sama aamu - kaksi versiota

a) ei jumankekka. kello soi. miks ihmeessä mä aina lupaudun viemään noita riivattuja koiria.
miten toi kusihousukin saa noi vaippansa ihan ruttuun. sit ne kiskoo ja hilluu. yks repii hajujen perään, toinen paskoo ja kolmas loikkii. sit mä palaan sänkyyn enkä saa unta.
miten ihmeessä toi yks ei herää tohon kelloonsa, joka herättää kuolleetki.
sit noi saakelin kakarat alkaa ton mökän heti kuuden jälkeen.
huoh. huoh. huoh.
sit kun ne katsoo avaraa luontoa, nii hitto että pitääkin kysellä koko ajan jotaki vaikka siinähän on selostus, ja ihan suomenkielellä.
sit pitää pyykit pestä. ja yhdet hiton ylimääräset muovilaatikotkin.
ja koiran puuro laittaa uuniin.
eikä voi olla mahdollista ettei vaatteet mene kuusivuotiaan päälle kun nätisti pyytää. ei voi pers paljaana juoksennella eestaas ja soheltaa vaan. ja tää sotku! miten ne saa räjäytettyä koko huoneen tunnissa tähän kuntoon. sit kun mä laitan niitä ulos, ni miten ihmeessä ne haluaakin ne pallot, jotka on alimmassa saakelin laatikossa.
ja sit kun olen menossa suihkuun ni ne on tietty juossu toistensa pahki ulkona ja molemmilla on klommot päässä. ja kundilla taas nenä vuotaa. sit jos satun alkaa laittaa väriä tohon niskatukkaan nii huonohan siitä tulee, ja olen entistä rumempi. ja sit noi pennut tietty tulee hakkaan ovea kun oon suihkussa ja koirat alkaa haukkua ja riehua.
ja tää kämppäkin pitäis taas kerran siivota. kun perjantaina ei ollut aikaa. ja murukin on koko päivän töissä. ja mä täällä yksin vastuussa tästä sirkuksesta. byääääh!

b) hitto! miten se kello soi tähän aikaan? kusiluikulla on vaippa pysyny jalassa, vaikka se selkeesti on sitä taas nuohonnut. ihana aamu! aurinko nousee ja pellolla on kastetta. koirat loikki innoissaan sinne ja tänne. ja saan vielä palata sänkyyn tuhisevan rakkaan viereen lötköilemään. lapset mellastaa, mut mä voisinki jo nousta kun rakkaus on keittäny mulle kahvit valmiiksi. musta on niin kiva rakentaa noille tuohon retki olkkariin, ja musta on huippua että ne kyselee koko aika jotakin, ja on selkeesti kiinnostuneita elämistä ja luonnosta.
koirille on mukava tehdä ruoka itse, näkee sit mitä ne oikeesti saa syödäkseen. ja muru on ladannut pyykkikoneen valmiiksi, ei tarvi kun nappia painaa. ja noiden muovilaatikoiden kanssa saan varaston parempaan järkkään kunhan pesen ne vaan. ja sit jos siivois enemmänkin, ja järkkäilis vähän kalusteita,  nii johan tästä tulis taas ihan uudenlainen kämppä. ja hassua miten noilla lapsilla on niin paljon asiaa ja touhua ettei vaatteitakaan saa päälle helpolla. ja kiva että ne haluaa pallotella ulkona, tosi kiva että ne voi tuolla pihalla leikkiä turvallisesti ja tohottaa rauhassa. ja ruttu on nii kiva että se yrittää bamille asioita opettaa, vaikka sitten päät vähän koliseekin. onneks ei käyny oikeesti pahasti, ja pipistä selvittiin puhaltamalla.nty vaan väri äkkiä niskatukkaan ja siitä tulee aika magee! tai jos ei tuu, niin onhan tuolla toistaki sävyä. ja sakset!

arvaa kumpi on mun aamu?

kumpi oli sun?

edit: ps. hieman kärjistin. toki.

oman onnensa seppä

mä oon valtavan kiinnostunut tatuoinneista yhtäkkiä. mullahan on niitä siis kaksi pientä, ja haluaisin vielä yhden. en vaan ole aiemmin pysynyt keksimään mitähän se vois olla.
tuntuu että pitää hanuriin ottaa teksti "oman onnensa seppä". se kuvais mua ja mun elämän asennetta hyvin. ja paikkakin olis osuva. katotaan vaan saanko ikinä aikaan.

