mä oon muuten tän wanna be eko -elämäntapani kanssa alkanu kulkee nokka pystyssä.
työkaverit nimittäin kertoi mulle pakurikäävän hyödyistä, ja nyt oon mieluusti lenkittäny koiria vähän ekstraa, katse koivujen rungoilla, selkeesti vähän yläviistoon. (parhaat kuulemma kasvaa 1,5m korkeudessa tai sitä ylempänä.) meillä on täällä hoodeilla aika hyvää luonnontilaan jätettyä metsää, ja ihmettelen jossei mustaa kultaa ala pian jo löytymään toden teolla.
se pakaran näköinen mustettuma koivun kyljessä tässä lähellä on joko pahka, tai hyvässä lykyssä aika arvokas klimppi pakuria. (hinnat pyörii netissä 200-500e/kilo.) harmikseni emäntä ei ole lähtenyt sitä mulle irrottamaan että arvotus ratkeis. ja itse en kuulemma saa mennä työkaluineni tonne hyörimään, olen vaaraks itselleni ja ympäristölleni. njaa. mikään ei mua estä käydä ihailemassa ja näpläämässä sitä ehkä-pakuria päivittäin. ja mähän käyn.
samoin kun mun nokka pystyssä wanna be eko - metsälenkeillä.
toivottakaa mulle pakurionnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti