vitamiini dee

norjalaiset on nostaneet suositustaan kahteenkymmeneen mikrogammaan päivässä.
arvoylpönaikaan suomessa on suositukset olleet sata, ja silloin vuodessa 20 lasta on sairastunut diabetekseen vuosittain. nykyään luvut on sata lasta, ja 7,5-10 mikrogrammaa.

auringonvalosta saa puolessa tunnissa 250mg, ja hesarin tän päiväsessä artikkelissa sanottiin että d-vitamiiniin pitäis suhtautua niinkun hormoniin, eikä niinkun vitamiiniin.

musta d-vitamiinin hyödyt on aika graavit, ja yliannoksesta ei oikeastaan ole haittaa, oliko nyt pääkipua luvassa jos vetää överit.

meillä vedellään iherbin 60 mikrogrammasta tabua, lapset joka toinen päivä, ja aikuiset päivittäin. mainittakoon, että viimeeks olen ollut lasten saikkupäivällä elokuussa. yhden päivän. liekö ravintolisällä siihen osuutta. mene ja tiedä. silti meillä tuetaan terveyttä tuolla ihmepillerillä. ja piste.

mähän dementtinä olen unohtanut päivittäisen pillerini viimeaikoina lähes aina, ja nyt sitten jälkitautina täällä niistellään poskiontelontulehdusta.

suosittelen teillekin hiukka överiä. terveyden nimissä.

terkalle

oho.
siis mulla taitaa olla infektioastma.
voihan persaus.
vanhuus ei tule yksin.
pläh.

edit.
infektioastmahan se, lääkärinki mielestä. terkka sitä eka ehdotti. miten ei ole ittelle tullut mieleenkään. muista oon aina huolissani ja hössötän, sit kun ite oon ihan piipussa, nii se on vaan "pieni flunssa". muru kertoi että yöllä mun röörit rapisi ihan toden teolla. no ei ihme. vetäsin sit PEF:iin lukemat 200, kun ne pitäis olla yli neljäsataa. eikä siinä kohtaa ahdistus edes ollut pahimmillaan. hiphurraa. no, sain lääkkeet. helvetin kalliit. kenellä on nykyään varaa edes sairastaa? kysyn mä. ja vedellä pitää kurlaa kun on inhaloinu, muuten voi tulla sieni suuhun. oh joy! 

hyvällä sykkeellä

sain holter-tutkimuksen tulokset.
päivällä keskiarvonen pulssi on 81. en ihmettele. hyvällä sykkeellä mennään. huiput oli 168 tutkimuspäivänä. yöllä oonki sit vissiin ihan koomat, kun keskimäärin neljänkympin sykkeillä nukun, ja välillä kolmeakin kymppiä mennään.
lisälyöntejä oli, sekä kammio- että eteisperäsiä. vaarattomia kuulemma. kiva sinusrytmi kaikenkaikkiaan.
jee!

kilpirauhasarvot oli (edelleen) hyvät.

"olishan se kiva että jotaki löytyis, jotai lääkkeillä parannettavaa" sanoi taas mutsiki. "helpompi hoitaa kun vaan se että sä oot hullu."

- nii.

nyt kun oon oikeesti levännyt ja relannut kun siltä tuntuu, niin olo on aika luksus.
pitää vaan tarkemmin kuunnella itteänsä, jossei halua ongelmia kehonsa kanssa.
...mut mut vissiin tieski sen jo...

sydän tähän

mä olen kärsinyt huonovointisuudesta ja rytmihäiriöistä tässä.
viimeviikolla meinasin pyörtyä duunissa, ja mittasin verenpaineet varmuudeksi.

ei olis pitänyt. tieto lisää ahdistusta. meinaan.
pulssi oli hälyyttävän matala. eikä noussut koko viikolla.
sukuanamneesissa kun on ukkia ja setää, ja mun ikänen serkku jotka on vaihtaneet hiippakuntaa sydänpysähdyksen takia, painosti muru ja vastaava lääkäri mut vastaanotolle.

sain ajan vasta maanantaille, ja ajanvaraaja kehoitteli kannustavasti "jos susta tuntuu viikonloppuna että saat jonkun sydänkohtauksen, nii hakeuduthan päivystykseen?" - oh, sure.