kaveri oli linkittänyt naamakirjaan tekstin kitisijöistä. ja tässä taas hyvä aasinsilta siihenkin aiheeseen. ymmärrän että optimistisena luonteena moni asia elämässä on just mulle helppoa, enkä masennu juuri mistään. enkä todellakaan oleta että jokainen ihminen pystyy näkemään paskakasassakin kultareunukset. silti, kannattaa muistaa, että oli lähtökohdat mitkä hyvänsä, jokainen on oman onnensa seppä.

kitisemällä ei saavuta mitään.

tyhypäivässä meillä oli puhumassa ratkaisukeskeisiin toimintamalleihin keskittynyt valmentaja. työasioista mun ajatukset vahvasti harhautui arkielämään, ja arjessa olevien ongelmien ratkaisuihin. musta on ihan järkevää ajatella ratkaisukeskeisesti, esim. että jos olet kuopassa, niin sen sijaan että käytät aikasi sen miettimiseen, miten helvetissä sä olet sinne joutunut, pohtisit sitä, miten sieltä kuopasta pääsee pois.
kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin.

valmentaja oli myös opiskellut positiivista psykologiaa. perinteisessä psykologiassa tutkitaan asioita jotka on neutraalin fiiliksen ja huonon välissä. positiivisessa taas sitä, mitä ihmisessä tapahtuu neutraalin fiiliksen ja hyvän välissä. kuinka positiivinen ajattelu ja vahvistaminen vaikuttaa kaikkeen; oppimiseen, havainnointiin ja elämänlaatuun.

kyse ei ole siitä että negatiiviset tunteet, ajatukset ja mallit lakastaan piiloon, vaan ihan siitä että lähdetään vahvistamaan positiivisia puolia ja vahvuuksia. ja kuinka sen sijaan että pyrkii kehittämään heikkouksiaan, otettaisi ilo irti siitä mitkä asiat on hyvin ja vahvistettaisiin niitä hyviä puolia.
loistavaa! sopii kaltaiselleni optimistille, ja voin sanoa että muutamalla kitisijällä ja realistilla olis tässä vähän niinkun tutkittavaa ja opittavaa. suosittelen.

ps. työaika-asiaan liittynyt positiivisten ratkaisumallien kautta tyhyily ja kehittämispäivä loppui vinkeästi, kun yksi työkaveri otti esille työsuojeluvaltuutetun näkökulman asiaan. päivän vikavartilla. meille valmiina tarjoiltu paketti on suht laiton. oli johdolla vähän perunajauhot suussa kun tämä kerrottiin ääneen. (miten voidaankaan olettaa että ollaan täysin aivotonta massaa ja että suostutaan kaikkeen mitä tilaajapuoli ehdottaa.) noh, kivintä asiassa on se, että kun mut valittiin siihen ihmeelliseen luottamustoimeen, on henkilö joka saa taiteilla johdon ja työtekijäpuolen välissä tietty minä. takaan että puukkoa/painetta tulee molemmista suunnista. että tähän paskakasaan nyt ne kultareunat, kiitos. 

pps. ystäväni, joka painii viikottain parisuhdekriisien kanssa, ei tiedottanut mulle uusista käänteistä suhteessaan. luulen tän johtuvan siitä ettei hän kehdannut kertoa että asiat on selvitetty, taas. koska tietää että hänen hyvinvointinsa takia ole ehdottomasti parisuhteen jatkamista vastaan. ei mun mielipiteistä tarvitse loukkaantua. enkä todellakaan sekaannu muiden asioihin todenteolla. sanon vaan oman mielipiteeni. suoraan. vaikkei asia mulle kuulukaan, mutta kun kysytään kerran. oman parisuhteen suojista on hyvä huudella neuvoja, varsinkin kun ei aina itsekään osaa selvitellä rakkausruttujaan, mutta kuule siellä, mä olen aina sun puolella. jos et tajunnut. siksi sitä ratkaisukeskeistä mallia sullekin tuputan...

