kirpas kun järki lähti.
minä, kaikkien rahanpihistelijöiden äiti, repäsin visaa ja tili vinkui.
nyt on köpiksenmatkaa, uutta opiskelukonetta esikoiselle, työkirjoja itselle, talvikamat piiperöille ja vähän vaatettakin itselle.
hir-vit-tää.
nyt pitäis mennä tilille katsomaan mitä damagea olen oikeesti saanut aikaan.
kaduttaa jo hieman, mutta kerran tässä eletään, eikö?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mania. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mania. Näytä kaikki tekstit
perjantai 31. elokuuta 2012
tiistai 14. kesäkuuta 2011
voi pettymyksien rovio
itkuhan siitä tuli.
ei mun veriarvoissa ole mitään vikaa.
"mitä sä nyt meinaat tehdä?" kysyi neuvolantäti.
- no tyydyn vissiin oleen vaan hullu. ja koitan elää sen kanssa. ei muu auta. koitan syödä enempi, ja sählätä vähempi.
antaa olla.
kunhan kuula pysyy kasassa, niin kai kroppa tulee perässä.
kunhan kuula pysyy kasassa....
ei mun veriarvoissa ole mitään vikaa.
"mitä sä nyt meinaat tehdä?" kysyi neuvolantäti.
- no tyydyn vissiin oleen vaan hullu. ja koitan elää sen kanssa. ei muu auta. koitan syödä enempi, ja sählätä vähempi.
antaa olla.
kunhan kuula pysyy kasassa, niin kai kroppa tulee perässä.
kunhan kuula pysyy kasassa....
torstai 9. kesäkuuta 2011
oonko sittenkin sairas
googlettelin eilen kilpirauhasen toimintaongelmia ja sen liikatoiminta oliskin vähän liian hyvä mätsi.
basedow on se nimeltään.
kaikki oireet täsmää.
hikoilu, painonlasku, uniongelmat, hiustenlähtö, rytmihäiriöt, lihasheikkous, silmien kuivuus... jopa ahdistuneisuuden tunne.
hmmm.
paastoverikokeesta selvisin pyörtymättä. tosin pyörämatkalla repes varpaat kun ne osui yhteen heinikossa piileksivään rautaputken pätkään.
maanantaihin saakka täs jännätään sit. oonko hullu vai sairas.
sairaus olis kivompi vaihtoehto kyllä. sit vaan radioaktiivipurkille ja oireet kuriin.
basedow on se nimeltään.
kaikki oireet täsmää.
hikoilu, painonlasku, uniongelmat, hiustenlähtö, rytmihäiriöt, lihasheikkous, silmien kuivuus... jopa ahdistuneisuuden tunne.
hmmm.
paastoverikokeesta selvisin pyörtymättä. tosin pyörämatkalla repes varpaat kun ne osui yhteen heinikossa piileksivään rautaputken pätkään.
maanantaihin saakka täs jännätään sit. oonko hullu vai sairas.
sairaus olis kivompi vaihtoehto kyllä. sit vaan radioaktiivipurkille ja oireet kuriin.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
hoidossa
ruttunaama ja leijonapoika on olleet koko viikonlopun hoidossa. l-tädin kanssa oli puhe että ovat yön tai kaksi. riippuen miltä meistä tuntuu. eilen ronskina ilmoitin ällälle että perhepoliittisella päätöksellä saavat toisenkin yön olla, jos l-täti ja hänen puolisonsa jaksavat. ja jaksoihan ne.
poiketen edellisistä hoitokerroista, mua ei ahdistanut kuin kerran. mietin kertaalleen että mitäs jos ruttu saa urtikariaa ja vakavia allergiaoireita, tai jos pojan ihmellinen vesikello poskesta leviää. en antanut ajatusten juosta minnekään, enkä edes murulle sanonut mitä mietin. rauhoitin itseäni sillä että l työskentelee lasten kanssa, osaa soittaa mulle jos on jotakin ihmeellistä, ja tajuaa jopa ambulanssin soittaa jos ei lapsilla henki kulje. hyvä minä! näin mä kehityn. ei turhia pelkotiloja, tai valtaa niille.
nukuin aamulla puol kasiin. tuntui hienolta.
muutenkin hoitosetti tuli hyvään saumaan. mun fyysisen kunnon osalta, mun henkisen kunnon osalta ja mein parisuhteen osalta. on ollut hienoa olla kaksin, jutella, kylpeä, lenkkeillä ja käydä kaupungilla yhdessä. mä oon saanut lepoa, ihoa, rakkautta ja ennenkaikkea ruokaa.
menee tovi toipua tästä setistä, mutta nyt tiedän todella missä mun rajat kulkee, vielä kun oppis niitä kunnioittamaan. puuh.
poiketen edellisistä hoitokerroista, mua ei ahdistanut kuin kerran. mietin kertaalleen että mitäs jos ruttu saa urtikariaa ja vakavia allergiaoireita, tai jos pojan ihmellinen vesikello poskesta leviää. en antanut ajatusten juosta minnekään, enkä edes murulle sanonut mitä mietin. rauhoitin itseäni sillä että l työskentelee lasten kanssa, osaa soittaa mulle jos on jotakin ihmeellistä, ja tajuaa jopa ambulanssin soittaa jos ei lapsilla henki kulje. hyvä minä! näin mä kehityn. ei turhia pelkotiloja, tai valtaa niille.
nukuin aamulla puol kasiin. tuntui hienolta.
muutenkin hoitosetti tuli hyvään saumaan. mun fyysisen kunnon osalta, mun henkisen kunnon osalta ja mein parisuhteen osalta. on ollut hienoa olla kaksin, jutella, kylpeä, lenkkeillä ja käydä kaupungilla yhdessä. mä oon saanut lepoa, ihoa, rakkautta ja ennenkaikkea ruokaa.
menee tovi toipua tästä setistä, mutta nyt tiedän todella missä mun rajat kulkee, vielä kun oppis niitä kunnioittamaan. puuh.
tiistai 3. toukokuuta 2011
njaa
ei se lähteny. halus puhua. lieneekö tottumassa tähän suhteeseen. siihen miten asiat voi hyvästi hoitaa. ja paskat mielestä purkaa. meinaan puhumalla.
älä anna isäs huomata että olet poikki. se itkee sit öisin. oli pakko soittaa että hengissä ja hyvis voimis ollaan. ennenkun se ittensä hajottaa.
joskus on otettava tärsky pohjaan että saa itsestä kiinni. eilinen työpäivä oli katastrofi. DNR-potilas meni tajuttomaksi mun käsille. siinä sitten mietin että teenkö virkavirheen elvyttämällä, vai katsonko siististi vierestä kuin joku mun käsiin kuolee. toimin kuulemma äärimäisen hyvin ja rauhallisesti. mutta tunti tilanteen jälkeen pimahdin totaalisesti. terve vaan kampin kadulla kulkijat. hysteerisenä puhelimeen huutava pieni eukko olin minä.
joskus nyrkkeily neljä päivää syömättä ja nukkumatta on loistava kokemus. angstin sijasta joutui keskittymään tekniikkaan. kun meinas taju mennä. maanikko vaan halus huiskia ja hakata jostakusta paskat pihalle paskan viikon ja paskan työpäivän jälkeen.
ja jos joku kaipaa diettivinkkejä kesää varten tässä olis:
a) hanki mania ja kevyt stessi, mieluusti asioista joihin et voi vaikuttaa.
b) touhua. (tamppaa matot, imuroi, vaihda lakanat, tee kolmen hommat duunissa, lenkitä koiria, pese kaakelinvälit hammasharjalla, noin alkuun.)
c) älä syö jos ei tee ruokaa mieli. eli älä syö.
d) nuku huonosti, ja herää lenkittämään koiria noin puoli viisi aamulla. lenkkeile vähän extraa.
e) älä ota saikkua vaikka tarjotaan. kun ainahan sä pärjäät.
neljä päivää, kaksi kiloa. terve! koivuniemeläiset, maanikko mama on liittymässä jengiin taas!
kiva kun itse tiedostaa ongelmansa. vielä kun keksis miten tästä pääsee. paitsi ajan kanssa. aika voi olla aika pitkä. ei paljoa lohduta neuvolapsykan sanat siitä että joskus tää vaan ilmenee näin, kun vanhoja paskoja purkaa. jepu jepu.
