sivulla 15 ja muita juttuja

sain käsiini ystäväni kirjoittaman kirjan.
muru kielti kotibileiltana sitä lukemasta, johon sanoin ettei siinä alussa ole mitään itkettävää.
sivulla 15 aloin pillittää. ja muru pääsi sanomaan "mitä minä sanoin." taas kerran.
harmi että toinen tuntee mut paremmin kuin mä itte.

meillä on ollut tässä huisketta. kolmikymppisbileitä, kirjanjulkkaribileitä ja kotibileitä. näistä syistä olen ajautunut blogihiljaisuuteen.
pahoitteluni jos olen aiheuttanut huolta sinne ruudun toiselle puolelle. ei ole ollut tarkoitukseni.

sydäntutkimukset on kesken. rytmihäiriöitä ja huimausta on edelleen. mutta muuten ihan hyvissä meiningeissä täällä ollaan. kiitos huolenpidosta!

lapset lähti kummin kanssa hupailemaan, ehkä siis ehdin raportoida muutamia juttuja tässä.
palataan asiaan!
pian!

kerran vuodessa

hitto.
käytiin baarissa.
niinkun ollaan kerran vuodessa nykyään alettu käymään.

siideri oli kallista, meno laimeeta, ja ihmiset ihmeellisiä.

viikon ruokarahat reissuun meni, väsymys tuli.

tärkein kokemus oli olla kaksin muualla kuin kotona, luulen.
istuttiin vltavassa kaksin, käytiin kavereilla illallisella, ja tsekattiin "uusi" dtm.

muru oli hauska ja ah, niin ihana. tanssi, hölmöili ja suukotteli. niinkun aina.

kivintä oli painaa yöbussissa pää toisen syliin, ja kotiintullessa mönkiä tuttuun, hyväntuoksuiseen syliin.
se ei vieläkään tunnu yhtään laimeelta.

mafiasiskot

siskoni marisi mein fb:n suljetussa mafiakeskustelussa että on tottunut liian hyvään, että voitaisko nähdä serkusten kesken taas. tänä vuonna on ollut niin monia yhteisiä häppeninkejä.
koska suurimmalla osalla puolisotkin on alkaneet narista että "teillä on aina niin kivaa keskenänne", ja alkaneet vaatia osallistumislupaa mein mafiakokoontumisiin, sisko ehdotti pikkujoulun viettoa uudenvuoden jälkeen. avec.

kyllä passaa.
mullahan emäntä alkaa olla etuoikeutettu osallistumaan kinkereihin muutenkin, koska sillä on vakaana aikomuksena sukuun naittautua, ja mun sukunimenkin ottaminen sillä on harkinnassa, ja ennenkaikkea se on nainen.
näillä spekseillä se kuuluis sit automaattisesti mein "naisten.m-mafiaan".

nyt innolla odottelen mitä näistä suunnitelmista kehkeytyy!
taas. 

ilosta

hahaha.
taas naurattaa.

eilen kun kotiuduin lyhyeltä (!) työpäivältä, oli koti siivottu ja iloset lapset hoidettu.
pyykit oli pesty. samoin kun kaikkien kumpparit. (!!)
lakanat vaihdettu.

käytiin ostoksilla, ja hääasuni täydentyi seitsemän euron alehuivilla, joka sopii asuuni kuin lihapulla silmään.

sitten syötiin vähän mexicolaista iltapalaa kera sol-oluen.

tänään on serkun häät, himpulat menee hoitoon. esikko hoitaa koirat.

sitten soittaa ystävä, lähdenkö keikkaseuraksi sunnuntaina.

whaat?! nyt paiskotaan ilosilla asioilla.
ou jee.
kiitos.

ihana ilta ulkona

olipa ihana ilta ulkona.
käytiin murun kanssa pitkästä aikaa rimpsalla. naistenbileet oli tänäkin vuonna just meille kivat.

tuttuja nähtiin, mukavia juteltiin, humalluttiin, paljon suukoteltiin, tanssittiin.

ja hitto että helsinki on kesäöinä kaunis ku perhana. ja lämmin.