seksuaalisesti kehitysvammainen ja naisesta iloinen

koska mä olen seksuaalisesti kehitysvammainen, niin musta on kerrassaan vavahduttavaa joka kerta kun alaston nainen sukeltaa mun iholle peiton alle.
se kaunis hahmo hämärässä huoneessa.
naiselliset, kaarevat muodot, sileä iho, lämpö, tuoksu.
huoh.
ei ole parempaa. sitä ei voi edes sanoin kuvailla.
mä olen maailman onnekkain. tiedän.

p.s. james, mä en ymmärrä miten rakkaus, lämpö ja naisen kauneus on sun mielestä poikkeavaa. mä luulen että seksuaalisesti kehitysvammanen on mun sijasta sinä.

hyvän mielen asiat

vinkeä piuku haastoi mut kertomaan kymmenen arjesta löytyvää hyvän mielen asiaa. tää haaste sopii mulle, olenhan arjen rakastaja, ja jumissa täällä lähiössä pikkunyrkkien, isojen tassujen ja hellan välissä!

1) se tunne, kun ympärilles katsoessa ymmärrät tän kaiken arvon, mitä arvokasta sulla on elämässä. kun se viiltävän kaunis häivähtävä ajatus että tässä on sun elämä, sun kaikki, käy sun mielessä yllättäen.
2) lasten aamunaamat. kukaan ei voi olla niin tajuttoman suloinen ja hellyyttävä kuin oma lapsi aamusella.
3) naisen ihon tuntu ja tuoksu. 
4) hyvä lenkki. koirain kanssa ulkona, aamutuimaan, auringon noustessa, lämpimässä sateessa, kovassa myrskyssä tai napakassa pakkasessa. kaikki säät käy. henkinen mielentila on tärkein.
5) omat rutiinit. perheen rutiinit. kun sirkus pyörii reippaan marssimusiikin tahdissa just niin hyvin kun voi olettaa. joskus pitää cv:hen kirjoittaa "organisointikykyni ovat täysin vertaansa vailla."
6) oma aika arjen sallimissa mittakaavoissa. [esim. aamulla koira herätti mun neljän jälkeen, kävin niiden kanssa lenkillä, ja sen jälkeen seurasin hyvän kirjan kanssa auringon nousua lähiökattojen yllä. kaunista.]
7) laskujen maksu palkkapäivänä, kun köyhä lähiömutsi huomaa että onkin varaa johkin extraan.
8) ystävien kanssa käydyt iltapuhelut, ja niiden aiheuttamat isot ja pienemmät oivallukset. jaettu välittäminen ja loputon nauru. (huomio hengellinen äiti ja ässä, tossa puol kasi on pistämätön soittoaika ;) ämmä ja ällä tietääkin tän jo.)
9) hulvattomat arjen ideat; sohvalla pomppiminen, hölmöilylaulut, omat parhaat vitsit, seinän yhtäkkinen maalaaminen vihreäksi, hitaiden tanssiminen alasti, löytötavaroiden haaliminen, koiran adoptointi ynnä muu...
10) lasi punkkua. punkkulasillinen. punkkua lasi. lasillinen punkkua. yksin. hiljaisuudessa. ja vaikka yks savuke päälle.

ja haaste jakoon kasvukivuille, tämän kylän homopojalle, margelle... ja vaahtopäille ;)

sulonen viikonloppu

tässä viikonlopussa on jotakin keijupölyä päällä. ulkona on kylmää ja kaunista. sisällä on lämmin.
ollaan oltu murun kanssa vaan hiishiis. ja lasten kanssa myös. tehty ihania ruokia. ulkoiltu. maattu villapeitoissa. syöty namusia. puhuttu tärkeitä. luettu kirjoja.

mielettömän pehmeä ja onnellinen pää minulla.

anoppikin lensi tänne. afrikasta tälläkertaa.
lapset niin tykkää. ja mamma kanssa.
(...eikä mamma vähiten tuliaispunkun takia. tsih.) 

<3

kohta vaalikahvit tärkeän ystävän kanssa.
...ja toivomaan jymy-yllätystä.

pienestä ilonen

vitsit. on se onni että osaa iloita pienistä. ihan tavallinen lauantaiaamu tuntuu erityisen mukavalta ihan tälläsenään. suurta iloa on mulle aiheuttanut tänä aamuna:

- murun muhun kohdistamat herätystoimenpiteet.
- kunnon kissavenyttelyt lämpimässä sängyssä.
- valmiiksi keitetty kahvi.
- hesarin lukurauha.
- riehuminen natiaisten kanssa sängyssä.
- leijonan takkunen unitukka.
- ruttunaaman aamumuroilottelu.
- äärettömän herkullinen avocado-feta-aamuruisleipä.
- saatujen rakkausruusujen asettelu kuivumaan.
- poikulin räkäset pusut.

huoh.

muistan. ja ymmärrän.