älä anna isäs huomata että olet poikki. se itkee sit öisin. oli pakko soittaa että hengissä ja hyvis voimis ollaan. ennenkun se ittensä hajottaa.
joskus on otettava tärsky pohjaan että saa itsestä kiinni. eilinen työpäivä oli katastrofi. DNR-potilas meni tajuttomaksi mun käsille. siinä sitten mietin että teenkö virkavirheen elvyttämällä, vai katsonko siististi vierestä kuin joku mun käsiin kuolee. toimin kuulemma äärimäisen hyvin ja rauhallisesti. mutta tunti tilanteen jälkeen pimahdin totaalisesti. terve vaan kampin kadulla kulkijat. hysteerisenä puhelimeen huutava pieni eukko olin minä.
joskus nyrkkeily neljä päivää syömättä ja nukkumatta on loistava kokemus. angstin sijasta joutui keskittymään tekniikkaan. kun meinas taju mennä. maanikko vaan halus huiskia ja hakata jostakusta paskat pihalle paskan viikon ja paskan työpäivän jälkeen.
ja jos joku kaipaa diettivinkkejä kesää varten tässä olis:
a) hanki mania ja kevyt stessi, mieluusti asioista joihin et voi vaikuttaa.
b) touhua. (tamppaa matot, imuroi, vaihda lakanat, tee kolmen hommat duunissa, lenkitä koiria, pese kaakelinvälit hammasharjalla, noin alkuun.)
c) älä syö jos ei tee ruokaa mieli. eli älä syö.
d) nuku huonosti, ja herää lenkittämään koiria noin puoli viisi aamulla. lenkkeile vähän extraa.
e) älä ota saikkua vaikka tarjotaan. kun ainahan sä pärjäät.
neljä päivää, kaksi kiloa. terve! koivuniemeläiset, maanikko mama on liittymässä jengiin taas!
kiva kun itse tiedostaa ongelmansa. vielä kun keksis miten tästä pääsee. paitsi ajan kanssa. aika voi olla aika pitkä. ei paljoa lohduta neuvolapsykan sanat siitä että joskus tää vaan ilmenee näin, kun vanhoja paskoja purkaa. jepu jepu.
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
irtolaisia
en pysty taas keskittymisongelmineni kirjottamaan mitään kokonaista asiaa. taas tulee vaan rimsramssua. olkoon se niin.
- sain äsken kivan puhelun. esikoiseni lähti perjantaina mummolaan sairastamaan. syistä ettei se sairastuta muita, ja että se saa kaiken huomion ja hoivan. nyt soitti mummi, ja he on viemässä esikoista lääkäriin kun vointi on niin huono. itse aihe mistä mummi mulle soitti (oonhan toki päivittäin kysellyt esikon vointia), oli antibiootit, kysyi vaan multa lupaa ottaa niitä isolle muksulle jos tauti vaatii. ihanasti! mummi tietää että en kauheesti noista antibiooteista perusta, mutta neljä pvää kolmeysin kuumeessa, oksentaminen, raastava kurkkukipu ja paine keuhoputkissa on musta ihan päteviä syitä sallia mun neljätoistavuotiaalle esikoiselle elämän toiset antibiootit jos lääkäri niin katsoo parhaksi. mutta ihana että mummi kysyi.
- verta syytävä poikuli lakkasi säikäyttelemästä mua pienen levolac-annoksen jälkeen. ei-kivaa oli huomata että levolacin viereiset purkit kaapissa ei liikahtaneet senttiäkään. joku juukeli on purkin kaatanut, ja nostanut pystyyn katsomatta sinne kaappiin ollenkaan. voin kertoa että se pullosta valunut tökötti oli tosi tiukkaan liimannut muutamia pusseja ja purnukoita kaapinlattiaan, ja tunnin olen kaapinut, raapinut, putsannut ja puunannut sitä riivatun kaappia.
- muhun iski mania. siirtelin kaappiepisodin jälkeen huonekaluja, hoitelin kasveja, pyyhin pölyjä, imuroin. harmi vaan että mitä enempi mä siivoon, sitä enempi kämppä sotkeentuu.
- maanisuus ajoi mut myös lenkille. se oli euforista! hieno koira, hyvä musiikki, upeet maisemat. puhumattakaan mun kropasta joka ilolla mua kuljetti. ihme ettei siinä juuri tunnu se olenko kuin ahkerasti lenkkeillyt. aina se vaan jaksaa. ja tykkää. i love me!
- nauratti ihan hitokseen kun kerroin murulle että esikko jatkaa sairastamista mummolassa. niin lapsellisen ilosta hymyä en ole vähään aikaan nähnytkään. kysyin josko siitä on jotenki huvittavaa että multa puuttuu muksuja, mutta ilonaihe oli ainoostaan kuulemma se että meillä on taas ilta kaksin täällä. hiis. mitähän me keksittäis?
- sain äsken kivan puhelun. esikoiseni lähti perjantaina mummolaan sairastamaan. syistä ettei se sairastuta muita, ja että se saa kaiken huomion ja hoivan. nyt soitti mummi, ja he on viemässä esikoista lääkäriin kun vointi on niin huono. itse aihe mistä mummi mulle soitti (oonhan toki päivittäin kysellyt esikon vointia), oli antibiootit, kysyi vaan multa lupaa ottaa niitä isolle muksulle jos tauti vaatii. ihanasti! mummi tietää että en kauheesti noista antibiooteista perusta, mutta neljä pvää kolmeysin kuumeessa, oksentaminen, raastava kurkkukipu ja paine keuhoputkissa on musta ihan päteviä syitä sallia mun neljätoistavuotiaalle esikoiselle elämän toiset antibiootit jos lääkäri niin katsoo parhaksi. mutta ihana että mummi kysyi.
- verta syytävä poikuli lakkasi säikäyttelemästä mua pienen levolac-annoksen jälkeen. ei-kivaa oli huomata että levolacin viereiset purkit kaapissa ei liikahtaneet senttiäkään. joku juukeli on purkin kaatanut, ja nostanut pystyyn katsomatta sinne kaappiin ollenkaan. voin kertoa että se pullosta valunut tökötti oli tosi tiukkaan liimannut muutamia pusseja ja purnukoita kaapinlattiaan, ja tunnin olen kaapinut, raapinut, putsannut ja puunannut sitä riivatun kaappia.
- muhun iski mania. siirtelin kaappiepisodin jälkeen huonekaluja, hoitelin kasveja, pyyhin pölyjä, imuroin. harmi vaan että mitä enempi mä siivoon, sitä enempi kämppä sotkeentuu.
- maanisuus ajoi mut myös lenkille. se oli euforista! hieno koira, hyvä musiikki, upeet maisemat. puhumattakaan mun kropasta joka ilolla mua kuljetti. ihme ettei siinä juuri tunnu se olenko kuin ahkerasti lenkkeillyt. aina se vaan jaksaa. ja tykkää. i love me!
- nauratti ihan hitokseen kun kerroin murulle että esikko jatkaa sairastamista mummolassa. niin lapsellisen ilosta hymyä en ole vähään aikaan nähnytkään. kysyin josko siitä on jotenki huvittavaa että multa puuttuu muksuja, mutta ilonaihe oli ainoostaan kuulemma se että meillä on taas ilta kaksin täällä. hiis. mitähän me keksittäis?
maanantai 5. heinäkuuta 2010
maanikon mainio elämä
poikulilla oli 7kk neuvola tänään.
se mun neuvolantäti on niin mainio! se oli niin avoimen onnellinen ja ilahtunut kun kerroin jonkun ehkä vaihtaneen mun pojan, koska entisen raivohinkulin tilalla on ilonen megavekkuli mies, joka tykkää halailla ja rauhottuu sylitellessä. päiväuniakin tämä uusi kaveri nukkuu huomattavasti sitä aikasempaa paremmin. herra harjoittelee syömään ihan ihmisten ruokaa. puuro maistuu. nukkuu pitkiä pätkiä yöllä. päivärytmi selkiintyy. ottaa monin tavoin kontaktia. tunnistaa omat ihmiset selkeästi ja ilahtuu meistä kovin.
täti melkein kiljui onnesta. ja jatkoi kiljumista kun näki kuinka herra 7kk konttaili hulluna ympäri huonetta, kiipi pystyyn, ja siirtyi tukia pitkin paikasta toiseen.
se oli jotenkin kauhunen että on mulla nyt siinä urakkaa. näkiköhän se poikulista jotakin mitä mä vasta arvuuttelen? eihän se nyt mua mitenkään haittaa että se liikkuu vikkelään ja paljon, vaikka onkin vielä ihan vauva! kumma ajattelutapa. äidillisen ylpeä olen sen edistysaskelista, tulee ne koska tahansa. ja mieluusti sen perässä juoksen, ei kai sillä väliä ole lähteekö se käveleen tässä kuussa vai syyskuussa...
sitten kun huomattiin pojan taas kerran olevan aivan ihana ja upea, eikä enää niin suurtarpeinen, siirryttiin mamman asioihin.
tätiä huoletti mun hyväntuulisuus ja iloisuus joka on ollut vallalla silloinkin kun poika on ollut haastava.
täti epäili mun nukkuvan ja syövän liian vähän. että käyn liioilla kierroksilla.
njaa. eihän sitä pienen lapsen äiti voi olla huutavan vauvan kanssa iloinen ja onnellinen muutenvaan. ja umpirakastunut. ja sillai että kaikki tuntuu vaan tosi hyvältä.
voihan olla että mä oon vaan laihanpuoleinen nousukiidossa oleva maanikko, jolta kohta vauhti loppuu kuin seinään.
tai sitten voi olla että oon vaan todella onnellinen tässä omassa elämässäni, vielä on äitiyshormooneja jäljellä niin ettei väsy paljoa paina, ja saan niin paljon henkistä ja konkreettista tukea mun puolisolta, että elämä tuntuu vaan ruusuilla tanssimiselta.
tiiä häntä. kohtahan me se varmaan nähdään.
se mun neuvolantäti on niin mainio! se oli niin avoimen onnellinen ja ilahtunut kun kerroin jonkun ehkä vaihtaneen mun pojan, koska entisen raivohinkulin tilalla on ilonen megavekkuli mies, joka tykkää halailla ja rauhottuu sylitellessä. päiväuniakin tämä uusi kaveri nukkuu huomattavasti sitä aikasempaa paremmin. herra harjoittelee syömään ihan ihmisten ruokaa. puuro maistuu. nukkuu pitkiä pätkiä yöllä. päivärytmi selkiintyy. ottaa monin tavoin kontaktia. tunnistaa omat ihmiset selkeästi ja ilahtuu meistä kovin.
täti melkein kiljui onnesta. ja jatkoi kiljumista kun näki kuinka herra 7kk konttaili hulluna ympäri huonetta, kiipi pystyyn, ja siirtyi tukia pitkin paikasta toiseen.
se oli jotenkin kauhunen että on mulla nyt siinä urakkaa. näkiköhän se poikulista jotakin mitä mä vasta arvuuttelen? eihän se nyt mua mitenkään haittaa että se liikkuu vikkelään ja paljon, vaikka onkin vielä ihan vauva! kumma ajattelutapa. äidillisen ylpeä olen sen edistysaskelista, tulee ne koska tahansa. ja mieluusti sen perässä juoksen, ei kai sillä väliä ole lähteekö se käveleen tässä kuussa vai syyskuussa...
sitten kun huomattiin pojan taas kerran olevan aivan ihana ja upea, eikä enää niin suurtarpeinen, siirryttiin mamman asioihin.
tätiä huoletti mun hyväntuulisuus ja iloisuus joka on ollut vallalla silloinkin kun poika on ollut haastava.
täti epäili mun nukkuvan ja syövän liian vähän. että käyn liioilla kierroksilla.
njaa. eihän sitä pienen lapsen äiti voi olla huutavan vauvan kanssa iloinen ja onnellinen muutenvaan. ja umpirakastunut. ja sillai että kaikki tuntuu vaan tosi hyvältä.
voihan olla että mä oon vaan laihanpuoleinen nousukiidossa oleva maanikko, jolta kohta vauhti loppuu kuin seinään.
tai sitten voi olla että oon vaan todella onnellinen tässä omassa elämässäni, vielä on äitiyshormooneja jäljellä niin ettei väsy paljoa paina, ja saan niin paljon henkistä ja konkreettista tukea mun puolisolta, että elämä tuntuu vaan ruusuilla tanssimiselta.
