mattovalinta

mattoasia ratkesi. meille muutti ikea morum-matto.

ostettiin se harmaana, mutta kotona se paljastui siniseksi.
onneksi se mätsää mun siniseen pirttipenkkiin, ja jotenkin juurruttaa tota olohuonetta.
tällähetkellä tuntuu olevan ihan passeli valinta. koiran karvat ei siihen juutu, ja tahrat saa pyyhittyä ilman että jää läikkiä siihen. 
katsotaan kauan tuo meillä kestää.
hintakaan, 59e (noin jos se vaikka vuoden kestää.) ei päätä huimannut.
kiitti ikea.

suosittelen

a) taikinanaaman seikkailut tässä osoitteessa!
mä oon nii ihastunut taikinanaaman tyyliin kirjoittaa kertomuksia arjesta ja elävästä elämästä.

b) ikean tupplur verho tämmöinen! pimentävä. luxus.
muru asenti lastenhuoneen ikkunaan, ja johan menee metriheikkien päikkärit todella nukkuessa (ja mä voin lueskella blogeja ihan rauhoissa maitokahvini seuroissa), eikä aamusin laulava nuorimies herätä ennen kukonpieremää. jes!

mun mummi asuu mussa

hitto että ollaan jaksettu ilkamoida mun mummin kustannuksella.
sitä mukaa kun sen dementia (rauha hänen sielulleen toki) eteni, valokuvat seinässä lisääntyi.
sillä perusteella, ettei kukaan katsele niitä albumeja, albumien aarteet siirtyivät seiniä koristamaan.
ja siis niin, että loppupeleissä mummila oli yks hiton valokuvamuseo.

siellä mä olen nukkunut satoja öitä kummien, serkkujen, setien ja tätien tuijottaessa seiniltä.

noh, perinteet kiertoon, ja etten jäis pekkaa pahemmaksi, ja kun tää äitiysdementia mua jo nyt vaivaa, niin tässä!



yks pälli valkonen seinänpala sai vähän säpinää pintaan.
haha. siitäs saitte. mun mummi asuu mussa.
sukuvika. valokuvainlevitysdementia.

viiden euron saappaat

käytiin ostamassa mein vauvalle (joka on vihdoin oppinut leikkimään! hurraa azorien paholainen!) leluja läheisestä kierrätyskeskuksesta.
lelut maksoi 50cent. kappaleelta, samalla nappasin poikulille apina-lelun, joka hämmästyttävästi muistuttaa ulkonäöltää poikaa itseään, ja rutulle ponin.

parasta oli kuitenkin viiden euron saappaat.
mulle!

vagabondin virheettömät nahkasaappaat. suht kävelemättömät pohjat, ja korkolaput kohdillaan.
just mun kokoa.
vitosella.
kuva vääristää hiukan, ne on tummanruskeat, ja ihanasti vähän nuhjuset varsista.
ou mai! joskus onnistaa.

mattoa ei löytynyt, mutta seuraavaksi raahaan murun sinne, vaikka maton osalta ei tärppäis, on mulla ajatus rahi-tarjoilupöytä-systeemistä olohuoneeseen.materiaalia kierrätyskeskuksesta siihen löytyy kyllä.

puolen vuoden matot

huoh. taas on se aika vuodesta kun pitää pohtia mattopolitiikkaa.
meillä on olohuoneessa kiva sisal-matto, mutta ei, sekään ei ollut hyvä koiraperhevalinta.

oon jo alistunut siihen, että matot on meillä kulutustavaraa, mutta vielä kerran huudan teitä apuun ennenkun menen ostamaan uuden puolenvuoden maton.
- onko mitään mattoa joka olis fiksu koiraperheessä?
semmoi mistä tahrat lähtee helposti, karvat lähtis imuroimalla ja sillai. eikä olis kamalan tyyris?

köyhä sisustaa

hylly on pyörinyt täällä iät ja ajat. sopimatta minnekään. 6kk aikana se on muuttanut esikoisen ruskeasta hyllystä valkoiseksi kenkähyllyksi, siitä pihalle kukkahyllyksi, ja siitä jalat irroitettuna koirien nukkuma-arkuksi. koirat ei halunneetkaan nukkua arkussa, joten hylly muutti pestynä tenavien laatikkohyllyksi. aika kiva. yhteneväisyyttä odotan vielä laatikoihin ilmaantuvan, jahka saan taas jonkun idean siihen.

rutun maalaus odottaa jääkaapin ovessa kehystämistä.

penskojen maalaukset päätyivät muistilapuiksi ikean peltilaatikkoon.

pihalta kerätyistä risuista tuli kranssi, jota koristaa pojan teos "pöllö".

mun murulle hankkima tuparilahja löyti viimein paikkansa makuuhuoneen seinän nurkasta.

ja rutun piirrustuksista ja palasta tapettia tuli pieni kollaasi hyllyn päälle.


ei muuta tälläkertaa.
nyt mä keskityn saikkupäivän viettoon, yrjötaudin voittamiseen ja kerään voimia iltapäivän jännittävään asiaan. peukut pystyyn!

