jatkan aiheesta

kävin aamun aluksi puolitien blogissa, ja sit mua alko taas sapettamaan vanhemmuuteen liittyvät asiat. tai oikeemmin se että uusavuttomuus oikeesti on leviimässä vanhemmuuteen.  aaargh. musta vanhemmuuden pitäis olla aika luonnollinen asia ihmisenkin kaltaiselle eläimelle. 

kommentoin vissiin taas vähän asian vierestä, mutta pakko oli lainata omaa kommenttia, ja jatkaa vähän aiheesta ja lihotella itse kommenttia: 

"en mä muuten kommentoi kun tuota lopussa olevaa listaa. musta se vaan osottaa ahdistuksen sijaan kuinka tumpeloita ja hukassa aikuiset on vanhemmuutensa kanssa. aina pitää kysyä ja ahdistua. mitäs jos vaan tekis niinkun itsestä hyvälle tuntuu? kun se on vähän niin että jos olis enemmän kommunikaatiossa oman lapsen, perheen ja elämäntilanteen kanssa, tarttis vähemmän ahdistua. kun tietäis luonnostaan että “tää sopii meille” ja “näin on meille hyvä”.

oli kyse sitten nukkumisasioista, imettämisestä, tarhaanviennistä, sapuskasta tai harrastuksista. 

mä en juurikaan kuuntele mitään suosituksia. meni teiniäitinä maku siihen että neuvolassa tiedettiin kaikki aina paremmin, ja aina oli sanottavaa. esmes siitä että “lapsi on liian pieni” – koska vajaa 160cm kokosen äidin lapsi ei mennytkään ihan käyrillä. turhaan syyllistyin. ja mua pidempi on esikoisesta on kuitenkin tullut. ruttunaaman kohdalla näpsähtää tietokoneelta neuvolatädin silmiin huomiokentässä: "lapsi on pienikokoinen, äidille siitä ei saa valittaa." koska odotusaikana terkkasijainen korvensi mua epäilemällä anorektikoksi, narkkariksi ja että röökaan, raskaudenaikaisen painonlaskun takia, ja vedin sitten totaalikoivarit omalle terkalle. mulle ei tästä asiasta ikinä enää ryttyillä saatikka syyllistetä. pieni, pullava ruttunaama kasvaa just niinkun kasvaa. neuvolantäti yritti aloittaa viimevuonna myös ton pullasorsan painosta, mutta heti suoraan sanoin ettei kannata mulle ees yrittää. että kolmivuotiaana saa olla pullaposki, ja vaikka aina, se ei kuulu kelleen. mä tiedän mitä täällä syödään, ja koska ruokavaliossa ei ole korjaamisen varaa, lapsi on mitä on. piste.

meillä luetaan satuja koska lapset tykkää. ei syödä lisäaineita eikä valmisruokia koska mä en tykkää. lapset urheilee koska ne tykkää. me lenkkeillään ja ulkoillaan koska ne tykkää. ne menee ajoissa nukkumaan koska niitä väsyttää, ja koska hyvä uni on musta korvaamatonta. ne on menneet hoitoon/tarhaan kahden vuoden kieppeillä, koska olen ensin halunnut olla kotona, sitten on elämäntilanne sanellut töihinlähdön. pojalla on vielä unitutti, koska se on mun silmissä nukkuessaan vauva. vaipoista luopuu kun luopuu. esikoisella on yks koti, ja isällään vierailee niinkun on sovittu. me ollaan siirtymässä kauramaitoon koska se on ekologisempaa, ja syödään vähän yli suositusten d-vitamiinia, koska uskon sen olevan terveellistä. lapset katsoo telkkaria, mutta mun valitsemia/hyväksymiä ohjelmia. esikoinenkin (15v.). esikoinen(kaan) ei juo limua, se on täysin turhaa kamaa. meillä syödään aika vähän hedelmiä, koska mä en niistä pidä, sen sijaan vihanneksia menee enempi. ja toisaalta uskon siihen faktaan että mein suvut on asuneet täällä jo aika pitkään, ja elimistö on osin tottunut siihen että kotimaan kamasta saadaan tarvittavat elimistön rakennusaineet. (puuttumatta nyt siihen faktaan ollenkaan mitä ihmiset kuvitteleekaan saavansa einesruokavaliostaan...) meillä on aika helkkarin vähän leluja, ihan kulutushysterian minimoimikseksi ja luonnon säästämiseksi, ja siksi että lasten mielikuvitus kehittyy enempi palikoista rakentamalla kun nappia painamalla, mä uskon. 


tää lista olis niin loputon, mutta ketä kiinnostaa? jokaisella on kuitenkin mahdollisuus tehdä omat päätöksensä enempiä kyselemättä ja syyllistymättä.

mä sanon höpsis sille että kaikelle pitää saada vahvistus jostain ulkopuolelta. näin on meille hyvä. joillain vaan vissiin on oikeesti tarve vahvistukseen, tukeen ja apuun ulkopuolelta. ja se on musta aika sääli. ja kun vielä jos kattelee esim. vauva-lehden nettikeskustelua, missä äidit lyö toisiaan surutta kun vierasta sikaa. (ehkä just että pääsee pätemään kun ei muualta arvostusta saa…) se on hyvä foorumi kysyä josko kannattais lopettaa imettäminen? vai laittaisko lapsen perhepäivähoitoon vai tarhaan? apua! 

ja loppukaneetti eksäni sanoin: "hyvähän sun on taas sanoa kun sä itse olet niin vitun täydellinen ihminen!" 

- no niinpä.  ja sen lisäksi mulla on vielä ihan helkkarin hyvä itsetunto.