homostelua ja takinkääntöä

löysin siivotessani muutaman lehtileikkeen.
tässä parhaat palat liisaleenan kolumnista.
julkaistu city-lehdessä ennenmuinoin.

"jokaisella on Asiasta mielipide, vaikkei homohommat millään lailla itseä koskettaisikaan. moralistit varoittelevat että homoliitot murentavat avioliittoinstituution. taannoin pelättiin että viiden tuhanne somalin vievän puolen miljoonan suomalaisen työpaikan, ja nyt siis kauhistellaan, että viiden prosentin seksuaalivähemmistö tuhoaa 95 prosentin parisuhteen. kuvitteleeko joku todella, että kannelmäkeläiskaksiossa kaksin käsin toisiaan mukiloivan lahtisen pariskunnan liittoa uhkaa se, että naapurissa asuvat reijo ja antero voisivat vihdoinkin rekisteröidä suhteensa?

heterofundamentalistien suurin kauhukuva on homojen adoptio-oikeus. huolestuneet nimimerkit kyselevät, millaisia pervoja reijon ja anteron kasvattamista lapsista mahtaa tulla. iskä-äiskä-perhemallia puolustelevat ei turhaan kysele, miten tasapainoisia lapsia laspia kasvaa 50 prosentin todennäköisyydellä eroon päätyvässä heterohelvetissä. näiden talebanien puheita kuunnellessa (ebeling, räsänen, mäki-hakola) voi vain ihmetellä miksi aina korostetaan raamatun aikansa eläneitä ahdasmielisyyksiä, ei ikuisesti ajankohtaista rakkautta."

niinno.
en pidä kolumnin vastakkainasettelusta, mutta näköjään edelleen ajankohtaisena pysyvä aihe.
kertokaa mulle, kun en tajunnut sen yhden takinkääntäjän sanomaa (vaalikoneissa sanonut että äänestä lakialoitteen puolesta, ja äänestyksessä kuitenkin huuti vastaan.) että "laittakaa tämä liikkeelle "oikeaa" kautta. tarkoittaen kansalaisaloitetta. mikskähän sut sinne valittiin? muuks kun edustamies ihmisten äänitorveksi? häh?

hääasioita

muiden lähestyvät hääjuhlat on saaneet mut ajattelemaan omiani. yhden blogin kommenttilootassa tilitin kuinka musta ei enää irtoa mitään lesboaktiivia, mutta se ei tarkota etten olisi kiitollinen siitä, että joku on pitänyt itsestään semmosta meteliä, että perhemallini on ihmisten silmissä tasaveroinen muiden kanssa.

saan rekisteröidä parisuhteeni, saan kirkollisen toimituksen ja puolisoni voi adoptoida lapseni.
se on isoa se.

"sä oot kahden vuoden kulttua naimisissa. mun kanssa."
- niin.
"et ootsä varautunu siihen?"
- varautunu miten?
"no varautunu. et sitten sä olet."
- jaa.
"ai eksä halua enää?"
- mitä halua? mitä sä horiset?

taas yks omituinen keskustelu mun ja murun välillä. haluan mä. emmä vaan ole miettinyt asiaa toviin, koska toteutuma tulee vasta niin paljon myöhemmin.

sit mä kävin taas ajattelemaan asiaa.
mulle se kirkollinen osuus on jostain syystä tärkeä. sinne haluan mun läheiset. lapset, vanhemmat, kummitädin. kodin ja kirkon väliltä en ole toimituksen fyysistä paikkaa vielä valinnut. papin olen. en ole mitenkään himouskovainen (vaikka lasten nimistä voisi ehkä niin päätellä) mutta mein seurakuntalaiset jotenkin pitää sitä omaa uskontoa tärkeänä osana elämää, luulen.
maistraattiin haluaisin mennä edelleen kahden todistajan kanssa, ja sitten syömään. mitään bakkanaaleja en haluais kavereille ja sukulaisille pitää, koska ne alkaa olemaan sen tason kinkerit (mun sukulaisten takia) että lainarahaa tarvitaan rutosti. ellei äkkirikastunut mutsini halua kustantaa lystiä. epäilenpä. aina olen saanut itse kaiken tehdä. jotakin pientä haluisin. nättejä kukkia ja kynttilöitä. luulen että alan katselemaan juhlatiloja "silläsilmällä". ehdotuksiakin vastaanotetaan pääkaupukiseudulta, please.

serkun häihin valmistaudun panikoimalla mun hihatonta 50-luvun mekkoa, ja suonikkaita käsiä. jos haluaa olla naisellinen ja kaunis, niin kädet pitäis jonnekin jemmata. en vaan tiedä mihin. luonnonvalkoset korkkarit on kanssa hakusessa. ja lapsenvahti, koska aiotaan murun kanssa jorata aamuun asti. ja nauttia fiiliksestä. katsotaan mihin sfääreihin mun hinku häiden suhteen kääntyykään, kun otan tuntumaa niihin blogitutun ja serkun vuoksi. huoh. ...ja vielä omia odotellaan, pitkään...

mielipiteitä sukupuolineutraalista avioliitosta

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/sukupuolineutraali_avioliitto_jakaa_mielipiteita_1830541.html

Tiedonjanoinen, tänään klo 13:02

Ärsyttää itseäni teologiaa lukevana kristittynä älyttömän paljon, että joku politiikko tyyliin Päivi Räsänen näistä KD-hihhuleista valitaan ikään kuin puhumaan "meidän kaikkien puolesta" ikäänkuin me kaikki olisimme jonnekin 50-luvulle henkisesti jämähtäneitä arvokonservatiiveja.