- menkat alkoivat sellasella rytinällä ja kivulla että muistin yhtäkkiä tosi selkeesti miltä keskenmeno tuntui. sekä fyysisesti että henkisesti.
- ystävän ero myös muistutti mulle kuinka kovin toinen ihminen pystyy toista satuttamaan.

- nyt muistan myös miksi itsensä hemmottelu ja hyvittely on tärkeää.
- muistan myös miten kivalta tuntuu kun täällä käy vieraita.
- ja kuinka tärkeää on puhua myös itseä painavista asioista. rauhallisella hetkellä. samalla taas ymmärrän kuinka kannustava, empaattinen ja ymmärtäväinen muru on, kunhan osaan asiat asioina esittää.

- luulen ymmärtäväni miltä tuntuu vähempi temparamenttisistä ihmisistä. niiden elo ja olo. käyttämässäni kemiallisessa kävelykepissä on kevyt tunteita latistava sivuvaikutus. on ollut hassua viettää muutama päivä normaalia tylsämielisempänä ja ilman räiskyviä tunteita. katsella vaan maailmaan rauhoittavan spektrin läpi. laimeeta, mutta myös mielenkiintoista.
- muistan miltä tuntuu nukkua hyvin ja miten tärkeätä rentouttava uni on.

- muistan miksi pidän syksystä. se tuoksuu hyvälle, näyttää kivalle ja kirpakat aamut on musta aivan ihania.

- muistan kuinka pieni poikani on vastikään ollut.
- ymmärrän, taas kerran, miten nopeasti lapset kasvavat isoiksi ihmisiksi...

pieniä juttuja, isoja juttuja

sen lisäksi että mulla murun kanssa kohtaa henkilökemiat ihan uskomattomalla tasolla, mua järettömästi riemastuttaa se että:
- kun meen keittiöön, liesi ja tasot kiiltelee puhtauttaan.
- pyykit peseytyy suht itsekseen ja on aseteltu naruille ja telineille värisävyjen mukaisessa järjestyksessä.
- joku muukin yrittää hyssytellä unissaan karjuvaa poikulia keskellä yötä.
- joku nipottaa teinin kotiintuloista ja myöhästymisistä.
- joku muukin luttaa ruttunaamaa, kiljuttaa ja naurattaa sitä.
- joku muukin nauttii pienistä asioista. ilkamoi naapurin pensaasta varastetuille ruusuille, nauttii kaksinkeskeisistä kylpyhetkistä niiden ruusjen terälehdissä. sanoo aina nukkumaanmennessä että rakastaa. halaa. pussaa. silittää. painautuu vasten. huolehtii olenko soittanut klinikalle mein vauvansiementen kohtalosta. jättelee kotiin romanttisia pikkusia lappusia...

tiedän, olen onnekas.
ja tiedän, olen onnekas myös sen puoleen että osaan todella arvostaa tätä nyt kun se on tässä.

niisk, ruttu kasvaa.

- keskimmäiselläni, neiti ruttunaamalla, alkoi viimenen viikko pienten puolella päiväkodissa.
ihmeellisen haikeaa on sen siirtyminen isompien puolelle. oikeen sydämestä ottaa, mun vauva kasvaa niin nopeesti.

hauskasti se on selittänyt tosi pitkään että siirtyy "oravien" ryhmään, enkä yllättynyt todellakaan siitä että sinnehän se laitettiin. enkä edes yllättynyt siitä, ettei asiasta oltu sille etukäteen mitään puhuttu, kunhan taas tiesi asian ennalta.*

- videokameraa tuossa ropatessani katselin myös videoita vuoden kahden takaa. oi onneksi on tallessa pikku ruttunaaman hassuja juttuja, naamanvääntelyä, puheita, riehumista, sohlaamista, kuivurissa istumista, kaikkea. se on niin sama ja niin uusi ihminen. ihana nappula. kaikessa raivokkuudessaan ja rakastettavuudessaan. se on niin totaalisesti mun rakkaus ja elämän valo.

