homostelua ja takinkääntöä

löysin siivotessani muutaman lehtileikkeen.
tässä parhaat palat liisaleenan kolumnista.
julkaistu city-lehdessä ennenmuinoin.

"jokaisella on Asiasta mielipide, vaikkei homohommat millään lailla itseä koskettaisikaan. moralistit varoittelevat että homoliitot murentavat avioliittoinstituution. taannoin pelättiin että viiden tuhanne somalin vievän puolen miljoonan suomalaisen työpaikan, ja nyt siis kauhistellaan, että viiden prosentin seksuaalivähemmistö tuhoaa 95 prosentin parisuhteen. kuvitteleeko joku todella, että kannelmäkeläiskaksiossa kaksin käsin toisiaan mukiloivan lahtisen pariskunnan liittoa uhkaa se, että naapurissa asuvat reijo ja antero voisivat vihdoinkin rekisteröidä suhteensa?

heterofundamentalistien suurin kauhukuva on homojen adoptio-oikeus. huolestuneet nimimerkit kyselevät, millaisia pervoja reijon ja anteron kasvattamista lapsista mahtaa tulla. iskä-äiskä-perhemallia puolustelevat ei turhaan kysele, miten tasapainoisia lapsia laspia kasvaa 50 prosentin todennäköisyydellä eroon päätyvässä heterohelvetissä. näiden talebanien puheita kuunnellessa (ebeling, räsänen, mäki-hakola) voi vain ihmetellä miksi aina korostetaan raamatun aikansa eläneitä ahdasmielisyyksiä, ei ikuisesti ajankohtaista rakkautta."

niinno.
en pidä kolumnin vastakkainasettelusta, mutta näköjään edelleen ajankohtaisena pysyvä aihe.
kertokaa mulle, kun en tajunnut sen yhden takinkääntäjän sanomaa (vaalikoneissa sanonut että äänestä lakialoitteen puolesta, ja äänestyksessä kuitenkin huuti vastaan.) että "laittakaa tämä liikkeelle "oikeaa" kautta. tarkoittaen kansalaisaloitetta. mikskähän sut sinne valittiin? muuks kun edustamies ihmisten äänitorveksi? häh?

naisen tuoksu

käytiin eilen romanttisesti ostamassa kannattimia ja hyllylevyä ulkovarastoon.
remppakaupan rullaportaissa nuuskin murun niskaa.

voi taivas ja helvetti!
joskus se pieni hetki riittää kertomaan kaiken.
mä en tajua miten joku ihminen tuoksuu niin hyvälle.
se osuu niin mun hermoratoihin se tuoksu.
pää menee sekasin ja koko vartaloa kihelmöi.

illalla se vielä kyseli mitä ihmettä mä niin autuaana hymyilen.
- sua. vastasin.

seksikästä naisella on...

...iso kello.

kapea ranne ja iso kello. tai vähän lihaksikkaampi ranne ja iso kello.
ihana sama.
sytyttää kyllä.
en turhaan ostanut murulle catepillarin miesten kelloa. mähän sitä varmaan enimmäkseen katson.
omaa itsetuntoa nostin ottamalla suunnon aikaraudan laatikosta, vaihtamalla pariston ja laittamalla sen ranteeseen.
ooh. ihkua!
oon kattonu kelloa tänään ainakin kymmenesti.
*wirn, wirn, wirn.

vähän lesbo ja sporttinen olo.

seksuaalisesti kehitysvammainen ja naisesta iloinen

koska mä olen seksuaalisesti kehitysvammainen, niin musta on kerrassaan vavahduttavaa joka kerta kun alaston nainen sukeltaa mun iholle peiton alle.
se kaunis hahmo hämärässä huoneessa.
naiselliset, kaarevat muodot, sileä iho, lämpö, tuoksu.
huoh.
ei ole parempaa. sitä ei voi edes sanoin kuvailla.
mä olen maailman onnekkain. tiedän.

p.s. james, mä en ymmärrä miten rakkaus, lämpö ja naisen kauneus on sun mielestä poikkeavaa. mä luulen että seksuaalisesti kehitysvammanen on mun sijasta sinä.

lesbo kiinnostaa

heh heh.
huomaan taas useidenkin blogiharhailijoiden eksyneen tänne "lesbo pinkissä mekossa"-postauksen takia. olisko ollu viisinkertanen kurkkailumäärä kyseisellä otsikolla normeihin lukuihin verrattuna. ja tsiisus taas mikä pettymys!

yks aneeminen kuva, ja eukko vaan puhuu perheestä.

he he.

noh. nousevien lukijalukujen innoittamana ehkä ilahdutan teitä vielä sub-urbi-keski-ikäistyvä-lesbo-nainen-perheenäiti keveissä kesäasuissaan kuvapostauksella, tai... mitähän provosoivaa sitä keksis?

hääasioita

muiden lähestyvät hääjuhlat on saaneet mut ajattelemaan omiani. yhden blogin kommenttilootassa tilitin kuinka musta ei enää irtoa mitään lesboaktiivia, mutta se ei tarkota etten olisi kiitollinen siitä, että joku on pitänyt itsestään semmosta meteliä, että perhemallini on ihmisten silmissä tasaveroinen muiden kanssa.

saan rekisteröidä parisuhteeni, saan kirkollisen toimituksen ja puolisoni voi adoptoida lapseni.
se on isoa se.

"sä oot kahden vuoden kulttua naimisissa. mun kanssa."
- niin.
"et ootsä varautunu siihen?"
- varautunu miten?
"no varautunu. et sitten sä olet."
- jaa.
"ai eksä halua enää?"
- mitä halua? mitä sä horiset?

taas yks omituinen keskustelu mun ja murun välillä. haluan mä. emmä vaan ole miettinyt asiaa toviin, koska toteutuma tulee vasta niin paljon myöhemmin.

sit mä kävin taas ajattelemaan asiaa.
mulle se kirkollinen osuus on jostain syystä tärkeä. sinne haluan mun läheiset. lapset, vanhemmat, kummitädin. kodin ja kirkon väliltä en ole toimituksen fyysistä paikkaa vielä valinnut. papin olen. en ole mitenkään himouskovainen (vaikka lasten nimistä voisi ehkä niin päätellä) mutta mein seurakuntalaiset jotenkin pitää sitä omaa uskontoa tärkeänä osana elämää, luulen.
maistraattiin haluaisin mennä edelleen kahden todistajan kanssa, ja sitten syömään. mitään bakkanaaleja en haluais kavereille ja sukulaisille pitää, koska ne alkaa olemaan sen tason kinkerit (mun sukulaisten takia) että lainarahaa tarvitaan rutosti. ellei äkkirikastunut mutsini halua kustantaa lystiä. epäilenpä. aina olen saanut itse kaiken tehdä. jotakin pientä haluisin. nättejä kukkia ja kynttilöitä. luulen että alan katselemaan juhlatiloja "silläsilmällä". ehdotuksiakin vastaanotetaan pääkaupukiseudulta, please.

serkun häihin valmistaudun panikoimalla mun hihatonta 50-luvun mekkoa, ja suonikkaita käsiä. jos haluaa olla naisellinen ja kaunis, niin kädet pitäis jonnekin jemmata. en vaan tiedä mihin. luonnonvalkoset korkkarit on kanssa hakusessa. ja lapsenvahti, koska aiotaan murun kanssa jorata aamuun asti. ja nauttia fiiliksestä. katsotaan mihin sfääreihin mun hinku häiden suhteen kääntyykään, kun otan tuntumaa niihin blogitutun ja serkun vuoksi. huoh. ...ja vielä omia odotellaan, pitkään...

rakkautta on.

näin tytöt pussaamassa bussipysäkillä. mikä siinä onkin että sydäntä semmonen lämmittää.
huoh. ihanuutta.

mun oma mussukka hioi mun pöydän, ja maalasi.
tänään syödään sen kokkaama unelmaillallinen ja hiissaillaan.
huoh. täysihanuutta.

sateenkaareva. eihän se sun vika ole.

esikoinen kertoi että näytelmäkerhossa työstetään näytelmää perheestä.
improssa oli sanonut että sateenkaariperheiden syrjintä on perseestä, koska hän semmoisessa elää.

opehan tästä innostui josko esikoinen haluais tän lainin näytelmään tuoda. että kertois tämän lavalla.

"emmä tiiä voinko parille sadalle ihmiselle sanoa tommosta?"
- ai mikset voi? eihän se sun syys ole.
"ainii. ei olekaan."
- ekso teininä kiva kun voi aina vedota siihen että ...emmä, mutkun toi mun mutsi on nii tyhmä. minkä mä sille voin...?
"joo!"
*reps.

vakavasti, pitääkö penskan "tulla kaapista" asiasta näyttämöllä?
ei sillä että se sitä ikinä olis millään muotoa salannutkaan. mutta jossei se halua nyt asiasta numeroa tehdä?
toisaalta on kiva jos ope teeman ympärille jotakin fiksua rakentaa.

no saas nähdä.
mä ainakin oon ensi-illassa. eturivissä. ihan varmasti.

kaapista ulos. taas.

taas mä tulin kaapista ulos.
hiivatti, mua aina huvittaa ne tilanteet tosi kovin.

tänään kahvipöydässä käytiin kiva keskustelu:

- leikattiinko se sun miehen jalka?
- öö, joo. tai siis nainen se on.
- siis leikattiinko sen sun miehen jalka?
- siis leikattiin mun puolison jalka, mut se on siis nainen.
- siis se sun mies, leikattiinko sen jalka?
- siis mun puoliso, mun kihlattu, se on nainen. siis me ollaan molemmat naisia. se siis on mun tyttöystävä, se siis ei ole mies.
- siis missä sun mies on? entä se jalka?

tässä vaiheessa se "tietävä" osa porukasta jo putoili pöydän alla. ja tää suht ainoa joka ei asiaa tienny, meinasi tukehtua pullaansa. se toinen, pöydän toisessa päässä, kuiski kovaan ääneen naapurilleen "enhä mä voinu tietää? siis nainen? siis tajusiksmä oikein? emmä tienny! mistä ne lapset on tullu? eiku eihän se mulle kuulu? siis tiesiksä tästä?!?!...

helkatti että myöhemmin naurettiin. mama tuli kaapista kahvipöydässä. taas.

siis joo. että lespo. ja lapsiakin. vaikka onkin pitkätukka. ja ripsiväriä. ja elää ihan normaalia elämää.
kappas.

kiihkoilua

palasimme tänne päiviräsäsen ja ylen homoillan (mikä valloittava termi!) mylläämään maahan. mä en oikeasti tiedä itkeäkö vai nauraa näille velloville keskusteluille.
mä en yritä käännyttää ja ojentaa himokristittyjä, enkä kertoa niille miten tulee elää. en voi sietää sitä että niin yritetään tehdä mulle.
mä yritän olla hyvä ihminen ja tehdä asiat oikein. olen reipas työläinen ja hyvä äiti.
ja olen homoseksuaali.

ajatelkaa nyt hitto sanaa homoSEKSUAALI! ihankun mä tyrkyttäisin seksuaalisuuttani teidän ja muiden naamalle. mä olen ihminen. toi seksuaali sanana oikeesti tuo mulle mieleen sen että mun elämässä on seksi etupäässä ja vallitsevana tilana. että mä jotenkin vaan himoan naisia. kaikkia ohikäveleviä. lyhyitä, pitkiä, lihavia, laihoja, nuoria, vanhoja... ja toteutan seksuaalisuuttani ihan ilman mitään sosiaalisia rajoitteita. että seksi, seksi seksuaali, minä, homo.

ylläripylläri teille toopet! ihan samalla lailla kun heteroseksuaali, myös homoseksuaali voi olla suht yksiavioinen tapaus. se nahka-ketju-piiska-homokulttuuri on vaan yksi homokulttuurin osa-alue. ei me panna täällä pitkin pöytiä kun muut yrittää lounastaa. on heteroseksuaalikultturissakin kuulemani mukaan monia osa-alueita. s/m.jutut, kolmisteen jutut, moniavioisuutta ja muuta, mutta en mäkään leimaa koko heterokulttuuria sen mukaan. "että sellasta niillä kaikilla on..."

mulla on oikeus olla niin homoseksuaali kuin haluan, ja vaatia itselleni sellaista tasa-arvoa mikä tuntuu oikealta. jos suomen laissa homoseksuaalisuus ei ole rikos, täytyy musta valtionkirkon toimia sen mukaan. ei voi alkaa sormella osottelemaan ja moralisoimaan muita. en mäkään täällä ala huutelemaan kuinka kristittyjen pitäisi olla niinkuin mä. jos uskonnon puolesta toitottavilla on varaa suureen kirjaan vedoten kertoa muille miten niiden tulee elää, niin kyllä jeesuksen nimeen toivon että ne itsekin noudattaa sitä kirjaa kirjaimellisesti. enhän mäkään voi suomen laista ottaa neljää kohtaa ja niiden perustella huudella muille miten tulee elää, ja täysin jättää huomiotta muut siihen kirjatut lait. vai voinko?

mä luulen että mun tuomio tulee taivaassa mun tekojen mukaan. mä en todella kaipaa ketään maallista räsästä kertomaan mulle miten syntinen mä olen. luojalle kiitos teeveen on/off napista, mistä voin vaientaa sen ja muiden sen hengenheimolaisten saarnat. ällöttää ajatella että mun lapsille esim. kerrotaan kuinka syntinen ja huono ihminen mä olen. ja vielä sellaisten ihmisten taholta jotka ei viitsi edes ottaa selvää miten meillä eletään.

ja kuka idiootti sanoikaan ettei kirkosta saa erota tämän kohun vuoksi? saahan. suomi on vapaa maa. jos ei muuta niin onpahan statement-arvoa tällä toiminnalla, ja asiasta saadaan keskustelu aikaan. jos kuuluisin ev.lut. seurakuntaan niin olisin painanut eroa-nappia jo useita kertoja.

onneksi mun kirkossa rakkautta pidetään arvokkaana. ja ollaan sitä mieltä että se kuuluu tasapuolisesti kaikille. jos kirkkoni ei mein suhdetta siunaisi/sitä arvostaisi/kunnioittaisi, voisin laittaa eroakirkostapaperit heti menemään ja  palvella jumalaani yksityisesti kotoani käsin. musta on kuitenkin valtavan ihanaa että kirkkokuntani haluaa jakaa iloni parisuhteestani ja perheestäni kanssani, kunnioittamalla kiitospalveluksella parisuhteeni rekisteröintiä.

on tää kumma maa.
jahka haluan lisää vettä tähän myllyyn ja aggrea suoneen, menen vielä vähän tsiigaamaan keskustelupalstoja.
hieno maa tämä ja hieno kansa. ainakin osittain.
ihan liikutuksella mietin niitä ei-homoSEKSUAALEJA jotka tämän kohun myötä on delete-kirkko-nappia painaneet. upeeta solidaarisuutta siltä kansanosalta. mama kiittää ja kumartaa.

lue ne paperit!

muru haki tänään ruttunaaman päiväkodista. ruttu on vaihtanut isojen ryhmään elokuun alussa.
ja murun ekahaun vastaanotto päiväkodissa oli aika tyrmäävä.
tarhantäti oli tentannut kuka hän mahtaa olla, ja onko hänellä edes oikeutta hakea lasta päivähoidosta.

muru oli ollut asian kanssa ihan cool. kertonut kuka on ja käskenyt tarkistamaan papereista asian.

mä en ole asian kanssa cool. todellakaan. vieläkään nyt illalla.

