toisena päivänä, ja sitten toisena...

toisena päivänä tuntuu että ruttu on ihan normikersa.
toisena taas ei. 

eskariope on huippu. oli liikkistä olla seuraamassa eskarin iltajuhlaa, jossa pienryhmät esitti näytelmiä. eikä vähiten siitä syystä, että ruttunaama oli pääroolissa näytelmässä "lumikki". eskariope oli valinnut sen rooliin, koska se totta tosiaan on ryhmästä eniten hahmon näköinen. ja hyvin tyyppi veti! muisti pitkät pätkät vuorosanoja ja esiintyi luontevasti. upeeta tollaselta sosiaalisesti rajoittuneelta ja hiukan aran puoleiselta lapselta. hienosti pelattu, eskariope!

no.
tänään sitten olisi pitänyt mennä futikseen tutustumaan. olin jo muutenkin ajatellut siirtää ekakerran ensiviikkoon arkisyistä johtuen toki, mutta päätöksen niittasi rutun hysteerisitkuinen autismikohtaus. ei pysty, ei kykene menemään. voi olla että tykkääkin siitä sitten, mutta jännittää niin, ettei halua, aiotko sä pakottaa? ensiviikolla on treeneissä äiti-lapsi-päivä, ja rutusta olis vähintään kohtuullista mennä sitten.
fine. emmätiedä. en ole ennen törmännyt noin "omituiseen" kersaan kun tuo. en todella tiedä mitä mä sen kanssa teen, kun kaikki kiva ahdistaa aina vaan.

luokkajako

hiphurraa!
iso pieni keskimmäiseni kävi tänään virallisesti tutustumassa kouluun. ja me kanssa.
luokkajako oli kerrassaan kutkuttavan kiva. ruttunaaman parhaat eskarikamut pääsi samalle luokalle, ja samalle tuli kaksi mein taloyhtiössä asuvaa poikasta.
hyvä luokkajako!
hitto jos ne on a) kuunnelleet eskarista tulleita toiveita ja b) ajatelleet yhteisiä koulumatkoja saman pihan kakaroille.

"voi paska, tuo yks äiti vääntää itkua." muru tiedotti mulle. koitin siinä itse nieleskellä, etten aiheuta pahennusta murussa, ja etten aiheuta paniikkia hysteeriseltä näyttävässä rutussa.

ruttu oli reipas, kirmasi salin eteen kun nimi kutsuttiin, ja vilkutteli ylhäisesti lähtiessään open mukana luokkaan.

muutama asia jäi mietityttämään.
- ekaluokkalaisia on 80, iltapäiväkerhopaikkoja 40. aika karua jos ruttu ei mahdu iltsiin. mitä helvettiä me sitten tehdään?
- me jo vähän tuuleteltiin mahkuista saada nuorehko miesope, mutta kelkka kääntyi kättelyssä niin, että tuleva ope on ensikosketuksessa vanhoollistyyppinen "päiviräsäskopio". huoh. 
(tosin esikoisenkin ope oli ulkoisesti patavanhoollinen tiukkis, mutta opena paras kehen olen ikänään törmännyt*! (terkut anu-opelle lappeenrantaan!)joten ei anneta ensivaikutelman hämätä...)

"mamma. siel oliki tosi kivaa, vaikka eka mua jännitti!" -kertoi tuleva koululainen.
- no mä niin arvasin että tykkäät mennä kouluun. nii. 

*ja jos ei oteta huomioon mun yhtä entistä työkaveria. 

että tämmöstä....

3 h itselyä takana:
- koirat pitkästi lenkitetty.
- 2 koneellista pyykkiä pesty.
- talvivaatteet varastoon viety.
- 1/2 lasia viiniä maistettu (päivällä! ho hoo!)
- olohuone siivottu.
- 60 sivua dekkaria luettu.