- se osaa jo niin paljon. (tarhalla yks päivä jäin löpisemään tädin kanssa, ja ruttunaama tuli sanomaan että veikalla vuotaa nenä. sanoin että tuun just, mutta ennenkun sain länkytykseni loppumaan, neiti oli itse hakenut paperia ja pyyhkinyt veljensä nenän. ja vei paperin roskiin.)

- ja ajattelee viisaita. ( "jos maan alla on lisää maata, niin mitä merenpohjan alla on?" "ei tää maapallo voi olla pyöreä, pyöreä tarkottaa palloa, niinku mun pää on.")

- ruttu haluaa paljon lapsia, ja pienen koiran. se haluaa mamman kanssa naimisiin. se haluaa muuttaa ihan mamman lähelle, viereiseen taloon. siitä tulee ensin koululainen, sitten mamma, sitten mummo, sitten mies ja rekkakuski.

- ja nyt se ei taaskaan nuku. kun käyn asiasta sanomassa, se sanoo kyllästyneellä äänellä "joo.joo. nu.kun." ja jatkaa perään "mutta mamma, mä rakastan sua, ja tykkään susta."

ruttunaama. huipputyyppi! ja maailman kaunein kolmevuotias.

 





* toisen kerran sisäinen tieto ruttunaaman suusta tuli asiasta mun eksä. ruttunaama harmitteli yks aamu ettei eksä halua sen kanssa leikkiä, ja pahottelin ruttunaamalle että kun sillä on kiireitä, ei mahda minkään. johon ruttunaama sanoi että kyllä se soittaa ja ottaa hänet leikkimään. meni 2 tuntia ja puhelin soi. eksähän se siellä. yllätyinkö? en. jepjep. 

ilo ja riemu

paskemmankin päivän pelastaa

se kun vauva nauraa ääneen. 

ra.kas.tan.

piti se tääki päivä elää!

joku on nukuttanut tänään pojan 3 kertaa unille ilman huutoa.
joku on tänään viettänyt ilosen päivän auringossa.
joku on kestinnyt kivoja vierailta, kuullut kauniita sanoja ja hauskoja juttuja.
joku on katsellut onnellisia leikkiviä lapsia.

joku on tuntenut itsensä päteväksi mammaksi, hyväksi ystäväksi, onnelliseksi perheenäidiksi.

jee. piti tääkin päivä nähdä.

happyhappy joyjoy!

hyvä päivä?

puhuva puoliso. veronpalautukset. halpa putkiremontti.

vois sanoa että on hyvä päivä!

näin ne leikkii. sisko ja sen veli.

*rakkaus*

meille tulee vauva

"meille" tulee vauva. höh. se on joku hiton vakiintunut sanaliitto varmaan. olen nyt harjoitellut asian sanomista ääneen. ja joka kerta kun tuo lause pääsee mun suusta, alkaa vituttaa. "meille tulee.." meille? kelle meille??? en sit kehtaa käydä korjaamaan että "mulle tulee... MULLE!"

ihme asiasta sit kerää hernettä nenään. ei se auta kun harjoitella.
mulle tulee vauva. mä olen raskaana. juu. ihan yksin. uskon pärjääväni. muutama ihminen jolle olen kertonut on ollut vähän moodilla -"ai kiva". kun saa onnitellakin. ja mulle olis nyt tärkeetä että asiaa vähän hypetettäis, ja oltais ylpeitä, ja kannustettais. koska, mähän olen yksin, mä odotan yksin. mä tod.näk. synnytän yksin, ja hoidan koliikit ja yöt yksin. ja näin olen halunnut. ja olen mielissäni ja iloinen.

ei nyt tietenkään sillä että mun hyvinvointi olis kiinni muiden sanomisista, mutta silti, jos luet tätä, ja tulee puheeksi, niin sano "hienoa! sä oot sellanen että pärjäät, ja olen ilonen sun puolesta!". kiitos.

p.s. työparilleni kerroin raskaudesta tänään. kun satuttiin pitkästä aikaa rauhalliseen paikkaan kahden. se otti kiinni kädestä, katsoi silmiin ja sanoi vilpittömästi "onnea". tuli tositositosi hyvä mieli.