tasa-arvoinen avioliittolaki ei tule eduskunnan käsittelyyn. yllättikö?
no ei mua ainakaan.
vaikka yleinen mielipide on ihan puolesta, niin yhteiskunta itse laahaa kaukana jäljessä.
huoh, sanon.
kansalaisaloite on viritteillä.
propsit siitä.
emmä edes osaa mitään tästä sanoa.
muuta kun että mä niin tiesin tän ennalta.
osaako joku muu sanoa? jotain?
"Omantunnon asia on päättää, ettei suostu
naimisiin jonkun kanssa. Omantunnon asia ei ole päättää, kenen kanssa
joku toinen ei voi olla naimisissa." - Husein Muhammed
luki kaverin fb-seinällä.
nii.
joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
torstai 13. joulukuuta 2012
lesbo konservatiivia kasvattaa
siis juttelin esikoisen kanssa seksiasioita, kun satuttiin samalle lenkkipolulle.
ja asiaan päästiin aiemmin mainitsemani uivan spärdärin kautta.
se kun alat puhumaan asiaa, ja lapses sanoo sulle "ai kuka puhuu?" tiedät että sun puheista on ehkä vähän pohja kateissa.
kerro nyt sitten teiniraskauden vaaroista, jos itselläs teiniraskaus on elämän parhaiden sattumusten listalla.
huono sanoa että ei kannata hankkiutua raskaaksi, koska sit elämäs voi mennä päin helvettiä, kun itsellä ei mennyt. mulla on seittemäntoistavuotiaasta asti ollut syy elää jokaisena jumalan päivänä. syy käyttäytyä, opiskella ja nauttia omasta ajasta. järjestää elämä hyväksi. ollut joku tärkeä ihminen, joku lähellä koko ajan. sain bilettää minkä halusin, ehdin opiskella ammatin, matkustella, ostaa asunnon ja hankkia viran.
emmä silti hänelle samaa elämänpolkua toivo.
kerroin että haluan että sen eka kerta on spesiaali. että siitä itsestä tuntuu siltä että haluaa. että olis joku sen arvoinen ihminen, ja luotettava tyyppi. että niin liberaali en ole, että ajattelisin että tuossa iässä se olis jees. mutta en myöskään nii uuno, etten uskois luonnon tikanpoikaa puuhun ajavan. emmä osaa sanoa mitään ikää, enkä tapaa.
että taudeilta pitää suojautua, ja jos tarvitsee pillereitä, niin sit on mamman kanssa puhuttava. ja kaikesta pitää pystyä sanomaan mulle, vaikka pelottais tai vituttais. ja vaikka huutaisin alkuun jotaki rikkoontunutta kondomia, niin aina autan ja välitän kuitenkin.
esikoinen kertoi että olis hienoa olla sen poikaystävän kanssa vanhuuteen asti. että olis semmosta romanttista rakkautta ja välittämistä, ja pitkä yhteinen historia lopulta.
vai että lesbo konservatiivia kasvattaa?
että näinhän siinä näyttää käyneen.
hienoa.
ja asiaan päästiin aiemmin mainitsemani uivan spärdärin kautta.
se kun alat puhumaan asiaa, ja lapses sanoo sulle "ai kuka puhuu?" tiedät että sun puheista on ehkä vähän pohja kateissa.
kerro nyt sitten teiniraskauden vaaroista, jos itselläs teiniraskaus on elämän parhaiden sattumusten listalla.
huono sanoa että ei kannata hankkiutua raskaaksi, koska sit elämäs voi mennä päin helvettiä, kun itsellä ei mennyt. mulla on seittemäntoistavuotiaasta asti ollut syy elää jokaisena jumalan päivänä. syy käyttäytyä, opiskella ja nauttia omasta ajasta. järjestää elämä hyväksi. ollut joku tärkeä ihminen, joku lähellä koko ajan. sain bilettää minkä halusin, ehdin opiskella ammatin, matkustella, ostaa asunnon ja hankkia viran.
emmä silti hänelle samaa elämänpolkua toivo.
kerroin että haluan että sen eka kerta on spesiaali. että siitä itsestä tuntuu siltä että haluaa. että olis joku sen arvoinen ihminen, ja luotettava tyyppi. että niin liberaali en ole, että ajattelisin että tuossa iässä se olis jees. mutta en myöskään nii uuno, etten uskois luonnon tikanpoikaa puuhun ajavan. emmä osaa sanoa mitään ikää, enkä tapaa.
että taudeilta pitää suojautua, ja jos tarvitsee pillereitä, niin sit on mamman kanssa puhuttava. ja kaikesta pitää pystyä sanomaan mulle, vaikka pelottais tai vituttais. ja vaikka huutaisin alkuun jotaki rikkoontunutta kondomia, niin aina autan ja välitän kuitenkin.
esikoinen kertoi että olis hienoa olla sen poikaystävän kanssa vanhuuteen asti. että olis semmosta romanttista rakkautta ja välittämistä, ja pitkä yhteinen historia lopulta.
vai että lesbo konservatiivia kasvattaa?
että näinhän siinä näyttää käyneen.
hienoa.
Tunnisteet:
ajatukset,
arvot,
esikoinen,
minäminäminä,
seksi
perjantai 18. toukokuuta 2012
marte, ilman kotia
selailin azorien vapaaehtoisen eläinsuojeluyhdistyksen nettisivuja, ja ei! vielä puolen vuoden jälkeen emännän himoitseva MARTE on ilman kotia.
tjeu
huoh. kaikkia ei voi pelastaa, valitettavasti.
olis vaan kiva jos olis resursseja vielä enempään maailman pelastamiseen.
joskus sitten. joskus.
tjeu
huoh. kaikkia ei voi pelastaa, valitettavasti.
olis vaan kiva jos olis resursseja vielä enempään maailman pelastamiseen.
joskus sitten. joskus.
torstai 26. huhtikuuta 2012
edelliseen liittyen...
edelliseen liittyen mun entinen koulukaveri veti tyttärensä tyttöyden korostamisessa niin överit että tää kukkahattutäti täällä ruudun takana vetäs kahvit väärään kurkkuun, ja meinas ihan periaatteesta deletoida moisen uuvatin kaverilistalta.
rikos oli niinkin tökerö, että hänen tyttärellään oli nelivuotiskuvassa täydet meikit naamassa.
täydet meikit, nelivuotiaalla.
ei jumalauta. sai.ras.ta.
nelivuotias on LAPSI. ei mikään saamarin egon- tai kauneuden jatke sulle.
mihin tää maailma on menossa?
rikos oli niinkin tökerö, että hänen tyttärellään oli nelivuotiskuvassa täydet meikit naamassa.
täydet meikit, nelivuotiaalla.
ei jumalauta. sai.ras.ta.
nelivuotias on LAPSI. ei mikään saamarin egon- tai kauneuden jatke sulle.
mihin tää maailma on menossa?
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
asiaan palatakseni
...
(ei helvetti, tää ei lopu.)
emmä ees ole jaksanu selvittää tuleeko jotkut ökymuseorahat valtion vai kaupungin kassasta, kun ei kiinnosta. tai joku helvetin lasihotelli. haloo!
mun kaupungin rahoja te ette ainakaan semmoseen laita.
uudessa asuinkunnassani oli sentään pistetty 200 000e esivuodeksi luomuruokaan. sillä saatiin luomupuurot 3x/vko päiväkotilapsille. hiphurraa ja hieno homma. mut on ainakin yritetty, jotkut viherpiipertäjät on pystyneet pitämään puolensa kunnan koneistossa. (älä käsitä väärin, mä itse kuulun k.o. piipertäjiin, toim.huom.) mutta mitens se toinen ruoka. eka kerta kun tarjootte mun mukuloille päiväkodissa esim. nugetteja, mä varmaan repäsen pelihousut.
no jaa, niihin kunnan rahoihin.
ketä hemmettiä palvelee se, että päiväkotipaikkoja joutuu jonottaan 4kk, ja sittenkin sä saatat saada sen jostakin hemmetin pitkän matkan takaa? ootteko tietoisia että joku raahaa vuosaaresta pikku huopalahteen muksujaan aamusin ja illalla takas. ja käy vielä välillä duunissa? (jos joku ei tajua niin julkisilla noin 60min suuntaansa.) helkkarin herkkua varmaan. kato kun ei ole paikkoja... kato kun lapsiperheiden piti muuttaa kehyskuntiin. sitton ryhmiä joissa on 20 kaksvuotiasta. helkkarin hyvää hoitoa varmaan sanon mä. oikeen yksilöllistä kasvatusta. "on meillä siihen suhteutettu aikuisten määrä sit." lohdutti mua lähi pk:n johtaja, ja syyti mua saivartelusta kun kysyin kasvoks tilat kanssa. ei kuulemma kasvanut. laittaisitko sä lapses isoon mekastavaan ryhmään pieniin tiloihin? 8-10h/pvä? mitähän siitä tulee. meinhän hellanteltut on tossa pienessä yksityisessä päiväkodissa ostopalvelupaikoilla. ne loppuu nyt kesällä (mehän muutetaan sinne kuntaan missä saa luomupuuroa 3krt/vko) mutta jäljellejäävät saa maksaa yksityisistä paikoistaan vissiin 750-900e/kk. aika kiva, eiks ooki? kohtuullista sanoisin. maksellessani nyt 57e/muksu/kk.*
no jaa.
mennäänkö vanhusten asioihin? siihen kun työtätekevä sakki ei pysty itse auttamaan omia vanhempiaan? kun se ei ole nykyaikaa. päivähoitoa kunnalta ne tarttis, ne mummot, ja vanhainkoteja kanssa. mutta tiedättekö, nekin on ajettu alas! ei o rahaa, ei resursseja.
tiedättekö kuinka suuri osa vanhuksista kärsii muistin sairauksista? semmosista että niiden kotiin yksin jättäminen on ihan heitteillejättöä. jättäisiksä oman suojattoman, syyntakeettoman ja vessakäyntiin, ruoanlaittoon ja ehkä sängystänousemiseen kykenemättömän lapses yksin kotiin? tai jos se sun vanhukses onkin fyysisesti ok, mutta mentaalisesti ihan hukassa ja lähtee tonne pakkaseen sisävaatteissa.
mitä sitten?
eihän nyt niihi rahaa tartte. eikä resursseja. ne vaan rakens tän maan meille, ja ne pienemmät resurssittomat on mein tulevaisuus...
ai jumankekka, joskus mä en vaan kestä tätä maailmaa. kaupunkia enkä saatanan materialismia.
inhimillisyyttä pliis.
ilmanen julkinen liikenne ja saasteetonta energiaa. emmä muuta pyydä!
saatana!
edit: hetken asiaa vielä pohdittuani, mun tekstistä voi osittain lukea mistä gäppi* esmes. sosiaaliviraston rahakirstuunkin tulee, ehkä mun pitäis kirjottaa elämisen kulujen kohtuullistamisesta ja kohdistamisesta oikein, eikä vaan kiljua minne sitä rahaa pitää syytää. mä mieluusti maksan enemmän luomuruoasta, ja puhtaammasta sähköstä ynnä muusta. ja mun verovaroja sais ohjata vanhus- ja sosiaalityöhön mieluusti. kyllä mä tiedän että tää on monimutkanen palapeli, ja että päätöksiä tehdään tahoilla, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa sinne, missä nää asiat todella tapahtuu.
