salmiakkia, appelsiinimehua, hunajaa, tonnisia paramaxeja ja tavallista buranaa, neljä pokkaria.
siinä taudin tainnutusresepti, jonka mukaan hutasin kaupassa työterkan jälkeen.
rommia en taipunut hakemaan. alkoon matkaa oli 200m liikaa.
puolisoni katsoi tänään sohvannurkkaan, suoraan mun silmiin, kuin ihmetellen miten sohvatyynyssä on yhtäkkiä silmät. mä kuvittelin itseni semmoi huonekaluksi, tai tauluksi joka tuijottelee maailman menoa samasta paikkaa, hiljaisuudessa, vuodesta ja päivästä toiseen.
mun mielikuvitus käy vähän kovilla muutenkin. yöllä näin eeppisiä kuumehoureisen jeesusunia. unissä käveltiin kohti rantaa, ja yhtäkkiä jeesus keikautti maapalloa niin että vatsanpohjassa humahti. meinasi puoli perhettä pudota maailman reunan yli. havahduin, ja tajusin sen olleen onneksi vain uni. no sitten se jeesus nosti mut ilmaan leijumaan ja käänti sohvalla ympäri. seuraavaksi havahduin tästä uudesta asennosta. *
horaatio läksi tenttiin. kauden kuulemma suurimpaan ja hankalimpaan. vaikka sen tuntien ihan mielellään se tuota ainetta lukeekin... kai.
järkyttävän yskänkohtauksen siivittämänä painuu hän nyt sohvannurkkaan potemaan. talo makaa hiljaa. niin minäkin.
(*nytpä tiedän mitä rutulle vastaan ensikerralla kun se kyselee mitä ne jeesukset tekee. -no keikuttelee mammoja unissa, tietty.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti