murot

yks kasvatuksellinen tavoite on saavutettu.
musta on äärettömän hienoa että mun lapset on vähästä kiitollisia ja pienet asiat aiheuttaa niissä iloa ja onnellisuutta. siinä ne on tullu muhun, tai olen todella saanut istutettua niihin siemenen siitä mikä elämässä on tärkeetä.

ruttunaama pyyti tänään muroja kaupassa. ostin.
se käveli kaupassa niin riemusena, ja autossa, ja kotimatkalla, ja omalla pihalla, ja porraskäytävässä. se muropaketti sylissään. katseli, ihaili, hypisteli. sai itse avata.

sitten se sai päivällisen sijasta annoksen cheerios-muroja.
voi elämä.
lapsi on niin onnellinen!
ja niin pienestä.

(mun ruokapolitiikkaan ei kuulu murot. olen ostanut joskus sun-muroja koska niissä ei ole lisäaineita eikä suolaa, ja sitten toi oli varmaan toka cheerios-paketti ruttunaaman kohdalla ikinä. ja lupaan ja vannon tuon ilon nähtyäni että ensvuonna taas uusiks!)