epäkohtia

kyl maar.
mulla olis taas asiaa lastenkasvatuksesta, ihan vaan kukkahattutyyliin "minne tämä maailma on menossa?" tän alppilan opettajan potkujen tiimoilta.
taidan kuitenkin säästää teidät tältä, vaikka perspektiiviä onkin asiantuntijatehtävistä ihan.
sanon vaan että kasvattakaa itse mukulanne sit kotona paremmin. mua sylettää ees omia kullannuppuenkeleitä kaikenmoisten sekopäiden keskelle yläasteelle edes laittaa.

toinen asia joka mua sylettää on asiantuntijalääkäri (bestikseni) päivi räsäsen kommentit koskien eutanasiaa ja ihmisten suhtautumista siihen. sillä asiantuntijahan on hän, koska hänhän on ministeri ja lääkäri. ja kun meidän tavallisten kansalaisten mielipide taas perustuu vääriin tietoihin ja tuntemuksiin.
hv. enkä tarkoita hyvää vappua.
mä ainakin päätän päiväni just sitten kun haluan, ihan itse. päivin luvalla tai ilman.

ja mä luin rotusorrosta yhden kirjan just (piiat) ja linkittelin mielessä iänikuisen vanhoja typeryyksiä ihan tähän homojen avioliittokieltoon. yhdenmukaisuudesta lain edessä on kyllä kyse, ihonväriin tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. vetää päppä keskusteluun mitä tahansa iänikuisia raamatunlauseita tahi ei. se on rasismia päppä, katsot sä kantojas mistä vinkkelistä tahansa. 

sit vielä päättäjille terveisiä, että vetäkää vaan vanhusten laitospaikkoja alas vielä. todella näköalatonta touhua. mua raivostuttaa että asioista päättää ihmiset, joilla ei ole mitään kosketusta ruohohjuuritasolle, ja alkaa tuntumaan ettei ykskään kunnan päätöksentekijöistä tunne edes yhtään vanhusta tai vaivaista ihmistä. en viitsi tästä edes alottaa nyt, koska asia kuumentaa mua ihan todella paljon.
kerron vaikka sit joskus. mutta joutessanne ottakaa selvää vaikka mitä linjauksia tein hoodeilla tehdään vanhusten ja vaivaisten päänmenoksi. pelkkää kuraa. sanon.

oh no jes!

ääst.
siitäpä näpäshti kun hehkutin.

että rahat riittää ja sillai.
kunnes tuntia myöhemmin muru tulee keskeytyneeltä reenimatkaltaan, auto levisi.
faaaaaaaaaaaaaaak!

noh. onneks mä alan oleen jo aika pro autohuoltoasioissa, ja ennenkun murun ärtymys ehti edes laantua, mä olin lähettänyt tarjouspyynnöt lähialueen korjaamoihin.

sitä kustannusarviota odotellessa.
plääh.

noh, on mulla se juustokakku kuitenkin...

tulis joulukuu

jumankekkuli. tää on ollut maailman pisin marraskuu.
hitto että tuota kuraa ja muuta kakkaa piisaa päivästä toiseen.

mä siis herään viideltä. lenkitän koirat.
keitän kahvit, herätän ja puen papanat.
vien ne päiväkotiin. junailen ja kävelen (lue:juoksen) töihin.
teen töitä 8h, joista omani yrin pykää kuudessa, muiden rästeihin jää kaksi.
kävelen (lue: juoksen) junalle. junailen.
kävelen (lue: juoksen) päiväkodille.

otan mukulat.
hyvässä lykyssä tulen kotiin jossa koirat on viety ja ruoka tehty.
huonossa lykyssä lenkitän koirat ja teen sen ruoan.

siistin mukuloiden vaatteet, imuroin lattiat, pesen pyykkiä.
pelaan ehkä kierroksen unoa, pesen lapset, luen iltasadut, laulan ja suukottelen.

ja lenkitän koirat vielä kerran.

sen jälkeen voimat riittää voileivän nielaisuun ja pikaiseen kuumaan suihkuun (=omaa aikaa, omg!)
sitten pyörryn sänkyyn.
herätäkseni aamulla taas viideltä.

oh joy!
tämäpä se on elämää, tämä ruuhkavuodet. 

punttikorttiani on kerran käytetty.
en vaan jaksa enkä pysty sinne taipumaan.
saatikka elokuviin tai kenellekään kylään.
mutta,
kiitos kaikenkokoisille rakkauksilleni. mä vähän vielä jaksan.
söpösiä suukkoja, pehmosia pörröpäitä, terapeuttisia iltapuheluita.

kyllä tää tästä.
tulis nyt joulukuu. jouluvalot. joulusuklaat. glögi. kynttilät.
(lataamis- ja lagaamisaikaahan tässä on turha haaveilla, mähän päivystän jouluna. voi persaus.)
...mutta se suklaa. ja glögi. ja jouluvalot.

realiteetintaju

aika yksinäistä on ollu.
millenium-trilogiaa paukuttelen menemään. se on mun mielenterveyden tae. on kyllä mukaansatempaavaa luettavaa.
töissä on mahtavuutta. just luin lehdestä kuinka joillakin on loman jälkeistä masennusta ihan,  (mm.supersaikuttaja joka jäi pois heti kun palasin työmaalle.) mä oon vissiin vaan tarpeeks pöpi tykätäkseni arjesta ja moisesta pienipalkkaisesta raadannasta, tai sitten siellä on vaan mun kaltaista seuraa.
tänään yks vanhempi herrasmies otti ihan kädestä kiinni, ja sanoi:
"kuule, sä oot todella kaunis nainen."
- voi kuule, tosi kiva että sanot niin. taidat tietää että naiset tykkää kun niitä vähän kehutaan.
"emmä kehu. se oli totuus."
- kiitos herra hauska. tää tuli tarpeeseen. 
voi nolostuksen määrää.
ne on niin vilpittömiä jotku... tai sokeita. *reps.

niiden sanomiset usein osuu ihan ytimeen asti.

juttelin muuten tänään myös yhden mukavan hoitsupojan kanssa kanssa. se kerto että ihailee mun optimismia, mutta sit se nauro vääränä yhdelle mun ammatilliselle epäonnistumiselle. "voi jeesus! mitä sä kuvittelit. eksä oikeesti tajua miten maailma toimii? ootsä hyväuskonen hölmö, vai irrallaan realiteeteistä? siis uskoitsä todella siihen että tää onnistuu, vai toivoitsä vaan?" - öö. ehkä mä vaan toivoin. eiku uskoin mä kanssa. helvetti.
potkaskaa mua joku! miten hemmetissä sitä ei ikinä opi? mikä hitto mun päässä on vialla?!

ostetaan realiteettien tajua. pienikin määrä riittää, ensalkuun.
kiitos. yhteydenotot blogin sähköpostiin.

ääääst = pettymyksiä ja sydänsurua.

kaiken kivailun keskelle pamahti yks täys basaalipäivä.
nooh.
mein piti mennä mutsille ja faijalle, ja lapset on tosi kovin odottaneet sitä. ylläripylläri eräs soittaa ettei nyt kannata tulla.
a) mulla meni totaalisesti närvi.
b) lapset hyppi kotona seinille, koska aamu-ulkoilu jäi suorittamatta.

ottaa äärettömästi kupoliin se, että olen niin hemmetin sinisilmäinen aina.
aina saa olla huolissaan toisten ongelmien vuoksi.
ja ei siinä että olen tottunut pettymään itse. mutta lasten pettymystä tälläisen (turhan) takia en pysty sietämään.

tässä on mun raja.
mä en voi rasittaa itseäni pelkäämällä että jotakin sattuu, ja pettymällä kerta toisensa jälkeen siihen että joihinkin asioihin en vaan voi vaikuttaa.
pitää vaan valita
a) sanon suoraan mistä homma kusee, ja että mulle riittää. ja että soittakaa tänne seuraavan kerran vaikka vkon selvän kauden jälkeen. ja kutsun hautajaisiin saan varmaan sisarusteni kautta.
tai
b) liukenen takavasemmalle. poistan eräät numerot puhelimeni valikosta, enkä (niinkun muutenkaan) vastaa "tuntemattomiin" numeroihin. ihmetelkööt sitten.
näistä vaihtoehdoistani pidän perhepalaverin sisarusteni kanssa.
ja sit se on moro. emmäjaksa. eikätarttekaan.

