mutsi on legenda!

yritin tunkea mutsille ja faijalle syömään vkonloppuna.
ei käy. faija on kalassa, mutsi tallinnassa.
sit vitsailin että häh?! onks niil omaakin elämää? eks ne päivystäkään himassa odottamassa koska me suvaittais mennä vierailulle.
"vzit, mä teen mitä mä haluun!" oli mutsin vastaus.
sit mä repesin.

mulla tuli niin se "oma aika"-lehden mainos mieleen. se missä aikuinen lapsi kiljuu äitiä parvekkeelle, ja äiti lievästi tuohtuneena säntää sinne ja käskee pennun pitää päänsä kiinni, että hän on jo hommansa hoitanut ajat sitten.

niin mein mutsi! mein mutsi on ihan legenda!

systerin kanssa yhdessä repeillen päätettiin tilata mutsille se "oma aika". hemmetti ettei sitä mainosta löydy youtubesta. nauraisin vähän lisää.

viihdettä

"on kun jotaki viihdeohjelmaa kuuntelis kun sun lapsia kuuntelee!" kertoi yks kanssamatkustaja junassa.

vähän hymyilytti tänään myös se, että faija nukahti sohvalle, käytettyään mun lapset leikkipuistossa. että hauskuuden lisäks noiden papanoiden seura saatta olla kyllä vähän rankkaakin...

isi parka. oli myös kuulemma silmät kipeet, kun joutu toisella kattomaan itään, toisella länteen, kun papanat onnesta soikeena sinkoili sinne ja tänne. ja tietty erisuuntiin. mutta hyvin se oli handlannut. mutta en ihmettele että väsytti.

ja hyvä oli kuulemma, se snadistadi.

k*si

voihan kusi.
kuiva poikanen on tässä alkanut kussa sänkyyn. mä rempseenä päätin antaa olla, että kyllä se hiukka epämukavaksi käy, kun kylmässä kusessa nukkuu. ja kun muru pesee täällä pyykit, eikä asialle mitään mahda, niin ihan sama. "etsä nyt ainakaan yöllä rupee herään ja viemään sitä kuselle, kun se kerran pystyy pidättään." ja muutakin keskustelua tämä on kuitenkin kotona herättänyt, joten perherauhan nimissä soitin mutsille valivali-puhelun.
"nonni. kohta teillä on sit kymmenvuotias yökastelija siellä." - no eihän sun nyt hitto pitäny tota sanoa! mitä hemmettiä mä nyt sit teen?
"alat vaan herää yöllä kusettaan sitä, ja siirrät sit aikaa lähemmä iltaa tai aamua, ihan miten katsot parhaaks." kertoi mutsi.
aijaa.
no.
mä aloin sit kuitenkin tekeen niinku äiti määrää. ja sehän toimii.
onneks on mutsit.
nii.

jännitysnäytelmä

mun elämään ilmaantui jännitysmomentti.

a) mun mutsi on jo varmaan kyllästynyt muhun/meihin kun ollaan ravattu siellä harva se viikko. ei halunnut mulle viikonloppuna soitella *
b) samaa henkilöä ei juuri ehkä kiinnostanut meille jouluaatoksi tulla syömään, vaikka niin oli aiemmin puhe. sanoi ettei vältsyyn viitsi vaivautua.

mutta, tiedän daddyn ja broidin tulevan mielellään, ja siskonkin ehkä, niin fiksuna tyttönä heitin mutsille luun.
"tuuttekohan nyt sit aattona? ku systeri mietti jos saattais tulla poikaystävän esittelee...."
hahaha. nieli.
karvoineen päivineen.
"kyl me on puhuttu et kuitenki tultais."
hahahaha. siitäs saitte! tai sai. mutsi.

kyllä jos joku naisen oveluudessa päihittää, ni se on toinen nainen.
viekkaus kunniaan! 

nyt vaan jännitteleen sit uskaltaako sisko poikaystäväraasuaan meille tuoda makusteltavaksi. ja tietty mulle tuli heti ressi mitä mä sille miehelle tarjoilen? hapankaalia ja suolakurkkua? 



* isäni sen sijaan soitti. ja kerroin että mulla on mutsille veroasiaa, niin se sekopää alkoi pillittään ihan täysillä, että "mitä eroasiaa". ei ERO! kun vittu-vero! veellä, niinku VI**U! uskomaton ukko!

lämmintä skumppaa

- täh?! juatsä aamupalaks jotaki lämmintä hapotonta skumppaa?! *

- no joo. pakko. mun mutsi sanoo viinin kaatamista viemäriin alkoholin väärinkäytöksi.

*murulta oli jääny  lasi pöydälle nukkumatin varastettua shown eilen illalla.

siksikin rakastan sitä

huoh.
oltiin sunnuntaina mun vanhemmilla syömässä.
me tehtiin kreikkalaisia herkkuja, ja muru paistoi pihvit.

musta oli niin sulosta kun se oikeen spennaili miten se onnistuu, vaikka kyseessä oli mun vanhemmat! ne tavalliset tahvot, jotka syö mitä syö. eikä paljoa muutenkaan jäykistele.

musta oli sulosta että se, että sais niille hyvää ruokaa tehtyä, aiheutti murussa jännitystä.
lii-kut-ta-vaa.

muru muutenkin tsemppaa mua pitään yhteyttä mun vanhempiin enempi, vaikka niiden arvot poikkeaa mun omista aika kovasti. se uuvatti sopi niiden kanssa myös oopperaillasta. voi jeesus! *

muru myös ripusteli faijan kanssa sen uuden taulun seinään.
ja muistaa aina sanoa että "kivaahan niiden kanssa oli, taas."

mun lapsuudessa vois olla katkeruutta aiheuttaviakin elementtejä, mutta en pysty sille mitään, että rakastan mun vanhempia tosi kovin.
ja siksikin rakastan tuota naista, koska se pitää mun vanhemmista.
niinä ihmisinä millasena se ne tuntee.

(*serkun häissä kun oli sen drag-kouhkaus, ruvettiin puhumaan taiteesta, jota ei kaikki aina ymmärrä, ja kuinka kullakin on makunsa. tämä johti faijan päivittelemään kuinka ooppera on turhaa, ja murun yllyttämään sen lähtemään sinne. "no jos saat mutsin lähteen, nii mennään kyllä." vastas faija. ja mutsihan innostu. voi paska. joudun oopperaan. mun vanhempien kanssa.! kääks!!!)

hikka joka pysäyttää. eli nyt loppu dokaaminen.

tsättitreffien jälkeen keskustelin hetken siskon kanssa.
keskustelu oli jotenkin hilpeähkö.

M: aini. kuulitsä että faijas lopetti dokaamisen kun sille tuli HIKKA!!!! vittu että repeilin.

S: no syy sekin!

M: joo, se oli kattonu netistä että sillä on aivoverenvuoto, aivoveritulppa tai sappitulehdus.

siihen loppu. tänään se kokeili ottaa kaljan ja vanno ettei ikinä sitäkää josse hikka tulee taas

:DDDD

S: no oisko kannattanu olla kokeilematta.

M: hahhaha. se hikka oli sillä 10 päivää.
S: mahto raivostuttaa. itel menee hermot jo kymmeneen minuuttiin.... mut tiiätsä, pisin hikka on kestäny 68 vuotta!
M: joo, nii faijaki sano. siihen ennätykseen on nii paljo matkaa ettei se jaksa yrittää sen rikkomista.

että näin. joskus se voi olla vaikka vaan hikka, joka pysäyttää.

tänään olin onnellinen

ei kestänyt kun hetken siirtyä lomamoodiin. tänään olin jo onnellinen ja rentoutunut.

vietettiin aikaa metsässä. mutsin ja naperoiden kanssa kerättiin mustikoita. spansku vahti hoodeja, ja naperot sai lounaan retkimallissa. mun ja rutun poimima rasia meni pakastimeen, samoin mutsin poimimia muutama. herkutteluunkin jäi rasia jääkaapin puolelle.
me myös lennätettiin leijaa. ja ystävä kävi kylässä. aurinko paistoi.
ihana lomapäivä! 

voi! mutsi menee mustikkaan

...mä en taida mahtua... he. he.

mutsi tuli meille viikonlopuks. emmä usko että me oltais nii houkuttelevaa seuraa, mutta tontin vieressä tönöttävä mustikkametsä sen sijaan on. "onks teil ämpäreitä?" - ai niinku monikossa? on.

