uusi pöytä

tai uusi ja uusi. ennemminkin touhujen tulos.
pöytäprojekti.

retkuli roskislöytö sai hiekkapaperista kyytiä. ja uutta maalia päällensä.
ja koska olenhan nainen. ovela. niin rasselilla hinkkasin sen kulutetun näköiseksi, ettei kultaseni (se pedanttiperhana)pääse narisemaan huolimattomasta pensselinkäytöstä.

kyllä taas itsetyytyväisyydestä hykerrän kun käsieni töitä kattelen.

ja taas mielessä. hääasiat.

hitto. mun ei pitänyt ollenkaan edes miettiä näitä, en tiiä onkse tää kevät vai mikä tän saa aikaan, ja perustelen asiaa sillä, että vuosi "enää" aikaa selvittää speksit miten toimitaan.
taas mun ajatus alkoi oleellisemmasta, eli


mä haluan tämmösen kampauksen! *

ja sit se toiseks olennaisin. nimittäin kimppu.
ostin murulle naistenpäivän kukiksi neilikoita, ja joutenollessa askartelin omannäköiseni kimpun.
kas tässä:

vielähän siis näistä on matkaa näihin googlen kuvahaun tekeleisin, mutta onhan mulla tässä tovi aikaa opetella... 

 
* kuva kohteesta inthespotlightofstyle.blogspot.com

viikonlopun ihanat

työkaverini villen suosituksesta otin italialaisen trifula viinin. maistiaisen naukkasin anopin kanssa eilen. hyvää oli, eikä vaikeuttanut seurustelua ollenkaan. päinvastoin.
itse paahdoin pähkinöitä iltanassutukseksi. näissäpä ei ole "liikaa" suolaa eikä rasvaa, grillimausteella maustoin.
nam nam.

tekeleitä

tässäpä tämmösiä.
kun yleensä vaan näprään kaikkea, eikä mikään mun visio tunnu toteutuvan,
nii sitten kun on aihetta, nii vähän pitää lesoilla!

ylhäällä pingviinimiehen kakku, ja prinsessan synttärimuffinssit.
alla hassun hatuntekijän aikaansaannos!
kyl kyl.
joskus voi onnistua. vaikka tunteella (siis ilman ohjeita) nää onki vedetty. tai ehkä juuri siksi.
[itsetyytyväistä hymyilyä]

leipurin perilliset

mä olen aina tykännyt leipoa.
meillä vaan ei kukaan oikeen syö makeita leipomuksia, ja niistä päätyy suht aina puolet roskiin. töissä ne patistaa mua aina tuomaan jämät sinne, niille kelpais kyllä.
sit kun murukin tykkää leipoa,
niin täähän olis semmonen leipomusrakastajan toivekohde, noin niinkun vierailumielessä.

onneks olen tartuttanut leipomisintoa lapsiinkin, vai lieneekö se kaikissa lapsissa sisäsyntyistä?

tässä valmistuu sämpylät. jotenkin on ihkua se, että kun ukki on leipuri, niin tällästä taitoa voi ikäänkun sukuperintönä siirtää eteenpäin. meillä noin 80% vaaleesta leivästä tehdään itse. ja kuinka onnellisia mukelot onkaan kun saavat käsiinsä lämpöset, omatekemät "etanasämpylät", "mörkösämpylät" tai mitä niistä milloinkin muodostuu.

toivon että voin teille jakaa pian "käsityö"-postuksen kuvineen.
mä olen täällä tehnyt tontuntöitä, ja väkertänyt muffinssia ja kakkuja parhaani mukaan. meillä kun sattuu koko perheen synttärit tähän synkeimpään syksyyn.

nyt uunissa on tuloillaan appelsiini-suklaa-torni, (koska muffinssi-vuoat on huvenneet ja )koska mein vauva, iso-pieni-bambam täyttää huomenna jo kolme!

kuvia

oli eilen sit mukavaakin.
poika lauloi huonolla artikulaatiollaan pieniä sammakoita, ja siskonsa nauratti sitä kyselemällä joka välissä:
- mikä on hammakko?
- mikä on lyttikät?
- ja mitkä ihmeet on koovat?
ja sit ne veti huutonaurua kaksisteen.

pelattiin unoa, ja poika joka ei (muka) tunnista värejä ja numeroita, eikä (muka) tajua sääntöjä, pesi mut kolmesti siinä. että sellanen uno se on. ja se riemu mitä se voittaessaan koki. enskerralla saa sitten maistaa häviötäkin. ;) mokoma.

illalla ropeloin tässä koneella anopin joululahjaa, niin ruttu luki veljelleen satuja. tosi lisäili joka väliin sanoja kuten "tyhmeliini" ja "karmiva tomppeli", ja oi sitä riemua.

mulla tuli oikeen hyvä fiilis kun järkkäilin kuvia. tilasin anopille ja mutsille ja faijalle ifolorilta kalenterit joululahjoiksi. tässä teillekkin kurkkaus parhaisiin kuvapaloihin. olkaa hyvä!

tuunasin

aamulla pähkäilin mitä sitä tekis, kun penskatki leikkii nii keskenään.
ja emäntä on treenailemassa koko päivän. eilen maalasin parit kehykset ja esikon peilin. sen lisäks että hankin autoon lamput, ja kävin bamin kanssa katsomassa mamin harkkoja.

