viikonlopun ihanat

työkaverini villen suosituksesta otin italialaisen trifula viinin. maistiaisen naukkasin anopin kanssa eilen. hyvää oli, eikä vaikeuttanut seurustelua ollenkaan. päinvastoin.
itse paahdoin pähkinöitä iltanassutukseksi. näissäpä ei ole "liikaa" suolaa eikä rasvaa, grillimausteella maustoin.
nam nam.

tie naisen sydämeen.... ja sillai

vähänkö on ollut hyvä viikko kun työasioiden vatvominen ratkesi.
emäntä on häärännyt keittiössä, eikä ole kukkupuhetta että tie naisen sydämeen käy vatsan kautta.
mua on hemmoteltu loistavilla illallisilla täällä. pihvejä, pizzaa, täytettyjä broilerinfilerullia...

kun joka ilta keittiöstä kannetaan naaman eteen mitä ihanampia herkkuja, niin ei tässä voi kun onnesta huokailla.

hapan (niinkun minäkin) juustokakku syntyi tuorejuustosta ja kermasta. suklaakoristeiden teko oli äärettömän helppoa, niiden piilottelu pakastimessa tuolta jäätelöä himoitsevalta puolisoltani sen sijaan ei *wrin*

tämmöinen tehoaa muhun aina. yksi iso ruusu, ja sit mä mä olenkin romanttisella tuulella. ainakin viikon.

* sulatin suklaan, ja pursotin leivinpaperille koristeet. sitten pakastin ne, ja asettelin kakulle. pienellä harkinnalla ja suunnitelulla olis varmaan saanut jotaki älyhienoa aikaan, mutta tulihan tuostakin aika söötti...

köyhän rahat ja ruoka

tässä samalla kun vakavasti harkitsen korkokikkailua pankin kanssa, teen itse viiliä.
se on musta parasta (lisäaineettomana välipalana) noille mukuloille, ja yhtäkkiä muistin että sitä pystyy helposti tekemään itse.
nyt on ekaviilit tekeytymässä tuossa pöydällä.
kas, ota ruokalusikallinen viiliä, ja lisää päälle maitoa noin desi.
anna hapantua pöydällä, kunnes kiinteytyy.

huomenna nähdään tän viilitehtaan tulokset.

viilin sekaan sopii se itsekeitetty marja-aronia hilloke, itsekeitetty omppuhillo (lähiomenat) tai lähimetsästä kähvelletyista pihlajanmarjoista keitetty hilloke.

anskattoany.
ja hyvämutsiekomutsifiilis loistaa musta kauas.

rakkautta on

...pieni askartelu

puuroriisistä tuli kivat sydämet lautaselle.
kelpaa murun tulla kotia treeneistä kun on näinki rakkaudella ruoka odottamassa.

arkirakkaus.
hiis.

piiras uunissa

ystävä aikojen takaa tulee vierailulle.
marja-aroniapiirakkakin on tuloillaan. pitäkää peukkuja että siitä tulis syötävää. muuten joutuu tarjoomaan kahvia ja lämmintä kättä.
kanttarellipiiras jäi haaveeksi kun natiaiset söi sienet pelkiltään.

p.s. musta oli ylettömän hassua kun yks viikonloppu meillä oli pullapäivä, ja reteenä naamakirjassa ilmotin että nyt on pullat uunissa. noin kymmenennen onnittelun kohdalla jouduin viheltää pelin poikki. siis kun pullat on uunissa, nii se tarkottaa vaan sitä että pullat on uunissa.

lähiruokaa, naapurin puskasta

ei tullu aneemista vkonloppua.
esikoinen toivo ruoat. ja kävi kaupassa.
jihaa! iso tyttö.

ekaa kertaa ehkä ikinä, tein lasagnea. ja onnistuin.
marja-aroniasta keittyi ehkä enemmänkin tyyliä "hilloke" tai velli, mutta hitto että on hyvää! en olis ikinä uskonut! käy itse koittamassa.
ohje tässä:
marja-aroniaa naapurin puskasta puoli hedelmäpussillista (kaupan you know).  
(se iso mustaherukan näkönen marjas, jota kasvaa useissa pensasaidoissa, josset tienny..)
vettä 3 dl (ne mehustuu ne marjat ihan himona!)
reilu 3dl hillosokeria.

