keskiviikko 8. joulukuuta 2010

on tää kanssa taas...

mulla alkaa närvi paukkumaan täälä.

vaikka kaikki on nyt "ok", ei edelleenkään täällä saa mitään ihmisvastauksia mihinkään. kysyin leivonko sämpylöitä, kun nuo allergiat on päällä, ja sais lisäaineetonta leipää sit, niin vastaus oli ihansama. mikä kutun ihan sama? mä joko leivon tai en. ei siinä ole mitään helkatan välimuotoa! saamarin naiset, tai nainen.

muutenkin tuntuu että päin vittua menee vaikka päällään seisois. lapsi herää neljältä aamulla itkemään, sit ruttunaama alkaa vaeltaa täällä. sit poika nukahtaa ergoon tarhamatkalla, jotahan rattailla ei voi suorittaa kun ne rattaat ei kuitenkaan 30cm leveellä kinttupolulla (varsinkaan takastulomatkaa kilsaa ylämäkeen) kunnolla kulje. ja sit poikaahan ei voi siirtää ergosta rattaisiin kun se nukkuu, koska se siirrossa herää. ja sitten se ei taas nuku, ja sitten se on pahalla päällä.

sit mä alan tekee niitä kutun sämpylöitä, ni eihän täälä ole hiivaa, vaikka aina on. sit päätän viiä matot ulos, ja uppoan persusta myöten hankeen. crocksit jalassa. ja sit päätän pestä lattian, nii tolu loppuu kesken urakan.

ja sit mun suklaatki on loppu.

ja sit murulla olis treenit tänään. ja sit kun en yhtään tiiä haluisinko ees pyytää sitä oleen himassa mein kanssa, vai joutaaks tommoi äkäpussi puntteja heiluttaan vaikka se ei ole muksujakaan about viikkoon kunnolla nähnyt.

ja sit kun mulla loppuu pinna nii tää talo kohta räjähtää, ku pitäis olla sitä saakelin suklaata, ja sit sitä hiivaa, ennenkun mä heittelen ton taikinan alun seinään täällä. mut eihän sitä voi nyt kaupasta hakea, kun poika peeveli nyt nukkuu niitä uniaan tuolla tuuletusparvekkeella, eikä sitä voi sieltä siirtää kauppamoodiin, koska sit kun se siihen herää kesken unien, nii sit se on pahalla päällä. niinkun minäkin nyt näytän olevan!

on sit perskules tää päivä!

ja sit ku mä teen ruokaa, ni sitä ei kukaan syö.
ja sit ku mä annan koirille ruokaa, ni ei olis pitäny.
ja sit ku mä oon hiljaa, ni pitäis puhua, ja sit kun mä puhun, pitäis olla hiljaa.
ja sit kun annan lapselle piparin, ja vedän sen pulkalla tarhaan, niin saan raivoa palkaks.

ja sit. ja sit. ja sit. mä lähden etsimään asennemuutosta ja motivaatiota nyt jostakin. ja vähän äkkiä!

p.s. unohdin listasta sitku putella on vielä laryngiittioireita.
ja olihan sitä hiivaa sit! en vaan nähny, vaikka silmällä katoin! aaaaaaaaaaaaaaaaargggghhhh!!!

1 kommentti:

  1. Mä luulin että oon ainut kenellä menee välillä päivät noin putkeen! :P Fufufufufufu anna tulla ulos vaan, sit on taas helpompi jatkaa varpaiden lyömistä pöydänkulmaan.... ;)

    VastaaPoista