Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

bonusta

ääääst! emmä osaa sanoa taas mitään.
siis meillä kävi vieraita, joista yks pikku hiippari alkais toisinaan oleen täällä ns. kylässä, ns. hoidossa, ns. tukiperheessä. mitälie.
eilen oli tutustumispäivä, ja mä ajattelin että uuden tuttavuuden kanssa menis ihan hyvin, mutta olin väärässä. meillä meni mainiosti!
perhe vakuutteli meille että ihan tavallinen poika se on. ja paskanmarjat ja marjapensaat kanssa. ei meitä tarvi vakuutella. mua jännitti ettei ME kelvata NIILLE. me kyllä elämäkokemuksen suomin valtuuksin tiedämme mihin oomme päämme laittamassa.

jäi mieletön flow kun tyypit lähti. ja kutina siitä, että tää on meille kaikille hyvä juttu.

bami oli onnessaan uudesta ystävästä. pojat leikki, paini ja rillutteli minkä ehtivät, jos meillä muilla kemiat matsasivat, niin pojilla ennen kaikkea.

ja höpölöpölöö kyynikot! sen että kyllä se ilo siitä karisee kun realiteetit puskee päälle ja onhan se rankkaa, ja kinaa tulee ja äitiä itketään ja paskat tulee housuun jne... t-i-e-d-e-t-ä-ä-n! ei me nyt ihan eilen syntyneitä olla.
mutta!
muahahaha. meillä on bonuslapsi!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

viihdettä

"on kun jotaki viihdeohjelmaa kuuntelis kun sun lapsia kuuntelee!" kertoi yks kanssamatkustaja junassa.

vähän hymyilytti tänään myös se, että faija nukahti sohvalle, käytettyään mun lapset leikkipuistossa. että hauskuuden lisäks noiden papanoiden seura saatta olla kyllä vähän rankkaakin...

isi parka. oli myös kuulemma silmät kipeet, kun joutu toisella kattomaan itään, toisella länteen, kun papanat onnesta soikeena sinkoili sinne ja tänne. ja tietty erisuuntiin. mutta hyvin se oli handlannut. mutta en ihmettele että väsytti.

ja hyvä oli kuulemma, se snadistadi.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

bonusnakki

no nyt tämäkin asia on selvä. että voi kuulutella.
meillä kun ei ole tarpeeks lapsia, koiria ja hommia, niin niitä hankitaan sit väen vängällä lisää.

mä oon toivonut että sit kun mein lapset on tarpeeks isoja, ja jaksuja riittäis vaikka vielä yhteen, niin satsattais kriisi/sijaisperheenä toimimiseen ne voimavarat.
no, nyt on se tilanne. tuloillaan.

melkein kun taivaasta tipahti mahkut toteuttaa mun toiveet. kevyesti kuitenkin aloitellaan.
murun kouluprojekti yhdistettynä kehitysvammatuki 57:n keharikaveriprojektiin on tuottamassa meille pienen bonushedelmän tänne.

kaikkein kivintä on, että muru on hoitanut mun loman aikana ja "seläntakana" speksit, koulutukset ja yhteydet kuntoon. tutustuminen perheeseen ja pieneen bonusnakkiin alkaakin ihan pian!
huisia!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

se fiilis









ruttu olis halunnut nähdä norppia, koska niiden hoodeilla oltiin. bami olis halunnut nähdä leijonia, ja ihmetteli ettei missään näy apinoita, vaikka puita on kui helkkaristi.

kelit lomalla oli aivan uskomattomat. pakkasta hintsusti ja aurinko paistoi kybällä kokoajan. tuntui että paljon ulkoiltiin, mutta enemmänkin olis voinut jos aikataulu olis antanut myöten.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

lomaltapaluu

olen ollut lomalla.
aivan ihanalla lomalla.
kiitos maaseuduntukiplaaplaa ja ray, vietettiin natiaisten kanssa viikko kylpylässä.
on puljailtu altailla, ulkoiltu, syöty hirmusesti ja leikitty yhdessä. 24/7. olihan siinä vähän oksennustautia, lohjenneita hampaita, vauhtia ja vaaratilanteita, mutta sitähän tää elämä on. lomallakin.

