voi tauti!

pienessä yrjö-ripsa-kuumetaudissa oli se ainoastaan kiva asia, että kerrankin oli pakko levätä. (kun ei muuhun to-del-la-kaan pystynyt) ja sai katsella perhe-elämää sivusta.
on noi ihania.
kaikkinensa.
kaiken kivun ja katatonian keskellä muru hoiti sirkuksen ihanasti ja hoiti mua siinä sivussa.
noiden hassuleiden juttuja oli niin liikkis kuunnella hämärän rajamailla.

pikkutyypit vaan ihmetteli miks mamma nukkuu istualteen/sohvalla/lattialla/vessassa.
illalla kun alkoi tuntua että olen elävien kirjoissa, muru patisti mut kuitenkin sänkyyn, kun nukahtelin sohvalle sen kainaloon edelleen istualteen, kesken lauseen.

tänään vielä heikko olo, tietty. mutta alkaa tuntua siltä ettei jokapaikkaan satu, eikä kukaan työntele kuumaa veistä keskivartalon läpi. nivelkipukin on suht poissa.
arvostaa ihan uudella tavalla kivuttomia päiviä.

poika puhuu hassuja, ja sairastaa kanssa

"voi mamma -pieni rakas." - ai oon.

"mä osaan lukea, laskea ja liukua." - aha, tarpeelliset taido hallussa.

kundilla heiluu kuume 39,4 - 38,9 välillä. buranalla laskee kolmeseiskapuoleen, välillä. se valittaa ettei nää mitään, ja että polviin sattuu. pesun jälkeen laskin sen maahan, niin se vaan kaatuili ja huusi että jalkaan sattuu. 

kainalosta rintaan asti on ihottumaa, samoin nivustaipeissa. selkäänkin ilmestyi näppyjä.
mutsin ja yhden sairaanhoitajan kanssa diagnosoitiin parvo, tai vihurirokko, vaikka vihurirokkorokote ilmeisesti kuuluu normiin rokoteohjelmaan.

no, tiedä häntä. virusperäsiähän nuoki on eikä niille mitään mahda.
löhötköön sohvalla katsomassa olympialaisia siskojen kanssa. ja avaraa luontoa.

"mamma, mä taidan pelätä apinoita." - no, oota, tuun sun viekkuun.

jeesusunia

salmiakkia, appelsiinimehua, hunajaa, tonnisia paramaxeja ja tavallista buranaa, neljä pokkaria.
siinä taudin tainnutusresepti, jonka mukaan hutasin kaupassa työterkan jälkeen.

rommia en taipunut hakemaan. alkoon matkaa oli 200m liikaa.

puolisoni katsoi tänään sohvannurkkaan, suoraan mun silmiin, kuin ihmetellen miten sohvatyynyssä on yhtäkkiä silmät. mä kuvittelin itseni semmoi huonekaluksi, tai tauluksi joka tuijottelee maailman menoa samasta paikkaa, hiljaisuudessa, vuodesta ja päivästä toiseen.

mun mielikuvitus käy vähän kovilla muutenkin. yöllä näin eeppisiä kuumehoureisen jeesusunia. unissä käveltiin kohti rantaa, ja yhtäkkiä jeesus keikautti maapalloa niin että vatsanpohjassa humahti. meinasi puoli perhettä pudota maailman reunan yli. havahduin, ja tajusin sen olleen onneksi vain uni. no sitten se jeesus nosti mut ilmaan leijumaan ja käänti sohvalla ympäri. seuraavaksi havahduin tästä uudesta asennosta. *

horaatio läksi tenttiin. kauden kuulemma suurimpaan ja hankalimpaan. vaikka sen tuntien ihan mielellään se tuota ainetta lukeekin... kai.


järkyttävän yskänkohtauksen siivittämänä painuu hän nyt sohvannurkkaan potemaan. talo makaa hiljaa. niin minäkin. 