(ei helvetti, tää ei lopu.)
emmä ees ole jaksanu selvittää tuleeko jotkut ökymuseorahat valtion vai kaupungin kassasta, kun ei kiinnosta. tai joku helvetin lasihotelli. haloo!
mun kaupungin rahoja te ette ainakaan semmoseen laita.
uudessa asuinkunnassani oli sentään pistetty 200 000e esivuodeksi luomuruokaan. sillä saatiin luomupuurot 3x/vko päiväkotilapsille. hiphurraa ja hieno homma. mut on ainakin yritetty, jotkut viherpiipertäjät on pystyneet pitämään puolensa kunnan koneistossa. (älä käsitä väärin, mä itse kuulun k.o. piipertäjiin, toim.huom.) mutta mitens se toinen ruoka. eka kerta kun tarjootte mun mukuloille päiväkodissa esim. nugetteja, mä varmaan repäsen pelihousut.
no jaa, niihin kunnan rahoihin.
ketä hemmettiä palvelee se, että päiväkotipaikkoja joutuu jonottaan 4kk, ja sittenkin sä saatat saada sen jostakin hemmetin pitkän matkan takaa? ootteko tietoisia että joku raahaa vuosaaresta pikku huopalahteen muksujaan aamusin ja illalla takas. ja käy vielä välillä duunissa? (jos joku ei tajua niin julkisilla noin 60min suuntaansa.) helkkarin herkkua varmaan. kato kun ei ole paikkoja... kato kun lapsiperheiden piti muuttaa kehyskuntiin. sitton ryhmiä joissa on 20 kaksvuotiasta. helkkarin hyvää hoitoa varmaan sanon mä. oikeen yksilöllistä kasvatusta. "on meillä siihen suhteutettu aikuisten määrä sit." lohdutti mua lähi pk:n johtaja, ja syyti mua saivartelusta kun kysyin kasvoks tilat kanssa. ei kuulemma kasvanut. laittaisitko sä lapses isoon mekastavaan ryhmään pieniin tiloihin? 8-10h/pvä? mitähän siitä tulee. meinhän hellanteltut on tossa pienessä yksityisessä päiväkodissa ostopalvelupaikoilla. ne loppuu nyt kesällä (mehän muutetaan sinne kuntaan missä saa luomupuuroa 3krt/vko) mutta jäljellejäävät saa maksaa yksityisistä paikoistaan vissiin 750-900e/kk. aika kiva, eiks ooki? kohtuullista sanoisin. maksellessani nyt 57e/muksu/kk.*
no jaa.
mennäänkö vanhusten asioihin? siihen kun työtätekevä sakki ei pysty itse auttamaan omia vanhempiaan? kun se ei ole nykyaikaa. päivähoitoa kunnalta ne tarttis, ne mummot, ja vanhainkoteja kanssa. mutta tiedättekö, nekin on ajettu alas! ei o rahaa, ei resursseja.
tiedättekö kuinka suuri osa vanhuksista kärsii muistin sairauksista? semmosista että niiden kotiin yksin jättäminen on ihan heitteillejättöä. jättäisiksä oman suojattoman, syyntakeettoman ja vessakäyntiin, ruoanlaittoon ja ehkä sängystänousemiseen kykenemättömän lapses yksin kotiin? tai jos se sun vanhukses onkin fyysisesti ok, mutta mentaalisesti ihan hukassa ja lähtee tonne pakkaseen sisävaatteissa.
mitä sitten?
eihän nyt niihi rahaa tartte. eikä resursseja. ne vaan rakens tän maan meille, ja ne pienemmät resurssittomat on mein tulevaisuus...
ai jumankekka, joskus mä en vaan kestä tätä maailmaa. kaupunkia enkä saatanan materialismia.
inhimillisyyttä pliis.
ilmanen julkinen liikenne ja saasteetonta energiaa. emmä muuta pyydä!
saatana!
edit: hetken asiaa vielä pohdittuani, mun tekstistä voi osittain lukea mistä gäppi* esmes. sosiaaliviraston rahakirstuunkin tulee, ehkä mun pitäis kirjottaa elämisen kulujen kohtuullistamisesta ja kohdistamisesta oikein, eikä vaan kiljua minne sitä rahaa pitää syytää. mä mieluusti maksan enemmän luomuruoasta, ja puhtaammasta sähköstä ynnä muusta. ja mun verovaroja sais ohjata vanhus- ja sosiaalityöhön mieluusti. kyllä mä tiedän että tää on monimutkanen palapeli, ja että päätöksiä tehdään tahoilla, joilla ei välttämättä ole mitään kosketuspintaa sinne, missä nää asiat todella tapahtuu.
Tunnisteet:
aikuisten asiat,
arvot,
elitismi,
mielipide,
minäminäminä
maanantai 4. lokakuuta 2010
arvot
varhaiskasvatuskeskustelussa päiväkodilla otetaan esille perheen arvot.
harvoin tulee mietittyä ihan tässä arjen keskellä mitä arvoja sitä haluaa lapsilleen opettaa. mulla on kuitenkin aika selkeä kuva siitä, mitä haluaisin lasten elämästä oppivan.
esikon kanssa juteltiin asiasta, ja kaksi tärkeää nousi yli muiden:
- vanhempien kunnioittaminen
- suvaitsevaisuus
- muiden ihmisten arvostaminen ja hyväksyminen
muita tärkeitä arvoja oli:
- hyvät käytöstavat
- luonnon arvostaminen
- työnteon arvostaminen
musta on hurjan tärkeää olla itse perheenpää. ottaa vastuu kaikesta, ja antaa lasten olla lapsia. toivon myös että lapset kunnioittavat mun typeriltäkin tuntuvia päätöksiä, kun niiden taustalla on lasten oma etu. en nipota nipottamisen vuoksi, vaan kaikella rajoittamisella on rakkauteen perustuvat syynsä.
lesboperheessä on vaikea ohittaa suvaitsevaisuusaspektia. musta on huippua että lapsille on ihan normaalia tämä miten eletään. jos häpeisin lesbouttani tai salaisin sitä joltain kantilta tietyissä yhteyksissä, antaisin lapsille aivan vääränlaista viestiä. sen osoittaminen, että muutkin saavat elää niinkuin oikeaksi näkevät, on musta tärkeää. ei ole kummallista tai väärin olla laiska, lesbo, tummaihoinen, kehitysvammainen, vanha, lihava, hassusti pukeutuva tai hassun niminen. kaikki on arvokkaita ihmisiä juuri sellaisena kuin ovat. jopa ihmisillä, joilla on typeriä mielipiteitä on oikeus olla. myös toisenlaisten arvomaailmoiden olemassaolo pitää hyväksyä, mutta myös omansa vaikka vastakkaisen kantansa saa tuoda julki. ja rohkeasti pitääkin.
hyvillä käytöstavoilla pärjää elämässä, ja toisten kanssa elellessä ne luo ympäristöön myös paljon hyvää. vanhemmille annetaan istumapaikka. toisia ei kiusata, väkivalta ei ole ikinä sallittua. kiitetään kivoista asioista. töllöilyä pyydetään anteeksi. perusjuttuja nämä. mutta valitettavasti ei kaikille.
pärjätäkseen ja selviytyäkseen tässä yhteiskunnassa on tehtävä myös työtä. kotityöt yhteisöllisyydessään kuuluu lapsillekin. vastuuta pitää osata kantaa, ja omat hommat hoitaa. tili ei tule käteen, ei lelut ja pelit eteen, eikä katto pään päälle sillä, että lepää laakereillaan ja mutsi maksaa. mutsikin käy töissä, jotta leipää saadaan. mutsi on aikanaan hoitanut kotihommansa ja koulunsa, ja nyt nauttii kaupungin pitkää ja kapeata leipää jakaen siitä koituvat ilot koko perheensä kanssa.
luonnon kunnioittaminen näkyy ekologisina valintoina. ja siinä ettei kaikkea materiaa tarvitse saada, ei lasten eikä aikuisten. eläimiä ei kiusata. kaikensorttinen tieto luonnon ihmeellisestä maailmasta on ainakin meillä vaikuttanut luonnon kiinnostavuuteen ja arvon ymmärtämiseen.
hauskoja tapauksia yllämainittuihin, ja mein perheen erityisyyteen liittyen tulee mieleen muutama:
- entisellä asuinpaikallani oli kristillisdemokraattien puoluekokous. sanoin meneväni sinne kysymään p.räsäseltä miten mä hänen mielestään olen ei-toivottu perheenäiti. esikoiseni sarkastisesti ilmoitti tulevansa sitten mukaan kertoakseen ja näytääkseen miten helvetin vinksahtanut siitä on mun lesboperheessä kasvattamana tullut.