sytkytintä on testailtu vkonloppuna melkein kaikella mahdollisella, riekkumisella, rakkaudella, saunalla ja säikytyksellä, ja hengissä ollaan. juoksulenkille en nyt kuitenkaan uskalla lähtä ennenkun ekg on tsekattu. tyydynpä siis leipomaan focaccian välipalaksi perheelle, ja ryömin peiton alle sohvannurkkaan.
lepo.
hyvä.

oon vaan niin hyvä!

murulla on aika harvinainen sairaus. ei niinkään vakavaa, mutta enemmänkin vittumaista. toisaalta tässä viimevuoden aikana kaks kertaa on tilanne kehittynyt siihen pisteeseen, että on joutunut sen hengen puolesta pelkäämään.

mä olen selvitellyt asioita ominpäin, ja vakuuttunut siitä että kyseessä on autoimmuunisairaus. viimeviikolla asia eteni alan spesialistille, ja se tuli mun kanssa samaan tulokseen. murun verikokeet lähti ulkomaille analysoitaviksi.

hitto mä olen vaan nii hyvä ko hoksottimet toimii, ja sinnikkäästi jaksan asioita selvitellä!

nyt toivottavasti muru saa oikeanlaista hoitoa paskamaiseen vaivaansa. ja näillä päivitetyillä tiedoilla selviää hengissä tulevasta nilkkaleikkauksestaan, eikä joudu kärsimään turhaan leikkauksen jälkeisistä kivuista, joita oikeilla lääkkeillä voidaan nyt ilman hengenvaaraa hoitaa.

mitäpä sitä ei tekisi rakkautensa eteen.
huoleksi jäi mahdollisuus äkkikuolemaan vääristä verenpainelääkkeistä, jos niitä joskus tulee tarvitsemaan. note to self: muista tarpeen vaatiessa kääntyä spesialistin puoleen, jos verenpainelääkkeitä joutuu murulle joskus tulevaisuudessa harkitsemaan. tätä asiaa ei voi jättää arvauskeskuslääkärin arvioitavaksi.

illan puuhien tarkoitus on flunssan karkoitus

nonni.
muru on viikon verran vaivannut ärsyttävä flunssa. (ärsyttää sitä ja sen ärsytys ärsyttää mua.) kuumetta ei ole nimeksikään, mutta henki ei kulje, keuhkot paukkuu ja pipoa kirraa. ja ainii, selkää kanssa.

noh.
nytpä mulla on iltasuunnitelmissa kansanparannus kohdistuen murun lenssuun.
näin:
a) kuuma kylpy.
b) lämpöpakkaus selkään.
c) selän venytys.
d) huikka kossua ja mustaherukkamehua naamaan.
e) kossusukat jalkaan (yöksi).
f) valkosipulinkynsipussi nenän eteen yöksi.

vot, jossei tällä setillä tauti lähde ku kuppa töölöstä, ni ei sitten millään.
ja sit on hemmeti.

ällölällyä ja säikähdys

on taas vaan semmosta ihanaa tää parisuhde kaikkinensa.
mjaa, öh, äh. (rakkautta tähän.)

no se siitä.
viime yö oli täällä aikamoisen säikäyttävä.
nyt kun lapset nukkuvat yönsä hyvin, niin mua valvottaa sit tuo suurin murunen.
käytiin sänkyyn eilen aikasin, ja kun muru nukahti, jäin valvomaan ja  lukemaan dekkaria. yhtäkkiä muru rupesi jotenkin ynisemään, ja yritti tosi kovin raapia ihoaan. sitten se säntäsi pystyyn, ja ilmeisesti kävi nappaamassa allergialääkkeitä. helvettivieköön! sitten se palas takasin makkariin sellasen huohottavan hengityksen ja vapinan kanssa, ja iho täynnä paukamia, ja silmät ja huulet turvoksissa. saamarin urtikaria ja allergiat! soitin heti terveysneuvontaan (jonne jonotus kesti noin 20min! vähän nyt jotaki rotia sinnekin! toim.huom.!) ja sieltä sairaanhoitaja opasti soittamaan ambulanssin jos vähänkään epäilytyttää, tai henki tukkeutuu. kuulemma sit on vaan minuutteja aikaa ennenkun tilanne on fataali. se oli kyllä tosi huolestuneen kuulonen.