kävin illalla näyttää sille huudit, säälitti ihan kuinka huonoon kuntoon se on syövän jälkeen menny. mä ihmettelen sen asennetta kyllä, yritettiin pientä mäkeä ylös, ja kysin tarviikse apua, niin sitä vaan nauratti. ei apua. hän voi vaikka kontata. mua ei naurattanu.
risukossa jouduin kannatteleen sitä eteenpäin.
ei naurattanu.
katoin että sillä on nilkatki turvoksissa. toiv ei o sydämen vajaatoimintaa se.  aina mä huolestun kaikesta.

toisaalta mulla on helpottunu olo siitä että se on alkanu urheilee, ja sanoi että kunto on jo kuitenki parempi kun vuos takaperin. silloin joutu mustikkametsässä konttaa puun luo ja sen avulla kiskoa itsensä kyykystä ylös. ja just konttaamaan mäet. (onneks en o ollu näkemässä!) vittumaisinta on syöpähoidoista sille tullu osteoporoosi, joka saa luut katkeilemaan naps,naps vaan. sillä on mm. iskän halauksessa menny kylkiluut, samoin kahden kilon käsipainoa nostaessa. ja kerran kun tömähti persiilleen himassa, murtu lantio.

arvatkaa pelottaako päästää sitä tonne risukkoon. pakko vissiin lähtee sinne mukaan, mä en vaan kestä siellä montaa tuntia. (mä vihaan mustikanpoimintaa! vihaan!) mummi aikanaan lähetti aina koiran hakee mutsia kun sitä huolestutti, ja setä ampu käsiasella ilmaan ilmottaakseen että joutais palata metsästä ku siellä kuhnittiin tuntitolkulla.

mä en epäile ettei spansku sitä löytäis tuolta kun lähettäisin vaan hakeen, vaikka mutsi makais jossai mättäiden välissä, mutta spansku sit viimeestään murjoo löytöinnoissaan siltä ne luut.
eli äääyk. mun on mentävä metsään tänään. huoh.

loma elokuussa

- hei mulla on loma elokuussa. sit mä voin tulla sinne...
- minne sinne??
- no öö sinne, teille.
- siis miten nii? siis minne meille?
- no sinne teidän uuteen kotiin.

- siis faija! me muutetaan 20 kilsan päähän. et sä nyt sinne matkustamiseen mitään lomaa tarvii.

ei jumankekka noita vanhuksia....

ääääst = pettymyksiä ja sydänsurua.

kaiken kivailun keskelle pamahti yks täys basaalipäivä.
nooh.
mein piti mennä mutsille ja faijalle, ja lapset on tosi kovin odottaneet sitä. ylläripylläri eräs soittaa ettei nyt kannata tulla.
a) mulla meni totaalisesti närvi.
b) lapset hyppi kotona seinille, koska aamu-ulkoilu jäi suorittamatta.

ottaa äärettömästi kupoliin se, että olen niin hemmetin sinisilmäinen aina.
aina saa olla huolissaan toisten ongelmien vuoksi.
ja ei siinä että olen tottunut pettymään itse. mutta lasten pettymystä tälläisen (turhan) takia en pysty sietämään.

tässä on mun raja.
mä en voi rasittaa itseäni pelkäämällä että jotakin sattuu, ja pettymällä kerta toisensa jälkeen siihen että joihinkin asioihin en vaan voi vaikuttaa.
pitää vaan valita
a) sanon suoraan mistä homma kusee, ja että mulle riittää. ja että soittakaa tänne seuraavan kerran vaikka vkon selvän kauden jälkeen. ja kutsun hautajaisiin saan varmaan sisarusteni kautta.
tai
b) liukenen takavasemmalle. poistan eräät numerot puhelimeni valikosta, enkä (niinkun muutenkaan) vastaa "tuntemattomiin" numeroihin. ihmetelkööt sitten.
näistä vaihtoehdoistani pidän perhepalaverin sisarusteni kanssa.
ja sit se on moro. emmäjaksa. eikätarttekaan.

paskaa mitä paskaa. mutta elämä joskus on.

kännissä, hangessa

voi daddy!

isiä ihmetytti outo pieni mytty sillan alla aamuyöstä kun oli töihinsä kävelemässä. kävi tarkastamaan mitä sinne oli jätetty, niin sepä olikin lumeen sammunut nuori tyttö puolipukeissa. isäni siinä sitten tapansa mukaan hätääntyi ensin, mutta tajus kuitenkin tuuppia myttyä, ja kun mytty havahtui, nappasi isi sen kantoon ja toimitti tämän osoittamalle porraskäytävälle.

voi luoja. mytyn onneksi isi menee yöllä töihin. ja onneksi daddy on sen verran utelias luonnostaan, että meni katsomaan ihmeellistä kasaa. ja että se oli just mun isi joka sen löyti. ei kukaan pahansuopa ilkiö.
isi surkeena kertoi että tyttö oli vain hiukan mun esikoista vanhempi. huoh. sydäntä puristaa. pelastava yön enkeli. mun isi. toiv sinä pieni humalikko ymmärrät miten sinulla kävi tuuri. ja vanhemmat, tiedättekö te missä tein teini nukkuu öisin? toiv ei ainakaan lumihangessa. kännissä. 

poika töissä.

aini.
mutsi soitti.
broidi on töissä.

*onnenkyynel*

meni syteen tai saveen...

viitaten muutama postaus taaksepäin...
tein sen. meni syteen tai saveen:

"hei!
kiinnostuin tuosta etsivästä nuorisotyöstä.

mielessäni on veljeni, vuonna xx- syntynyt koulupudokas, joka enimmäkseen kai makaa kotona vanhempieni luona "tekemättä mitään". veljeni on käynyt peruskoulun loppuun minun ohjauksessani (kotikoulua luokat 8. &9.), ja sen jälkeen hakeutunut ammattikouluun opiskelemaan sähköasennusta, mutta opinnot ovat jääneet kesken jo pari vuotta sitten.

näin hesarissa artikkelin työstänne, ja siksi käännyin puoleesi.
erityisiä yhteystietoja etsivän nuorisotyön projektiin en löytänyt, joten toivon että voit ohjata minua eteenpäin. toivoisin että veljeni saisi apua oman elämänsä rakentamiseen.

ystävällisin terveisin: mama"

mä ainakin voin aamulla katsoa peiliin ja sanoa "mä yritin".

ei kukaan muu

että juu.
ei ollut stellalla "sitä" kipinää.
mä olen niin kaavoihini kangistunut, että haluisin vaan aina kuunnella niitä vanhoja hyviä piisejä. emmä osaa vielä niiden uusia, ja sit fiilistely katoaa. eikä tanssiakaan osaa/pysty.

toisaalta hyvä ettei niitä vanhoja kamalasti tullut. "aamun kuiskaus" on semmoi biisi mulle edesmenneen setäni takia, että joka kerta kun sen kuulen, alan parkumaan räkä poskella. niin tälläkin kertaa. onneks ripsarit pysy päässä.  

kivintä koko keikassa oli taas tuo muru.
se halus extempore metromatkalla* poiketa mun mutsille ja faijalle. siellä me kuunneltiin älppäreitä ja juotiin valkkaria mutsin ja faijan kanssa.
keikkapaikalle tultiinki sitten ihan viimetinkaan, koska jäätiin juttelemaan, kinaamaan, itkemään ja nauramaan keskenämme matkanvarrelle. keikka tosiaan oli mulle aika laimeahko kokemus, johtuen osittain varmaan myös siitä, että kokemattomana alkoholinkäyttäjänä vetäsin norjan kielen pikakurssin naistenhuoneessa kesken stellan setin.  ** 
kun keikka loppui, tanssilattia tyhjeni, lukuunottamatta yhdeksää pikkujoulujuhlijaa, ja mut sinne tempassutta murua. se pyöritteli mua taas semmoi pilke silmäkulmassa, että siskoni taisi myötähäpeästä liueta seuraavaan baariin.

taksikuskia selkeesti hymyilytti ,kun kotimatkalla kerroin murulle että arvostan sitä että se haluaa mua tanssittaa, ja että se saa mut edelleen tuntemaan väkijoukossa siltä, että meitä on vaan me kaksi. ja että mä rakastan häntä. ihan todella. rakastan.

stellaa vielä mukaillen kerron teille:
"ei kukaan muu, ei kukaan muu, oo kanssani kauniimmin."



* tässä kohtaa käytiin huvittava keskustelu mun ja faijan välillä.
faija vastaa puhelimeen: haloo!
m: missä oot?
f: himassa. missä sä oot?
m: metrossa. me tullaan sinne. 
f: kuka sä oot?

** tää on käyny aiemminkin. oltiin romanttisesti jamesbluntissa ystävänpäivänä. lämppärin aikana mä kävin halailemassa arabialaista. kahden viinilasin tähden. huoh.

lue ja ymmärrä

"Osa nuorista oireilee käyttämällä päihteitä itse liikaa, osa puolestaan on Sorvarin mukaan "läpeensä vahvuuteen sairastuneita". He huolehtivat päihdeongelmaisten vanhempiensa lisäksi usein myös nuoremmista sisaruksistaan.
Sorvari on erityisen huolissaan niistä pikkuveljistä, jotka sulkeutuvat huoneisiinsa pelaamaan konsolipelejä, kun äiti tai isä juo.
"He ovat usein täynnä raivoa. Miten tavoitettaisiin sellaiset lapset, jotka ovat niin pettyneitä aikuisiin?"
tämä hesarista.

totta.
ei mulla muuta.
satutti. itkettää.
jonkunlaista katkeruutta tuntuu myös sydämen tienoilla.

en mä ole niin vahva kun te luulette. 
oikeesti. 
oikeesti.

mutsi!

hemmetti. eräs nainen on vaan niin omalaatunen.
soitin sille eilen, oli tarkoitus mennä käymään.
"mitäs helvettiä sä tänne soittelet?" se vastas puhelimeen.
"ai tuutte vai. en tee ruokaa. ihan sama."
- no nähdään sit iltapäivällä!" yritin vielä ilosesti.
"vainii."

hyvät fasiliteetit mummolavierailulle, eikö?

no mentiin kuitenkin. ja tein ruoan.
oli se sit ihan normaali muuten. en vaan tajua miten joillakuilla on oikeesti varaa olla paskamaisia läheisiään kohtaan. joo, emmä tästä ihmissuhteesta voi lopareita tietty ottaa, vaikka joskus vetäsisin porot nokkaan, mutta tauko olis joskus paikallaan. onneks mä olen tottunut ton naisen tyyliin.

sit ne faijan kanssa äimisteli kun mun verikokeet oli ok, ja säälitteli että hulluus on vissiin ihan sukuvika.

näinpä.

mutsi

sädehoidot on polttanu mutsin suun karrelle.
sillä on ikenet, huulet, kieli ja kitalaki täynnä nyt jo räjähtäneitä palorakkuloita.

jumalavita se on vihanen.

ja todella ymmärrän sitä. se ei ole pystynyt pariin viikkoon syömään mitään, ja juomaankin aika heikosti. siinä mielessä olen äitini tytär, että jos en saa syödä mitä haluan, just silloin kun haluan, ni hermo repeää totaalisesti. siks mä todella säälin sitä. ja melkein tunnen sen tuskan.

viimeset säteet tykitetään maanantaina. sitten jännitetään vielä pari vkoa tuloksia. ja sitten tietty pari vuotta kontrolleja. mutta nyt raivostuttavia rakkuloita lukuunottamatta tilanne on hyvä.

tsemppaa mutsi.
vielä hetki.
nii tuon sitte keksejä, juustoja ja viiniä! ...vaikka kilo tolkulla. ja suklaata. jääkaappikylmänä.
(henk.koht. en kyllä ymmärrä miten joku voi syödä huurteista suklaata.)

automaattinen viesti

auttakaa nyt joku saakeli mulle tärkeetä keski-ikästä hieman likinäköstä mieshenkilöä poistamaan puhelimesta automaattinen hätäviesti.
"olen hädässä. auta minua!"

aika pysäyttävä viesti löytyäkseen puhelimesta kesken kiireisen työpäivän.
saamari että taas säikähdin.

note to self

(valivalia. älä lue jos ei marttyyritarinat kiinnosta.)
note to self: älä tee tätä toiste!

soitin mutsille joulun vietosta.
ja sitten siinä puhelun aikana sain mieleeni kertoa sille kuinka mä olen nyt tosi väsynyt ja ruokakaan ei maistu. ja huoli lyö mulla ihan yli. ja oon nyt tosi hajalla.

- jaaha. oliks sulla muuta asiaa?
- ö, ei.
- jaa. no soitellaan, moido.

okei. ei sit muuta. anteeks että vaivasin. miks ihmeessä oot vaivautunut mut edes synnyttämään.


myöhemmin tajusin tuon puhelun aikana luvanneeni mennä tekemään niille joulusiivouksen ensiviikolla. ai saatana! mikä hitto mua riivaa?!?!