miksi hitossa mä täytän jotakin papereita perheestä ja hakijoista jos niitä ei lueta? ja sitten toinen vanhempi joutuu suunnilleen näyttämään henkkarit että saa lapsensa tarhasta pois.

luulis että lapselta on edes kysytty perheestä jotakin, tai yritetty tutustua lapseen ylipäätään kun se uutena ryhmään tulee. ja ihme ettei se ole aloittanut juttuja siellä sillä perinteisellä. "mulla ei ole isää..."-luennolla mitä se muille pitää. tosin se on aika ujo tarhassa, että ehkä siinä syy ettei ole perheestäkään puhellut. yksinään kuulemma leikkii vielä siellä.

mä olen ajatellut ettei mun tarvitse enää tähän maailmanaikaan tehdä lesboudestani statementtiä, ja huutaa eteisessä heti alkuun että oon lesbo ja tätä voi hakea täältä yks toinenkin nainen. kun me ollaan semmoi sateenkaariperhe ja meillä on lapsia ja asutaan yhdessä ja nää on hedelmöityshoidettuja isättömiä anonyymin tanskalaisen luovuttajan spermasta tehtyjä lapsia ja plaaplaaplaa. että riittää kun kirjotan paperiin tuonti- ja hakuajat, ja ketkä on vanhemmat, ice-numerot ja ketkä lasta tuo ja hakee.

mua ärsyttää hitosti että jos joku äijä olisi marssinut ruttua hakemaan, olis se annettu mukaan mukisematta, luulen mä. "ootsä ton sisko? kuka sä oot? mitä sä täällä teet?" uskomatonta. ruttu vaan seisoi vieressä suu auki.

uudestaan kysyn, miksi täytän jotakin hiton papereita jos niitä ei lueta? kas, tällä on kaks äitiä, joilla molemmilla on oikeus hakea tää täältä. ai kiva. no en oo vielä nähny sitä toista, no en mäkään, se pieni sotkutukkanen sen aina on tuonu ja hakenu.

jos mä olisin hakenut murun synnyttämiä mun omia lapsia tarhasta, ja mulle oltais törpösti kommentoitu ja käyty epäilemään mun oikeutta saada niitä mukaani, olis ollut sota saman tien pystyssä. nyt se sota käydään huomenna. nielen tässä sappea parhaani mukaan ja yritän esittää asiani aamulla napakkaan, mutta asialliseen sävyyn. en tiedä taas miksi tää asia näin osui ja upposi muhun, kun murua asia etupäässä huvitti. mä olen edelleen aivan raivona.

ja koska mä olen mä, kysyn todella millaseen ryhmään mun lapsi on siirretty, jos niitä ei taustat kiinnosta sen vertaa että paperia kattoisivat, tai kysyisivät lapselta kenen kanssa se asuu, onko lemmikkejä tms. tai opetetaanko lastenhoito-oppikoulussa kohtaamaan lasten vanhempia miten? ja miksi vitussa olen täyttänyt papereita, jos ne on lukematta työnnetty mappi ööhön, kysyn vaan.

tasan ei käy onnenlahjat

kreetta onkeli kirjoitti tämän aamun hesarissa lasten synttäritrendistä, megasynttäreistä ja lastenkutsujen kilpavarustelusta. varsinaisen typerää mustakin, meille on riittänyt, ja tulee riittämään ne perinteiset kermakakkukutsut joiden perään kreetta kolumnissaan huuteli.

toisesta asiasta josta hän tekstissään mainitsi, oli äitien- ja isäinpäivät, ja niiden vietto päiväkodissa. isäin- tai äitienpäivän juhlistaminen päiväkodissa on kuulemma epäreilua, koska joillain lapsilla ei äitiä tai isää ole. että siinä naulakoilla kun ydinperhe hiissailee, niin muille voi tulla paha mieli.

njaa-a.

harvalla enää onkaan se ydinperheidylli. sikstoiseen se on vaan niin että tasan ei käy onnenlahjat. toisilla ei ole isää, toisilla ei äitiä. toisilla ei mummia, toisilla ei koiraa. olisko sitten niin että pitäis kieltää myös isovanhempien bondautumisaamupäivät, joita mein päiväkodissa vietetään? tai että ruttu ei saa viedä koiran tai sisarusten kuvia päiväkotiin, koska joku jolla ei semmoisia ole, voisi pahoittaa mielensä? mua ylipäänsä ärsyttää curling-vanhemmuus (anteeks tosi tökerö muotisana), siis se että lakastaan kaikki ikävä ja huono lapsen edestä, silotellaan tie, varotaan pahaa mieltä ja negatiivisia tunteita. niin ja sitten kummastellaan, jos ei lapsi ihan pärjää ryhmätilanteissa, elämässä tai se vaatii että kaikki pitää saada kun muillakin on.

mun lapsilla ei ole isää. ei nyt eikä ikinä, luulen. psykologi sanoi että noin 4-5 vuotiaana lapsi alkaa kysellä asiasta. luulin että on hyvälti aikaa pohtia miten asia neitille sitten esitellään. ruttu aloitti kyselyt 1,5 vuotiaana.
- sulla on tämmönen perhe. on olemassa erilaisia perheitä. yksi mamma, kaksi mammaa, isä, kaksi isää. ja joku asuu mummonsa luona. ja joku vaikka tätinsä.
- sulla ei ole isää. yksi setä on antanut mammalle vauvansiemeniä, koska vauvan tekemiseen tarvitaan mies ja nainen.
- me ei tunneta sitä lahjoittajaa. selkeesti ollut kiltti kun on antanut vaan lääkärille ne siemenet, ja komeakin mahtaa olla koska sä oot noin söpö.

ja niihin ekoihin "miks tolla on isä ja mulla ei?"-kysymyksiin oon vastannut että sulla sattuu oleen tällänen mamma joka rakastaa naista, ja siksi sulla voi olla mami, ei isää.

näillä on menty, ja tyytyväisiä tilanteeseen tuntuu olevan lapsikin.

tarhassa meillä kysyttiin etukäteen mitä tehdään isäinpäivän kanssa. pontsit siitä sinne. ukille, tai enolle tai kaverin isille sai ruttu tehdä kortin valintansa mukaan. en tajua miksi muilta pitäisi kieltää isäinpäivä sen perusteella että rutulla ei isää ole. voisinhan vaatia myös pet shoppien kieltämistä. tai... tai ehkä wesc:in huppareiden koska muilla näitä on, mun mukuloilla ei.

kävin hiprakassa

nyt on aivolama.

en jaksa referoida enkä provosoitua/provosoida just nyt. siksi suosittelen lukemaan eija-riitta korholan blogissaan kirjottamaa juttua sukupuolineutraalista avioliitosta, siitä kirjoitettua tekstiä hesarin nettisivuilla, sekä sen oheista keskustelua.
plus päälle kannattaa tsiigaa hesarin kk-liitteen sivut 10-11.

jumalavita mikä on mielipiteiden taso homoseksuaalisuuteen liittyvissä asioissa tässä maassa. mama kiittää ja pyyhkäsee pers*ttä moisilla mielipiteillä taas kerran.

voikaa hyvin.

mielipiteitä sukupuolineutraalista avioliitosta

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/sukupuolineutraali_avioliitto_jakaa_mielipiteita_1830541.html

Tiedonjanoinen, tänään klo 13:02

Ärsyttää itseäni teologiaa lukevana kristittynä älyttömän paljon, että joku politiikko tyyliin Päivi Räsänen näistä KD-hihhuleista valitaan ikään kuin puhumaan "meidän kaikkien puolesta" ikäänkuin me kaikki olisimme jonnekin 50-luvulle henkisesti jämähtäneitä arvokonservatiiveja.

Minulla ja monella muulla tutullani ei henkilökohtaisesti ole mitään voimakasta kantaa tämän asian puolesta tai vastaan. Ihmettelen vain, miksi kristittyinä itseään pitävät eivät kykene pitämään omaa mielipidettään tästä asiasta puhtaasti henkilökohtaisena kannanottona ilman, että välittömästi todisteltaisiin, mitä siinä ja siinä luki ja sanottiin. Kaikki se mitä Raamatussa oletetaan kertovan homoseksuaalisuudesta on yhtä voimakkaasti sidoksissa kirjoitusajankohdan tapoihin ja arvoihin kuin se mitä pyhässä kirjassa mainitaan mm. pukeutumissäännöistä.

Fakta on että tänä päivänä vuonna 2010 tiedämme jo tieteellisin menetelmin homoseksuaalisuudesta niin paljon enemmän kuin aikaisemmin, että on täysin absurdia selittämään nykyisen tiedon valossa, että homous on pelkkä elämäntyyli- tai arvovalintakysymys samalla tavalla kuin se oli hellenistisessä kulttuurissa. Joten jos ihminen ei synnynnäiselle seksuaalisuudelleen voi sittenkään yhtään mitään, niin on aika kinkkistä olettaa, että pelkästään yhden tietyn Raamatun *tulkinnan* perusteella kansalaisia voisi loputtomiin kohdella eriarvoisesti.

Kaikki perhemuodot on OK, tänään klo 12:00

Vanhempien sukupuolella tai lukumäärällä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan vanhempien henkisellä tilalla on merkitystä, on sitten vanhempia yksi tai kaksi, miehiä tai naisia tai molempia. Pelkkä sukupuoleen tuijottaminen ei luo perherauhaa ja hyviä kehitysolosuhteita lapsille. Mies/nais perheissä voi olla tosi sairas ilmapiiri niin aikuislle kuin lapsillekin. Viittaan myös vastajulkaistuun laajaan tutkimukseen, jossa todettiin, että sukupuolineutraalien perheiden lapset olivat enemmän "täyspäisiä" ja heillä vähemmän ongelmia kuin perinteisten mies/nais-pari-perheiden lapsilla. Johtuneeko siitä, että saavat kotoaan oppia mm. suvaitsevaisuutta...

mihin olemme menossa?, tänään klo 12:48

Olihan niitä kaappihomoja ennenkin, eikä niistä tehty valtakunnallista ongelmaa kuten nyt. Homot homoina lespot lespoina, mutta ei mitään avio- tai adoptiohöpötyksiä. Katselkaa terveiden ihmisten lapsia ja ostakaa varsinkin köyhien lapsille vaikka jotain mitä heiltä puuttuu tyydyttääsenne omaa hoivatarvettanne.