kirsikkana kakussa oli mennentullen visiitit rakkaiden ystävien luona siellä kaukana.
jotkut asiat ne ei muutu. kuten ystävyys, ruoanlaitto ja punaviini.

huoh.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

ei seurusteluun ja mielenvikanen akka.

löysin sisustuslehdestä viiniohjeita, ja yhden punkun vieressä luki isolla "ei seurusteluun". nauratti hitosi moinen ohje, ja mausteinen ja tamminen kuulosti niin herkulliselta, että ajattelin sen hakea.
silläkin perusteella että ollaan anopin kanssa niin kovia puhumaan, että muru olis tyytyväinen, jos löytyis punkku joka sulkis mein puhehanat edes hetkeks. "ei seurusteluun." juu.

yks henkilö huuti tänään mulle että: "oot ihan vitun mielenvikanen akka!!! naamastas näkee ettei elämäs ole tasapainossa!!!"
mä oon nauranu sille koko päivän.
oi ihmiset!

noh, viikonlopun kunniaksi lasi punkkua ja hiukan oopperaa, josse munkin naama siitä tasottuis.

torstai 28. helmikuuta 2013

sit mä kävin virittelemään

saikut on joskus ihan paikallaan.
en jaksanut lähtä vielä nirumaa astmalääkettä lääkäristä, ehkä sit huomenna. mut oonhan mä ehtiny viritellä tässä kaikenlaista.

a) bonusnakki viritteillä
b) ryhdikkäämpi elämä viritteillä (kiinnostaaks ketään haaste tähän liittyen?)
c) terveellisempi elämä viritteillä henk.koht.
d) loma lasten kanssa viritteillä
e) istanbul tms. viritteillä.
f) koiran käytös viritteillä
g) tulospalkan tuhlaus viritteillä.

kuumaa mehua ryystellen jatkan mun virityksiä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

silakka, silli ja uimakoulu

ilmotin rutun uimakouluun.
viikon se on ollut asian kanssa cool, ja tyytyväinen, mutta nyt on alkanut juputus siitä onko sinne pakko mennä ja plaaplaa.
argh. mä en tajua miten se voi ottaa kaiken uuden niin raskaasti.
miten sitä vois rohkasta meneen sinne avoimin mielin, kun asiasta puhuminenkin ahdistaa sitä tosi kovin?

no, kokeilemalla sitä uimahallia porukalla, näin ensalkuun. (joo-o. on se käyny useesti uimahallissa aiemminkin, mutta ei tossa mein uudessa lähihallissa kattokaas.)
vaikka mä vihaan uimahallien kylmää vettä ja fiilistä kaikkinensa, niin mitä ei äiti tekis lastensa hyvinvoinnin eteen? huoh.
vaikka virallisesti sanottuna, jos haluan palella ja kangistua jääkylmässä, haisevassa vedessä, menen suosiolla avantoon.

noh.
kylpyläloman, uimakoulun ja uimahallireissun lähetessä sain ajatuksen paiskata lapsiani uusilla lempinimillä. olis pitänyt vaan vissiin tajuta valita jotkut muut kalat.
silakka ja silli on mukavat, rimmaavat nöösäysnimet toki.
ässävikainen poikani vaan vetää riemut ihan uusille leveleille kyselemällä multa:
"oonko mä hintti? oonko mä hun pikkunen hintti?"