(*nytpä tiedän mitä rutulle vastaan ensikerralla kun se kyselee mitä ne jeesukset tekee. -no keikuttelee mammoja unissa, tietty.)

plussat ja miinukset

valivalivali postaus deletoitu.
tässä saikkupäivien +/- tilasto sen sijaan:

-
särkevät luut
räjähtävä pää
olematon ruokahalu
kamala, keuhkoja repivä yskä
kylmyys (se holotna ettei pissalle tai suihkuunkaan taivu)

+
kerrankin ehtii lukea*
se tunne kun särkylääke alkaa vihdoin vaikuttaa. 
dvd-maratooni lasten kanssa peitonalla. tai siis mä luen.
lasten hellyyttävät hoitotoimenpiteet ja huolenpito. (älä mamma nosta sitä tuolia! sä oot kipee!) haleja, pusuja, ymmärtäviä katseita ja "hups!" kun tulee kiljukarjuttua ja mamma mulkasee väsyneesti.
kerrankin ehtii lukea.
se kun poika kutsuu hammastahnaa "mammastöhmä":ksi. tai se kun poika sanoo mamma, mä sanon bambam, se sanoo mamma, mä sanon bambam, se sanoo mamma...
se kun lapset ihmettelee ikoneita ja kyselee jeesuksesta. (kaho, enkelihotuli! [enkelisoturi] - se on kuule jumalanäiti, tiiäksä. siis mitä tämmöset jeesukset tekee? elämässä?) 
kerranki ehtii lukea... vai sanoiksmä sen jo?
untuvapeitto, kahdet villasukat, villapeitto, pehmeä tyyny. ja se kirja.



* menossa enkelipeli. ihana!

-kele!

tuiki tuiki tähtösen sijaan mun pieni ihmisherätyskello lauloi aamulla "huuai ai ai NALLE PUH!!!" vähän nauratti.
ei vaan naurattanut kun nousin seisomaan, silloin iski tajunnan räjäyttävä päänsärky.
voi jösses. poikulin lisäksi kuumeessa kärvistelee hän itse.

mua ällöttää olla kipeä. närvi vinkuu niin että soi, ja parisuhdepaska tulvii yli äyräittensä.

voi apua! mene nopeesti ohi paskamaanantai.
mene ohi!

maha

mein piti mennä katsomaan eilen ihanaan ulkoilmaan mun ystävän mestaruuspeliä, mutta eteisestä käännyttiin takasin. poikuli oli nukkunut huonosti ja oli itkunen ja väsynyt. sitä isompi huolenaihe on kuitenkin jo toista viikkoa ruttunaaman maha.

meillä on duunissa ollut noro-virusta aiemmin, ja ruttuhan byyttasi sitten viime viikolla metroon. ja toisen kerran se laattasi silloin yöllä. mahakipua se valittelee päivittäin, eikä ole juuri mitään syönyt. se on aivan kalpea ja vetämätön raasu.

jonotin taas terveysneuvontapuhelimeen ainakin vartin, ja sieltä epäilivät että sillä on ollut vähän rauhallisempi noro. ihmetyttää vaan miten se supertarttuva virus ohitti meit muut? ja kuinka olen ensinkään kantanut sen töistä ruttuun, saamatta sitä itse? ja miten hemmetissä se voi korventaa tuon pikkusöpölin vatsaa päivästä toiseen?

kyllä olen sitä mieltä että jos se vielä on vetämätön tänään, niin sitten saa riittää. lääkärille pitää tuo maha näyttää.

norotus

hemmeti. miten mä nykyään eksyn väärään paikkaan väärään aikaan? tänään sit löysin duunissa oksun, ja se sattui olemaan noro-oksu. eipä siinä mitään, mutta se karmea tauti lentää myös ilmassa kohteesta toiseen. mä oon tänään ollut ihan kunnon käsien myrkyillähinkkaaja. sillä noro on sen sortin tuliainen että sitä en kotiini halua kantaa.
ei-niin-innolla odottelen mitä tästä seuraa. toiv ei mitään.

eilen oltiin ovelia ja hiivittiin sänkyyn jo yhdeksältä. saatais molemmat aikuiset pitkät yöunet ja olispa kivaa.
("niinhän te luulitte!" huusi siihen laryngiitti kulman takaa.)

mä en sitten nukkunut. taaskaan. juurikaan. yhtääkään. laryngiitti, hengenahdistus ja itkut kahdella lapsella piti siitä hyvin huolen.
oliko tää kolmas uneton yö jo putkeen? en edes pysy laskuissa.
saanko päivällä unta? en.

vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa.
ensiyön olen psyykannut itseni jaksamaan vielä miten päin tahansa. koska tod.näk. helpommalla viimeyön selvittänyt poikuli oirehtii graavimmin ensiyönä. jos siitä vielä hulinat jatkuu, saattaa olla että "pärjään ja selviän itse" joutuu pyytämään vähän apua.

viirus

poikulilla on virustulehdus, joka pitää kuumetta yllä. lakisääteinen buranakuuri, lääkäri vaan sanoi että ohjemäärät lääkelaatikoissa on vanhentuneet, että 15x paino on passeli määrä kuumelääkettä (burnan/panadol) jolla oireiden pitis helpottua. nyt poikuli nukkuu 125mg burana sisuksissaan. katotaan miten yö menee.

117e ja mielenrauha. ei ole halpaa hupia, mutta kaikki katottiin samassa paikassa. aikaa meni vajaa tunti, johon sisältyi kaksi lääkäriaikaa ja labrat (sekä labrojen valmistuminen).

miksen jonota arvauskeskuksessa yleislääkärille kolmea tuntia, ja sen jälkeen mahdollisesti viittä tuntia pediatrille sairaalalla (niinkun viime reissulla joka sisälti rs-viruksen). no eipä huvita. ja surkeena valittavan, väsyneen vauvan kanssa se ei käy ihan huvinpidosta. ja kun lysti maksaa 30e plus taksit päälle, ollaan samoissa hinnoissa kun tuolla yksityisellä.

maalaisjärkeä enemmän omaava ja muutenkin jalat maassa elävä muru vähän nikotteli samalla kun mun tili vinkasi. se on niin käytännön ihminen, luottavainen ja varmaan tiesikin ettei pojassa ole "mitään vikaa". mutta tais "maalainen*" olla kuitenkin tyytyväinen kun poikuli tutkittiin huolella.ja tähän malliin kuten kaupunkilaiskermaperselähiömutseilla on tapana asia hoitaa.   

* tästä lisää myöhemmin

asennemuutos

eilen oli myttysellä kunnon ränttäpäivä. uni ei tullut, tai siinä ei pysytty. tissi ei maistunut. kaikki oli huonosti. murun sylikään ei kelvannut lohdukkeeksi. mamma vaan ja ainoostaan. vähän semmonen "hemmettimikäsillänytTAASon?" - meininki oli koko eilisen päivän. kun ei ymmärrä, tajua, ja tuntuu ettei osaa lasta vaan oikein hoitaa.

asia ja asenne ihan muuttui illalla kun mytty byyttas kaikki vellit kaaressa pitkin lattioita. siinä kohtaa sen  "pätevä,jokolmattakertaatoimessa"-äitinsä älysi mitata poitsulta kuumeenkin. ja kappas. kiikkiin saatiin 37.7. selittää ehkä hieman miksi pojalla on niin kurja olla. samalla vaihtui mamman epätoivo ja ärtymys huoleen ja sääliin.

pikku kulta.
seuraillaan himpulan vointia täällä.
aamulla oli suposta huolimatta lämpöä 37.4.
huomenna jos ei tilanne ole tasoittunut, pääsee pikkuruinen ekakertaa lastenlääkäriin.

huomenna loppuu muuten myös murun yhdistelmäloma. (sairaus- ja äitiysloma, ensinmainittu on virallinen nimi lomalle, toka omassa käytössä oleva nimi, koska mihinkään oikeeseen äippävapaaseen muru ei ole oikeutettu.) ja mulla alkaa taas arki kahdella "yksinhuoltaja"-viikolla. saa nähdä miten mä pitkästä aikaa selviinki yksin... jännä nähä.

kyky empatiaan

kyky empatiaan tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. pidän itseäni suhteellisen empaattisena ihmisenä, mutta huomaan että joissain tilanteissa on parempi etten yritä astua sinne toisen ajatusmaailmaan ollenkaan.

