lähiruokaa, naapurin puskasta

ei tullu aneemista vkonloppua.
esikoinen toivo ruoat. ja kävi kaupassa.
jihaa! iso tyttö.

ekaa kertaa ehkä ikinä, tein lasagnea. ja onnistuin.
marja-aroniasta keittyi ehkä enemmänkin tyyliä "hilloke" tai velli, mutta hitto että on hyvää! en olis ikinä uskonut! käy itse koittamassa.
ohje tässä:
marja-aroniaa naapurin puskasta puoli hedelmäpussillista (kaupan you know).  
(se iso mustaherukan näkönen marjas, jota kasvaa useissa pensasaidoissa, josset tienny..)
vettä 3 dl (ne mehustuu ne marjat ihan himona!)
reilu 3dl hillosokeria.

heitä marjat ja vesi kattilaan, ja kun alkaa noussa vesihöyryä, lisää sokeri.
keitä vartti ja sekottele.
voit kuoria vaahdon päältä keiton jälkeen, tai sitten ei.
hämmennä muutama kerta jäähtyessä.
tunge purkkiin.

mä siis lurautan sen vaan muovipurkkiin jääkaappiin, koska se syödään heti pian pirtelön seassa ja puuron kanssa. voi myös laittaa lasipurkkeihin säilymään suht iäti. (ainakin talven yli.)

paljon vitskuja ja laskee kolesterolia tuo violetti hupaisa tökötti.
suosittelen. 
KJEU! (=kokeile jos et usko)

edit: yön aikana tökötti kiinteytyi. edelleen kutsuisin sitä nimellä "hilloke". pikkumuruille kelpasi hyvin puuron seassa. ja ennakkoluuloinen puolisonikin myönti että hyvää on, kun lusikallisen sen suuhun väkisin tungin. 

ekoteko

postiluukku naksahti viideltä iltapäivällä.
aateltiin että naapurit tiputti valituslappusen kun penskat on melskanneet koko päivän.
ni ei.
sieltä tuli päivän ekoteko.

vuokrayhtiömme näköjään piffaa biopussit asukkaille.

"kun lajittelet biojätteet tähän, aiheutat päästöjä vähän.
ennen samat roskat luonto riisti,
nyt ekoteko on helppo ja siisti."

mama kiittää!

ovet

ja ehkä edellisen episodin jälkihöyryissä muru antoi mun kantaa (tai siis ihan auttoi kantamaan) roskakatoksesta kaksi vanhaa kaapinovea varastoon muuttoa odottamaan.
autenttiset 50-luvun ovet. ruokapöydäksi. kattokaas.

sitten kun meillä on tilaa.

väliovea ihanalla retrokeltaisella lasilla en uusille asukkaille saanut pelastaa. raja se on vissiin rakkaudellakin.

hulluttelua

minä sain eilen omaa aikaa. jonka käytin stockalla hullutellessa.

vähän mä siellä hullaannuinkin, sillä, ostin lapsille leluja.
siis ostin. siis leluja.

siis rutulle petsoppeja. siis minä. rutulle petsoppeja.

ja pojalle kauko-ohjattavan auton. siis kauko-ohjattavan. kaksivuotiaalle. kyllä! minä sen tein!

kerran se kirpas ku järki lähti. (ei älkää suotta pelätkö. ei tämä ole lopullista, eikä tule tavaksi. synttärien/joulun korvilla oon se kamala lahjoja kontrolloiva diktaattoriäiti jälleen.) mutta voi sitä onnenhuutoa ja riemunkiljuntaa mikä piiperoista läksi kotona krääsällä rällätessä. kyllä kannatti! kerran elämässä edes.

kierrätystä

kierrätys se pyörii vaan. se on musta erimainiota!
huutonetti imaisi mein makkarin turhan kaapin, poikulin syöttiksen ja ylimääräsen kirjahylly + tyyliin sopimattoman peilin ja vanhat askarteluun varaamani kaakelit.

korttelikirppis taasen imaisi aimokasan käytettyjä lastenvaatteita.
takasinpäin sieltä muutti ihana sininen nukensänky, murulle farkut ja huppari ja yks oppikirja.

naamakirjassa yks semisukulainen osti puten sängyn, ja mä silläakaa odotan huudon ratkeemista yhdestä kerrossängystä.

ollaan vähän murun kanssa puhuttu että uuteen asuntoon tarvittavat kalusteet ostettais käytettyinä, ihan niin ekologisista kun taloudellisistakin syistä. tsiigaillaan kuinka tärppää käytettyjen kalusteiden markkinoilla. jos on vihjasta jotakin hyvää kierrätysmestaa, niin hihku toki!

nokka pystyssä

mä oon muuten tän wanna be eko -elämäntapani kanssa alkanu kulkee nokka pystyssä.

työkaverit nimittäin kertoi mulle pakurikäävän hyödyistä, ja nyt oon mieluusti lenkittäny koiria vähän ekstraa, katse koivujen rungoilla, selkeesti vähän yläviistoon. (parhaat kuulemma kasvaa 1,5m korkeudessa tai sitä ylempänä.) meillä on täällä hoodeilla aika hyvää luonnontilaan jätettyä metsää, ja ihmettelen jossei mustaa kultaa ala pian jo löytymään toden teolla.

se pakaran näköinen mustettuma koivun kyljessä tässä lähellä on joko pahka, tai hyvässä lykyssä aika arvokas klimppi pakuria. (hinnat pyörii netissä 200-500e/kilo.) harmikseni emäntä ei ole lähtenyt sitä mulle irrottamaan että arvotus ratkeis. ja itse en kuulemma saa mennä työkaluineni tonne hyörimään, olen vaaraks itselleni ja ympäristölleni. njaa. mikään ei mua estä käydä ihailemassa ja näpläämässä sitä ehkä-pakuria päivittäin. ja mähän käyn.

samoin kun mun nokka pystyssä wanna be eko - metsälenkeillä.
toivottakaa mulle pakurionnea!

kestovaippailu

kestovaippailu ei todella ole mein juttu. sinnikkäistä yrityksistä huolimatta.

tän sunnuntaiaamun saldo (kello 6-10.20):
- 4 läpipissattua vaippaa.
- 2 pissakastunutta bodyä
- yks todella punaiseksi palanut persus
- yhdet pissaset petivaatteet
- yksi kiukkuinen lapsi
- yksi turhautunut äiti

mitkä tässä on ekologista? ei mikään. pyykkikone pyörii kun viimestä päivää näiden mein pelleilyjen jäljiltä.

ja joo-o. kaikkea on kokeiltu tässä matkan varrella. villahousuu, pullihousuu, harsovaippaa, napakkaa vaippaa, muovikuorta, hengittävää vaippaa, taskuvaippaa, bambuvaippaa, froteeimuja, aiovaippaa. mä en vaan osaa, ni en osaa, ni en osaa!

leipää!

jei!

hain eilen iskältä lisäaineettomia leipiä. se on niin liikuttava mies. silmääkään räpäyttämättä ja mitään kyselemättä se haali mulle listan lisäaineettomista leivistä, ja lupasi kiikuttaa niitä mulle viikottain. e-koodiviha on taas nostanut päätään mussa, kun pitäisi valita perheelle leipää jota pojallekin tarjota, niin jösses sitä lisäainelastia mitä kaupan leivissä on!

mutta nyt meille toimittuu viikottain hyvät leivät. kiitti iskä!

sikäli mikäli jotakuta kiinnostaa, tässä lista helsingin bulevardilla sijaitsevan cafe ekbergin lisäaineettomista leivistä:
- erämaanleipä
- ruislimppu
- baselin-leipä (leivotaan keskiviikkoisin ja perjantaisin)
- ciabatta
- välimerensämpylä
- viinileipä (leivotaan perjantaisin)
- auringonkukkaleipä
- ruisleipä




nyt maistelussa ruisleipä ja tuo baselinleipä. erinomaista!


p.s. päälle huhtahyvän uutta (ainakin mun vasta eilen löytämää) e-kooditonta kinkkua! hyvä mein k-kauppa!

kasvimaamania

me nyt on päätetty ottaa se kasvimaa mitä meille tarjottiin. suurena innoittajana on toiminut maapalan uskomattoman hyvä kuosi, ja naapurinrouvien ehtymätön innostus asiaa kohtaan,letkeä insinööri ja hänen rouvansa ovat kerrassaan ottaneet asian omakseen. mukaan he ovat napanneet ystäväpiiristään yhden miespuolisen helsinkiläistyneen kuopiolaisen.

homma etenee insinöörin määrittämin marssiaskelin. sähköpostiin tupsahtelee infoa kasvimaa-tapaamisista, suunnitteluilloista, toivekasveista sekä aikatauluista.

tänään aamulla käytiin yhdessä marssimassa "tiluksilla", tutkimassa istutuspenkkien kuntoa ja analysoimassa mitä maa jo tällähetkellä kasvaakaan.

ilokseni palstalla on suurensuuri mustaherukkapensas (ihan parhautta!) ja raparperin taimia. sitruunamelissan bongasin, samoin ruohosipulia ja vihersipulia. kävimme myös paikallisessa kasvimaa-kaupassa hankkimassa ensimmäiset siemenet, alkukasvatusruukut (maatuvat) sekä kasvatusturvetta. askartelin kotona vielä hesarista muutaman ekologisen alkukasvatusastian. (biojätepussi minikoossa.)

koska ensimmäiset yrtit pitää saattaa kasvun alkuun huhtikuussa, pidämme tänään alkukasvatusistutustalkoot... ettei nyt ihan viimetinkaan jäisi.


nyt kun vauva nukkuu, mulla on aikaa suunnitella palstajakoa ja muuta kasvimaniaan liittyvää. taidan ottaa ihan taiteiluvälineet esiin ja pistää parastani kehiin. saa nähdä kuinka selkeä suunnitelma tästä syntyykään perinteisellä paperi-värikynät-metodilla. onneksi mulla ei ole mahdollisuutta power-point-esityksen rakentamiseen. mistä vetoa, niin insinööri tulee läppärinsä kanssa illalla ja sillä on laadittuna joku kasvu- ja kitkemisaikatauluhässäkkä excel-taulukoineen... ;)

päässäni soi jostain kumman syystä:
"äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen..."

kesä ja kasvimaa, täältä tullaan!

ostosteluralli

innostuin shoppailemaan viikonloppuna.

ekologista tottakai. tässä saalis kierrätystehtaalta ja kirppistapahtumasta.

olen iloinen, olen eko.

sopivat ponkut pikku rinsessa ruttunaamalle.

pisama designin lompakko mammalle.

belovedin lahjapaketti äitienpäiväksi...

..sisältää nimikoidut hopeat.

veikeä siilikamu veikalle, beloved.

kirppislöydöt "koko hertsika on yhtä kirppistä"

- tapahtumasta. leluja ja body vauvalle, apina pepille,

kirja ja muistipeli rutulle, noin 4e yhteensä.

vielä lähikuvassa ihana vanerinen muistipeli,

fasun peltilaatikossa.

maissin maistelu ja sen seuraamukset

eilen töräytin poikulille eteen lautasen ja siihen lusikallisen maissisosetta. hienosti herra levitteli soseen murun käsille ja siihen lähiympäristöön. avustin muutaman nokareen poikulin suuhun, ja namsnams se makusteli ne mahaansa. ei mitään perinteistä sylkemisefektiä. taitaa olla ihan hyvin ajoitettu makustelukokeilu.

se mitä en tehnyt, oli antanut sille disflatyliä ehkäisemään mahanpuruja, ja siitä maksettiin sitten yöllä muutamalla pierujen tahdittamalla itkurallilla.

aika kovat paineet saa aikaan pojan yöitku ja natina yhdistettynä umpiväsyneen murun unisteluyrityksiin, murun, joka on kääntämässä rytmiä yöstä yhdessä vuorokaudessa päivävuoroa varten.

puuh, me selvittiin maissin seuraamuksista ihan hyvin. murusta en tiedä, koska se lähti duuniin ennen kukonlaulua.

pikkupoikuli meni ekoille "päiväunille" jos seitsemältä aamulla.

jahka se tuolta heräilee, lähdetään kaapelille tsekkaamaan kierrätystehdas. olin sopinut vanhempieni kanssa että vien himpulat sinne aamuksi, että saan tovin kierrellä itsekseen. isäni soitti eilen että äitini ei kai osallistu lastenkaitsemiseen, mutta hän katsoo kyllä, kun on niin sovittu. että monelta ollaan tulossa, jos aamusta niin hänpä ei vedä perjantaikännejä sitten. hurraa, hienoa. miten tää onkin aina yhtä juhlaa. eli kaapelille menen yksin jos isän kunto on mitä on luvattu. jos ei, niin ei. kiva matkata kaupungin toiseen laitaan asiaa arpomaan.

edit.
ylläripylläri. mutsi oli hyvillä fiiliksillä ilosena odottamassa lapsia ja kaitsi niitä kierrätystehdasreissuni ajan. antoi vielä hoitovinkkejä ja kannustusta mulle kaupan päälle ennen kotiinlähtöä. daddy-paskiainen oli lähtenyt ottamaan "muutaman oluen". paskat ja hyvä näin. samaan aikaan. ihme väkeä nuo.

lapset, lapset, lapset ja kasvimaa

esikko on aika huippu.
- "mä arvasin että sä meet ostaa näitä goji-marjoja. se on niin sun juttu!"
ja vähän myöhemmin...
- "tota, musta nää ei maistu yhtään siltä että näistä sais mielihyvää ja elinvoimaa."
ja vähän myöhemmin....
- "onks mun pakko syyä tää koko kourallinen, nää maistuu tosi eksoottiselta..."

ruttunaama laulelee ittekseen
- "seuraan nyt majavaa, valtavaa" (oikeen nään sen silmissäni kanootissa jättiläismajavan peesissä...)

ruttu myös laukoo mielipiteitä melkein kaikesta.
hän ei pidä ruotsalaisista koska ne puhuu ruotsia. suomalaisista hän kyllä tykkää.
hän ei pidä myöskään tönijöistä, vaikka itsekin on moiseen sortunut. tämä lipsahdus/nämä lipsahdukset saa puheeksitullessaan tytön kyyneliin.
hän haluaa olla prinssi.
"älä sä laula näitä lauluja, nää on lastenlauluja." hän sanoo mulle.
"sä et saa mennä ulkomaille ilman mua, kun mä r-r-r-akastan sua. paitsi jos sä olet siellä ihan hiirenvähän aikaa. kuinka siellä voi olla hiirenvähän aikaa?"
"mä en voi tulla sun kanssa kauppaan, koska mä levähdän sinne matkalle."

myttyvauva punkee konttausasentoon. johan se on vissiin aikakin, koska ikää on reippaat neljä kk! uskomaton jäbä.

mytty myös selkeesti ilahtuu tutuista naamoista. muru kun tuli unimaasta tähän todellisuuteen, niin mytty kiljas sisäänhengitetyn kovan "hiiiih":in ja alko viuhtoo käsillä ihan hurjasti. sama kävi kun mä tulin fillaroimasta. myös jotkut lelut aiheuttaa tän ilmiön. samoin mm. omat varpaat. hassu mies.


meille kävi ystävän kanssa lykky. saatiin haaveiltu oma kasvimaapalsta lähteltä kotia. tosin jonottamisen aikana se ystävä on menettänyt jalkansa. ja mullahan on nämä lapset. nyt mietitään tässä tovi mitä tehdään, ja kuinka paljon me pystytään asiaan sitoutumaan. palsta oli tosi hyvässä kunnossa, kaikki penkit valmiina ja iso marjapensas nurkassa, ei mitään ylimäärästä hommaa. (been there, done that.) meitä molempia himottais tosi kovin. jos ei sille jää aikaa, eihän siinä muuta käy kun saadaan yhteisöstä lemput. tosin dodolla (maailman ystävät vai mikä se olikaan.) olis tarjolla palstakummeja, että vois valmiiks ottaa sinne yhteyttä ja kysellä olisko meille ketään täksi vuodeksi. ensvuonna mulla on jo isommat mukulat, ja ystävällä jalka, niin olis puutarhaus ja maanviljelykin ehkä helpompaa, mutta noin hyvästä maapalasta ei ole takeita taas sitten.

hmmmm.... onneksi tässä on muutama tuokio aikaa pohtia asiaa. ja soitella joutessaan sinne dodoon...

itse tein

koska mulla ei ole nyt just paljoa sanottavaa, jatkuu tää kuvalinja vielä.

tää on niin mahtava!

itse päällystin vanhan äitiyspakkausmakuupussin marimekon "kumahdus" - kankaalla.

sopii mein vaunuihin kun nakki silmään, ja on muutenkin erittäin hieno.

(varsinkin mun käsityöksi.)

ostin vintiltä

piipahdin lasten vintillä (huopalahdentie 7, helsinki).

sieltä nämä aarteet:

- tissiläpykät, maitovaipat...

mitkä nää on viralliselta nimeltään? 4e/pari

- ruokalappu pikkuveijarille 16,90

- kaivattu keppihevonen 49,90

olisin saanut helposti ostosteltua enemmänkin, mutta koetin sääliä ohkasta lompuukia.

unipussi, kortteja, neuvolakorttikuoret ja takki jäi ainakin toistaiseksi hyllyyn odottelemaan.