ja hitto sitäkin, että olin sydämeni pohjaan saakka onnellinen, kun istuttiin taksissa kotimatkalla.
me kaksi. me. kaksi. käsi kädessä. just ton naisen kanssa. ton mun naisen kanssa.

p.s. tuli aamuyöstä kotona pienimuotonen kina kuitenkin, nimittäin siitä, kumpi oli onnistunut pokaamaan mukaansa pileiden parhaimman näköisen misun. 
*hih, rakkautta*

24h

hoh hoijaa.
mä heräsin viiden jälkeen aamulla, ja himpulat siinä heti perään.

aiotaan tänään priden naistenbileisiin, joten jos hauskaa piisaa, tulee valvomista tälle mamalle noin 24h putkeen (ja ainii, se huominen pvä kanssa). saa nähdä kuinka kokemattoman bilettäjän näissä kinkereissä käy. vielä ei kututa, saa nähdä mitkä on fiilikset huomenna aamulla kun himpulat tod.näk. herää siihen aikaan kun mama tulee kotiin. *wirn*

noh, tänään pitää hoidella asioita. pitää vissiin selvitellä tuo himpuloiden päiväkotiasia. että mihin hiivattiin me nyt sit ne viedään elokuussa? ja ilmoittaa ettei ruttu mene varahoitoon ensiviikolla, koska g-täti vie sen mökille koko viikoksi. (huijui.)

sitten tänään pitää lähtetellä uutta asuntoa koskevia papereita. ensimmäisen maksun laitoin eilen maksuun. nyt odotellaan viimosta hyväksyntää uudelta asuinkunnalta. parin viikon päästä tehdään kauppakirjat valmiiksi ja sen jälkeen saadan muutostyölista, ja päästään suunnittelemaan kotia oman näköiseksi.

pitää soittaa myös lipevälle paskiaiselle. jospa koitetaan tätä asuntoa kaupitella tovi itse ensin. säästää aika pitkän pennin jos lykky käy. ja koska on vuosi aikaa asuntoa myydä, ei ole pakko painaa paniikkinappulaa ja kutsua lipevää paskiaista heti apuun.

tälle vaan pitis vissiin jotaki tehdä: 

 

maman pikku puuhapetet on alottaneet omaa remppaa väliovesta. kah, tuosta on hyvä nypätä pala maalia ohimennessään. ei ehkä uusien asukkien mielestä ole ihan kivan näköstä. onneksi murulla on kk aikaa puuhastella pieniä korjaustöitä ennenkun sen opinnot alkaa. vissiin tästä väliovesta kannattaa alottaa, se kun pistää silmään heti ulko-ovella.

jalluu, kossuu ja kaljaa

vai miten se meni.
jalluu, kossuu ja kahvia, niin se meni.

lähdettiin sitten baariin. muru läks autolla. join yhden minttukossulla maustetun kaakaon ennen lähtöä, ja baarissa jallukahvin.*

missä te arvon lepakot nykyään käytte? jennyssä? kissassa? häh?

dtm oli ainakin suht tyhjä pitkälle lauantaiyöhön asti. onneksi meillä on murun kanssa suht samankaltanen huumorintaju, joten kökittiin siellä parituntia jallukahvi kourassa ihmisä ihmetellen ja niille naureskellen. plussat myös yläkerran kasarivideopläjäyksestä. se oli aivan mainiota katseltavaa hassujen ihmisten tuijottamisen ohella.

no, tulipa käytyä. kivintä illassa oli murun hiplaamisen arvonen niskatukka. ja kotimatka autossa sen oman, niskatukasta ihanan, kullan kanssa. läpi hiljaisen helsingin, kintut kojelaudalla, pienessä jallupöhnässä mukavia jutellen.



