viskasin siemenpallon murulle. kerrankin olin valmis tekemään niinkun joku muu haluaa. vietin unettomia öitä, ja kramppasin hartiat täyteen tilttiin.
pallo tuli puolivolleynä takaisin.
plomp.
maanantaina kerroin klinikalle että meidän simpat saa postimerkin pakettiin, ja nimilappuun mun nimen. lojukoon turvassa tanskanmaalla odottamassa muita aikoja.
oltiin jo hyväksytty että ne lähtee roskapyttyyn, ja sen asian kanssa piti oppia elämään. sitten tuli tämä puhelu.
oli se sitten p.lipponen & sosiaali- ja terveysministeriö, suvun mafiamaine, ihanaisen biologin hyvä veto, tai muu onnenkantamoinen, ei väliä.
tää meni niinkuin piti. oikeus on tapahtunut.
hurraa! skoolattiin omppusidulla ja itkut vedin. aina kannattaa valittaa ja reklamoida, ja ennenkaikkea puolustaa omaa perhettä ja omia oikeuksia.
nyt kohti uusia seikkailuja pystypäin!
mää ja ne simpat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti