ei ole todellista!
muru kuupahti petiin latautuakseen huomiseen aamuneljän herätykseen, ja mä tässä yksinäni (teekuppi seurassani) blogin tilastoja vilkaistuani päädyin vanhempiin postauksiin. fiilistelin pojan ensihetkiä, hihittelin sille että ruttunaama oli laukonut että: "olispa mulla EDES yksi kiva äiti!", ja mietin kuinka hienoa on, että nää asiat on jossain tallessa! ja ihan luku- ja ymmärryskelposessa muodossa. tää on se syy miksi mä tänne kirjoitan. pääsen fiilistelemään juttuja, jotka mulle merkkaa paljon, ja saattais muuten painua liian syvälle unholaan.
huomasinpa taas että muru on kyllä niin erikoislaatuinen ihminen.
törmäsin vanhoja selaillessani tähän ja kyllä! kaikki on niinkuin silloinkin, vaikka tuntuu että aika ja arki juoksee vaan eteenpäin.
sama fiilis kun tosta postauksesta, tuli mulle äsken.
ja nyt mä hymyilen täällä muna kädessä.
ja se muna hymyilee mulle. muna, jonka muru ojenti mulle mennessään nukkumaan.
muna, jonka muru on ihan itse mulle koristellut. (duunissaanko?)
puuh. jatkan muna kädessä fiilistelyä. en tosin nauti sitä lauantai-illan ratoksi niinkuin siinä suositellaan.
naurava muna meinaan sopii pyhäaamun kahvin seuralaiseksi paremmin kuin hyvin.
hiis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti