lähiömutsi köyhäilee

köyhäily on herkullista.
yritän vetää matalaa budejttia tän vkon, ettei sitten azoreilla tarvia.

tänään
kuullotin sipulia ja porkkanaa, maustoin ne punasella curryllä.
sitten lisäsin vettä ja luomutomaattimurskaa. ja punasia linssejä.
kiehautin 20 min. soseutin ja laitoin sekaan purkin kookosmaitoa.

NAM!
läks varmaan kaikilta viimosetki nuhanpoikaset ja multa melkei tajukin. oli meinaan niin hyvät sopat!
( ja hintaa ehkä noin 70 cent pär annos)

p.s. poikani puhe kehittyy päivä päivältä. sen lisäks että se osaa sanoa "mamma kato!" ja  "bambam tooni äi kaatua vattivalle" nii
tänään se taas kiljuu innosta "mamma povaa namnam!" (= mamma poraa ruokaa!) hahahaaha. ihana! miehen silmissä soseutin ja pora mätsää.

p.s. tein myös murun kutistamasta neuleesta itselleni hameen. aka. peffanlämmittimen. käy leggareiden ja farkkujenkin päälle. oi oi, on hieno! ja halpa! toisen roska on toisen aarre.

subakuutti

subakuutti vatsatauti.
että mä aina kärsin nää oksupoksutaudin seuraamukset subakuutisti.
ihanaa ettei oksenna kyllä. vatsakipu vaan on yhtä helvettiä. joka kerta kun asentoa vaihtaa, tuntuu että joku tunkee kuuman veitsen sisuskaluihin.

muuten loma on alkanut kivasti.
soitin murulle duunista ennen kotiinlähtöä kun hommat oli klaarit. siksi että mua on vaivannut muutama asia, ja halusin purkaa ne ennen lomallelähtöä. kivempi alottaa loma puhtaalta pöydältä.

sitten käytiin mukuloiden kanssa ostamassa kesähattuja, ja mulle uusi neuletakki ja puhelin.

sitten vielä pizzanleivonta, leikit naapurimuksun kanssa. ja mammalle illalla yksi kuiva omenasiideri ja hyvä kirja. ja murun lämpimään vartaloon kiinni nukkumaan. ihanasti alkoi loma.

nyt vaan pitäis sitten yrittää pitää rentoudesta kiinni.
vähän takaraivossa kaivelee ettei ole "mitään tekemistä", mutta eiköhän nää päivät täyty. hiljaksiin.

onhan täällä falkulla, suomenlinna, korkeasaari, pihlajasaari.
puhumattakaan lähiön puistosta, uimarannasta ja metsistä.
säätkin näyttää alkuloman osalta hellivän. jes!

hanami

sunnuntaina on isot kemut täälläpäin, hanamijuhlat, harmi että kirsikoiden paras kukkaloisto ehti mennä.
esteettisiä elämyksiä tarjoaa tuo takapihan puisto kuitenkin, vieläkin.

pakurista pihagrillille

eilinen pakurinihailureissuni kääntyikin ihan muuksi.
ulkona pakuria silitellessäni sain viestin, jossa mua kehoitettiin tulemaan pihamme grillikatokselle.

naapurinemännät oli laittaneet lapsensa nukkumaan, ja lähteneet juttelemaan naistenjuttuja grillille. cool.
siinä illan pimetessä tuli nautittua pari lasia punkkua hyvässä seurassa. puhuttiin lapsista, puolisoista, perheistä. elämästä. * piti viipyä puolisen tuntia. olinkin kaksi. sitten tuli mieleeni että saattaa muru huolestua minne pakurihullu on kadonnut. oli hipsittävä kotiin.

äkänen muru tuhisi lämpimänä sängyssä, siihen oli hyvä kietoutua miettimään maailmaa, toisen kainaloon. se oli liian unessa työntääkseen mua poiskaan.