...jaaha. että tämmöstä tää on.
ja mitähän mä sit teen seuraavat 24h?

elämä. helppo.

no juu.
penskat on kinanneet tänään kerran.
siitä kuka saa mopata lattiat.

tämmöi normi siivousperjantai menee meikämammalta aika rennosti nykyään.
tänään näin:
muru ja ruttu kävi kaupassa.bam sillä aikaa imuroi alakerran. sit se pyyhki pölyt, kun mä imuroin yläkerran.
sit bami moppas alakerran lattiat, ja ruttu kauppareissun jälkeen (tasapuolisuuden vuoksi) moppasi yläkerran.

kippistelen tässä maitokahvia siistissä asunnossa kun natiaset katsoo ansaitsemiaan lastenohjelmia.

elämä. helppo.

bonusnakki

no nyt tämäkin asia on selvä. että voi kuulutella.
meillä kun ei ole tarpeeks lapsia, koiria ja hommia, niin niitä hankitaan sit väen vängällä lisää.

mä oon toivonut että sit kun mein lapset on tarpeeks isoja, ja jaksuja riittäis vaikka vielä yhteen, niin satsattais kriisi/sijaisperheenä toimimiseen ne voimavarat.
no, nyt on se tilanne. tuloillaan.

melkein kun taivaasta tipahti mahkut toteuttaa mun toiveet. kevyesti kuitenkin aloitellaan.
murun kouluprojekti yhdistettynä kehitysvammatuki 57:n keharikaveriprojektiin on tuottamassa meille pienen bonushedelmän tänne.

kaikkein kivintä on, että muru on hoitanut mun loman aikana ja "seläntakana" speksit, koulutukset ja yhteydet kuntoon. tutustuminen perheeseen ja pieneen bonusnakkiin alkaakin ihan pian!
huisia!

mulle leonbergi

nyt kävi pihassa semmoi auto näytillä, että emännän silmien pilkkeestä päätellen mulle tuleekin se leonbergi.
ans kattoo nyt.

edit: 
murun palautettua esitelty auto autokauppaan, soiteltiin edestakaisin että mitäs nyt ja mitäs nyt. tarjous oli enemmän kuin hyvä. mä kotin saada kiinni mun finanssineuvoja ykköstä, mutta sain luuriin vaan kakkosen, (ei nii pal. auttanu) ja sit  yökin terassin lattialla paniikkia ja poltin monta tupakkaa. mä olen tälläsissä päätöksissä nii huono! miks hemmetissä mun pitää ees näihin vaikuttaa tai mitään sanoa.

helvetti, se on vaan auto. rauhotu jo!

- nii että mikä auto se oli? FN2 kysyi
- öööö. valkonen.

kaavakkeet

rutun koulupaperit tuli.
pääsee lähikouluun, vaikkei se ollut niin itsestäänselvyys, kun asutaan "väärällä puolella rataa". jihaa!

wilmassa piti ilmoittaa tyttö iltapäiväkerhoon, aika jäykät anomukset. speksit oli isä/äiti, töissä/kotona. no,
onko mami isi? vai laitanko yksinhuoltaja, koska virallisesti olen sitä. missä saa selittää isi on oikeesti mami, muttei vielä virallisesti ja se opiskelee ja käy töissä....
voi persaus.

terkkarin papereissa oli sentään joustoa tässä osassa. siinä oli "vanhempi/huoltaja"-kohdat. ei mitään isi/äiti meininkiä.
aika syvälleluotaavat speksit pitää sinne antaa. ts. isovanhempia myöten sairaushistoriat, oppimisvaikeudet, mielenterveysongelmat ja muut. tyypille joka näkee ruttua kerta vuoteen. oletteko avioeroperhe? uusioperhe vai mikä? (no semmoi lesboperhe...)
mitä maitolaatua lapsenne juo? syökö lapsenne täysjyvätuotteita? monta kertaa viikossa syötte yhdessä? ai mä ja lapset? vai mä ja urheilija/vuorotyöläinen ja lapset? vai siis esikoinen mukaan lukien?
onko lapsellanne ripuli? onko teillä taloudellisia huolia? käyttääkö lapsenne hammastahnaa? mitä rasvaa on leipänne päällä?

anna mun kaikki kestää!  mitä ne ei haluais tietää?

sit mukana on myös audit-kysely alkoholin käytöstä. pitääksekin palauttaa? ei ollut erillistä ohjetta. vai pitääkö vaan itse itselleen tehdä ja pohtia omaa juoppouttaan/juopottelemattomuuttaan? 

