tarttisin jonkun...

tarttisin jonkun jolle puhua.
jutella.
lätistä niitä näitä.

haluaisin kertoa miltä tuntuu kun aikoo mennä naimisiin. miten hienoa on pienen lapsen pienet kätöset, miten on hienoa kun kotona on oivaltava nelivuotias. miten raskasta joskus on kun "täydelliselle" teinille ei meinaa puhe mennä perille.

miltä tuntuu töissä.
miten hermostuttaa joskus byrokratia kiemurat. kuinka haluis enemmän auttaa ja vaikuttaa, ja kääntää typerien terveydenhuollon päätösten suuntaa viisaammiksi.

miten tuntuu että elämä on tässä ja nyt.
kysyä miten ja mistä uskaltais haaveilla. mitä tulevaisuudelta odottaa.

kertoa kuinka tuo ihminen jonka olen elämääni saanut, on vaan niin kertakaikkisen hieno ja ainutlaatuinen.

miten mä olen itseeni älytyytyväinen, mutta joskus niin pieni ja epävarma. että saatan joskus olla mustasukkainen, epävarma itsestäni ja pelokas. sitten taas yhtäkkiä vahva ja rohkea.

kertoa etten halua että isäni kuolee. ja haluan että äitini paranee pian.
kuinka tärkeitä mun sukulaiset on mulle.

kuinka tuntuu ettei rahalla tee mitään. paitsi osta ruokaa. ja kuinka rakkaus ja perhe on tärkeintä maailmassa.

tarvitsisin nyt sentimentaalista asennetta. pullon tai kaksi viiniä. ja aikaa. ja sen hyvän ystävän jonka kanssa jakaa nämä.

mielettömän hienoa oli se, kun pyysin muutamaa lähiörouvaa tänne lauantai-iltana viimeviikolla. juteltiin lapsista, naapureista, vanhemmista, puolisoista, syövästä.

semmosta tarttisin lisää. just nyt. tilkan viiniä, aikaa, ystävän.