hiton lärvi, ja pääparka

miten se oma lärvätsalo on aina jotenki ärsyttävä. eilen aikani kuluksi yritin ottaa naamakirjaan uutta profiilikuvaa. ja voin sanoa että itse itsensä kuvaaminen on melkein typerintä mitä tiedän. ja oma lärvi sitten kanssa.
TJEU:

tukan väri on ainua mistä diggaan.

tänään ei olekaan tarvinnu sitten tekemisen puutetta valitella. leikki-ikänen vuotaa molemmista päistä. ja kuumeilee. poika daivasi sohvalta otsikolleen parketille, ja kolauksesta päätelleen murtui pään luut. sydäristä toivuttuani olen täällä kytännyt sen joka liikettä. näyttäis siltä ettei ees aivot tärskähtäneet. ja mitään ei kundi oppinut. jo vartti veret seisauttaneen kolinan jälkeen olin ottanut sen sohvan käsinojalta neljästi alas. ja sama meno jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu...
mun mutsi kolmenkymmenen vuoden äitiyskokemuksella "lohdutteli" että kannattaa vaan itseä hiukan kovettaa, se huoli ei lopu niin kauaa kun itsessä henki pihisee. lohdutti se myös sillä että "onneks pennuilla on joustava pää." vaikka joskus tuntuukin että se on umpiluuta. ainakin ton apinan kanssa.

no. myyrää katsellaan, kirjoja luetaan ja sisällä lusitaan. jotenkin vaan tää päivä tuntuu kuluvan tällai älyttömän hitaasti.