varmaan hyvin tarpeellisia ja aiheellisia kyselyitä. mutta tuntuu naurettavalta ja omituiselta täyttää moisia, kun tietää nykyresurssit siellä. vai sit jos lapselle tulee jotaki ongelmia, niin paperi kaivetaan esiin ja käydään keskusteleen pitäskö mein laittaa mielummin floraa leivälle, onko ukki hullu vai onko täysviljaa liian vähän ruokavaliossa?

no eikun imemään kaavakkaiden aiheuttama virne naamalta ja raksia ruutuun.

imurilla

mä kun nykyään hoidan ostokset mielummin netissä kun livenä, nii imurikaupat vähän nyt floppas.
siis ihan vaan sen suhteen, että oletin että pistän netissä prix pärx ja muru hakee imurin.
ni ei.
sen toimittaminen kaupan omaan noutopisteeseen kesti viikon.
siis viikon.

sillä välin me ollaan leikitty ettei täällä, meissä, mein vaatteissa, suussa, tukissa, sängyissä eikä ruoassakaan ole koirankarvoja.
jos ymmärrät paljonko koira karvottaa ympäristöään karvanlähtöaikaan ja kerrot sen neljällä, niin vot! tässä ollaan.
pihaharjauksista ja lattioiden harjauksesta huolimatta.

noh. miele tulee sit huomenna hoitaa hommat.
kaks electroluxia meillä on jo hajonnut. ja yks samsung.
toivotaan että supermiele kestäis sit tät mein elämää paremmin kun nuo edellämainitut.
huomenna mä NIIIIIIN imuroin!
ja imuroin.

lehmänhermot

vois luulla että alkaa ottaa päähän.

ensin hajos vessanpönttö.
sitten hajos autosta kässäri.
sitten hajos koko auto.
sit korjattiin auto, sit korjattiin kässäri.
sit hajos imuri.
sit hajos kässäri.
eikä vessanpönttöön löydy varaosia.

sit koirilla on karvanlähtöaika. (eikä sitä imuria ole käytössä.)
sit lapset sai yrjötaudin lomalla.
sit bami veti turvat, ja etuhammas lohkesi.

mutta ei.
mun hermo näyttää palanneen tuttuun moodiinsa. mikään ei vtuta liikaa eikä hermoa yhtään riivi.
harmittaa toki rahanmeno, mutta tätähän tää elämä on.
ainahan se on niin että kun tarpeelliset tavarat käy hajoilemaan, ne hajoilee urakalla.
sit vaan uusia hankkimaan. 

ei leonbergiä, kuulemma

saanko mä sit leonbergin jos sä saat ison auton?!
- et. mä en halua leonbergiä.
- jaa. sit mä en halua isoa autoa.

näillä spekseillä lähdettiin autokaupoille. mein mielipiteet aiheesta "uusi auto" on kyllä niin eri linjoilla. mun mielipiteiden tukena on realismi (kerrankin!) ja murulla tunnetta.

parin tunnin kiertelyllä molemmat löyti kyllä mieluisia vaihtoehtoja. tosin, ei vieläkään päästy yhteisymmärrykseen siitä, millasella pilikalla mein perhe vois ajella.

noh, turha reissu se ei ollut.
meillä oli laatuaikaa kaksin ja sain esitellä murulle muutamia mun lapsuudenaikasia puljausmestoja.
käytiin g-tädillä hakemassa mulle punaviiniä pääsiäisruokien sivuun, ja villiviiniä idätykseen.

jotenkin semmoi ilonen fiilis että tästä se lähtee. kevät!

ps.
mikä olis sun autovalinta 5 henkiselle perheelle, jossa on 4 koiraa?

ei seurusteluun ja mielenvikanen akka.

löysin sisustuslehdestä viiniohjeita, ja yhden punkun vieressä luki isolla "ei seurusteluun". nauratti hitosi moinen ohje, ja mausteinen ja tamminen kuulosti niin herkulliselta, että ajattelin sen hakea.
silläkin perusteella että ollaan anopin kanssa niin kovia puhumaan, että muru olis tyytyväinen, jos löytyis punkku joka sulkis mein puhehanat edes hetkeks. "ei seurusteluun." juu.

yks henkilö huuti tänään mulle että: "oot ihan vitun mielenvikanen akka!!! naamastas näkee ettei elämäs ole tasapainossa!!!"
mä oon nauranu sille koko päivän.
oi ihmiset!

noh, viikonlopun kunniaksi lasi punkkua ja hiukan oopperaa, josse munkin naama siitä tasottuis.

oh no jes!

