maidoton (ja uneton) yö

ollaan nyt lopettelemassa poikulin yösyöttöjä. ollaan mietitty että kun se ei sitä maitoa yöllä varsinaisesti enää tarvitse, niin se maidon usein ja mitenkuten haluaminen häiritsee sen öitä ja nukkumista, enemmän kuin se, että se tottuis tietoon että koko yö ollaan ilman.

ensimmäisenä maidottomana yönä poika protestoi pariin otteeseen. samoin toisena. suurin ongelma asiassa on se, että kun poika aloittaa natinan, ja siihen ei heti vastaa, alkaa huuto, ja kun menet sitä sitten lohduttelemaan, on vaikutus sama kun heittäisit bensaa liekkeihin. poika räjähtää aivan täysin. inhottavaa on kuunnella pojan natinaa ja huutelua, mutta lohduttelu (tutittelu, harson antaminen, tassuttelu) räjäyttää sen hermot aivan täysin.

mulla päävastuullisena menee ihan hyvin jaksamisten kannalta, vaikka öisin olen noin 4h tutitellut poikaa. kun tietää että menee vaan antamaan tutin, eikä tarvitse katsella kelloa ja arpoa antaako maitoa nyt vai myöhemmin, on stressihermo löysemmällä. kertaalleen herätin murun, ajatellen että pojan räjähdyvaikutus ei olis sille niin suuri kuin mulle. mutta metsään meni. aamulla muru sanoi että siitä tuntuu että pojassa on vakavasti joku vikana. sellaiset siepit se veti kun muru sille tuttia tarjoili. kieltämättä mua mietitytti kertaalleen kanssa se josko se jotakin perusteellista tutkimista tartteis, mutta aamulla se taas söi hyvällä ruokahalulla ja onnellisena sylitteli ja touhutteli menemään pitkin ja poikin. vaikuttaen täysin normaalilta hurmaavalta pikkuselta pojalta.

joo, tällästä se on tollasen temperamentikkaan pojan kanssa, joka ei tunne käsitettä "lievä epämukavuus". mutta nyt kun ollaan tämä "nukutaan koko yö"-taival on aloitettu, sillä pysytään. hienojen opaskirjojen mukaan 3 yötä menee että hulinat rauhottuu, eli se olisi one to go. tosin ruttunaamalla kesti 2 vkoa luopua toisesta yösyötöstä, joten en tämänkään tuli sielussa syntyneen kanssa odota kummempia tässä viikon sisällä.

rautahermoa ja rutkasti hellyyttä tarvitaan tähän saumaan. josko onnistuttais nyt kerralla ja sit esikkokin kotiutuessaan pääsis kanssa nukkumaan kokonaisia öitä että jaksaa koulussakin ahertaa.

ehkä liikaa

ehkä EHKÄ liikaa vaadittu munkin kaltaiselta suurperheen jaksavaiselta äidiltä.
ensin viikko korkeeta kuumetta ja huutoa pojalla. äidillä huolta ja huonoja unia.
sitten päälle hampaantekoa pojalle tuolla temperamentilla, eli kun ikeniä jomottaa, on kaikki päin hemmettiä ja sen kuulee koko naapurusto.

yöllä oli motivaatio hiukan hukassa, vaikka jaksaminen oli suht kohdillaan. olin tyhmänä jotenkin asentanut aivoni "saa nukkua"-asentoon kun pojan kuume vihdoin laski.
virhe!
kun menet illalla nukkumaan niin, että toiveissa on pikkuherätys 02 ja varsinainen herätys vauva kainalossa about 7.30, voi todellisuus todella vetää sua turpaan.
ja näinhän se meni:
poika unille 19
nitinää, tutti, kitinää, tutti, vätinää, tutti 21-23
huutoa, maito, huutoa, tutti, huutoa, lohdutusta, karmeempaa huutoa, lohdutusta 24-01
huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta, huutoa, lohdutusta 02-03
maitoa, herätys 05

ja siitä se uus raivoisa hampaantekopäivä sitten alkoi. meille molemmille.

nyt on mammalla vähän kuula jumissa.