- olet. olet.
sintti. ässällä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

tuliainen

mutseista puheenollen...
anoppi kävi täällä.
 
anoppi joka saa mut hyvälle tuulelle, persoonansa lisäksi toki, näillä pikku tuliaisilla.
muru haki sitä lentoasemalta perjantaiaamuna, huomatakseen että se palaa reissusta vasta lauantaina.

yllättänyt oli anoppikin, sen kun piti olla täällä yötä, ja junalippu kotiin olikin ostettu jo lauantaille.
sääli lastenkin puolesta, ne mummista niin tykkää. *

anoppi vielä kiljahteli tuossa poistuessaan kuinka kiva sen mielestä on, että me saadaan aina mein ongelmat selvitettyä murun kanssa. kun se haluaa että asiat on just näin.
kiva.
mäkin tykkään susta! nähdään pian!

lauantai 12. tammikuuta 2013

asiallista

"mamma! mami! katsokaa! mun naama taitaa näyttää siltä että mä aion käyttäytyä asiallisesti!"

luojalle kiitos.


tää taulu näyttää että tähtiäkin on tullut.
asiallinen käytös siis tässä talossa tarkoittaa sitä, ettei täällä paruta kun vauva (turhaan siis), ja kuunnellaan ensimmäistä sanomista. kukaan ei korota ääntään täällä.
poika on niin onnellinen kun tähtitarroja sataa.
ja me kanssa.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

risuja

"mamma, siitä on oikeestaan hyötyä jos saadaan lahjaksi risuja. ne voi käyttää majan rakennukseen!" kertoi ruttunaama aattoaamuna.


kyllä ensin naama vähän levis ja itku tuli silmään kun risut niille ojennettiin.
mutta sit alkoi naurattaa.

ja juu-juu. sai ne muutaki. niin sikamainen oli lahja röykkiö että ekoelämänystävää hirvitti.
tosin, kun kääreet oli revitty, huomasin, että pelkästään hyvää ja tarpeellista tuli. vaatetta, askareluvälineitä, luistimet ja muutama, vaan muutama lelu.
kiitos niistä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

maanantai

miten maanantaista tuleekin ihan juhlaa, kun kalapuikkojen kanssa tekee kasvisten sijaan "rakuuna-hunaja-kasvikset"? ja mikä estää pyöräyttämästä pellillistä suklaamuffinsseja?

kohta laitan penskat unille, heitän metsälenkin, ja sitten kietoudun villapeittoon ja neulasen poikaselle kaulahuivin.

ei tää arki nii pöllöä taas olekaan.

torstai 22. marraskuuta 2012

jännitysnäytelmä

mun elämään ilmaantui jännitysmomentti.

a) mun mutsi on jo varmaan kyllästynyt muhun/meihin kun ollaan ravattu siellä harva se viikko. ei halunnut mulle viikonloppuna soitella *
b) samaa henkilöä ei juuri ehkä kiinnostanut meille jouluaatoksi tulla syömään, vaikka niin oli aiemmin puhe. sanoi ettei vältsyyn viitsi vaivautua.

mutta, tiedän daddyn ja broidin tulevan mielellään, ja siskonkin ehkä, niin fiksuna tyttönä heitin mutsille luun.
"tuuttekohan nyt sit aattona? ku systeri mietti jos saattais tulla poikaystävän esittelee...."
hahaha. nieli.
karvoineen päivineen.
"kyl me on puhuttu et kuitenki tultais."
hahahaha. siitäs saitte! tai sai. mutsi.

kyllä jos joku naisen oveluudessa päihittää, ni se on toinen nainen.
viekkaus kunniaan! 

nyt vaan jännitteleen sit uskaltaako sisko poikaystäväraasuaan meille tuoda makusteltavaksi. ja tietty mulle tuli heti ressi mitä mä sille miehelle tarjoilen? hapankaalia ja suolakurkkua? 



* isäni sen sijaan soitti. ja kerroin että mulla on mutsille veroasiaa, niin se sekopää alkoi pillittään ihan täysillä, että "mitä eroasiaa". ei ERO! kun vittu-vero! veellä, niinku VI**U! uskomaton ukko!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

kuvia

oli eilen sit mukavaakin.
poika lauloi huonolla artikulaatiollaan pieniä sammakoita, ja siskonsa nauratti sitä kyselemällä joka välissä:
- mikä on hammakko?
- mikä on lyttikät?
- ja mitkä ihmeet on koovat?
ja sit ne veti huutonaurua kaksisteen.

