perjantai 17. joulukuuta 2010

note to self

(valivalia. älä lue jos ei marttyyritarinat kiinnosta.)
note to self: älä tee tätä toiste!

soitin mutsille joulun vietosta.
ja sitten siinä puhelun aikana sain mieleeni kertoa sille kuinka mä olen nyt tosi väsynyt ja ruokakaan ei maistu. ja huoli lyö mulla ihan yli. ja oon nyt tosi hajalla.

- jaaha. oliks sulla muuta asiaa?
- ö, ei.
- jaa. no soitellaan, moido.

okei. ei sit muuta. anteeks että vaivasin. miks ihmeessä oot vaivautunut mut edes synnyttämään.


myöhemmin tajusin tuon puhelun aikana luvanneeni mennä tekemään niille joulusiivouksen ensiviikolla. ai saatana! mikä hitto mua riivaa?!?!

4 kommenttia:

  1. Toivoisin osaavani tähän sanoa jotain tosi fiksua ja kannustavaa. Mut en ehkä osaa.

    Voisko ne huolet vaan pakottaa hetkeks sivuun. Ei ne päästä mihinkään katoa tietenkään heti, mut jos pakottais ne ainakin hetkiksi sivuun ja palais sitten miettimään niitä murheita sopivana hetkenä. Näin mä yritän tehdä kun meinaan hukkua huoliin. Joskus se toimii.
    Tsemppiä tosi paljon ja muista että sun pikku-ihanuudet tarvii sut ehjänä ja kokonaisena! Pidäthän itsestäs huolta jooko?

    VastaaPoista
  2. yritä hei syödä, ja jos ei ruoka maistu niin apteekeistahan saa sellasia vitamiinipillereitä? sun pitää muistaa pitää itestäs huolta. sä oot tärkeä, vaikkei susta ehk aina siltä tuntuiskaan.

    lapsetkin varmasti huomaa jos sä olet stressaantunut etkä voi hyvin, ja tekstejäs lukiessa on saanu sen vaikutelman et lapses on sulle ihan hirveen tärkeitä.

    VastaaPoista
  3. Soitat äidillesi ja sanot, ettet ehdikään siivoamaan. Että "Sori". Et vihaisesti, vaan asialisesti ja rauhallisesti. Sanot, että et valitettavasti tässä tilanteessasi vain jaksa. Sulla on kolme lasta ja hankala tilanne. Se on mun neuvo.

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä kuin edellinen. Kauniisti vain kerrot ettet nyt pääsekään siivousapuun. Tuo äitisi kommentti on NIIN tuttua myös täällä. Aina pitäisi kuunnella oman äidin ongelmia ja rientää apuun, mutta kertaakaan ei ole tarjottu meille apua tai edes kysytty miten täällä voidaan. Ei hedelmöityshoitojen aikana, ei raskausaikana eikä nyt vauva-aikana.

    Itse vihdoin päätin, että se on loppu! Minä en enää riennä apuun ja toimi terapeuttina. Nyt keskityn meidän perheeseen ja meihin. Pakko tai muuten tapan itseni.

    Tsemppiä tuhannesti!! Aina ei tarvitse olla se kiltti tyttö. Oma perhe on lopulta se tärkein ja erityisesti ne omat lapset.

    VastaaPoista