heitä marjat ja vesi kattilaan, ja kun alkaa noussa vesihöyryä, lisää sokeri.
keitä vartti ja sekottele.
voit kuoria vaahdon päältä keiton jälkeen, tai sitten ei.
hämmennä muutama kerta jäähtyessä.
tunge purkkiin.

mä siis lurautan sen vaan muovipurkkiin jääkaappiin, koska se syödään heti pian pirtelön seassa ja puuron kanssa. voi myös laittaa lasipurkkeihin säilymään suht iäti. (ainakin talven yli.)

paljon vitskuja ja laskee kolesterolia tuo violetti hupaisa tökötti.
suosittelen. 
KJEU! (=kokeile jos et usko)

edit: yön aikana tökötti kiinteytyi. edelleen kutsuisin sitä nimellä "hilloke". pikkumuruille kelpasi hyvin puuron seassa. ja ennakkoluuloinen puolisonikin myönti että hyvää on, kun lusikallisen sen suuhun väkisin tungin. 

"älä sä nyt tuu tänne"

"älä sä nyt tuu tänne. ku mä osaan itteki."

jep.
mä kun en kotitöistä periaatteessa maksa, mutta musta on oikeutettua antaa rutun siivota esikon jättämä keittiökaaos, ja pistää esikko maksamaan sille. eiks nii?
kaks egee ni tyypit on sujut.
mun apua ei kaivattu.

ja näin hoitu kanttarellikastike tänään.

näillä ei sit ole peukalo keskellä kämmentä keittiöhommissa aikuisenakaan.
sen takaan.

"kaapista löytyy"-piirakka

...ja parempaa et ole saanut. tää on taas näitä "aletaan suhaa" ja "kokeillaan"-versioita, mutta onnistui!

2dl juoksevaa margariinia.
1dl hienoa ruokosokeria  
vatkaa
1 kananmuna
vatkaa
2dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 2tl vaniljasokeria
sekoita
2 ruokalusikallista rahkaa
sekoita
1-2 dl jauhoja
sekoita

painele tämä vetelähkö mössö piirakkavuokaan. lisää päälle niin paljon mustikkaa ja vadelmaa kun ikinä kehtaat. ja ripsi päälle ruokosokeria sen verran kun ilkeät.
paista 175* uunissa kunnes huumaava tuoksu leijailee koko kämpässä.

hyvä ruoka, parempi mieli.

p.s. tää oli sopivasti himppasen hapan, ja sopi mielentilaani mainiosti.

kannattaa kokeilla.

parempi ruoka

oh.
grillasin ite possua kun muru ei ollut käytettävissä.
tuli aika uskomaton setti. mä onnistuin! hatunnosto ihmiselle joka ei syö porsasta. paitsi joskus, kuten nyt.
grillimötkön onnistumiseen tarvittiin se sisäfile, jotain valkosipuliöljyä ja jotaki havajilaismaustetta, neljä sytytysyrityskertaa, lonkero, tupakka, kesäilta ja koira.
ja se fiilis kun teet jotaki jännittävää. ekaa kertaa.

siihen sivuun jos paistelee keitettyjä uusiaperunoita, kesäsipulia,
kaataa mukaan kermaa ja soijakastiketta ja livauttaa sekaan herneitä, niin on koossa aika uskomaton illallinen!
KJEU! (KokeileJosEtUsko!)

mulla kun nää syömisasiat jää jotenkin junnaamaan, niin nyt oon juuttunut mozzarellaan. (kokeilin myös männäiltana siivun possua ja puolikkaan palleroisen mozzarellaa, pelkilteen. melkei teki mieleni rakentaa niistä semmoi torni. ja kyllä! siitä tulee ehkä uuden asuinalueeni, tämän kaljaajuovien suomalaishillbillyjen kansoittaman seudun uusi ruokahitti. jahka pääsen sitä naapurustoon mainostamaan. takaan. hittoon kasvikset ja karppaus! nyt syödään niinkun vantaalaiset!)

no ei vaiten. kuivankesänoraville sopii paremmin tää.
mozzarellaa ronskeina kuutioina, yks uusi peruna keitettynä, salaattia, pähkinöitä, chilitonnikalaa.
ai jeesus! mahtavaa!

ruoka ja sen hinta

vieno toiveeni päättäjille:
tehkää saakeli nyt jotakin tuon ruoan hinnalle! vaikka siellä laulettais mitä kaunoballadeja, niin kyllä se on hinta noussut! se kuluttajahinta mitä mä maksan.

sainhan toki indeksikorotuksena lapsilisään männävuonna 3 euroa lisää, mutta ei paljoa lämmitä.
ruoka on ihan sikamaisen kallista, sama mitä sitä kärryynsä lappaa.
mun aivoille on vaan aivan käsittämätöntä, että ulkomailta roudattu ja lisäaineilla loudattu skeida on halpaa, ja kotimaassa tuotettu ruoka hemmetin kallista. yks maanviljelijä jopa kertoi mulle että eu maksaa sille "maisemointitukea" kukkaniitystä enempi kun jostakin kauranviljelystä. eihän tää voi näin mennä! ootteko huomannut että luomuinen tahi maustamaton liha on kalliimpaa kun mauste- ja säilöntäaineilla lastattu paketti? entä sitten jugurtti? litran sokeri- ja lisäainepommin saat eurolla, maustamaton, luomuinen versio maksaa vajaa 3 euroa. tai yritäpä vähillä rahoillas ostaa kotimaista marjaa. no ei onnistu. ja mä kun en muka-hilloja puurossani syö. ja lisäaineettomat hillot on a) kalliita, b) lennätetty maapalloa saastuttaen ranskasta. ollaan sit ilman.* kauramaitonikin on uitettu tänne ruotsista. äst. emmä enää tiedä mikä tässä sopassa olis oikea valinta.

meillä menee tällähetkellä paljon rahkaa, ruisleipää ja kasviksia. silti ruokalasku hipoo taivaita. ihan itkettää mennä taas kauppaan maksaan luomumaidosta kahta euroa litralta, raejuustosta yli kolme euroa paketti, voista samoin, ja kasviksista tähtitieteellisiä hintoja muutenvaan.

kahvin hinnasta nyt puhumattakaan. jaksaakseen touhuta ja pitääkseen makunystyrät mielissään, mun kone vaatii puoli litraa hyvää kahvia aamusin. viiseuroa kahvipaketistakaan ei ole ookoo. tuntuu kun lappais mustaa kultaa koneeseen, joka käytetty mittalusikallinen harmittaa. puhumattakaan suklaanhinnan korotuksesta. kohta yhteiskunnalla on elätettävänään taas yks ongelmainen, jos tuo hinta tuosta vielä nousee. suklaa on mun elinehto, niin kaloriensaannin kuin mielenterveydenkin kannalta.

barffimistyyppisen sapuskan syöttäminen pitäis olla fiksu ratkasu tässä teurasjätteen luvatussa maassa, mutta kyllä se koirille tarkoitettu lihajalostekin maksaa maltaita. kai siksi kun broileripullatehdas vie teurasjätteet välistä ja syöttää ne ihmisille.

huoh.

noh. lähden kauppaan ostamaan sen kympin juuston, ja kallista maitoa. pitkin hampain. todella pitkin. hyvähän se on ruoan veroa nostaa, se kun on monelle ihmiselle ihan elinehto. se ruoka. ja sitä on pakko ostaa, hinnalla millä hyvänsä. olisitte nähneet kui kauan pyörittelin käsissäni himoitsemaani lohta.... yhdentoistaeuron palanen, ihan arki-iltana. herramunjee. kohta me syödään iskän lauttasaaren sillalta kalastamaa silakkaa dioksiinistä huolimatta.

huom.  "Ruuan hinta saattaa kallistua lähitulevaisuudessa. HS:n tietojen mukaan hallitus pohtii viikon päästä pidettävässä kehysriihessään ruuan arvonlisäveron nostamista nykyisestä 13 prosentista 17 prosenttiin." 
että tämäkin vielä. way to go!


että semmoi. näillä tuloilla, perhekoolla ja asuinpaikalla kannattaakin olla ihan simppelin arjen rakastaja, koska mihinkään ekstremeen ei ole varaa,  jos haluaa pötyä pöytään. ja jos haluaa syödä muuta kun puoleneuron pakasteranuja. 


* olis kaikkien kannalta ihanaa hakea sienet ja marjat metsästä. ja opettavaista ja reipashenkistä kertakaikkiaan. mutta mä en vaan pysty. vaikka muuten rakastan metsäilyä yli kaiken, palaa närvi marja- tai sienimettässä alle aikayksikön. onneks on marja-anoppi, ja sieni-ällä. kaunis kiitokseni teille, pitkä-metsähermoiset läheiseni.

mukakarppailua

muru on koittanut vähän katsella mitä suuhunsa pistää, koska oli mielestään kerännyt massaa nilkkaleikkauksen jälkeen. mä olen näkevinäni sen kropassa muutoksia. ja sille tuntuu uusi ruokavalio sopivan, vaikuttaa jaksavaisemmalta kaikin puolin. se vaan käy niin kovin punttisalilla, että saas nähdä mimmoi möykky mulla kesällä kainalossa onkaan.

mä taasen sain työterveyskyselyn pohjalta viestiä työterveyshuollosta. "olet selkeästi alipainoinen, riskisi sairastua osteoporoosiin on kasvanut, klikkaa alla olevaa linkkiä saadaksesi tietoa terveellisestä ruokavaliosta, tai ota yhteys työterveyshuoltoon." voi persaus. blaablaablaa. mä edelleen liputan sen puolesta että mä olen aivan normaali. tämmönen olen enkä muuksi muutu. haluatteko tsekata mun ruokavaliota? maitotuotteita voisi hyvinkin lisätä, tiedän, ja vettä enemmän juoda. ehkä syön ns. "karppiruokaa" ihan vahingossa enimmäkseen, mutta se johtuu mun mieltymyksistä, ei muusta. musta on helkkarin hyvä, että "karppihuuman" peesissä mun ruokavaliokin näyttää suht oikeaoppiselta. mä en ole ikinä tykännyt perunasta, ja musta pastakin on suhteellisen turhaa. nyt saan syödä kaikenmoisia kasviksia kenenkään kommentoimatta, ja jättää pastat ja perunat kauppaan/firman lämpölaatikkoon ihan rauhoissa. valkosta leipää en syö juuri ollenkaan. en pidä pullasta, en kakusta, en jäätelöstä, en chipseistä, en kekseistä. (suklaankulutus tosin nostaa varmaan ihan kansallista keskiarvoakin.)  

ehkä mulla on jonkin sortin kehonkuvahäiriö, mutta todella en muistuta omasta mielestäni mitään pakkasen raiskaamaa pulkannarua. että nyt kun olen saanut oman mieleni balanssiin tän asian kanssa, niin työterveyskin voi työntää moiset tietokoneistetut vastauksensa sinne minne ei aurinko paista.

mun yksi ystäväni epäili että mun painon romahtelu johtuis siitä että jotenkin tiedostamattomasti haen huomiota, tai rankaisen itseäni olemalla syömättä. tähän teoriaan en oikein jaksa uskoa. jotkut teoriat sanoo myös, että kun kuvainnollisest on "niellyt liikaa paskaa", ei pysty ruokaa nielemään. mä taas vakaasti uskon olevani mielialaruokailija, ja koska aina syön mitä mieli tekee (koska muuten tulen vihaiseksi), niin kun olen ressaantunut, ei ruoka maistu, enkä sen vuoksi muista syödä. ei siinä sen kummempia. kuitenkin jokaisen dipin jälkeen, olen palannut normipainooni, joka lyhyestä varresta, fyysisestä työstä, koirien lenkityksestä ja vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen ei ole järin mahtava luku muutenkaan.

voin kertoa että ihan ekstrahyvällä fiiliksellä kannan ed. vkonlopun mökkireissulla hankkimaani lisäkiloa. kiitos rakkaiden ystävien, hyvän sapuskan, viinin, suklaan ja pähkinöiden. taas jaksaa!

arjen luksusta ja mukakarppiruokaa

ooh. pääsin eilen yksin ruokakauppaan.
rahat meni, mutta hyvä mieli tuli.

arjen luksusta mulle on:
- brunnebyn mustaherukkamehu
- pecan-pähkinät
- suklaakahvi
- lindt excellence tummasuklaa
- hiivaton ruisleipä

näillä on hyvä alottaa viikonloppu.

muru valittaa lihonneensa immobilisaationsa aikana. vastasin haasteeseen tekemällä vähän karpimpaa ruokaa. lapset tykkää hurjasti, samoin minä. muru taas ei ole tainnut oikein mun pöperöihin koskea. no, ei mahda minkään. me jatketaan kyllä muksujen kanssa parsakaalin ja pähkinöiden pupeltamista. syököön emäntä sitten vaikka iänikuisia puurojaan. 

keksi, parempaa kun ...

ei vais, mutta koita itte!