pelattiin unoa, ja poika joka ei (muka) tunnista värejä ja numeroita, eikä (muka) tajua sääntöjä, pesi mut kolmesti siinä. että sellanen uno se on. ja se riemu mitä se voittaessaan koki. enskerralla saa sitten maistaa häviötäkin. ;) mokoma.

illalla ropeloin tässä koneella anopin joululahjaa, niin ruttu luki veljelleen satuja. tosi lisäili joka väliin sanoja kuten "tyhmeliini" ja "karmiva tomppeli", ja oi sitä riemua.

mulla tuli oikeen hyvä fiilis kun järkkäilin kuvia. tilasin anopille ja mutsille ja faijalle ifolorilta kalenterit joululahjoiksi. tässä teillekkin kurkkaus parhaisiin kuvapaloihin. olkaa hyvä!









torstai 15. marraskuuta 2012

stalkerit

enkä ees kehtais sanoa, miks tää netti on nii kiva...
mut kerronpa kuitenkin.
me stalkattiin porukalla esikon sulhasehdokasta. (meillä kävi vieraita! rasti seinään!)
kyllä! miten noloa! (se stalkkaus.)
mutta meistä kaikista se oli ihku!

että kotiin vaan näytille moinen!

(koska uskaltaa tulla? mitä veikkaatte? missä vaiheessa te olette esitelleet "tyyppejä" äideillenne?)

tiistai 6. marraskuuta 2012

poikaystävä-kö?

täh?
onkohan esikoinen löytänyt mielitietyn?
se on alkanut puhumaan jostakusta pojasta mulle, ja se sama nimi esiintyy nyt useammassakin uudessa tarinassa.
ja esikko hihittää jonkun lähettämille viesteille ihan holtittomana iltasin.

ja tänään kun se läksi yhteen seurakunnan systeemiin ja kävi kaupungilla, oli kyseessä "me" kun hän mulle viestitteli, eikä vaan hän itse, niinkun yleensä.

omg.
nytkö se alkaa?
koska mä voin kysyä? vai kertookse itse? 
mua ihan jotenki jännittää tää asia...

lauantai 20. lokakuuta 2012

miehen aivot.

ja poika.
mua niin huvittaa kyllä nuo miesten aivoitukset.
varsinkin pikkumiesten.

kun ruttu speksaili mitä avaruuden takana on, vieressä veikka äimistelee kuinka todella, siis todella kun pillillä imasee, niin mehu todella tulee purkista suuhun. siis kato mamma. siis se todella tulee. siis kun mä imasen, nii todella se mehu tulee tänne. siis todella. siis suuhun asti. siis ihmeellistä.

eilen se kertoi että aikoo muuttaa pasilaan. siis pasilan asemalle. siis sinne missä junat kulkee. sit se kattoo junia. ja hankkii tyttöystävän. nätin. ja monia koiria. sit se imuroi kotona. ja sitten ruttu käy itkemään kun mami kertoo muuttavansa floridaan. ja sit mami lohduttaa että sinne voi tulla lentokoneella. ja sit bambam lisää vettä myllyyn kertomalla ettei lentokoneeseen millään pääse kun ne on nii korkeella. ja sit ruttu itkee lisää.

on nää.
on nää mainioita pikku hölmöläisiä.

p.s.
mua on ruvennu hirvittään pojan 3vee neuvola. että onkse kehityksessä jotenki jäljessä? kun mä kyselen siltä värejä, se sanoo mitä sattuu. se osaa laskea. ja liukua, kuulemma. ja nii, laskea yhdestä kymppiin. joo-o. kas näin: "yksi-kymppi". automerkeistä se toki tietää oleelliset, fordin ja mersun. ja tietäähän se tarkkaan mihin mikäkin bussi menee. se osaa myös lukea tietty, sillä kun se katselee vaikka pekka töpöhäntää, se osaa joka sivulla sanoa selkeesti "pek.ka.tö.pö.hän.tä" tai junakirjaa lukiessaan joka sivulla "ju.na, ju.na".  no osaahan se nimensä myös. "mä oon ellio makalo." ja tietää missä asutaan (= isossa talossa). mistäs siellä 3vee neuvolassa olikaan kyse? muistaakseni siellä tehtiin jotaki palapelejä (ei osaa). ja juteltiin (ei juurikaan saa selvää). ja piirrettiin. (ei luoda mitään esittävää.)
jää nähtäväksi.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

olipa häät!

 huutonaurua ei voinut taaskaan estää.
juttuja riittää kerrottavaksi jälkipolville. pitkään...