"kyllä sä tekemistä keksit tänäänkin" lohdutti ystävä.
tokitoki.
trimmasin koiran.
siivosin.
käytin koiran pellolla, ja myöhemmin penskat ja koiran metsäretkellä.
tänki mä tein. toiv sille toisellekin joka täällä asuu, ni kelpaa tää.

mä oon itse himotyytyväinen!

makkarin tapetin retaleet teki ikean lipastosta aika groovyn. ja ikean tylsäks käynyt lamppu sai esikon dumaamasta näytetapetin palasta new york-lookin. nyt tamminen lipasto matsaa eteisen mustaan kenkäkaappiin.
jipii!

ite tein

no kappas. 

mamma tumpuloi säärystimiin sopivan mekon. 

oih, se on rutusta n-i-i-n ihana!

käsityöt ei o mun juttu

no kyllä sillä tuusan räpylällä jotaki sai aikaan.
nimittäin.

puna-sininen 90-luvun oravakangas poikulin kakkosrattaissa vaihtui vähän stylekkäämpään.
loppuosasta hommaa mua jo pänni ihan himona, mutta nyt (sadan kirosanan jälkeen) kärrit on viimeistelyä vailla.

hemmetti. musta ei kyllä näihin käsitöihin ole. ei riitä taito eikä kärsivällisyys.

vaikka. onnekivat.
vaikka ite sanonki.

keksi, parempaa kun ...

ei vais, mutta koita itte!

50g sulatettua margariinia
1dl ruokosokeria
2 kourallista kuorittuja seesaminsiemeniä
3 kourallista kaurahiutaleita
sekoita.

taputtele pellille lituskaksi ja pöhötä lämmössä noin 10min.

oioi. niin hyvää ja varmasti terveellistäkin (luulen)!

joululeipä. tee näin.

osta kaupasta piimä ja hiiva.
ja uusi leipävuoka.
tule kotiin.
kaiva leipätarpeet kaapista.
huomaa että leseet puuttuu.

hae kaupasta leseet.

lämmitä litra piimää.
huomaa että se on kylmää. lämmitä uudelleen.
lisää 2 tl suolaa.
huomaa että piimä on edelleen kylmää.
lämmitä taas.
ja vielä kerta.

sekoita hiivapala piimään.
lisää hakemasi leseet, kaljamallas ja ruisjauho (3dl kaikkia).
kaada vehnäjauhot pöydälle.

pyydä lasta auttamaan.
kerää ympäri heitellyt puulastat lattioilta kun se kyllästyy. 

lisää taikinaan 3dl siirappia.
sekoita.
lisää 5dl pöydältä kaapimiasi jauhoja taikinaan.

huomaa että taikinakulho on liian pieni.
lisää silti vielä 5dl jauhoja.

sekoita varoen, koska taikina tulvii yli.

voitele vuoat.
muista ettet ole pessyt uutta vuokaa.
kaada puolet taikinasta kuitenkin siihen. tinen puoli vanhaan vuokaan.
huomaa että vuoat on aivan erikokoiset ja -muotoiset.
älä vittuunnu.

kaada taikina vuokiin nousemaan.
peitä puhtailla ihanilla, kauniilla joulupyyhkeilläsi vuoat, jotta leivät saavat kohota rauhassa.

unohda monelta laitoit ne nousemaan. unohda myös kauan niiden pitikään nousta.
kurkkaa leipiä, ja huomaa niiden nouseen ihaniin, kauniisiin joulupyyhkeisiin asti.
kaavi ruskea mönjä irti pyyhkeistä.
älä vieläkään vittuunnu. 

laita leivät 160 asteiseen uuniin.
laske ensin väärin mihin asti niiden pitää uunissa olla. ja sen jälkeen unohda ajankulu.
älä vieläkään vittuunnu.

viimetteeks haistele ilmaa, leivän tuoksu kyllä sitten kertoo että:
joulu on täällä! saaristolaisleivät on valmiit!

mustaleima, suolakurkku, saaristolaisleipä ja israelilaisviini.
jep!
herkullista joulua itse kullekin!

p.s. tekemäni suklaa näyttää leivinpaperille voidellulta p*skalta. hi hi. ei naurata. paitsi vähä.

ison äärellä. musta vai valkoinen?

täällä on pohdittu isoja asioita.
niiden äärellä mun uusi pöytä kotiutui. (kiitos ihanaiselle serkullepakettiautoavusta!)