eka kurkkaus

nyt toivepostaus.
kurkkikaahan nyt innolla lepakoiden pesäkoloon, tänne missä sisustusta leimaa köyhäily, koirankarvat, sotkevat ipanat, yks väreillä irroitteleva slaavilainen sisustaja, ja yks musta-valkosesta diggaileva pedanttipentti.

osa 1. esikon huone.

tää on asunnon pienin lokonen. tuolle huolettomalle teiniangstaajalle tosi hyvä. sisustusta siellä määrittää kaaos, ja "emmä tiiä mitä mä haluisin" sekä "petroolin sininen olis kiva". synttärilahjaks maalattiin vihdoin sen yks seinä. josta se kiitti sanomalla vaisusti "kiitti" ja "mä en oikeen osaa ilmasta positiivisia tunteita". vaikka itse värin valitsi, ei tainnu ihan olla sama kun sen mielikuvissa. *reps. kelpaapa poikaselle sitten sama sininen kun esikko lähtee nostelemaan täältä.
huomioi että oveen ripustetussa kortissa on liitteenä sävykortti, siltä varalta jos se rupee enempikin sisustaa nii ei tu ihan karmee värien sinfonia.

* huom. kuva lavastettu. lahjaksi myös suursiivosin tuon "sikolätin".

tapettia. makuuhuoneeseen.

pala uutta makuuhuoneen tapettia nostettiin seinälle. 

ovet

ja ehkä edellisen episodin jälkihöyryissä muru antoi mun kantaa (tai siis ihan auttoi kantamaan) roskakatoksesta kaksi vanhaa kaapinovea varastoon muuttoa odottamaan.
autenttiset 50-luvun ovet. ruokapöydäksi. kattokaas.

sitten kun meillä on tilaa.

väliovea ihanalla retrokeltaisella lasilla en uusille asukkaille saanut pelastaa. raja se on vissiin rakkaudellakin.

matot

tää ikean stockholm miellyttää. mutta valkoinen on koiraperheessä ihan nou-nou. 

tämä L.L beansin ihanuus taas menee kaiken mun budjetin yli. 2000 dollaria.
mutta tää ihana räsymatto olis 100% villaa.

mein matot on tulleet tiensä päähän. sain viimeksi asiasta maristessani vinkin polypropeiinimatoista. (vai mikä se oli?) olisko lisävinkkejä? ihan ostopaikkoineen? koirain- ja penskainkestäviä malleja? nättejä. helppopesuisia. pliis! mitä teillä pidetään lattialla?

mä oon huono!

hitto, vei roskakatoksesta sosialisoimaani syöttötuolia takasin löytöpaikkaan, koska poikuli pystyy nyt ruokailemaan triptrapissakin jo. siis tarkoituksenani oli viedä ylimäärästä kotoa pois, ni mitä taas kävi?

löysin kaksi vanhaa matkalaukkua. nahkaista. hienoa.
ja yhden kasarilampun.

ja kannoin ne kotio.

yks pois, kolme sisään. mä oon vaan niin huono kävelemään vanhan hylätyn tavaran ohi... buhuu.



p.s. missä kohtaa kannattaa kertoa että me huomenna haetaan mulle  2 "uutta" vanhaa matkalaukkua vantaalta, jotka huusin itselleni huutonetissä. rakkaani kiittää ja kumartaa, taas kerran.
huomisesta alkaen meillä asuu siis yhteensä 5 vanhaa matkalaukkua.

ja vielä. kerroin juuri murulle löydöistäni, ja ennenkun edes kerroin että ne on jo meillä kotona, se laittoi viestin: "anna mä arvaan rakas, sä raahasit ne jo sisään..." se niin tuntee mut! hiis.

mun sydän niin pakahtuu rakkaudesta.

ja koti pullistelee vanhoista matkalaukuista.

ja pientä pintaremonttia...

tätäkin me ollaan tehty. kun ollaan makoilulta joudettu...

tapetit läks seinästä aika helpolla, voisinpa jopa sanoa "lasten leikkiä". täysiä rullia veti irti ruttu, 3 vee.

kukas idari se on vaan seinänreunat maalannu ruskeella? öööh, kai minä...

sit hommaa parannellaan aneemisella pohjamaalilla, kun sitä himppu kellarista löytyi.

ekan kerroksen jälkeen muru huus hoosiannaa. mä en mitään priimaa tältä kerrokselta odottanutkaan.

murun kädenjälki oli hiukan tasasempaa. onkohan se hiukka mua pedantimpi, vai onko se tuo tokakerros kun tekee jo ihmeempiä.

sit kun mamma yrittää siirtää pöytää ja tuoleja, niin noin 40kg taliaivoa makaa pöydän alla itsetyytyväisenä. eikä kehoituksista huolimatta liiku minneen. jeps.

ja tällai tuli. just niinkun pitikin! i-ha-na!







ja koska nyt seinä saatiin valmiiksi, loppui makoilu ja kasailu mun osalta. pitihän kämppää sit muutenkin järkkäillä. nyt oon pessyt lattiat, pessyt maton ja vaihdellut huonekalujen paikkaa. imuroinut. ja tampannut yhden saamarinkokoisen täysvillasen perintömaton. viel kun sais makkarin uuden upeen kirjakaapin edustuskuntoon niin olisin tyytyväinen...