* naapurintäti oli innostunut mun fb-pakuristatuksista. kertoi löytäneensä niitä runsaasti. ensiviikolla lähdemme talttoinemme ja kirveinemme niitä löytämään. luvassa pian siis todellisia pakuripostauksia, luulen!

p.s. kitkerän ämmän laittama sima on yllättäen hiton kitkerää. ihan giniltä maistuu. kelpaa mulle. muut sitä tuskin huolii. nyt tää kitkerä emäntä menee leipomaan pestokeksejä. parempaa onnea niiden kanssa toivon.

p.s.2. ja ettei paskaa olisi tarpeeksi jo harteilla, veti teinix tänään porot nokkaan, angstit kattoon ja niin edelleen. kotihommia on kuulemma liikaa. (kilin kutut sanon minä.) ja hänestä tuntuu että hän tekee kaiken väärin. (sekin voi olla ihan pätevä tulkinta jos toimii päivittäin vastoin vanhempien ohjeita.) huh huijaa sanon minä. tunnin keskustelut takana.

vappufiilistä? anyone?

pelottaako?

pelottaako tämä kauhistus sinua?

onneksi murtovarasta pelotti.
muru perhana kun on tommoi suojeluhullu ja oikeuden puolella, että aina saa kotiväki olla vähän huolissaan.

kuinka ollakaan tänään aamuyölenkillä oli hää tavannut viereisen talon ovella sorkkarautamiehen toimessaan.

ja pitihän asiaan, taas kerran, puuttua*. "suksi helvettiin siitä!" (satakuuskytsenttisen naisen suusta) oli saanut rosmon keskeyttämään toimet ja menemään vähän häpsingilleen, mutta kuvassa poseeraava vanhaherra sai hyypiön lähtemään ns. käpälämäkeen.

ties karvapoika tosipaikassa kuononsa avata, ja häijyyn tyyliin. hiis!

kaikkea sitä lähiössä.... aamutuimaan.

*oonko ees tilittänyt sitä kirvesjuttua?

pitkät ripset, korkeat korot, ja tilkka (liikaa) viiniä

nonni.
onneks eilen mein lh-opiskelija laittoi mulle muutaman irtoräpsyn silmiin, ja vaivauduin laittamaan korkkarit mein kyläkekkereille, koska armas muruseni päätti jäädä kotiin hömöttämään, vaikka kyläjuhlat kutsuivat. hmh. kenehän vuoksi mä ees viittin vähän panostaa?

ne ripset oli kivat. opiskelija laitto vaan muutaman irtohöytyvän silmän ulkonurkkaan, ja tosi hienot, mutta luonnollisen näköset ne oli. vähänkö laitoin hiukka luomiväriä ja rajausta ja räpsin menemään supersilmilläni koko illan.

en myöskään vaihtanut korkkariajatusta, vaikka oli aivan tajuton mummontappokeli, ja suunnitelmissa juoda myös hiukan viiniä.

meillä oli kaupunginosamme vapaaehtoistyön loppukaronkka. ilmasta ruokaa ja juomaa, ja hyvää seuraa. jotenkin olen oppinut rauhallisesti suhtutumaan naiseni oikkuihin, joten pysyin omassa suunnitelmassani hyvillä mielin, toisen hömötyshaluista huolimatta, ja läksin yksin juhlimaan.

päädyin kirjastoon, viinilasillisen (eli usean) äärelle, täydellisten naisten seuraan. yhdeltätoista jo kotiuduin ilman nelivetoa, ylämäkeen, korkkareilla.  jei!

olipa kivaa! mä niin tykkään mun lähiöstä ja naapurinrouvista.

place to be

lähiömaininta:
lähiömme on valittu vuoden kaupunginosaksi!
hieno tunnustus hienolle kotiseudulle.

me eksyttiin tänne vähän vahingossa. etsitiin asuntoa ihan toiselta puolelta kaupunkia. hakuvahtiini oli jostain kumman syystä tarttunut tämän asunnon esittely. wannebe-snobeina ajattelimme että tämä on hieman liian kaukana itäsuunnassa, mutta annoimme asunnolle mahdollisuuden. ja hyvä niin!

jo pihalla huokailin onnesta ja sanoin että tänne haluan. asunto vielä tuki päätöstä vakavasti. isot seinästä seinään ulottuvat ikkunat, hyvä pohja ja se tietty "fiilis". plussana ikkunasta aukeavat puistonäkymät, eikä neliöhintakaan ollut paha. rakastuin.