Minulla ja monella muulla tutullani ei henkilökohtaisesti ole mitään voimakasta kantaa tämän asian puolesta tai vastaan. Ihmettelen vain, miksi kristittyinä itseään pitävät eivät kykene pitämään omaa mielipidettään tästä asiasta puhtaasti henkilökohtaisena kannanottona ilman, että välittömästi todisteltaisiin, mitä siinä ja siinä luki ja sanottiin. Kaikki se mitä Raamatussa oletetaan kertovan homoseksuaalisuudesta on yhtä voimakkaasti sidoksissa kirjoitusajankohdan tapoihin ja arvoihin kuin se mitä pyhässä kirjassa mainitaan mm. pukeutumissäännöistä.

Fakta on että tänä päivänä vuonna 2010 tiedämme jo tieteellisin menetelmin homoseksuaalisuudesta niin paljon enemmän kuin aikaisemmin, että on täysin absurdia selittämään nykyisen tiedon valossa, että homous on pelkkä elämäntyyli- tai arvovalintakysymys samalla tavalla kuin se oli hellenistisessä kulttuurissa. Joten jos ihminen ei synnynnäiselle seksuaalisuudelleen voi sittenkään yhtään mitään, niin on aika kinkkistä olettaa, että pelkästään yhden tietyn Raamatun *tulkinnan* perusteella kansalaisia voisi loputtomiin kohdella eriarvoisesti.

Kaikki perhemuodot on OK, tänään klo 12:00

Vanhempien sukupuolella tai lukumäärällä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan vanhempien henkisellä tilalla on merkitystä, on sitten vanhempia yksi tai kaksi, miehiä tai naisia tai molempia. Pelkkä sukupuoleen tuijottaminen ei luo perherauhaa ja hyviä kehitysolosuhteita lapsille. Mies/nais perheissä voi olla tosi sairas ilmapiiri niin aikuislle kuin lapsillekin. Viittaan myös vastajulkaistuun laajaan tutkimukseen, jossa todettiin, että sukupuolineutraalien perheiden lapset olivat enemmän "täyspäisiä" ja heillä vähemmän ongelmia kuin perinteisten mies/nais-pari-perheiden lapsilla. Johtuneeko siitä, että saavat kotoaan oppia mm. suvaitsevaisuutta...

mihin olemme menossa?, tänään klo 12:48

Olihan niitä kaappihomoja ennenkin, eikä niistä tehty valtakunnallista ongelmaa kuten nyt. Homot homoina lespot lespoina, mutta ei mitään avio- tai adoptiohöpötyksiä. Katselkaa terveiden ihmisten lapsia ja ostakaa varsinkin köyhien lapsille vaikka jotain mitä heiltä puuttuu tyydyttääsenne omaa hoivatarvettanne.

SM, tänään klo 11:57

Luontoäidillä ei ole ollut mitään muuta keinoa säädellä lisääntymistä kuin homous. Se on ainoa luonnon oma ehkäisy keino ja siitä ei pääse yli, eikä ympäri elikä homous kuuluu normaalina ilmiönä evoluutioon.

Heteropappa., tänään klo 11:36

Rakkaus on se asia joka kaikkein viimeisenä karsiutuu pois, kun ruvetaan listaamaan elämän tärkeimpiä asioita.

Kristillisin perustein sukupuolineutraalin avioliiton kieltäville yksi kysymys:

Kuka sanoi? ..."mutta suurin kaikista on rakkaus".


naurattiks teit vähä? mua nauratti... ihana että tässäkin on muutama tosi suvaitsevainen kommentti kyllä. niin ei aina meinaa ole. joskus provosoidun ja ärryn ihan tosiaan, joskus vaan naurattaa.
on kyllä niin että hauskuutta mun elämässä lisää se että ihmiset mutu-pohjalta kommentoi nettiin kaiken maailman asioita, mistä niillä ei välttämättä ole minkäänlaista kokemuspohjaa.

vieläkin tunnen ärtymystä p.räsäsen 2006 telkussa laukomaa kommenttia kohtaan. keskusteluohjelmassa (liittyen hedelmöityshoitoihin) siltä tivattiin onko esmes alkoholi- tai väkivaltaväritteinen heteroperhe lapselle parempi kasvuympäristö kuin kahden samaa sukupuolta edustavan perhe. arvaatteko mitä vastas? alkoholismin värittämän lapsuuden kokeneena ja muutaman väkivaltasen lapsuuden kokeneen ihmisen ystävänä p.räsäsen vastaus oli musta totaalisen väärä.