SM, tänään klo 11:57

Luontoäidillä ei ole ollut mitään muuta keinoa säädellä lisääntymistä kuin homous. Se on ainoa luonnon oma ehkäisy keino ja siitä ei pääse yli, eikä ympäri elikä homous kuuluu normaalina ilmiönä evoluutioon.

Heteropappa., tänään klo 11:36

Rakkaus on se asia joka kaikkein viimeisenä karsiutuu pois, kun ruvetaan listaamaan elämän tärkeimpiä asioita.

Kristillisin perustein sukupuolineutraalin avioliiton kieltäville yksi kysymys:

Kuka sanoi? ..."mutta suurin kaikista on rakkaus".


naurattiks teit vähä? mua nauratti... ihana että tässäkin on muutama tosi suvaitsevainen kommentti kyllä. niin ei aina meinaa ole. joskus provosoidun ja ärryn ihan tosiaan, joskus vaan naurattaa.
on kyllä niin että hauskuutta mun elämässä lisää se että ihmiset mutu-pohjalta kommentoi nettiin kaiken maailman asioita, mistä niillä ei välttämättä ole minkäänlaista kokemuspohjaa.

vieläkin tunnen ärtymystä p.räsäsen 2006 telkussa laukomaa kommenttia kohtaan. keskusteluohjelmassa (liittyen hedelmöityshoitoihin) siltä tivattiin onko esmes alkoholi- tai väkivaltaväritteinen heteroperhe lapselle parempi kasvuympäristö kuin kahden samaa sukupuolta edustavan perhe. arvaatteko mitä vastas? alkoholismin värittämän lapsuuden kokeneena ja muutaman väkivaltasen lapsuuden kokeneen ihmisen ystävänä p.räsäsen vastaus oli musta totaalisen väärä.

tosi lesbo

naamakirjan ihmeellisessä maailmassa seikkailtuani huomasin ensimmäisen tyttöystäväni mennen naimisiin. miehen kanssa. ei sinänsä ylläri, jos tyyppi on ollut tovin kihloissa miehen kanssa, niin siitä saatetaan päätyä ihan naimisiin asti. vilpittömän ilonen olen hänen puolestaan.

muutama asia hymyilytti tässä asiassa minua.

näin muutamia kuviakin entisestä poikatytöstä, nyttemmin kauniista naisellisesta morsiamesta. onnelliselta ja luonnolliselta näytti laahuksellisessa hääpuvussaan. mein yhdessäoloaikana jos olisin millään ilveellä saanut sen hameeseen pukeutumaan, ei se olis poistunut kotiovien ulkopuolelle kirveellä hätisteltynäkään. niin ne ihmiset muuttuu ja kasvaa.

toinen asia joka mua hymyilytti, on se fakta, että se meni naimisiin miehen kanssa. meillä oli kiva juttu muutamia vuosia, joka loppui kun elämä ajoi meit erilleen. meistä kahdesta olisin kuitenkin itseni olettanut olevan enemmän heteroitumisvaarassa. ja kuinka kävi? onhan noita kiinnostuneit miehenpuoliakin ollut, mutta mä taidan vaan olla tosilesbo. en voi kuvitellakaan parisuhdetta miehen kanssa, tosin en tällähetkellä edes kenenkään muunkaan kun oman murun kanssa. mutta koskaan "vapaana" ei ole edes mieli kiinnostunut miehistä "sillälailla".

mä myös koen tiettyä ylpeyttä mun lesboidentiteetistä, enkä sitä missään salaile. en tee siitä statementtiä myöskään, mutta jos perheestä tai parisuhteesta tulee puhe (vaikka vieraammassakin porukassa), kerron suoraan miten meillä eletään. tämä on mulle luonnollinen tapa olla.

kun sain myönnettyä itselleni että olen mitä olen, on ollut sen kertominen muille helppoa kun lasten leikki. itselle asian myöntäminen oli kyllä aika kova paikka aikanaan. mutta ehkä toisiksi parasta mitä mulle on tapahtunut.

joskus on tätäkin ollut.

*suukko*

minä selvisin, he selvisivät, me selvisimme

myttynen ja ruttunen olivat yöhoidossa. kaikki oli siellä mennyt oppikirjan mukaan. kerroin vauvan syövän noin kello 23 ja kello 3. täsmälliset ajat olivat tälläkertaa 23.15 ja 3.15. hyvin ajastettu poika. ruttunaama on tuolla hoitopaikassaan kun kala vedessä, siitä ei huolta.

mä ajattelin hoidossa olevia lapsia noin 25 kertaa. on se napanuora vielä lyhyt, ja niin kuuluukin olla. toisaalta nyt sekin on koettu että näinkin sitä pärjää, ja seuraavalla mahdollisella kerralla homma on mullekin henkisesti helpompi.

itse heräsin aamulla hyvin biletetyn yön ja neljän tunnin unien jälkeen armottomaan rintasärkyyn. no, sen siitä saa kun näiden maitohinkkien kanssa ottaa eroaikaa imuttajasta. aamupäivä kotosalla on mennyt kärvistellen, ja henkisen eroahdistuksen lisäksi myös ihan fysiikan syyt toivoo poikaa pian kotiin. nyt se vielä vetelee aamu-unia kummitädin pihalla. heräisi jo, ja tulisi kotiin, muuten saattaa mamma poksahtaa.


vapaailta oli kiva. juotiin laiturilla sidukkaa ja fiilisteltiin maisemia. käytiin myös kummastelemassa menoa paikallisissa naistenbileissä, ja heiluttiin monot vinossa tanssilattialla. juteltiin niitänäitä, poltettiin muutama savuke, ja mun itselle antama juomaohjeistus piti kutinsa. (sidu-vesi-sidu-vesi.) *taputtaa itseään päähän*

yksi ääliö aina mahtuu muutaman sadan ihmisen porukkaan. mutta ähäskutti! sitä provosoijaa parempi on aina yks r.opp.elkt.lm.(rakastunut-omiensa puolia pitävä-erityislasten kanssa taistellut-lähiömutsi.). en tiedä minkä tai kenen masinoima oli muruun kohdistunut äärettömän typerä hiillostuskampanja, ja koska se ei tuottanut toivottua tulosta tönimisineen ja tuuppimisineen, niin mun päälle tuleminen kyllä sai suojeluhullun poksahtamaan. luojalle kiitos mun entisistä elämistä. ne oli nopeat  esy-luokilla treenatut reaktioni ja epäinhimillisen suuret voimani jotka estivät katastrofia tapahtumasta. ja ehkä loppupeleissä se että seinäävasten puskettu, kiinnipidossa ja suukkohoidossa ollut muru kuuntelee myös järkipuhetta, pinna katkenneenakin. sain noin kymmenen kertaa sanoa, että mulle tämä ei sovi, ja tästä puhutaan ainakin viikko kotona, jos tästä häsmäkkä tulee. ei tullut sitten.

en mä kuitenkaan voinut jättää asiaa kesken, kotiinlähtiessä komensin murun ja sen maalaisystävän narikalle, ja kurvasin itse vielä tanssilattian reunaan "sanomaan muutaman sanasen" asianosaisille.*/**/***

* suojeluhullu maalaismuru ja sen maalaisystävä oli kuitenkin livahtaneet takaisin, ja tehneet väijyn tanssilattian molemmin puolin siltä varalta että mun sananvaihto menee tuliseksi ;) (enhä mää sellai.)

** kummastusta herättää tilantessa se että kyseinen talivintti oli mun xxxx-xxxxx-xxx. mikä vitun ongelma sillä mahtoi olla? me ei edes tunneta koko ihmistä, joten pistää miettimään tyypin motiivit ja/tai mielenterveys. niin systemaattista provoilu (murun töniminen, tuuppiminen, päinkävely, seurailu ja viimesenä muhun päälle tuleminen) oli.

*** ähäskutti ähäskutti ähäskutti. mein ilta oli täydellinen yhteisine hetkineen, tanssineen, suukkoineen, kotimatkoineen, koiralenkkeineen ja sylikkäin sammumisineen. läl.läl-lää :D talivintit, jos ei pää kestä, pysy kotona, tai ota lääkkeet ennen baariin lähtöä. kiitos ja hei.

j.k. bongasin bilettäjien merestä erään seuraamani blogin kirjoittajan, joka on aloittanut juuri seukkailun, näin olen blogista lukenut, ja kappas, seukkailun yhden tuttuni kanssa. saa kirjoitukset uutta perspektiiviä, kun nainen sanojen takana on "tuttu". hauskaa!

enempi iloa

koska viimeaikoina tuo ärtymys on ollut mun pääasiallinen tunnetila, niin en kuormita tätä blogia nyt enempää marinalla. pääasiassa kaikki on tosi kivasti, hirttää vaan arjessa aika pienestä nyt hermo kiinni.

muutaman foton tällään omaksi ja  muidenkin iloksi tässä. enjoy! mukana myös luvattu, muotiblogeistakin tuttu, "päivän asu" x2.

koira lelluttelee auringossa.

päivän asu, ruttunaama. sammarit.

sehän riittää.

naamaa ei tartte fotaa. tai tulee nyrkkiä.

(mä rakastan kolmivuotiaita! ainakin toisinaan.)

päivän asu, mama.

kotiäidin garderoobi.

(leggarit; lindex,

paita; ekopuuvillaa veromoda huom 4,95!,

"pakkosaada" takki; veromoda,

väsky; marimekko)

h & m

eilen tuli henkkamaukan kiva kuvasto. rouvani sitten tsiigaili sitä, ja alkoi mulle ehdottelemaan mitä mun kannattaisi tilata. voi tsiisus ja maryjane.
ihan kivoja ja rentoja vaatteita toki, mutta yrittääkö se vihajata että mun pukeutumisessa on jotakin vikaa?

siis myönnettäköön että mulla ei ole hajuakaan kuinka mun ikäisen naisen pitäisi pukeutua. ja mikä on nyt in ja hottia. mutta kyllä mä ihan style olen omasta mielestäni. ja koen moiset ehdottelut jopa loukkaavana. vaikka hyvää se kai tarkoitti. ja pohti vaan mikä mulle sopis ja mikä ei.

mutta silti.

ei tästä nyt perheriitaa saatu.

mutta silti.