päädyin siihen ettei ampparia tarttenu kuitenkaan soittaa, kun tilanne vaikutti koko ajan  jotenki stabiililta. jäin sit kuitenkin valvomaan murun hengitystä ja turvotuksia vielä tunniksi-pariksi keskellä yötä ennenkun uskalsin nukahtaa.

on tää kanssa mokomia syketreenejä keskellä yötä. eihän tälläi vanha akka nyt meinaa tämmösiä kestää. mä pystyin olemaan ihan tosi rauhallinen taas koko session ajan, ja täysin tilanteen yläpuoella. mutta kyllä vaan ajatukset ja syke vilistivätten tosi kovin kun makasin lopulta yksin siinä kuuntelemassa hengittääkö se toinen vielä vai ei.

allergiatilanne on ollut tolla tosi stabiili siitä asti kun se jäi poikulan kanssa kotiin, ja sit paukkaa tommonen megasäikäyttäjä. aamulla pohdittiin että ainua outo mitä se söi, oli kirsikkatomaatit iltasella. olis nyt helvetin tyhmää kuolla kirsikkatomaattien vuoksi. mitähän seuraavaksi?

kartoitus

laitettuani lapset nukkumaan, seikkailin hetken terveyskeskus.fi sivustolla. täyttelin erilaisia testejä liittyen terveydentilaani.
tulokset ei yllättäneet mua lainkaan.
sain tietää olevani alipainoinen.
en saa kalsiumia riittävästi.
ruokatottumukseni ovat yleisestiottaen hyvät. tosin miinuksia siinä testissä sain suunnittelemattomuudesta kaupassa (!) ja siitä etten syö päivittäin hedelmiä ( en pidä hedelmistä, miksei kasvikset käy?). eli syömistottumukseni olivat oikeasti hyvät, näin tiedän. suunnitelmallisuuden puute ei suoraan tarkoita että heräteostokset olisi epäterveellisiä, hyvät kyselyn laatijat. en myöskään syö lautasmallin mukaisesti, koska syön kasvikseni kasviksena, lihan lihana. ei salaatteja eikä raasteita mulle. kiitos ja anteeksi.

itsetuntoni on kohdallaan.
enkä jäänyt kiinni depressioseulassa.
dementialaskuria en tohtinut tehdä. tuntuu ettei mikään pysy mielessä tätä nykyä.

saattaisin näillä elämäntavoilla elää 83 vuotiaaksi. (huom. jos lopettaisin satunnaisen typerän röökaamisen, olisi ennuste 88. ehkä kannattaisi siis.)

njaa.
kannattaa kokeilla, tosin tuloksiin kannattaa suhtautua maalaisjärjellä. suuntaa-antavia näkökulmia kuitenkin itseeni sieltä imin.

mä yritän nyt alkaa nauttia lisää kalsiumia ja niitä yäk-hedelmiä. ja heittää paheelliset tapani nurkkaan.
jep.

ainiijoo

ainii. myttypoikasella on rs-virus. henki köhisee ja pihisee, ja se itkee ihan jonkun toisen lapsen äänellä. säälittävä pikku räkämies jaksaa kuitenkin hymyillä ja olla söötti.

eilen kävittiin arvauskeskuksen kautta lastenklinikalla. oli pitkä reissu, täys työpäivä tehtiin. (arvauskeskus 2h + klinikka 5h) lopputulemana tieto että poika hapettuu hyvin, ja hätää ei ole, oli kyllä reissun väärti.

muuten. päivystävän ak-lääkärin kanssa meillä ei kemiat oikein kohdanneet, ja seuraavan sairastumisen kohdalla käännyn taas rakkaan yksityisen lääkäriasemani puoleen. siellä on kokeneet lääkärit, jotka ei terveysportista "googleta" mikä lasta saattais vaivata, eikä äyski lapsen äidille epävarmuuttaan. ihme että jaksoin pitää kuononi kiinni ja näytellä tolloa. enskerralla en jaksa.

ymmärrän että jostakin on alotettava, mutta lääkärin propseja ei nosta se, että lapsen ainoan asiantuntijan, äidin, havaintoja ja huomioita pidetään toisarvoisina ja aliarvioidaan. kokeneelle ja ammattiaan arvostavalle lääkärille vanhemmat ei ole arvovaltaa uhkaava tekijä, vaan tärkeä tiedonlähde - ettäs tiedätte.