mun mummi asuu mussa

hitto että ollaan jaksettu ilkamoida mun mummin kustannuksella.
sitä mukaa kun sen dementia (rauha hänen sielulleen toki) eteni, valokuvat seinässä lisääntyi.
sillä perusteella, ettei kukaan katsele niitä albumeja, albumien aarteet siirtyivät seiniä koristamaan.
ja siis niin, että loppupeleissä mummila oli yks hiton valokuvamuseo.

siellä mä olen nukkunut satoja öitä kummien, serkkujen, setien ja tätien tuijottaessa seiniltä.

noh, perinteet kiertoon, ja etten jäis pekkaa pahemmaksi, ja kun tää äitiysdementia mua jo nyt vaivaa, niin tässä!



yks pälli valkonen seinänpala sai vähän säpinää pintaan.
haha. siitäs saitte. mun mummi asuu mussa.
sukuvika. valokuvainlevitysdementia.

mafiasiskot

siskoni marisi mein fb:n suljetussa mafiakeskustelussa että on tottunut liian hyvään, että voitaisko nähdä serkusten kesken taas. tänä vuonna on ollut niin monia yhteisiä häppeninkejä.
koska suurimmalla osalla puolisotkin on alkaneet narista että "teillä on aina niin kivaa keskenänne", ja alkaneet vaatia osallistumislupaa mein mafiakokoontumisiin, sisko ehdotti pikkujoulun viettoa uudenvuoden jälkeen. avec.

kyllä passaa.
mullahan emäntä alkaa olla etuoikeutettu osallistumaan kinkereihin muutenkin, koska sillä on vakaana aikomuksena sukuun naittautua, ja mun sukunimenkin ottaminen sillä on harkinnassa, ja ennenkaikkea se on nainen.
näillä spekseillä se kuuluis sit automaattisesti mein "naisten.m-mafiaan".

nyt innolla odottelen mitä näistä suunnitelmista kehkeytyy!
taas. 

hyvä reissu. yllättäen ja pyytämättä.

mun ja bamin kummilassa on aina kiva käydä.
aurinko paistoi, ja muksut pääsi ruokkimaan lintuja.

mun jääkaapin ovella marja-aroniapiiraasta omppupiiraaksi muuttunut tekele maistui hyvälle kuuman kahvin kanssa, hyvässä seurassa.

muksut leikki isojen pikkuserkkujensa kanssa kun aikuiset jauhoi politiikkaa.

yllättäen ja pyytämättä kotiinlähtiessä ne pyysivät vielä lapsia yökylään piakkoin.
esim. kahden viikon päästä.
kun mulla ja murulla sattumoisin on vuosipäivä.

ei että kelpaako? ai että saavatko mennä?

jepa!

lisääntymis- ja naimahommia, luulevat.

omg!
g-täti kävi hakemassa penskojen romppeet.
"siis otteko menossa istutushommiin sinne tanskaan?"
- täh?!?!
"no niin tässä on nyt epäilty..."

voi jösses!
kyllä niillä aina välähtää. eipä tullu mulle pieneen mieleenikään että joku kekkais että me lähdetään vauvoja sinne tekemään. mutta jollekullepa tuli.
kiitos päivän nauruista.
saa nähdä minne asti juoru on ehtinyt.
*tot. reps*

silloin kun käytiin damissa, oli sukulaiset varmoja että me mennään siellä naimisiin.
"ku ekse o semmonen homojen kaupunki se amsterdam?"

voi pehva nuiden kanssa! sanon. 

sitä ja tätä.

rankan työviikon jälkeen kävin rentoutumassa sukumme kantatilalla suvun ihanaisten naisten kanssa. myöhään meni, aikasin heräsin ja  maksani on marinoitu valkkarilla. koitan tässä keräillä voimieni rippeitä, että jaksan lähteä kannustamaan emäntää urheilukentän laidalle. onneksi vältyn tänään perinteiseltä trilleriyhdistelmältä "betoniportaat-natiaiset", kun serkuntyttö tulee meille piikomaan pelin ajaksi eikä älliä ja tälliä tarvitse ottaa peliin mukaan.säästyn muutamalta sydämennyrjähdykseltä. ja pystyn seuraamaan peliäkin, ehkä.

expotentiaalinen ekstentiaaliahdistukseni lieventyi taas himppasen kun on saatu tolkkua tähän arkeen. se ei paljoa vaadi. ystävän vierailu, lakatut kynnet, suvun naiset, kikattavat lapset, venyttelevä koira ja hyväntuoksuinen, sileä, lämmin syli. ja norah jones mun kesäradiossa.

pari viikkoa vielä työnvääntämistä ennen lomaa. lomasuunnitelmissa aidanrakennusta, lököttelyä takapihalla, uimarantareissuja ja fillarointia. niitä ootellessa....

hasse, miss u

kun mä odotin ruttua ihan siinä raskauden alussa, sain ikävän puhelun. serkkuni oli kuollut äkillisesti (aortan repeämään) vain 34-vuotiaana. kaipaamaan häntä jäi (meidän lisäksi) raskaana oleva tyttöystävä.

no, meillä on siis saman ikäiset lapset tämän naisen kanssa.

...ja sattumoisin aika saman näköisetkin nämä...
hitto. itkettää...

mahtava per..he

hitsi vieköön.
oon vähän sunnuntai-angsteissa, mutta punkkulasillisen voimalla haluan kertoa mielummin mukavia asioita. (mulla vaan ärsytys paisuu kurkussa (rutun iltaraivarit nyt päälimmäisenä mielessä.) ja koitan olla räjähtämättä pitkin seiniä.

sikspä haluan kertoa että:

viikonloppuna taas sain huokailla kuinka iso (laajennettu) perhe mulla onkaan.

a) mun lapset on älyttömän kauniita ja ihania. poika on semmonen vanhanajan pullaposkivauvan näkönen ihananpehmeä hassuli. aito poika. kaikessa hyvässä. ruttu oli siskon kripapäivänä niin kaunis että meinasin käydä itkemään. isot silmät, ruskea sileä tukka, ruskettunut iho, keltainen pellavamekko, harmaa villatakki ja maailman sulosin hymy. ei ole todellista. ja se oli hienosti pitkän kirkkosession, ja kirmas sen jälkeen heinikossa koko pienen vartensa tarmolla. ja teini, se on niin varmatyylinen, reipas ja kaunis. ja niin tunteellinen nuori nainen. mä pystyn vaan olemaan todella ylpeä siitä!

b) mun puoliso on maailman ihanin. lähdin hyvillä mielin rutun, esikoisen isän ja sen pojan kanssa kirkolliseen tilaisuuteen, ja muru jäi hyvillä mielin pojan kanssa leipomaan kakkua kotiin. juhlissa se emännöi keittiössä, vahti lapsia ja sosialisoi siinä sivussa. ihankun se olis viihtynyt tosi hyvin.

c) mun ystävät on ihania. ne leikitti lapsia, jututti sukulaisia, keitti kahvia, tiskasi, imuroi. oli läsnä. ja toi tälle mamalle hiukan relaviiniä.

d) mun suku se vasta ihana onkin. ne suulaat kauniit serkkunaiset, ystävälliset ja rakastavat "esikon porukat" (isi, täti, sisarukset, mummi, vaari), mun vanhemmat, maailman paras mummi, ja mielettömät kauniit ja reippaat serkkujen lapset. mun kummipoika. esikon sulonen veikka, ja sisko. ilman pönötystä, ilman jäykkyyttä, kaikki yhdes koossa, ilosena, esikosta ylpeenä. (siis voitteko kuvitella että mun rakkain L oli aamulenkillä nähnyt mun mummin, olivat vaihtaneet numeroita, ja tulivat ja menivät samalla kyydillä! mä L tallensin tänkin kyl mun sydämeen!)

huoh. en sano lesoillakseni, vaan ihan siks kun asia on niin. mulla on todella monta (elävää) syytä olla onnellinen. mä rakastan teitä. t.o.d.e.l.l.a. TODELLA. ja oon teistä äärettömän kiitollinen.

ja p.s. tän sentimentaalisen soopan kirjottaminen vaati vaan puol lasia punkkua. wirn*

projektia

ensin me haettiin asuntoo. sit me haettiin uudestaan asuntoo paremmalla numerolla. sit me mentiin maalikauppaan. sit yritin ostaa pöydän. ja myydä kämpän. ja nyt etsitään tuoleja tuunattavaksi.

sit mentiin ruokakauppaan.

ja käytiin moikkaa mun mummia rannassa.
mä n-i-i-n rakastan isoja rautasia vanhoja laivoja.
murulla on n-i-i-n tylsää "vaan" kotona.

nää kolme asiaa kun yhdistetään, saatiin murullekin mukava pikku projekti. kaikki on happyhappy.

"saanhan mä mä tulla maalaamaan ensviikolla mamanmummi, saanhan? mama soittaa sulle et monelta voi tulla. vaik heti maanantaiaamuna?"

omasuku, paras suku

"mamma. kerrotko niistä tuliaisista? lautasen pohja näkyy jo."

voi ruttunaama. se on syönyt tosi huonosti jo pitkään. sen koivet alkaa näyttää jo honteloilta. (vaikka se on maailman ihanin pullasorsalapsi ollut aina.) maanantaina soitan neuvolaan, ja varaan lääkäriajan. joku syy sen vatsakipuun pitää olla. yliherkkyyttä? mille? stressi?

ei muuten tullut ripaskaa mulle. (pienet juhlinnat siitä.) mulla oli hulvaton reissu. huolimatta siitä että stokiksen mertoverkko päätti kaatua just kun oltiin pimeässä maan alla. käskin siskoa kyttäämään takaikkunasta josko seuraavan junan etuvalot alkaa näkyä, niin otetaan spurtti vaunun etuosaan, ettei kuole kokonainen sukupolvi samalla kertaa. tosiaan, kaikki metrot seisoi usealla linjalla. ilman valoja ja ilmastointia siellä. ei pelkoa siis törmäyksestä, mutta olipa jännittävää. askarreltiin hyperventilaatiopussia yhdelle pelokkaalle serkulle, mut sit muistettiin että jollakulla oli rauhottavia lompakossa.

muuten reissu meni menneitä muistellen, nauraen, hyvin syöden ja viiniä siemaillen. ilokseni huomasin sen, että esprit myy 32 kokoisia naistenvaatteita. olis ollut vaikka mitä hienoa, mutta en langennut. tietääpähän mistä sitä vaatetta löytyy sitten kun ei enää ole näin matti kukkarossa.

ja mä olen kahdessa päivässä nauranut vuoden tarpeiksi. valehtelematta. meillä sukuvikana kun sattuu olemaan yhteinen (huono) huumorintaju. 

legendaarista!
tarinat mummista, suvun matriarkasta ja sen viisauksista:
- tiesittekö että jos joutuu tappamaan kyykäärmeen, se on tilsittävä pieniin osiin, poltettava, ja haudattavaa joka osa mikä jäljelle jää, niin eri kuoppiin? koska muuten se keskiyöllä kuroutuu kokoon, ja palaa entistä pelottavampana takaisin.
- hiuksia ei saa heittää tuulen mukaan. tulee pääkipua.
- ei saa irvistellä, koska jos tuuli kääntyy, jää naama vinoksi.
- kutittaa ei saa. venäjällä joku mies oli kysynyt vaimoltaan mikä saa hänet nauramaan, ja kun nainen oli vastannut "kutittaminen" oli mies käärinyt sen mattoon ja kutittanut vahingossa kuoliaaksi.

ettäs nää tiiätte. vahingossa ikäänkuin viisastuu tässä.

huoh. luulin pöllönä että pari lasia punkkua eilen on tehny mulle juukelis huonon olon täksikin päiväksi. harjoituksen puutetta, luulin. ni kah, mulla onkin kuumetila päällä. onneks pääsee ajoissa nukkumaan. mielelläni olisin ollut vähän hiishiis rakkauden kanssa, mutta rakkaus läksi yöksi duuniin.

lasi tuliaispunkkua ja pari palaa suklaata. huomenna oon taas kuosissa.

auringonnousu

ruttunaaman kolmas nimi tarkoittaa auringonnousua. mulla soi jatkuvasti päässä tää biisi kun ajattelen sitä tyttöä:
"sä olet mun auringonnousu, päivieni valo, olet mun iltojeni ilo, kauniimpi kuin kukaan muu..."

ja se todella sopii neitille, ja siihen mitä tunnen sitä kohtaan.

se on niin kaunis pieni nykerönenä, nappisilmä. todellinen taivaanlahja mulle ja mein perheelle. ihana suuri persoona, kaamea kiukkuilija, hellä ja rakastettava otus. utelias, huumorintajunen, reipas ja tomera. prinsessa ja riiviö samassa pakkauksessa.

musta tuntuu että se on niin tarkotettu mun elämän kulkuun että se on syntynyt just mulle lapseksi. vaikka se olis pääsyy mun edellisen parisuhteen kariutumiseen, ei voi vähempää haitata. millään ei pysty laskemaan sitä iloa ja onnea mitä tuo pikkunen on mun elämään tuonut. ja millään ei voi ton lapsen merkitystä mun elämään mitata.

kaikessa haastavuudessaan se on mun elämän valo. sen itkut mun perään ja kaikenlainen ripustautuminen vaan lämmittää sydäntä. se on iso osa minua. suuri palanen rakkautta, ja täydellistää kaiken onnen mun elämässä.

kiitos ruttunaama että olet mun just lapsi. mä rakastan sua valtavasti, enemmän kun sanat riittää kertomaan.

juhlat meni hienosti. koko suku taas kestitty ja kaikki oli ilosia. olipa vaan taas aivan mein näköiset juhlat, tarjottavaa, porukkaa, naurua ja älämölöä riitti. erityiskiitokset kahvinkeittoavusta siskolle, ja loppusiivouksen avustamisesta serkun T-miehelle, ja kantoavusta toiselle T:lle! ja rakkautta satakiloa annan 12h rupeaman leipomispuuhissa viettäneelle murulle. mielettömän pullat, kakut ja piparit sai paljon kehuja.