kyl mä kerroin sille että mulla on myös hameita. ja naisellisia housuja. ja neuleita. ottaen huomioon että me ollaan seurusteltu päälle vuosi, josta olen ollut noin 10kk raskaana, ja sen jälkeen imettävänä kotiäitinä, niin ei oikeen hehkeetä kuvaa itsestään ole päässyt näyttelemään. siksi vissiin otan vähän rankasti nuo vihjailut. vieläkin suututtaa... tukka sentään on kasvanut statement-eronjälkeis-lesbotukasta kunnon kotiäitiponnarimalliin. mutta edelleen tuntuu hiukka epänaiselta.

no ehkä tähänkin blogiin tulee kohta päivän asu - postaus. missähän kulahtaneissa verkkareissa itseni ikuistaisin? tai maitoyrjöpaidassa? vai ihan rouvan itsensä hupparissa? vai lököttävissä, mutta muuten aika näteissä "haaremihousuissa"... salli mun nauraa tällekin.   

no, esikolle tilasin muutaman vaatekappaleen mitä se toivoi. itselle yhden napillisen paidan mistä on kätsy imettää, ja kaks muuten kesästä asua. ehkä tää muotiangsti tästä. kiitos hm.

sananvapaudesta

mun yks tuttu oli liittynyt facebookissa ryhmään "tiskaan.laitan ruokaa ja siivoan kyllä, mutta en mainosta sitä facebookissa". siis mitä ihmettä nuo ryhmät on. musta ne on vaan jotenkin kuttuilua ja statuksen jatke. vai käykö joku siellä ryhmäsaitilla sitten kertoilemassa juttuja? ja mitähän juttuja liittyen ko. ryhmään siellä mahtaa seinällä olla? en ole viitsinyt vaivautua edes kurkkaamaan.

miksi se tuttu tuohon ryhmään liittyi? todistaakseen että joskus on siivonnut? vai vittuillakseen niille jotka kertoilee päivästään jopa siivousjuttuja fb:ssä? ...kai pitää siltä ihmiseltä itseltään kysellä.

faktahommahan on että statustaan saa päivittää niinkun tahtoo, tai olla vaikka päivittämättä. jos jotakin kiinnostaa sun siivoukset, ni kiva. jos ei, niin ketä se haittaa? eiköhän sitä muodostu sellasia kommenttipiirejä ystävien kesken kun on muodostuakseen, vaikka päivittäis vaan asuntonsa pölytilannetta. mulla ainakin on ne tietyt ihmiset joita mun asiat kiinnostaa. linssikeitot, paskavaipat, hyvät lenkit, sylisohvailut ja muut tylsyydet.

kaiken huippu oli musta kun yhdellä ystävällä menee tosi hyvin, juuri päässyt naimisiin ja kaikkea, ja statuspäivitykset on tietty ilosia, onnellisia ja positiivisia. niin nyt niihin on alkanut virrata negatiivisia kommentteja, ja iloa yritetään ampua alas. ja raasu tietty pahoitti mielensä. selkeää kateutta sanon minä.

mä mielummin luen ilosia juttuja kun pelkkää valitusta. en varmaankaan ole ainoa. olen jopa ajatellut blokata muutaman mun ystävän pois mun listalta kun en jaksa lukea aina pelkkää valitusta. voihan olla että jollain elämä on vaan kurjaa ja synkkää, mutta sille kannattais vissiin jotaki tehdä, eikä julkisesti koko aikaa ulista ja kerätä sääliä. kuulostaa julmalta, mutta kuka oikeesti jaksaa ihmistä jonka ulosanti on jo yli puoli vuotta ollut vaan natinati-natinaa. (ei siis ole niin läheinen ystävä että asialle jotakin alkaisin tekemään.) toisaalta. saahan se just kirjotella mitä haluaa kun on tollai sananvapaus. ja jokainen jakakoon julkisesti tietoa mitä lystää. mä vaan luen ne mikkä mua kiinnostaa.

toinen sananvapauteen liittyvä asia koskee verbaalista kanssakäymistä. muru oli yhdessä pienemmässä kaupungissa viettämässä viikonloppua, nii eiköhän joku harakka tullu naamalle kommentoimaan jotakin murun mahdollisesta lesboudesta? ulkonköön ilmeisesti perustuen. jumankekka! missä länsisuomalaisessa ladossa sekin pösilö on kasvatettu?! eikö äiskä ole opettanut mitkään käytöstapoja. onneksi en ollut paikalla. muru sanoi että vähän pinnaa kiristi, mä olisin räjähtänyt ihan totaalisesti. saahan sitä puhua mitä haluaa, mutta käytöstapoja sentään vois olettaa ihmisillä olevan. mitenkään yleistämättä, mulla on sellai kuva että kyseisessä kaupungissa asuu aika kouluttamatonta ja idioottia väkeä muutenkin. anteeksi vaan. mutta ei murukaan aloittanut keskustelua haukkumalla harakan legginssejä ja leveetä persettä.

ja viimeisenä, erään henkilön sananvapautta aion kyllä rajoittaa. muuten niin korrekti teini-neitini on netissä ruvennut viljelemään v-sanaa. se ei mulle sovi. vetoan käytöstapoihin, ja jos mesen statuksessa vielä v-sana näkyy, niin korrektia kielenkäyttöä saa neiti harjoitella nettipimennossa seuraavan viikon. angstiaan voi alaikäinen tuoda julki vähän luovemmin sanankääntein.