keskustaan pääsee parissakymmenessä minuutissa, stockmannille kymmenessä. kaupat on lähellä. samoin meri, hiekkaranta, ulkoilumaastot. isot pihat.

ja ennenkaikkea 50-lukulainen miljöö, mikä on mulle kaikki kaikessa.

uudelleen rakastuminen tapahtui kun pääsin kontaktiin paikallisten kanssa. ihania, sympaattisia, suvaitsevaisia, yhteisöllisiä ihmisiä.

teeiltoja, naapuriapua, pihatalkoita, välittämistä, lapsia, aikuisia, ystäviä, koiria, siilejä, haukkoja, oravia.

niistä on hyvä lähiö tehty. täällä on ihmisen hyvä olla.

vuosittaiset kyläjuhlat on ihan ovella. luvassa kurottamista kohti korkeuksia, maalattuja katuja, itähelsinkiläistä räppiä, kirppiksiä, satutuokioita, ystäviä, hyvää ruokaa...

ohessa fiilistelykuvia viimevuotisilta kinkereiltä:

lähiö!

hitsi vieköön.
eilen sain taas viestin naapurinrouvalta, josko otettais sidukat pihakeinussa?
no miksipä ei?! muru oli duunissa, himpulat unessa ja kotona älyhyvä teini-itkuhälytin.

ihanaa aikuisten naisten höpöttelyaikaa nätissä ympäristössä. verratonta vertaistukea, parisuhteiden puintia, arjen taklaamista. mun piti olla pihalla vaan hetki, yhtäkkiä kello oli puolta yötä. ja paikalle oli pikkuhiljaa hiipinyt muitakin lähiömutseja.

sitten itkuhälytin viestitti että "vauva huutaa, tutti ei auta", joten hilpasin kotiin. poika kapaloon ja mamma unille. sainkin sitten kaupanpäälle hyvät kuuden tunnin unoset, olo on levänneempi kun aikoihin.

voi lähiö!

viimeyönä kun mein talossa nukuttiin kun porsaat, on tapahtunut pihalla jänniä! aamulla ystäväni ylemmästä talosta soitti, koska narkkipörhöt oli murtautuneet mein rappuun ja hilluneet pihalla. ja siis koiria myöten koko mein talo nukkui ruususen unta. pörhöt oli pöllineet pyörän satulan naapurin fillarista, ja toisen naapurin vaunuista lampaantaljan, murtautuakseen näillä välineillä kostoreissulle jollekin diilerille toiseen rappuun.

pihalla oli sitten käyty kunnon "rosvot vs. poliisit" -leikki, kirmaten pitkin pihoja ja metsiä. lähiössähän tämä on ollut lasten suosikkileikki kautta aikojen. hyvä että edes aikuiset pitää perinteitä yllä :) lopuksi kaikki rofet saatiin kiinni, ja laitettiin telkien taakse, ainakin hetkeksi. varastetuista murtovälineistä lampaantalja on ystävälläni tallessa, ja saan palauttaa sen naapuriin illalla. satulan koordinaatitkin saa ehkä tietoon, kunhan silminäkijän tavoittaa. saattaa naapurinpoika päästä huomenna hyvässä lykyssä jo pyörällään töihin. tänään se raasu pisti juosten mein ohi mein tarhamatkalla.

oi tätä lähiöelämää. talomme omat narkkikset asuu toisessa päässä taloa, oli kostajien sakki ehtinyt tutkia taloyhtiöstämme ns. vääränpään raput jo neljästä talosta. kahdesta ikkunat on nyt rikki, meidän ja yhteen toiseen oli päästy ns. helpommin konstein...

kohtaamisia

tietty kun saat murun kainaloon sohvalle pusutteluasentoon, pärähtää itkuhälyyttimestä kauhea huuto. sitten sä säntäät tukka sekaisin, vaatteet vinossa ja posket punoittaen porraskäytävään, ja toivot ettei sielä ole ketään... niin ei porraskäytävässä olekaan.

naapuri on kerinnyt hyssyttämään sun vaunuja tuuletusparvekkeelle.

kröhöm.
noloja katseita puolin ja toisin.
- öh, tota... itki.
- mh...kiitti...ku...öh.

oh my!