ääst.
siitäpä näpäshti kun hehkutin.

että rahat riittää ja sillai.
kunnes tuntia myöhemmin muru tulee keskeytyneeltä reenimatkaltaan, auto levisi.
faaaaaaaaaaaaaaak!

noh. onneks mä alan oleen jo aika pro autohuoltoasioissa, ja ennenkun murun ärtymys ehti edes laantua, mä olin lähettänyt tarjouspyynnöt lähialueen korjaamoihin.

sitä kustannusarviota odotellessa.
plääh.

noh, on mulla se juustokakku kuitenkin...

jes!

jes.

* laitoin muutaman vaalean raidan tukkaan (joista tuli punaset) ja ne onki aika nätit. (rumanaamakausi lopuillaan, luulen.)
* rutun uimakoulu on mennyt jees. se on fiilareissa ja reipas. ja mä oon niin ilonen sen puolesta.
* lapsilla oli vip-päivä päiväkodissa ja paras L otti duunista vapaata ja meni sinne.
* anoppi tuli kylään, lapset menee hoitoon ja me oopperaan ja juustokakku on tuloillaan.
* laskunmaksupäivät on aika mukavia nyt kun meitä on kaksi jotka on käyny töissä. elämä tuntuu hiukka helpolta taas.

eipä muuta tänään.

normipäivä

1:30 ininää lastenhuoneesta. poika on kussu sänkyyn. pesen pojan, korjaan dämitsit. molemmat menee helposti takasin unille.

6:15 lastenhuoneen ovi narahtaa. poika menee pissalle. mä nousen. ruttukin on hereillä. annan niille kirjat käteen ja pyydän oleen hissukseen kun mami nukkuu. keitän ekat kahvit. hiivin tuhmille töille partsille. luen lesbosarjakuvaa.
7:20 makkarin ovi narahtaa, muru on herännyt. keitän päivän toiset kahvit. ruttu askartelee koruja, poika lukee.
8:00 ipanat tulee aamiaiselle, syön appelsiinin ja kaks ruiskorppua. trimmaan koiran. muru lenkittää 2 koiraa, mä lenkitän kaks. lapset kattoo lastenohjelmia.

8:30 lapset kattoo lastenohjelmia.
9:00 lapset siirtyy omaan huoneeseen leikkimään. mä alan siivota. pyyhin pölyt, imuroin. tsekkailen nettiä siinä sivussa. poika tyhjentää tiskikoneen. ruttu lukee lomaesitettä ääneen.
10:00 lapset menee ulos leikkimään. annan niille liukurit ja pallot. siirtelen maanisesti tavaroita kaapista toiseen. muru tilaa jenkeistä pelitarvikkeita.
11:30 haen lapset sisälle, muru lähtee duuniin. suukotellaan pihalla. lapset syö kanaa ja couscousia. laitan lapset päikkäreille. surffaan netissä.

12:00 mä käyn komentamassa pulisijat unille.
13:00 ruttu herää pissalle. jätän sen sohvalle lukemaan vampyyrikirjaa, itse lenkitän koirat läheisessä metsässä. sen jälkeen luetaan rutun kanssa kirjoja sohvalla. ruttu kirjoittaa ostoslistaan "maksamakkara".

14:00 poika herää. on kiukkunen, heräilee sylissä.
14:30 lapset syö välipalaa, pannaria ja viinirypäleitä. mä naukkaan ruisleivän. aletaan askarrella lennokkeja. annan koirille luut askarreltavaksi.
15:00 kerään luut pois. puetaan ja lähdetään kauppaan. ostan kahden pvän sapuskat, plus pillimehua ja alkoholitonta olutta. lapset auttaa kantamaan ostokset kotiin. ruttu vie roskat. lapset purkaa kauppakassit.
16:00 napsautan saunan päälle, pidetään lentsikkakisat joka aiheuttaa hetken yleistä sekoilua. jonka jälkeen lapset siirtyy yläkertaan leikkimään omiaan. ruttu piirtää, poika leikkii elämillä.

16:30 ruttua tullaan hakemaan ulos. ruvetaan pojan kanssa ruokahommiin, kädenkäänteessä saadaan aikaan helppo tomaattikeitto. ruokitaan koirat. laitan koirille samalla barffi-puuron uuniin.
17:15 saan viestin L:ltä, että vois mökkimatkaltaan piipahtaa.
18:00 syödään tomaattikeittoa ja mozzarellaa. mennään saunomaan. ruttu kertoo ettei kukaan voi arvata että meillä on ollut maailman paras päivä.
18:45 avara luonto alkaa, L tulee. L jää lasten kanssa sohvalle köllimään. mä lenkitän koirat.
19:30 lapset unille pienen känkkäilyn kanssa. sivelen ydinluiden sisään maksamakkaraa ja annan herkut koirille, juotan pappakoiralle alkoholitonta olutta. höpisen L:n kanssa sohvalla.
20:30 puheenaiheet loppuu, L lähtee kotiin. mä laittelen asunnon yökuntoon, kerään koirien luut, suljen ikkunat, tiskaan tiskit. käyn tekemässä tuhmia töitä parvekkeella, ja siirryn sohvalle kirjan ja koiralta jääneen oluen kanssa.

21.20 muru tulee. koirat riehuu hetken. vaihdetaan kuulumiset. mä käyn pissattamassa 2dl mehua ryystäneen poikulan. ryömitään hyväntuoksusiin lakanoihin murun kanssa.

noh, normipäivä, tosin spesiaalikiva semmonen. hyvä mieli jäi siitä, että kersat pelas naapurien kanssa futista pihalla*, ja siitä että ruttu osas kirjottaa hienosti maksamakkara. ja että sillä oli maailman paras päivä. ja siitä että ystävän kanssa oli aikaa jutella kunnolla, ja etenkin siitä että se puhui. mulle. omia asioitaan. ja siitä että muru on semmonen kun on. suht aina. väsyneenäkin jaksaa olla hellä, romanttinen ja huomaavainen. hyvä lauantai oli.

kerro sä blogissas sun normipäivästä. mieluusti lukisin. tyyli vapaa. laita linkki vaikka kommenttiboksiin, nii muutki voi tulla kyylää.

* pihapelit kunniaan!

himppu kohtuutonta

heti kärkeen sanon, että itepä olen penskani tehnyt, ja ne mun pitää tuloillani elättämän. tiedetään.

musta silti muksujen vaatteet on vähän kohtuuttomissa hinnoissa.
eikä niin vähääkään.
käytettynä ei saa kun ylihintasta, tai ihan p**kaa. paitsi tutuilta tietty kun tulee kiertoon.

just löysin rutulle lindexistä kuorihousut. seitsemällätoista eurolla. se on musta ihan kohtuullista. se mikä ei ole, on liki kahdensadaneuron toppapuvut, kahdeksankympin toppahousut, satasen talvikengät ja kuudenkympin lenkkarit. siihen vielä satasen toppatakit, tai viidenkympin kesätakin päälle, kertaa kaksi, ja takaan että talous on kuralla. plus sitten tietty sisävaatteet. kahdenkympin yöasut ja kahdenkympin leggarit.

herramunjee! kuka näitä ostaa?
ainiin, ne hyvätuloiset tietenkin.
mihin te perusihmiset, normi- tai pienituloiset oikeen puette papananne?

mulle on lindex ollut paras ostospaikka. (juu-ei, tämä ei ole maksettu mainos. vaikka kivompi jos olis.) lindexillä sattuu olemaan hyviä tarjouksia aika-ajoin (mm. ulkoiluvaatteet miinus kolkytpinnaa.) ja niiden vaatteet on kestäneet tytöltä pojalle, ja kiertäneet naapurissa siinä välissä kanssa. plus ne on kivan näkösiä ja ilosen värisiä vaatteita.

nyt on käynyt niin, että rutulla on kasvanu kädet pituutta, ja kaikki takit on jääneet nafteiksi. jäin arpomaan ostanko sille mustan tyttöjen takin (pinkit yksityiskohdat) vai vihreän krokotiilitakin, joka menis sen broidille sitten ensivuonna. sit on vielä tuo "tanskalainen lättäjalka"-poika. tämä kevyt havainto vaatii ainakin kengän missä on tukeva kantakuppi, ja sehän maksaa hinajaa, että ihan spesiaalikengät kun kannattais olla.