paskaa mitä paskaa. mutta elämä joskus on.

kädetön

hemmetti.
just kun jalka lakkas oireilemasta (ei siel murtumaa ollut, tulehdus vaan), niin meni käsi.

tossahan se toki roikkuu, mutta juuri mitään sillä ei voi tehdä. kysessä on ns. "tenniskyynerpää", ja tietty oikeessa kädessä. koko räpylä on heikko, ja kahvikupinkin nostaminen tekee kipeetä. ja siis sitä on jomotellut jo muutamat päivät, mutta eilen illalla sit alkoi kova kipu. mitähän mä tän kanssa nyt teen?

ei helevetti sanon mä!

onneks muru saa kipsin pois jalasta tiistaina, josko sit se pikkuhiljaa sais vietyä noita isoja vetureitakin lenkille. urheesti se on kipsinsä kanssa pikkukoiraa lenkittänyt jo. kiitos siitä.

no vasurilla vedetään tässä muutama tovi. ei auta muu.

fiksu ja yksinkertanen

mein mummi aina kehui sukuaan että ollaan fiksuja mutta yksinkertaisia. (sillä meni suomenkielen sanat yksinkertainen ja vaatimaton hiukan sekasin.)
no mutta.
kun mäkin olen tälläinen fiksu mutta yksinkertainen, en voi olla puuttumatta saarnaavalla äänensävyllä muutamaan (suosikkisaitillani metro-lehden tekstaripalstalla) esille tulleeseen asiaan:
a) kuka kehtaa valittaa ettei rahat riitä elämiseen, vaikka saa normipalkkaa. siis jos maksaa yksiön vuokraa, ja koirakin pitää elättää. voi hesus ja maria! mitä ihmettä te ihmiset puuhaatte?
b) kuka saa matkustaa ilmatteeks, ja kuka istua penkillä bussissa. IHMISET! MITÄ IHMETTÄ? jos mummolla on kassi penkillä, niin tiiättekö että silloin kun mä olin nuori, niin sit kysyttiin "mahtuukstohon?" kyl maar en olis ikinä uskonut, että ennenko musta mummu tulee, niin johan sitä puhekyky ihmisiltä evolutioituu pois, ja kotiin mennään moisesta tekstaria lehteen laittamaan. ja että semmoi lastenrattaiden kanssa ilmatteeks metroski? helvetin pummit! jos on varaa lapsia tehdä, nii helvetti! pitää sitä metrolippuunki riittää. ja ihan sama mitä jollai turvallisuudella bussis. kaatuu ne mummutki ku kuskit kaahaa. (mitä lie mamuja vaan neki, joilla ei ole liikennesäännöistä hevonhelvetin tajua...) tai sit et olis yhtenäinen sujuva liikenne. ilmatteeks kaikki "erityisryhmät" (täh?! saaks ihmisiä hakkua "erityisryhmikski?" kukas nää jaot tekee?) tai ei kukaan. nii. se on semmoi meno.
c) kaikissa presidenttiehdokkaissa on jotaki vikaa. tiesittekste? yks on hullu, yks homo ja yks ruma. sitä ei kukaan huomaa jossei tekstaripalstalla kerrota.
d) junatki on myähäs, ja se on lumen vika, eiku junafirman, joka ei tiiä että suomessa on talvi. eikä tajuu lumikolaajatkaan, että on talvi. tai että on yö. kun saatanat kolaavat ko ihmiset nukkuu. tätäkään en tietäis, jossen lukis itteäni fiksuks.
e) jokku tupakoi partsilla. ihan välittämättä että naapuri kualee astmaansa. ei sillä että kannattais kohteliaasti tai rumastikin sanoa että helkattiin siitä röyhyyttämästä, ko voi olla ettei sen saakelin talivatti sitä tekstaripalstaa lue. hmh. 

upeeta ihmiset. ihanaa että teillä on mielipiteitä. kaikkea vaan ei kannattais julki lausua.  lehdessä.
hoh hoijaa.

vedettiin huikat!

että semmoi vapaiden alotus.
esikko oli ilahuttanu pienempiään sellasilla hohtavilla jutuilla.
no
a) ne löytyi rutun tyynyn alta, no
b) laskin ne lattialle (heittääkseni ne roskiin) kun otin illalla yötamineita.
c) jätkä nappas ne käteensä.
d) puras poikki, ja otti ilmeestä päätellen huikat.
e) menin vähän paniikkiin.
f) ei tullut ees esineen nimi mieleen.
g) otin ite paniikissa vähän isommat huikat esineestä nähdäkseni kuin vaarallista kamaa siinä on.
h) soitin siskolle että "mikä sen helvetin jutun nimi on!?"
i) arvoin soitanko minne ja mitkä voimat apuun.
j) sisko soitti heti mulle takas oli selvittänyt että ärsytystä voi tulla, mutta että jäämme henkiin.

helvetin apinat kaikkinensa! miten ihmeessä tää on mahdollista?

muru on ollut kotiin teljettynä suht helisemässä noiden kanssa pari vkoa, ja lähti mutsinsa luo lataan akkuja. mä oikeen viheltelin, naureskelin ja polttelin kuulkaa suitsukkeita tänään kun on ollu nii rauhallinen ja kiva ilta.

kiva ilta my ass.

enää en ihmettele jos muru närvi alko olla riekaleina, kun ikinä ei osaa arvata mitä seuraavan nurkan takana vaanii, vaikka homma ees näennäisesti luistais.

nyt sitä punkkua saatana.
sais tän öljymäisen bensanmaun suusta.

tämä päivä

ai saatana.
tänään mun piti olla naimisissa, ja matkalla roomaan.
no en ole.

sen sijaan mä olen kotona kireissä tunnelmissa, murun koulustressin ja oma typeryyteni takia. ja sen takia että "elämä on".
 pitää olla ajattelematta miten vois olla. ja fokusoitua selviytymään elämästä tälläisenään.

työsotkut sain selvitettyä, kollegani on herkkä, ja mä isosuinen. sille sana kiltti edustaa saamatonta tossua, mulle empaattista, ystävällistä ja rauhallista ihmistä. kun ei sanan määre ole molemmille ihan sama, niin ei ihme että napsahtaa. ja tiedän kyllä itse (kotona ja työpaikalla, omat heikkouteni ja kehityksen tarpeeni.) hoitajan päsmäyksen annoin mennä toisesta sisään. se ihan valehteli mulle päin naamaa, ainoona tarkotuksena pompauttaa mua kun luulin tietäväni ja osaavani jotakin, ja tein ylemmältä taholta tuleen määräyksen mukaan. sen voi jättää täysin omaan arvoonsa. 


opiskelijapoika on kiva. semmonen vanhan ajan fiksu ja kohtelias nuorimies. käski vaan mun hengitellä välillä. oon opastanut suuni kuivaksi jo ennen puoltapäivää. ajattelin kauhulla että se on joku perässävedetävä sääliö, mutta oppivainen ja reipas onkin. rasituksen sijaan sen ohjaaminen on kivaa vaihtelua arkeen.

silti mä olen hieman katkera ja hapan.
mutta näillä mennään.

turha roina

leppoisa sunnuntai on sujunut pakkaillen.
kohta alkaa elämä olemaan laatikoissa.

itse sitä kehtaa väittää että täällä on niin vähän kamaa, mutta kun riivit elämäs esille kaapeista, alkaa tulemaan toinen mieli.

äläkää helkkarissa pliis ostako meille enää ikinä yhdenyhtä kattilaa, leipägrillä, fööniä, vatkainta tai astiaa! vai mistä hiivatista tätä rojua aina kerääntyykään?
mulla on kulunut vuosi ollut "älä osta esineitä*"-vuosi. mutta silti tätä kaikkea mahdollista tuubaa on joka nurkassa.
miten hitossa ne ihmiset, joilla on oikeesti paljon tavaraa, muuttaa?

harkitsen vielä:
a) siirtymistä "todella" karsittuu kotiäidin karderoobiin.
b) siirtymistä keittiön osalta tyyliin "asketismi".
c) siirtymistä itse jonnekin muualle muuton ajaksi.

on tää nii karseeta.

*sis. maljakot, kynttilätsydeemit, savielukat, kärääsät, koristeet, tilpehöörit, esillepanoastiat, astiat, kukkaruukut, viherkasvit.

puh huijaa

"kulta, mie haluun sittenki naimisiin."
- ai haluut?
"joo, mie löysin niin nätin morsiuskimpun. mie haluun sen ja haluun naimisiin."
- ai. hiton naiselliset kotkotukset.
"no eihän."

parisuhteessa seesteisempää. sovittiin että lopetetaan turhat määkimiset ja jos jotain on jääny hampaankoloon, palataan asiaan kun molemmat on henkisesti paremmassa lantingissa. nyt tsempataan yli yhdestä yöviikosta ja yhdestä pääsykoerumbasta. ja yhdestä kuumeilevasta vauvasta. ja sen yöheräilyistä.

poika on viimepäivät ollut tosi tasanen luonne. tasasesti kiukkunen ja natisee. aamusin mulla vähän motivaatio heräämiseen kateissa, kun natina johon ilta on lopetettu, alotetaan taas heti kun silmät aukeaa. yöllisten raivoomisten päälle. ja ei, ei sille edelleen ole tulossa hampaita. flunssaa vaan, jonka epämukavuus tolla temperamentilla tuodaan aika railakkaasti julki.

ja nyt kutisee mullakin kurkussa. ja nokka vuotaa. plääh.

ja sitten tuolla ulkona vielä sataa. tuplaplääh.

onneksi meillä on tuo asukaspuisto. mä eilen parahdin onnesta kun mentiin sinne poikulin päikkyjen ajaksi. ihanat ihmiset siellä, ruttunaamalle leikkiseuraa, hyvää ruokaa ja vohveleita pahimpaan potutukseen.puisto on mun mentaaliterveyden kannalta tosi oleellinen ja voimistava tekijä!

asennemuutos

eilen oli myttysellä kunnon ränttäpäivä. uni ei tullut, tai siinä ei pysytty. tissi ei maistunut. kaikki oli huonosti. murun sylikään ei kelvannut lohdukkeeksi. mamma vaan ja ainoostaan. vähän semmonen "hemmettimikäsillänytTAASon?" - meininki oli koko eilisen päivän. kun ei ymmärrä, tajua, ja tuntuu ettei osaa lasta vaan oikein hoitaa.

asia ja asenne ihan muuttui illalla kun mytty byyttas kaikki vellit kaaressa pitkin lattioita. siinä kohtaa sen  "pätevä,jokolmattakertaatoimessa"-äitinsä älysi mitata poitsulta kuumeenkin. ja kappas. kiikkiin saatiin 37.7. selittää ehkä hieman miksi pojalla on niin kurja olla. samalla vaihtui mamman epätoivo ja ärtymys huoleen ja sääliin.

pikku kulta.
seuraillaan himpulan vointia täällä.
aamulla oli suposta huolimatta lämpöä 37.4.
huomenna jos ei tilanne ole tasoittunut, pääsee pikkuruinen ekakertaa lastenlääkäriin.

huomenna loppuu muuten myös murun yhdistelmäloma. (sairaus- ja äitiysloma, ensinmainittu on virallinen nimi lomalle, toka omassa käytössä oleva nimi, koska mihinkään oikeeseen äippävapaaseen muru ei ole oikeutettu.) ja mulla alkaa taas arki kahdella "yksinhuoltaja"-viikolla. saa nähdä miten mä pitkästä aikaa selviinki yksin... jännä nähä.