laatuaikaa

"parisuhde yleensä rakoilee/kariutuu toisen lapsen synnyttyä". luki yhdessä artikkelissa. perusteluna se, ettei vanhemmille jää aikuisten aikaa, kun mukuloita (esim. erirytmisiä) on kaksi.

joo-o. vieraannuttaahan se, jossei aikaa yhdessäoloon ole. yövalvomiset väsyttää, ja puhumiseksi riittää keskustelu siitä, kuka jaksaa kauppaan kävellä ostamaan maitoa.

musta silti se yhdessä pysyminen on tahdon kysymys. monellakin muotoa. on tän sirkuksen kanssa joskus aikamoista kuraakin tää arki, mutta ei mulla ole mitään toiveita muunlaiseen elämään. mun ekavauvan kasvettua mua isommaksi, olen tajunnut kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. vauva on hetken vauva, ja aikuisen periaatteessa on se aika jaksettava. vaikka jättäen omat tarpeensa hetkeksi sivummalle. koska yllättäen sä katsot lastas yläviistoon ja ajattelet, "hupsista saatana".

musta myös oman ajan hankkiminen/saaminen on tahtokysymys. ja ei, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa, että siitä turha jeesustella. lapset toisinaan käy kummilassa*, mutta siinä se. isovanhemmista osaa asuu liian kaukana auttaakseen arjessa, osa taas on niin kaukana arjesta, ettei osaa/voi auttaa. että sen osalta tiedän mistä kirjoitan.

meillä oman ajan saamiseen auttaa aikaisin nukkumaan menevät lapset. sekin on tahtokysymys, sanon kolmen lapsen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.

toinen asia on sitten mihin aikaansa käyttää. sen oman aikansa. voihan sitä vaatia omaa omaa omaa aikaa, ja omia harrasteita ettei pää hajoa, mutta oikean ihmisen sattuessa kohdalle, on paras oma aika sitä yhteistä. murullahan on harrastuksensa, mulla nyt ei. en osaa siitäkään olla katkera, koska yhteistä aikaa kuitenkin jää, ja mä ehdin harrastaa "sitten joskus". nyt riittää lenkki koiran kanssa tai kuuma suihku yksinään iltaisin.

mutta.
kaiken arkihiissauksen ja iltakuhertelun päälle me ollaan nyt satsattu ja aiotaan ottaa murun kanssa pieni irtiotto, ikään kun harjoitteluna mahdollista syysreissua varten. että päästään yöksi pois kotoa, oli varmistettava a) että esikko on kotona, b) että mummi jaksaa tulla dogsitteriksi c) että kummi ottaa riekkulin muuanne kahden em. henkilön kintuista kinuamasta. (kun se 5-vuotias joutuu jäämään pikkukoiraa hoitamaan**, koska kehenkään muuhun jäljellejäävään se ei luota.)

olen aivan hykerryksissäni. 2 päivää aikaa kaksin, löhöilyä, nakuilua, syömistä. käsi kädessä kävelyä, juttelua, elämyksiä, hierontaa. vaikka hyvin täällä meneekin, niinkuin yleensäkin, tulee tämä tarpeeseen, niinkuin yleensäkin.

vaikka musta on tärkeintä löytää se aika ja kipinä arjessa, niin jos edes tällälailla puolvuosittain pyrkis pieneen irtiottoon? kun ei edes ole mitenkään huono omatunto (vrt. ed. reissut).
hykerr, hykerr, hiis, hiis.
vielä 7 päivää arkea. sitä hyvää arkea. 
(tänään rällätään koko perheen voimin menemällä prismaan. ja katsomalla avaraa luontoa. jepjep.)

* ja tätä siis arvostan todella L ja G. te teette niin paljon mein eteen, vaikkette sitä itse tiedostaisi!
** suffelipalkalla.