voi penaali nää kauden vaihdokset välillä ottaa kupoliin. onneks paukkupakkasia on vielä viikon, niin voin siirtää angstiani hiukan eteenpäin.

silakka, silli ja uimakoulu

ilmotin rutun uimakouluun.
viikon se on ollut asian kanssa cool, ja tyytyväinen, mutta nyt on alkanut juputus siitä onko sinne pakko mennä ja plaaplaa.
argh. mä en tajua miten se voi ottaa kaiken uuden niin raskaasti.
miten sitä vois rohkasta meneen sinne avoimin mielin, kun asiasta puhuminenkin ahdistaa sitä tosi kovin?

no, kokeilemalla sitä uimahallia porukalla, näin ensalkuun. (joo-o. on se käyny useesti uimahallissa aiemminkin, mutta ei tossa mein uudessa lähihallissa kattokaas.)
vaikka mä vihaan uimahallien kylmää vettä ja fiilistä kaikkinensa, niin mitä ei äiti tekis lastensa hyvinvoinnin eteen? huoh.
vaikka virallisesti sanottuna, jos haluan palella ja kangistua jääkylmässä, haisevassa vedessä, menen suosiolla avantoon.

noh.
kylpyläloman, uimakoulun ja uimahallireissun lähetessä sain ajatuksen paiskata lapsiani uusilla lempinimillä. olis pitänyt vaan vissiin tajuta valita jotkut muut kalat.
silakka ja silli on mukavat, rimmaavat nöösäysnimet toki.
ässävikainen poikani vaan vetää riemut ihan uusille leveleille kyselemällä multa:
"oonko mä hintti? oonko mä hun pikkunen hintti?"

- olet. olet.
sintti. ässällä.

arjen rakastaja on takas!

sit kun on kaks yötä maannut valveilla miettimässä miten pärjäis vuorotöissä, niin yllättäen aivot on kääntyneet sellaseen asentoon, jossa virka-aikatyöstä löytää vaan hyviä asioita.
kaiken arvoa ei aina muista ennenkun ne tärkeät asiat on vähällä menettää.

tässä tapauksessa ihan positiivisen kautta toki.

mutta on kiva herätä aamulla omiin aikoihin, ja painua metsään lenkille.
on kiva jutskailla natskujen kanssa niitä viedessä ja hakiessa.
kiva istua junassa lukemassa kirjaa ihan omissa rauhoissa.
kiva voida lähtä töistä vähän etuajassa jos on tarvis, ja kiva jäädä hoitamaan tärkeitä asioita överiksi jos on tarpeen.
kiva tehdä ruokaa murun kanssa arki-iltasin.
katsoa lapsikasassa lastenohjelmia. 
pestä lapset ja lukea sadut, joka ilta.
hiissata sohvalla kullan kainalossa, joka ilta.
mennä yhdessä nukkumaan suukotellen ja höpötellen, joka ilta.

uusissa töissä olis toki ollut mahkuja omaan aikaan pari kertaa viikossa.
mutta mitä hittoa mä tekisin "omalla ajalla"?!
kun tärkeimmät asiat on tässä. tässä tämmösessä.

kuinkas sitten kävikään

noh.
mähän siis itse hain töitä.
ja sitten kieltäydyin ottamasta niitä vastaan.

voi jeesus mun kanssa!

haastattelussa selvinneet pääasialliset työajat eivät mitenkään vastanneet kaltaiseni perheenrakastajan toiveita.
se että olisin päivävuorojen lisäki 2-3 iltaa viikossa plus 2 vkonloppua kuussa duunissa, sen sijaan että olisin perheeni kanssa, ei vaan sovi mulle.
palkassa toki olis tuntunut nostetta huomattavasti, mutta
joitain asioita ei voi mitata rahassa.

nii.

supernannyt

joo.
että poika kilahti eilen. totaalisesti.
1,5h illasta se jaksoi raivota.
loppumetreillä me, jotka ollaan supernannymme teeveestä huolella katsoneet, kuskattiin sitä eleettömästi sänkyynsä meuhkaamaan.
sit se nukahti.

ei haluttu antaa sitä negatiivistäkään huomiota, ettei tulla sitten siihen että sekin käy. että raivotaan kunhan vaan jotain huomiota tulee. eikä itseäkään pinnaa kiristänyt kun oli ihan selvä kuva miten toimitaan.
muakaan ei ahdistanut ollenkaan, kun ei tarvinnut miettiä teenkö väärin, ja olisko pitänyt tehdä jotain toisin. tässä auttoi ehkä se valaistuminen päiväkodin eteisessä muutama viikko takaperin. nää oli kunnon uhma- ja voimainkoetuspultit, jotka alkoiva siitä ettei mikään kelvannut, päättyen täydelliseen katatoniaan ja lopulta nukahtamiseen.

kaava oli perinteinen
 ei ulos- ei ulos. haluu pulkan- ei halua pulkkaa- huutaa ulkona- haluaa sisään- ei halua sisään- ei halua vaatteita pois - ei halua yövaatteita- haluaa ruokaa- haluaa juomaa- haluaa ulos- haluaa pulkan- huutaa- huutaa-huutaaaaaaaaaaa. puolitoista tuntia vaihdellen näitä toiveita/epätoiveita, sääli-itkusta eläimelliseen karjuntaan.

alkuun koetettiin tietty rauhoitella, keskustella ja napakasti sanoa että rauhoittua pitää. mutta ei toiminut, ei. syliinottaminen tai kiinnipitäminen tolla pojalla ei ole ikinä toiminut, vaikka kuinka olen alusta saakka niin toivonut. nyt ei edes yritetty.  

veikattiin kahta tuntia pulttaamista, mutta edelleen, ruttu pitää hallussaan perheen kärkisijaa 3h raivareillaan, pojalle riitti 1,5. murun kanssa illalla oltiin vaan tyytyväisiä, että jäi 30min alle luullun, ja molemmat jaksoi hyvin tän homman hoitaa. mitä siitä nyt itse raivoamaan tai hermostumaan, jos penska pulttaa vaan 1,5h?

hyvä me.

harrastuksia, kuvia.

mietin tossa mitä mä sanoisin jos työhaastattelussa kysyisivät harrastuksista.
lenkkeilyä? (joo, vissiin, kerran vuodessa.)
kävelyä? (ootsä joku valentin kononen? -no, kuulostaaks "ulkoilu" paremmalta..?) 
koiria? (siis millä lailla sä harrastat koiria?)
lukemista? (joopa. oikeen sofistikoitunut ihminen dekkareineen.)
bloggaamista? (aijaa. mistä sä kirjotat? - nooo....)
jumppaa? (kuka helvetti nykyään "jumppaa"?! mä ja muut mummot.)
valokuvaamista? (kuulostaa paremmalta kun onkaan.)
ruoanlaittoa? (mikä on sun bravuuri? - nooooo. kasvissosekeitto...)

aikaa menee tähän. eräs on myötämäessäkin vastakarvassa. onnea kasvatustyöhön. toivon ja tarviin.

tämän kanssa menee paremmin jo. aikaa ja hermoa vievä tapaus. mutta oh, niin söötti.

ainii. harrastan mä sisustamistakin. ja askartelua. minibudjetilla. oli pakko "rakentaa" kirjahylly. hyvä tuli.

osaan tehdä myös tonnikalarisottoa. hyvä minä. parempaa ruokaa saa hakea.

ja sitä ulkoilua. sitä harrastan. oikeesti. monta kertaa päivässä. eri perheenjäsenten kanssa. 

joo. myönnettävä se on.

mulla on perhe.
ja parisuhde.
ja koiria.
ei mulla ole aikaa "muille" harrastuksille. enkä välittäiskään.

ainiin. muru pitää elokuvista. vois sanoa vaikka että se harrastaa niitä. mä usein katselen (nukahtelen), katselen (nukahtelen) niitä sen kanssa. njäh. emmä voi siis elokuvaharrastuneisuudellanikaan briljeerata.
ookoo. palaan edeltävään vastaukseen.

hehe. toiv kysyvät jotaki ihan muuta.