"jumalauta. se on keltanen!" sanoi muru.

 

"siitä puuttuu enää jotku hippikukat." se sanoo. 

ei puutu. enää.

ihana pöytä! maalata se täytyy. mitäs sanotte, valitaanko musta vai valkoinen?

"nyt mä en kestä enempää!"

eilen oli vatsa niin kipeä että itku meinas tulla moneen otteeseen.
pari hetkeä pihalla muksujen kanssa tuntu siltä että "nyt en kestä enempää!"
vippaan ne sisään murun hoteisiin ja painun sänkyyn vikisemään.

mikä jumalavita siitä on, ettei semmosta osaa tehdä? 

oli tosi kiva päivä, jos laskee pois sen saamarillisen kivun, kuvotuksen ja vessassa ramppaamisen.
paino rytisee alaspäin niin että pian oon ihan oikeesti ihan totaalinen nälkäkurki, ja siltä tosiaan näytänkin jo. vituttaa, mutta minkäs tässä mahdan. yhtään enempää ressiä en siedä. kärsitään tää nyt ihan pystypäin. ja ajatellaan positiivisesti. ei tääkään nyt koko elämää, ei edes koko lomaa kestä. piimää naamaan, ja naama hymyyn.

oltiin lasten kanssa ulkona eilen, hyvässä säässä niin paljon, että hereilläoloaikaa sisätiloissa jäi maksimissaan kans tuntia. oli hieno päivä. meillä on ihana piha, ja ihanat puistot.

p.s. esikoinen rulaa. keskiarvo tirpan vajaa ysi, mihin se toki oli hieman pettynyt. yli ysin se koittaa sen hilata, että voi sit rauhassa valita mihin lukioon menee.
ja se on ilmeisesti valittu ilmeisesti piirin edustusjoukkueeseen.
pisteenä i:n päälle, se lähti pelaamaan tänään naisten edustusjoukkueen peliä. ensimmäistään. ainoona niiden joukkueesta. kutsu tuli eilen, ja hää otti sen vastaan. mitenhän se mun pikkunen pärjää isojen naisten rymistelyssä*? se on kuitenkin vasta 14. valmentajan mielestä on hyvä oppia pelaamaan kovaa, ja ottamaan vähän hittiä. ja onhan se niin, mutta mammaa jännittää. ja vähän liikuttaakin. ammattilaisuransa kyseiseltä pelipaikkakunnalta aloittanut vaari läks tyttöä peliin viemään. vaari on varmaan kans ihan liikkis siellä.

* se on saanut paljon positiivista palautetta siitä että se pelaa niin kovaa. oikein ja kovaa. ne on treenanneet muutaman kerran naisten kanssa samaan aikaan, ja tässä tulos. 

p.s. 2. jouduin tuomaan tuolit kotiin ekan maalikerroksen jälkeen, koska maalaustilassani (pihalla) lentelee siitepölyä ihan liikaa maalaushommia ajatellen. "noi on tosi paljo hienommat ku esimerkiks pinkit tuolit.", sanoi ruttunaamakin. itsen tekis mieli kiljua ilosta! HIENOT TUOLIT! nyt odotellaan josko muru vaivautuis hakee mun huudosta kuudella eurolla bongaaman ruokapöydän.

diy: pasta, keittiöntuolit, kaksi päivää

muru on äitinsä tykönä poikulin kanssa. mä ja tytöt kotosalla.

aamu oli tosi rauhaisa. jopa jännitti viiden aikaan aamulla kipitellä siellä lähiömettässä yhden ainoon luppakorvan kanssa. yleensä kun on massaa mukana mun lisäksi se yli sata kiloa. ei paljoa puskajussit pelota.

lapset sai tarhapaikat steinerpäiväkodista naapuripihalta. ou jee!

kiepsautin tuossa kotiintullessa pasta carbonarat tyttöporukalle. ai kun mä oonkin niin hyvä kokki! nams! parempaa en ole saanut. kitsaana naisena ostin palvikinkkua leivän päälle, ja osasta sitä pakettia tein sen carbonaran. ja täytyy sanoa, nappivalinta. tai sit oli vaan mausteet kohdillaan.

diy-osastoon kuuluu myös mun pikku projekti keittiöntuolien kanssa.
kas tässä:

alkuperäinen, tiikki-pinnatuoli. tässä jo hiottuna.

ja sit sudin mustaa. mun oma "köyhän naisen madamoiselle". ihana! tää on vaan niin chic!