kauppareissulla pari päivää takaperin, kun sain olla siellä yksin, ja omien ajatusten kanssa, karkasi ajatukseni sinne toisen asemaan. ystävän, joka taistelee oikeudesta elämäänsä sinnikästä syöpä-nimistä vastustajaa vastaan. on enemmän kuin kamalaa tässä seistä vieressä ja yrittää auttaa, kun tuntuu ettei ole sanoja, ei ole keinoja. ei ole mitään mitä voin konkreettisesti tehdä. kuunnella ehkä. olla olkapää. antaa sohvannurkka. tehdä ruokaa. mutta miltä mahtaa tuntua pienestä ihmisestä kuulla syövän uusineen? miltä tuntuu ajatus tästä elämästä luopumisesta? perheestä luopumisesta? kaiken jättämisestä? minnelienee joutumisesta?

miten ihmeessä sitä saa jalkansa liikkeelle tuomiota kuulemaan? miten nukuit yöllä? miten sait syötyä ennen lähtöä? kuulitko mitä lääkäri sanoi? tarttuiko joku sana pyörimään päähän? saitko faktoista selkoa? puristiko kauhu sun vatsaas samalla lailla kun mulla kun kuulin tästä? alkoiko sisäinen kamala vapina? oliko sun vaikea hengittää? APUA!

mulla ei ole mitään tajua eikä hajua tästä. en pysty asettumaan toisen asemaan. en halua edes yrittää. ahdistus ja tuska on liian valtaisat. tuossa kauppreissulla jo muutaman minuutin aikana. ehkä olen jopa parempi ystävä jos en edes yritä olla niin empaattinen. sääliminen ei auta ketään, ja jos yritän asettua toisen asemaan, kauhu täyttää kaiken.

kiitos jatkoajasta. kiitos uudesta mahdollisuudesta. kiitos uskosta ja toivosta. ja rakkaudesta.

jollekin oman jalan menetys on elämän suurin katastrofi. mein perheessä ja tässä lähellä se on likellä juhlaa. mahdollisuus. eilen vietettin jalan läksiäisiä. teimme murun kanssa jalanmuotoisen kakun, vaahtokarkkimassakuorrutteella. oli aika autenttinen jalka. ja maistuikin hyvälle. jätin pienelle taistelijalle "hiippakuntamme" siunauksen, pienen ikonin kaapinpäälle kun luikahdimme ulos kemuista. maanantaina soittelen työpaikalleni ja kyselen proteesiasioista. eli autan käytännön asioissa. sen osaan.

ainiijoo

ainii. myttypoikasella on rs-virus. henki köhisee ja pihisee, ja se itkee ihan jonkun toisen lapsen äänellä. säälittävä pikku räkämies jaksaa kuitenkin hymyillä ja olla söötti.

eilen kävittiin arvauskeskuksen kautta lastenklinikalla. oli pitkä reissu, täys työpäivä tehtiin. (arvauskeskus 2h + klinikka 5h) lopputulemana tieto että poika hapettuu hyvin, ja hätää ei ole, oli kyllä reissun väärti.

muuten. päivystävän ak-lääkärin kanssa meillä ei kemiat oikein kohdanneet, ja seuraavan sairastumisen kohdalla käännyn taas rakkaan yksityisen lääkäriasemani puoleen. siellä on kokeneet lääkärit, jotka ei terveysportista "googleta" mikä lasta saattais vaivata, eikä äyski lapsen äidille epävarmuuttaan. ihme että jaksoin pitää kuononi kiinni ja näytellä tolloa. enskerralla en jaksa.

ymmärrän että jostakin on alotettava, mutta lääkärin propseja ei nosta se, että lapsen ainoan asiantuntijan, äidin, havaintoja ja huomioita pidetään toisarvoisina ja aliarvioidaan. kokeneelle ja ammattiaan arvostavalle lääkärille vanhemmat ei ole arvovaltaa uhkaava tekijä, vaan tärkeä tiedonlähde - ettäs tiedätte.