"katos, madonnakin saapui paikalle." 
"mä oon kova puhumaan, mutta tää on vielä pahempi."
"miten te ootte kaikki pukeutuneet mustaan?! ei nää ole mitkään hautajaiset...." - hmh. ei olekaan, nää on mafiahäät!
" mikä hitto noita dräkejä vaivaa? miksei ne voi pukeutua omiin vaatteisiinsa? pois se saakelin peruukki! ja helvetti, tää lauluhan tulee nauhalta!"
"hei paleface, me maksetaan tää taksi kun saadaan äidiltä rahaa!" [t. allekirjoittanut ja sen sisko, 33v ja 29v]
"voittekste olla hetken hiljaa!" - no ei voida!

"siis mikä se jätkä oli se murhaaja, joka tuijotti kun vaihdoit sukkahousuja?"

"siis mä oon aivan ihastunu sun puolisoon!" [täti, vanhoollinen hetero, yllä mainittu "dräkikommentaattori" 55v.]

p.s. kotiuduttiin kummitädin takakontissa. kummitädin kanssa. huutonaurettiin yllättäen koko kotimatka.

p.s.2. jonkun sortin kuvakooste luvassa myöhemmin...

lauantai 15. syyskuuta 2012

ilosta

hahaha.
taas naurattaa.

eilen kun kotiuduin lyhyeltä (!) työpäivältä, oli koti siivottu ja iloset lapset hoidettu.
pyykit oli pesty. samoin kun kaikkien kumpparit. (!!)
lakanat vaihdettu.

käytiin ostoksilla, ja hääasuni täydentyi seitsemän euron alehuivilla, joka sopii asuuni kuin lihapulla silmään.

sitten syötiin vähän mexicolaista iltapalaa kera sol-oluen.

tänään on serkun häät, himpulat menee hoitoon. esikko hoitaa koirat.

sitten soittaa ystävä, lähdenkö keikkaseuraksi sunnuntaina.

whaat?! nyt paiskotaan ilosilla asioilla.
ou jee.
kiitos.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

vesipedot

olipa hauska aamupäivä.
päätin viedä vesipedot flamingon vesipuistoon ja jösses oli kivaa siellä.
tyypit rillutteli altaissa ja mäissä, ja mulla oli ihkua kun oli lämmin ilmasto.

nakit kun herää niin aikasin, niin päästiin altaaseen vielä kun ne oli aika tyhjillään.

ruttu sukelteli ja meni isoissa mäissä ittekseen niin että mammaa hirvitti. kundikin on jotensakin outo, se meni silmät ja kita auki veden alle, ja diggaili kun sukelluttelin sitä. enpä ole aiemmin nähnyt vauvauimatonta kaksvuotiasta joka sukeltaa silmät ja suu auki. muutamat kerrat se kako ja oksenti vettä kun meni keuhkoon asti, mutta se ei menoa haitannut. se myös makoili matalassa veessä korvat ja naamakin välillä veden alla. mun piti välillä vähän arpoa onksillä kivaa vai onkse hukkumassa siinä.

luulenpa että alan tsekkailee uimakoulua niille. jospa kundillekin tulis joku kunnioitus syvää vettä kohtaan. tai ainakin että pääsee ite kääntymään tai pois vedestä jos tarve, tai hengensäilyminen, sen vaatii.

onne. mun hurjapäät. [sydän]

muutama lomapäivä vielä. olisko heureka? tai päivälehden museossa olis kuulemma natiaisille sopivaa nähtävää.

tai sit makaan pihalla syömässä jädeä, että saan kuihtuneen olemukseni kasattua ennen duunien alkua.