- ruttunaama osoitteli yhtä pienikasvuista ihmistä ostoskeskuksessa. kysyin siltä että mitä ollaan puhuttu ihmisten osoittelusta. se käänsi sojottavan etusormensa koukkuun ja osoitti rystysellään naista. "kato nyt, mä sanoin että tuo on hurjan pieni ihminen, ihan kuin minä." ...oli oppi mennyt tietyllä tapaa perille.
- ruttunaama myös näki kaksi miestä autossa, ja totesi ilahtuneena että jonkun perheen isit on tainneet käydä kaupassa. (koskahan sille selviää että miehet voi liikkua kaksin muutenkin kuin silloin jos ovat parisuhteessa? ;) )
- ruttunaaman toinen nimi on israel*. kirkkoherranviraston toimiston täti oli sitä mieltä ettei semmosta nimeä voi lapselle antaa, koska sitä voidaan kiusata koulussa. jaa. sanoin vaan että ei ne äidin lesboudesta, rutun isättömyydestä ja typerästä sukunimestä edes kerkiä sinne toiseen nimeen saakka kiusaamisineen. täti hiljeni. ilmoitin vielä vieväni asian vaikka euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen jos mun tielle asetutaan poikkiteloin. nimi on täysin laillinen ja piste. se siitä suvaitsevaisuudesta siellä toimistossa.
p.s. vielä muuten kysyisin mistä se nimestä tai muista jutuista kiusaaminen opitaan jos ei kotoa? että kannattaa aikuistenkin miettiä mitä kotona puhuvat, ja millaisia arvoja eteenpäin jakavat.
* nimi on musta sanana jo äärettömän kaunis. se myös tarkoittaa jumalan kylvämää. ja sitähän ruttu todella on.
harvoin tulee mietittyä ihan tässä arjen keskellä mitä arvoja sitä haluaa lapsilleen opettaa. mulla on kuitenkin aika selkeä kuva siitä, mitä haluaisin lasten elämästä oppivan.
esikon kanssa juteltiin asiasta, ja kaksi tärkeää nousi yli muiden:
- vanhempien kunnioittaminen
- suvaitsevaisuus
- muiden ihmisten arvostaminen ja hyväksyminen
muita tärkeitä arvoja oli:
- hyvät käytöstavat
- luonnon arvostaminen
- työnteon arvostaminen
musta on hurjan tärkeää olla itse perheenpää. ottaa vastuu kaikesta, ja antaa lasten olla lapsia. toivon myös että lapset kunnioittavat mun typeriltäkin tuntuvia päätöksiä, kun niiden taustalla on lasten oma etu. en nipota nipottamisen vuoksi, vaan kaikella rajoittamisella on rakkauteen perustuvat syynsä.
lesboperheessä on vaikea ohittaa suvaitsevaisuusaspektia. musta on huippua että lapsille on ihan normaalia tämä miten eletään. jos häpeisin lesbouttani tai salaisin sitä joltain kantilta tietyissä yhteyksissä, antaisin lapsille aivan vääränlaista viestiä. sen osoittaminen, että muutkin saavat elää niinkuin oikeaksi näkevät, on musta tärkeää. ei ole kummallista tai väärin olla laiska, lesbo, tummaihoinen, kehitysvammainen, vanha, lihava, hassusti pukeutuva tai hassun niminen. kaikki on arvokkaita ihmisiä juuri sellaisena kuin ovat. jopa ihmisillä, joilla on typeriä mielipiteitä on oikeus olla. myös toisenlaisten arvomaailmoiden olemassaolo pitää hyväksyä, mutta myös omansa vaikka vastakkaisen kantansa saa tuoda julki. ja rohkeasti pitääkin.