tiiä häntä. kohtahan me se varmaan nähdään.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
maniat iskee
mulla alkaa vissiin kierrokset kiihtymään, kun mielessä tulvii taas kaikkia ideoita ja tekemistä. sen sijaan että poikulin aikaset heräämiset rasittais mua mitenkään, tuntuu että virtaa riittää ylimäärääkin.
a) en saa tarpeeksi murusta. musta olis niin kivaa olla sen kanssa kokoaika. riipivää että sillä just alko työviikot.
b) pussimania ei hellitä. haluisin tehdä säilytyspusseja vaikka mille, mutta nyt loppu jo kankaat.
c) haluaisin yhden hyllyn. ja siis nyt suunnittelen mitä kautta ajatuksesta tulee konkretiaa. tarvitaan yksi vanha puuhuylly (ylimääräsiä, anyone?) tai sitten se pitää rakentaa. sen lisäksi viinilaatikoita, koreja ja valkoista maalia.
d) haluaa myös naimisiin. koska 1) löysi äärettömän hienon morsiuskimpun ystävälleen, 2) kohdassa c. mainittu hylly on kinuttu myötäjäisiksi murulta. se saa mut, mä hyllyn. 3) olis kiva pitää juhlat ja juoda vähän viiniä. 4) ja tietty rakastan murua tosi kovin! ;)
e) tekee mieli ostostella ihan sikana. en tarvitse mitään, mutta olis kiva vaan ostella. ja ostella, ja ostella. lastenvaatteita. pojalle lätsä. ruttunaamalle silvanialaisia ja esikolle vaatteita.
f) haluaisin virkata tilkkuja, joista voisin koota poikulille vaunupeiton talveksi.
g) tehdä kotiin kaikkia pieniä juttuja, ja parkettikin olis kiva maalata valkoiseksi, kuten teki varpunen, ja ruoja kertoi siitä blogissaan. murr... ei enmpää ajatuksia mun päähän, kiitos!
h) ja ainiin. kestovaippoja haluaisin kanssa tehdä. huomenna menen uffille hakemaan villapeittoa kutistettavaksi, ja vaippakuorien materiaaliksi. kyllä!
...toivon vaan että tälläkertaa saisin jotain tehtyä, ihan valmiiksi asti!
a) en saa tarpeeksi murusta. musta olis niin kivaa olla sen kanssa kokoaika. riipivää että sillä just alko työviikot.
b) pussimania ei hellitä. haluisin tehdä säilytyspusseja vaikka mille, mutta nyt loppu jo kankaat.
c) haluaisin yhden hyllyn. ja siis nyt suunnittelen mitä kautta ajatuksesta tulee konkretiaa. tarvitaan yksi vanha puuhuylly (ylimääräsiä, anyone?) tai sitten se pitää rakentaa. sen lisäksi viinilaatikoita, koreja ja valkoista maalia.
d) haluaa myös naimisiin. koska 1) löysi äärettömän hienon morsiuskimpun ystävälleen, 2) kohdassa c. mainittu hylly on kinuttu myötäjäisiksi murulta. se saa mut, mä hyllyn. 3) olis kiva pitää juhlat ja juoda vähän viiniä. 4) ja tietty rakastan murua tosi kovin! ;)
e) tekee mieli ostostella ihan sikana. en tarvitse mitään, mutta olis kiva vaan ostella. ja ostella, ja ostella. lastenvaatteita. pojalle lätsä. ruttunaamalle silvanialaisia ja esikolle vaatteita.
f) haluaisin virkata tilkkuja, joista voisin koota poikulille vaunupeiton talveksi.
g) tehdä kotiin kaikkia pieniä juttuja, ja parkettikin olis kiva maalata valkoiseksi, kuten teki varpunen, ja ruoja kertoi siitä blogissaan. murr... ei enmpää ajatuksia mun päähän, kiitos!
h) ja ainiin. kestovaippoja haluaisin kanssa tehdä. huomenna menen uffille hakemaan villapeittoa kutistettavaksi, ja vaippakuorien materiaaliksi. kyllä!
...toivon vaan että tälläkertaa saisin jotain tehtyä, ihan valmiiksi asti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)