lahjoja en rajottanut tänävuonna ja se näkyi. jouluksi ei tarvitsekaan sit kun yhdet paketit per naamataulu.

aamulla ruttua odotti pöydällä suureho nukkekoti. se oli aivan haltioissaan ja epäili mun rakentaneen koko komeuden sille itse. hiis! <3

suku on paras, ja pahin!

eilen enon viiskymppisillä kuultua:

- "missäs se sun puoliso on?"
- "eikö sitä tarpeeks selvästi kutsuttu?"
- "onksne työt nyt niin tärkeitä?"

mistä rautakangesta pitää vääntää että työvuorot on mitä on, ja joidenkin vaan pitää mennä töihin jos on työvuoro. niin mieluusti kun muru viettäis aikaa mein sukulaisten kanssa. *virn*

- "no onko ollu helppo poika?"
- "miten se on noin kiukkunen?"
- "mikse kokoajan huutaa?"
- "miten sä et enää imetä ollenkaan?"
- "tajuutko mimmonen läskisika tosta pojasta tulee kun joka huutoon annat jotaki pöperöö?"

no ei ole aina ollut helppo poika, kun on päivät nukkunut niin huonosti, ja ollu ihan kiukkupylly. ja nyt se huutaa koko ajan koska se vierastaa jo, ja joka mummun pitää tunkea naama kiinni sen naamaan. ja vielä tulla viiteen kertaan kokeilee jossei se nyt enää viiden minuutin päästä vierastakaan. ja just imetin, mutta en käyny nosteleen mekkoa korviin ihan siinä olkkarin sohvalla. ja "läskisika" ei syö jos sillä ei ole nälkä. iltapuurot ja maidot kuitenkin joka lapsi anstaitsee saada. ja jos ei malta heti maitoa ottaa, niin varmuudeksi kokeilen pariin kertaan.

- "no mites tein häät?"
- "koska te meette naimisiin?"
- "ette sit varmana mene salaa ja tuu kolmen viikon kuluttua kertoon. sitä tapahtuu tässä suvussa."
- "kumpi teistä on morsian?"
- "ai ootsä tein suhteessa se mies?"

mitä häistä? en tiiä koska, todennäkösesti joskus. muru haluaa hoitaa. molemmat ollaan sit vissiin teknisesti morsiamia. ja tota, en ole mies. ai jösses, mä kuvittelin että mä kysyin venettä vähän penkin alta, ja että asia pysyis vähän salassa, mutta pitihän se arvata ettei tossa joukossa mikään asia pysy! hölömöt!

tosi kivat juhlat kyllä oli, oikeesti. sukulaiset on rentoja ja suorapuheisia. esikkoa ja mua kehuttiin kaksosiksi, kun oli samantyyliset mekot, ja tukat samalla lailla. kohteliaisuus molemmille. esikko näyttää ikäistään vanhemmalta, mä nuoremmalta.

kotiin palatessa poikuli valvoi sängyssään vaikka kuinka pitkään ilosta kiekuen. tais olla ihana palata kotiin, omaan sänkyyn ja hiljaisuuteen, useemman tunnin kälätyksen ja mummo-serkku-kavalkaadin jälkeen.

mamma reissussa

siis tulin päivän tallinnanreissulta, ja poikani on aivan uusi.

se heijaa itseään konttausasennossa, syö puuroa tosi hienosti ja yhtäkkiä sen tukka näyttää ihan tummalta. kummallista! kaikkea sitä ehtii päivän aikana tapahtua. sanoin sen kummillekin että kun pojan pitää seuraava asia oppia, otan sen taas hoitotädiks ja häippään rimpsalle toviksi, niin radikaali on muutos tuon puuron kanssa.

reissu itsessään oli tosi loistava, ja sisälti kaikki mun viihtymiseen tarvittavat elementit. kauniita naisia ja hyvää ruokaa. siinäpä ne. oli toki hiukan skumppaa ja hirveesti hyviä juttuja. serkkutyttöjen kanssa käytiin syömässä blinejä tallinnassa ja puhumassa soopaa. kerrottiin upeita tarinoita suvun historiasta ja mein omista lapsuusmuistoista. naurettiin nykyajalle ja hehkutettiin mafialla, ja harjoiteltiin käsimerkkejä tulevia kohtaamisia varten.

sääkin helli. ensimmäisiä kunnon kesäfiilistä hehkuvia päiviä oli tuo.

tosi hyvä mieli jäi ekasta serkusten kokoontumisesta. ja taatusti se ei viimeiseksi laatuaan jää.