50g sulatettua margariinia
1dl ruokosokeria
2 kourallista kuorittuja seesaminsiemeniä
3 kourallista kaurahiutaleita
sekoita.

taputtele pellille lituskaksi ja pöhötä lämmössä noin 10min.

oioi. niin hyvää ja varmasti terveellistäkin (luulen)!

lähiömutsi köyhäilee

köyhäily on herkullista.
yritän vetää matalaa budejttia tän vkon, ettei sitten azoreilla tarvia.

tänään
kuullotin sipulia ja porkkanaa, maustoin ne punasella curryllä.
sitten lisäsin vettä ja luomutomaattimurskaa. ja punasia linssejä.
kiehautin 20 min. soseutin ja laitoin sekaan purkin kookosmaitoa.

NAM!
läks varmaan kaikilta viimosetki nuhanpoikaset ja multa melkei tajukin. oli meinaan niin hyvät sopat!
( ja hintaa ehkä noin 70 cent pär annos)

p.s. poikani puhe kehittyy päivä päivältä. sen lisäks että se osaa sanoa "mamma kato!" ja  "bambam tooni äi kaatua vattivalle" nii
tänään se taas kiljuu innosta "mamma povaa namnam!" (= mamma poraa ruokaa!) hahahaaha. ihana! miehen silmissä soseutin ja pora mätsää.

p.s. tein myös murun kutistamasta neuleesta itselleni hameen. aka. peffanlämmittimen. käy leggareiden ja farkkujenkin päälle. oi oi, on hieno! ja halpa! toisen roska on toisen aarre.

kunnossa

hammas kunnossa. ei kirpassu kovin ikeniä, eikä lompakkoa.
huoh.

kannatti sitkutella koko päivä yhdellä sämpylällä, ko emäntä taas häärää keittiössä. herkkuillallista luvassa, taas kerran. on se ihme nainen, mein piti siis käydä vaan hakemassa ostarilta pizzaa, mut ei, hän mielummin tekee mulle jotaki hienompaa.

ei kelpaako? kyllä!

nonni.

illalla taidan ottaa mukillisen siskon piffaamaa mintuukaakaota, ja mieltsun hyvää tummaa suklaata. ja rötvää sohvalla sylihoidossa.

huomenna voin alkaa sit jännitellä tuleeko asunnosta tarjous, vaiko eikö.
tänään kuitenkin relaan.

mun vuoro

jaigs.
pitkästä aikaa on mun kokkausvuoro. murun erinomaiset sapuskat iskee mulle niskaan aikamoiset paineet.

kaipa tästä selvitään.
ku selvisin hengissä kauppareissustakin noiden kiljuvien pikkuapinoiden kanssa.

-ulkofilepihvit. (sikakallista btw!)
- feta-basilika-tsatsiki.
- toscanan salaattia.

jälkkäriks
terveellinen polka-pirtelö. näitä yritellään.

yleisön pyynnöstä

tai ainakin yhden ihmisen. tässä resepti edellä kuvattuun kakkuun.
(resepti on julkaistu me naiset-lehdessä 22.12.2010.)

pohja:
150g voita
3 munaa
2dl sokeria
3½ dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
12 dumlekaramellia

kuorrutus:
100g maitosuklaata
100g tummaasuklaata
2dl suolapähkinöitä

tee näin: laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. voitele irtopohjavuoka. sulata voi. vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. lisää kuivat aineet vuorotellen sulatetun voin kanssa sokeri-muna-vaahtoon. kaada taikina vuokaan. paloittele karamellit ja painele ne taikinaan. paista kakkua10-12min. irroita jäähtynyt kakku vuoastaan.sulata kuorrutteen suklaat erikseen. kaada pähkinät kakulle ja suklaa päälle. anna jäähtyä.

p.s. mä siis jätin dumlet pois kokonaan ja korvasin suolapähkinät manteleilla ja kuivatuilla karpaloilla. ja hyvää tuli!
p.s.2. pandan suklaat suli kiltisti mikrossa. kuviot vetelin ihan lastalla kakun pintaan. suklaat vähän marmoroitui.
p.s.3. jos haluat nättejä paloja, leikkaa kakku annospaloiksi ennenkuin kuorrute jäähtyy. kylmä suklaa meinaan lohkeilee miten ja kuten sattuu.

tämä oli helppo kakku. valmistukseen meni vajaa 30min. suosittelen. tarpeeksi oli twistiä maussa ja suklaata seassa.

tsi italianpata

italianpata on yks suht ainuita "valmisruokia" joita meillä syödään toisinaan. (pinaattiletut, maksalaatikko, italianpata vähemmän kun kerran kuussa.) mä en kuitenkaan tykkää ee-siitä ja ee-tästä mitä ne sisältää, mutta lapset tietty diggaa sitä kovasti.

puistossa kerran kuulin kuinka yks frendi oli tehnyt italianpataa itse, ja kas, heleppoa se oli.

a) ensin sä paistat jauhelihan, pieniä porkkanakuutioita ja sipulia. mausta.
b) kaada päälle tomaattista kastiketta. tänään tomaatti-yrtti-purnukoita kaks.
c) kippaa joukkoon pikkuspaghettia. meillä täysjyvää.
kiehuta noin vartti. lisää kasviksia maun mukaan. tänään meillä maissi&herne.

heleppoa ku heinänteko, ja namnam.
ja sanoiksmä, halpaa.

tie naisen sydämeen ja sillai...

vähän ehkä huijaan kun sanon etten ole ruokaa tehnyt. ehkä se on niin että mun ei tarvitse tehdä ruokaa.
eilen päätin ilahduttaa murua tekemällä sille grillileipiä, ja mustikkapirtelöä iltapalaksi. kyllä kelpasi.
tänään väänsin jonkun ihme karppi-pizzapohjan ei-niin-karppi-pizzapäällisillä. hyvin kelpas sekin. huomenna olis aikeissa yllättää itse tehdyllä italianpadalla. kattokaas, tiedän että tie naisen sydämeen kulkee vatsan kautta ja silleen, ja vähän pitää vissiin munkin yritellä. *

tän viikon tilinpäätös tässä:
- haukut pomolta, ja niiden haukkuja peruutus perusteettomina.
- sairaalloinen määrä tehtyä työtä.
- vanhan viisauden "kannattaa olla vittumaisille ihmisille kiva" käytännössä todeksi toteaminen. taas kerran.
- murun roiliminen valokuvanäyttelyyn. näyttely oli laimea. tunnekokemus sen osalta että sain sen sinne hyvillä mielin lähtemään, ja saatiin olla keskenään kaksi tuntia, taas ei.
- "mä rakastan sua" kirje. esikolta.
- "mulla on ihania ystäviä" väittämän todeksi toteaminen taas kerran.
- rahat taas (edelleen) tuntuu riittävän tän talouden pyörittämiseen. aika kiva tiedostaa tää aina toisinaan.
- esikon isi on ihana. halus puhelinkonsultaation kun esikko halua lauantaina discoon. (done deal: 21.30 asti, daddy hakee, konservatiivinen asu, ripsaria ++, alkoholia ei.)
- mä oon pienestä ilonen ihminen. luojalle (ja vissiin mutsille ja faijalle) kiitos siitä.

* KJEU (kokeile jos et usko) mustikkapirtelö:
- 4dl maitoa
- prk maitorahkaa
- hampun siemeniä
- vehnäleseitä
- anopin keräämiä mustikoita
- kuningatar-bona
- sopivasti sokeria
surauta tehosekottimella, annostele isoihin laseihin.
jep!


p.s. tänään selkähierontaa ja jäätelöä ykslapsisen perheen vanhemmille. kiitokseksi hyvin hoidetusta viikosta. kylläh!

murot

yks kasvatuksellinen tavoite on saavutettu.
musta on äärettömän hienoa että mun lapset on vähästä kiitollisia ja pienet asiat aiheuttaa niissä iloa ja onnellisuutta. siinä ne on tullu muhun, tai olen todella saanut istutettua niihin siemenen siitä mikä elämässä on tärkeetä.

ruttunaama pyyti tänään muroja kaupassa. ostin.
se käveli kaupassa niin riemusena, ja autossa, ja kotimatkalla, ja omalla pihalla, ja porraskäytävässä. se muropaketti sylissään. katseli, ihaili, hypisteli. sai itse avata.

sitten se sai päivällisen sijasta annoksen cheerios-muroja.
voi elämä.
lapsi on niin onnellinen!
ja niin pienestä.

(mun ruokapolitiikkaan ei kuulu murot. olen ostanut joskus sun-muroja koska niissä ei ole lisäaineita eikä suolaa, ja sitten toi oli varmaan toka cheerios-paketti ruttunaaman kohdalla ikinä. ja lupaan ja vannon tuon ilon nähtyäni että ensvuonna taas uusiks!)