hyvillä käytöstavoilla pärjää elämässä, ja toisten kanssa elellessä ne luo ympäristöön myös paljon hyvää. vanhemmille annetaan istumapaikka. toisia ei kiusata, väkivalta ei ole ikinä sallittua. kiitetään kivoista asioista. töllöilyä pyydetään anteeksi. perusjuttuja nämä. mutta valitettavasti ei kaikille.
pärjätäkseen ja selviytyäkseen tässä yhteiskunnassa on tehtävä myös työtä. kotityöt yhteisöllisyydessään kuuluu lapsillekin. vastuuta pitää osata kantaa, ja omat hommat hoitaa. tili ei tule käteen, ei lelut ja pelit eteen, eikä katto pään päälle sillä, että lepää laakereillaan ja mutsi maksaa. mutsikin käy töissä, jotta leipää saadaan. mutsi on aikanaan hoitanut kotihommansa ja koulunsa, ja nyt nauttii kaupungin pitkää ja kapeata leipää jakaen siitä koituvat ilot koko perheensä kanssa.
luonnon kunnioittaminen näkyy ekologisina valintoina. ja siinä ettei kaikkea materiaa tarvitse saada, ei lasten eikä aikuisten. eläimiä ei kiusata. kaikensorttinen tieto luonnon ihmeellisestä maailmasta on ainakin meillä vaikuttanut luonnon kiinnostavuuteen ja arvon ymmärtämiseen.
hauskoja tapauksia yllämainittuihin, ja mein perheen erityisyyteen liittyen tulee mieleen muutama:
- entisellä asuinpaikallani oli kristillisdemokraattien puoluekokous. sanoin meneväni sinne kysymään p.räsäseltä miten mä hänen mielestään olen ei-toivottu perheenäiti. esikoiseni sarkastisesti ilmoitti tulevansa sitten mukaan kertoakseen ja näytääkseen miten helvetin vinksahtanut siitä on mun lesboperheessä kasvattamana tullut.
- ruttunaama osoitteli yhtä pienikasvuista ihmistä ostoskeskuksessa. kysyin siltä että mitä ollaan puhuttu ihmisten osoittelusta. se käänsi sojottavan etusormensa koukkuun ja osoitti rystysellään naista. "kato nyt, mä sanoin että tuo on hurjan pieni ihminen, ihan kuin minä." ...oli oppi mennyt tietyllä tapaa perille.
- ruttunaama myös näki kaksi miestä autossa, ja totesi ilahtuneena että jonkun perheen isit on tainneet käydä kaupassa. (koskahan sille selviää että miehet voi liikkua kaksin muutenkin kuin silloin jos ovat parisuhteessa? ;) )
- ruttunaaman toinen nimi on israel*. kirkkoherranviraston toimiston täti oli sitä mieltä ettei semmosta nimeä voi lapselle antaa, koska sitä voidaan kiusata koulussa. jaa. sanoin vaan että ei ne äidin lesboudesta, rutun isättömyydestä ja typerästä sukunimestä edes kerkiä sinne toiseen nimeen saakka kiusaamisineen. täti hiljeni. ilmoitin vielä vieväni asian vaikka euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen jos mun tielle asetutaan poikkiteloin. nimi on täysin laillinen ja piste. se siitä suvaitsevaisuudesta siellä toimistossa.
p.s. vielä muuten kysyisin mistä se nimestä tai muista jutuista kiusaaminen opitaan jos ei kotoa? että kannattaa aikuistenkin miettiä mitä kotona puhuvat, ja millaisia arvoja eteenpäin jakavat.
* nimi on musta sanana jo äärettömän kaunis. se myös tarkoittaa jumalan kylvämää. ja sitähän ruttu todella on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)