset syö välipalaa, pannaria ja viinirypäleitä. mä naukkaan ruisleivän. aletaan askarrella lennokkeja. annan koirille luut askarreltavaksi.
15:00 kerään luut pois. puetaan ja lähdetään kauppaan. ostan kahden pvän sapuskat, plus pillimehua ja alkoholitonta olutta. lapset auttaa kantamaan ostokset kotiin. ruttu vie roskat. lapset purkaa kauppakassit.
16:00 napsautan saunan päälle, pidetään lentsikkakisat joka aiheuttaa hetken yleistä sekoilua. jonka jälkeen lapset siirtyy yläkertaan leikkimään omiaan. ruttu piirtää, poika leikkii elämillä.

16:30 ruttua tullaan hakemaan ulos. ruvetaan pojan kanssa ruokahommiin, kädenkäänteessä saadaan aikaan helppo tomaattikeitto. ruokitaan koirat. laitan koirille samalla barffi-puuron uuniin.
17:15 saan viestin L:ltä, että vois mökkimatkaltaan piipahtaa.
18:00 syödään tomaattikeittoa ja mozzarellaa. mennään saunomaan. ruttu kertoo ettei kukaan voi arvata että meillä on ollut maailman paras päivä.
18:45 avara luonto alkaa, L tulee. L jää lasten kanssa sohvalle köllimään. mä lenkitän koirat.
19:30 lapset unille pienen känkkäilyn kanssa. sivelen ydinluiden sisään maksamakkaraa ja annan herkut koirille, juotan pappakoiralle alkoholitonta olutta. höpisen L:n kanssa sohvalla.
20:30 puheenaiheet loppuu, L lähtee kotiin. mä laittelen asunnon yökuntoon, kerään koirien luut, suljen ikkunat, tiskaan tiskit. käyn tekemässä tuhmia töitä parvekkeella, ja siirryn sohvalle kirjan ja koiralta jääneen oluen kanssa.

21.20 muru tulee. koirat riehuu hetken. vaihdetaan kuulumiset. mä käyn pissattamassa 2dl mehua ryystäneen poikulan. ryömitään hyväntuoksusiin lakanoihin murun kanssa.

noh, normipäivä, tosin spesiaalikiva semmonen. hyvä mieli jäi siitä, että kersat pelas naapurien kanssa futista pihalla*, ja siitä että ruttu osas kirjottaa hienosti maksamakkara. ja että sillä oli maailman paras päivä. ja siitä että ystävän kanssa oli aikaa jutella kunnolla, ja etenkin siitä että se puhui. mulle. omia asioitaan. ja siitä että muru on semmonen kun on. suht aina. väsyneenäkin jaksaa olla hellä, romanttinen ja huomaavainen. hyvä lauantai oli.

kerro sä blogissas sun normipäivästä. mieluusti lukisin. tyyli vapaa. laita linkki vaikka kommenttiboksiin, nii muutki voi tulla kyylää.

* pihapelit kunniaan!