p.s. kun lukee tän ja ed.postauksen peräkkäin, voi oikeesti alkaa miettimään sitä bipolariasiaa. tosin sille voi olla toinenkin selitys. meinaan PMS. (tarttisko miettii niitä pillereitä kuitenkin? varmuudeksi?)
p.s.2 luin duunin puolesta tänään rajatilapersoonallisuudesta. iski kandintauti. olisko mulla tää? huoh...


duunissa enää loppuruttaus jäljellä. vajaalla miehityksellä, kaksi päivää, kaksi! ja sitten mä lähden lomalaitumille. lepakkoapuri soitti mulle tänään, kun olin lähettänyt sen väärään päähän laitosta ihan turhaan. "kusipää!" se ainoostaan kähisi puhelimeen. ihanan arkista meininkiä!. kaks päivää... kaks päivää lomaan!

illan puuhien tarkoitus on flunssan karkoitus

nonni.
muru on viikon verran vaivannut ärsyttävä flunssa. (ärsyttää sitä ja sen ärsytys ärsyttää mua.) kuumetta ei ole nimeksikään, mutta henki ei kulje, keuhkot paukkuu ja pipoa kirraa. ja ainii, selkää kanssa.

noh.
nytpä mulla on iltasuunnitelmissa kansanparannus kohdistuen murun lenssuun.
näin:
a) kuuma kylpy.
b) lämpöpakkaus selkään.
c) selän venytys.
d) huikka kossua ja mustaherukkamehua naamaan.
e) kossusukat jalkaan (yöksi).
f) valkosipulinkynsipussi nenän eteen yöksi.

vot, jossei tällä setillä tauti lähde ku kuppa töölöstä, ni ei sitten millään.
ja sit on hemmeti.

kasakka ja tonttu

murun lapaset nro 2. alkaa valmistua. vielä aion koukkia pikkuleijonalle baby alpacasta unitumput, ja sitten tytöille jotkut hienot. sitten saa riittää.

eilen shoppailin ostosparatiisissa joululahjat murulle ja rutulle. esikon kanssa on neuvottelut vielä kesken, kaipa se jonkun toiveen keksii. poikuli ei mitään tarvitse, mutta kaipa sille joku leluhtava paketti pitäisi löytää kanssa. ruttu saa ekstrana myös jonkun kirjan, sisareni kun lahjoi sitä synttäreillä suomalaisen kirjakaupan lahjakortilla.  itselle toivon pitkiä villasukkia, suklaalevyä ja punkkupulloa. varmaan järjestyy mokomat, oon mä ollut tänä vuonna vähän kilttikin...

joulustressi on siis jo päihitetty ennenkuin se kerkesi alkaakaan. tänävuonna mitään ongelmaa kenenkään lahjomisen suhteen ei enää ole. nyt repäisen itseni koneelta vielä tontun hommiin. pikkuapulainen odottelee pöydän ääressä tuikkupajan alkua. samalla survon hernesosekeiton ja sämpylät tulille.  ihania nää rennot päivät! kohta (kun en ole koukussa tai muissa tonttupuuhissa) kerron teille miksi elän just nyt elämäni parasta aikaa...


p.s.
tilaamani army-tyyppinen-villakangas-jäljitelmä-takki saapui postissa + siihen mätsäävä ale-pipo. niistä kehkeytyvä kasakka-look sopii mulle työmatkusteluun kun nappi otsaan. pitää vissiin vaivautua ottamaan kuva, että pääsee teillekin moista lesoamaan.

päivä jolloin en ihan pidä itsestäni

musta on tullut liian mukautuva. uskomatonta mutta totta.

mua raivostuttaa että muru vapaailtanaan lähtee treenaamaan.
ja mua raivostuttaa että siinä lajissa se tod.näk teloo nilkkansa ja siinä sit taas ollaan 3-9 koiralenkkiä päivässä tekevä, lastenperässä juokseva, kauppa-asiat hoitava semiyh.
ja eniten mua raivostuttaa se mahdollisuus että se jää uuteen lajiin koukkuun ja siinä sitä ollaan entistä työleskeä enemmän yh.

paska.

no mitä mä teen ärsyynnyksen ja mököttämise sijaan? häh?
no kauppareissun päälle (kertaalleen unohdettuani) pissähätäsenä ja hirveessä nälässä ja hermostuneena, kipitän kiltisti apteekkiin ostaan teippiä että voin teipata sen nilkan.

jumalavita mikä urpo mä olen. liian myöntyväinen ja kiva.

nyt se on loppu.

edit.
naisellinen temperamentti siis kateissa.  paluuta odotellaan.
ja urpo mikä urpo. rakastunut urpo ehkä...

j.k. joskus kannattaa olla rakkaudellinen ja mukava. sanoo nainen "niska-hartiahierontaa, kauneita sanoja ja rakkautta"- illan jälkeen. ;)

ite tein

finlaysonin vanha äitiyspakkauspeitto

sai väriä, ja päälleen

marimekon taikamyllyä.

tulipa hieno!