* jallukahvin siks, kun irish coffeeseen ei ollut baarimikolla aineksia, ja päätin kokeilla legendaarista jallua, kun se baarimikko sanoi joidenkin hullujen juovan sitä kahvin kanssa. mielenkiintonen yhdistelmä, totta tosiaan, sanon mä. se maistui pitkälti sille mille yrjö haisee, mutta teki tehtävänsä, eli lämmitti sisuskaluja. ja sitä lämpöähän ylituuletetussa holotnan kylmässä baarissa tarvittiin.

järjenvalo

kiittelen täällä taas yletöntä järjenkäyttöäni. lupasin tälle aamulle hoitopaikan naapurin muksulle. hyvin ajateltu, kun edellinen ilta ja puolet yöstä meni ulkosalla hilluessa.

koko illan aikana otin 3 lonkeroa, mutta asiaan vihkiytymättömälle se oli aivan tarpeeksi. villit krappeli-fiilikset puski yöllä pintaan. hirveä jano, päänsärky, hiki ja vapina. ja sitten pystyyn 6.30 leikkimään poikasen kanssa, ja 9.30 soi ovikello ja naapurin muksua tungetaan ovesta sisään. onneks aamulla huitastu litranen mehua ja päänsärkylääke nosti touhufiilikset normaalitasolle.

poikanen nukkui yönsä siirrosta (mummila-koti) huolimatta putkeen sopulin lailla. mutta mä sit valvoin yöllä irrationaalipelkoineni ja ihmettelin miksei se herää huutamaan ollenkaan. hikisenä sängyssä kieriessäni tolkutin itselleni että unikoulu vaan skulaa, eikä pojalla ole mitään hätää. kertaalleen jouduin kuitenkin käydä asian varmistamassa. ja mitäpä siellä? siellähän se tuhisteli uniaan. koskahan opin relaamaan tän asian kanssa? että poikuli on ja pysyy, huolimatta siitä, vaikka joskus vähän irrottelisin... (illalla kun kyselin miten hoitajilla menee, vastasi iskä että: "hyvin täällä menee, yritä sä nyt pilettää rauhassa!")
no ajan kanssa mä kai opin oleen ressaamatta. ainakin toivon niin.

no joo. pink:hän oli hyvä. ja persoonallinen, ja kekseliäs. ja diggailen niitä vanhempia biisejä aika täysillä. joten kyllä, kyllä tykkäsin! 

muuten mainio lepakkoparaati vaelti jo asemalla vastaan ja samaan suuntaan ennen keikkaa. suurin osa tutuista oli paikalla, ja kevyesti silmäten voisin epäillä joka kolmannen tapahtumassa oleen vinokas. tosin arvioni voi olla väärä, koska paikalla oli noin 18 000 ihmistä, ja onkohan suomessa yli 6000 lesboa? no, ainakin mein ympäristössä, siellä vähän peremmällä tungoksesta jakauma oli vähintäänkin 1/3...

ja koska mä yritän edelleen provota teiltä jonkunlaista kommentia, niin huutakaa hep! jos lepakkona olit paikalla :D
2 x hep mein kotoo!

sit mä olin bilettämässä, sekava postaus aamuväsyissä

jaahans. näin tää vaan menee.
neljältä tultiin kotio* ja tunti meni poikaa hyssytellessä. pikkunen oli kuuma kun kekäle. maitoa, syliä, suukkoja, suppo. sitten me nukuttiin kaksi tuntia, leikittiin, otettiin puurot, ja sitten poika meni nukkumaan, mä jäin kukkumaan ruttunaaman kanssa.

yritin murulle aiemmin ehdotella josko se ottais tälläkertaa hoitovastuun yöstä ja aamusta, että saisin nukkua. ei mennyt läpi. se sanoi että oli tilanne mikä hyvänsä, mä herään kuitenkin seiskalta heilumaan. vaikka ennen myttyä olisin kotiutuessa ollut kuin hiprakassa. tälläkertaa join noin 3 lonkeroa illan aikana, eli kotiutuessa olin ihan normitilassa, mutta nyt voin sanoa että kroppa ja koppa huutaa todella hoosiannaa.

kyllä mä olen sitä mieltä että baarihengailu on täysin yliarvostettua. jos tälläsen olon saa palkaksi siitä että notkuu terdellä jauhamassa sontaa tunnin, jonottaa vessaan yhteensä noin tunnin, yrittää jutella kauheessa melussa ja tanssii muutaman biisin, niin ei ole ihan mun suosikkijuttu. muruunkin vähän äsähdin alkuillasta, mutta se on sovittelevaa sorttia, ja suukkoja ja hölmöjä tanssimuuveja oli sitten ilta täynnä. niiltä osin kun ei jonotettu vessan. naistenbileet oli naistenbileet. vessoihin tolkuton jono. miten hemmetissä noinkin isossa paikassa voi olla vaan kaksi aneemista vessaa? käyttämässäni miestenosiossa oli hurjat kaksi wc-koppia toiminnassa. siksi siellä sitten tönötettiin jonossa ihan kohtuuttomasti.

huoli kotona kuumeilevasta pojasta söi kyllä palan illan hauskuudesta. mutta lapsenvahdit kotona oli suoriutuneet urakasta hienosti ja huumorilla, eikä edes yllättäen ja pyytämättä iskeneet kakka ja oksennut saaneet niitä paniikkiin. eikä se, että ne saivat palohälyyttimen huutamaan heti tokalapsen nukahdettua. kun me kotiuduttiin, istui olohuoneessa kaksi hymyilevää nuorta naista ja yks pieni peitelty käärö turvaistuimen kopassa. oli poikuli katsellut hiukan simpsons movieta pesuista virkistyneenä eritystoimet suoritettuaan, ja nukahtanut sitten istuimeensa. tsembalot se aloitti tietty kunnolla vasta kun mamma kotiutui.

mut kyllä mä olen ylpeä mun turnauskestävyydestä ja äitiyden erityistaidoista. täällä sitä on toimittu empaattisena ja ilosena kotiäiskänä kahden tunnin unosilla. ja kemut vielä alla. haastavin homma tässä aamussa on ehdottomasti pitää nyt touhukas kolmevuotias suht hissuksiin, että muut sais vielä nukkua. iltapäivällä on sit mun oma uniaika. siihen saakka mä jaksan tässä...


*muru, huom. muru natisi kotiin jo kahden aikaan, ja vaikka mun menokenkää siinä vasta alkoi kunnolla vipattaa, voitti lapsenkaipuu vipatuksen ihan kuusnolla. mutta tuhraantuipa aikaa taas taksia odotellessa ja etsiessä. yöjuoksukokemattomuuden varjopuolia ilmeisesti ;)
.

minä selvisin, he selvisivät, me selvisimme

myttynen ja ruttunen olivat yöhoidossa. kaikki oli siellä mennyt oppikirjan mukaan. kerroin vauvan syövän noin kello 23 ja kello 3. täsmälliset ajat olivat tälläkertaa 23.15 ja 3.15. hyvin ajastettu poika. ruttunaama on tuolla hoitopaikassaan kun kala vedessä, siitä ei huolta.

mä ajattelin hoidossa olevia lapsia noin 25 kertaa. on se napanuora vielä lyhyt, ja niin kuuluukin olla. toisaalta nyt sekin on koettu että näinkin sitä pärjää, ja seuraavalla mahdollisella kerralla homma on mullekin henkisesti helpompi.

itse heräsin aamulla hyvin biletetyn yön ja neljän tunnin unien jälkeen armottomaan rintasärkyyn. no, sen siitä saa kun näiden maitohinkkien kanssa ottaa eroaikaa imuttajasta. aamupäivä kotosalla on mennyt kärvistellen, ja henkisen eroahdistuksen lisäksi myös ihan fysiikan syyt toivoo poikaa pian kotiin. nyt se vielä vetelee aamu-unia kummitädin pihalla. heräisi jo, ja tulisi kotiin, muuten saattaa mamma poksahtaa.


vapaailta oli kiva. juotiin laiturilla sidukkaa ja fiilisteltiin maisemia. käytiin myös kummastelemassa menoa paikallisissa naistenbileissä, ja heiluttiin monot vinossa tanssilattialla. juteltiin niitänäitä, poltettiin muutama savuke, ja mun itselle antama juomaohjeistus piti kutinsa. (sidu-vesi-sidu-vesi.) *taputtaa itseään päähän*

yksi ääliö aina mahtuu muutaman sadan ihmisen porukkaan. mutta ähäskutti! sitä provosoijaa parempi on aina yks r.opp.elkt.lm.(rakastunut-omiensa puolia pitävä-erityislasten kanssa taistellut-lähiömutsi.). en tiedä minkä tai kenen masinoima oli muruun kohdistunut äärettömän typerä hiillostuskampanja, ja koska se ei tuottanut toivottua tulosta tönimisineen ja tuuppimisineen, niin mun päälle tuleminen kyllä sai suojeluhullun poksahtamaan. luojalle kiitos mun entisistä elämistä. ne oli nopeat  esy-luokilla treenatut reaktioni ja epäinhimillisen suuret voimani jotka estivät katastrofia tapahtumasta. ja ehkä loppupeleissä se että seinäävasten puskettu, kiinnipidossa ja suukkohoidossa ollut muru kuuntelee myös järkipuhetta, pinna katkenneenakin. sain noin kymmenen kertaa sanoa, että mulle tämä ei sovi, ja tästä puhutaan ainakin viikko kotona, jos tästä häsmäkkä tulee. ei tullut sitten.

en mä kuitenkaan voinut jättää asiaa kesken, kotiinlähtiessä komensin murun ja sen maalaisystävän narikalle, ja kurvasin itse vielä tanssilattian reunaan "sanomaan muutaman sanasen" asianosaisille.*/**/***

* suojeluhullu maalaismuru ja sen maalaisystävä oli kuitenkin livahtaneet takaisin, ja tehneet väijyn tanssilattian molemmin puolin siltä varalta että mun sananvaihto menee tuliseksi ;) (enhä mää sellai.)

** kummastusta herättää tilantessa se että kyseinen talivintti oli mun xxxx-xxxxx-xxx. mikä vitun ongelma sillä mahtoi olla? me ei edes tunneta koko ihmistä, joten pistää miettimään tyypin motiivit ja/tai mielenterveys. niin systemaattista provoilu (murun töniminen, tuuppiminen, päinkävely, seurailu ja viimesenä muhun päälle tuleminen) oli.

*** ähäskutti ähäskutti ähäskutti. mein ilta oli täydellinen yhteisine hetkineen, tanssineen, suukkoineen, kotimatkoineen, koiralenkkeineen ja sylikkäin sammumisineen. läl.läl-lää :D talivintit, jos ei pää kestä, pysy kotona, tai ota lääkkeet ennen baariin lähtöä. kiitos ja hei.

j.k. bongasin bilettäjien merestä erään seuraamani blogin kirjoittajan, joka on aloittanut juuri seukkailun, näin olen blogista lukenut, ja kappas, seukkailun yhden tuttuni kanssa. saa kirjoitukset uutta perspektiiviä, kun nainen sanojen takana on "tuttu". hauskaa!

minirimpsa

mamma kävi eilen rimpsalla. tai oikeestaan se oli ns. minirimpsa. muru ja himpulat heitti mut etkoille ystävän luokse, naukkasin kaksi lasia viiniä ja pikkusuolasia, ja kurvasin kotiin kello 23.

oli todella kivaa olla ihan aikuisten kesken, nauraa ja kälättää, juoda ne viinilasilliset hyvässä seurassa. meillä on sellanen poppoo teiniaikojen joukkueen kanssa, että vaikka aikaa kuluu, on kemiat ennallaan. aina ja uudelleen.

oih, mulla on vielä ystäviä, ja osaan vähän pitää kivaakin. muut kurvasi sitten etkojen jälkeen baariin, minä ystävän hakemana omaan kotiin omien murukoiden kainaloon. joka ilta sitä on onnellinen noista pikku tuhisijoista, ja tuosta isostakin. kotiin on aina kiva tulla.

ehkä kesällä jo vois käydä haistelemassa baari-ilmaakin, ja vähän tanssahdella murun kanssa. ehkä.