sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

suku on paras, ja pahin!

eilen enon viiskymppisillä kuultua:

- "missäs se sun puoliso on?"
- "eikö sitä tarpeeks selvästi kutsuttu?"
- "onksne työt nyt niin tärkeitä?"

mistä rautakangesta pitää vääntää että työvuorot on mitä on, ja joidenkin vaan pitää mennä töihin jos on työvuoro. niin mieluusti kun muru viettäis aikaa mein sukulaisten kanssa. *virn*

- "no onko ollu helppo poika?"
- "miten se on noin kiukkunen?"
- "mikse kokoajan huutaa?"
- "miten sä et enää imetä ollenkaan?"
- "tajuutko mimmonen läskisika tosta pojasta tulee kun joka huutoon annat jotaki pöperöö?"

no ei ole aina ollut helppo poika, kun on päivät nukkunut niin huonosti, ja ollu ihan kiukkupylly. ja nyt se huutaa koko ajan koska se vierastaa jo, ja joka mummun pitää tunkea naama kiinni sen naamaan. ja vielä tulla viiteen kertaan kokeilee jossei se nyt enää viiden minuutin päästä vierastakaan. ja just imetin, mutta en käyny nosteleen mekkoa korviin ihan siinä olkkarin sohvalla. ja "läskisika" ei syö jos sillä ei ole nälkä. iltapuurot ja maidot kuitenkin joka lapsi anstaitsee saada. ja jos ei malta heti maitoa ottaa, niin varmuudeksi kokeilen pariin kertaan.

- "no mites tein häät?"
- "koska te meette naimisiin?"
- "ette sit varmana mene salaa ja tuu kolmen viikon kuluttua kertoon. sitä tapahtuu tässä suvussa."
- "kumpi teistä on morsian?"
- "ai ootsä tein suhteessa se mies?"

mitä häistä? en tiiä koska, todennäkösesti joskus. muru haluaa hoitaa. molemmat ollaan sit vissiin teknisesti morsiamia. ja tota, en ole mies. ai jösses, mä kuvittelin että mä kysyin venettä vähän penkin alta, ja että asia pysyis vähän salassa, mutta pitihän se arvata ettei tossa joukossa mikään asia pysy! hölömöt!

tosi kivat juhlat kyllä oli, oikeesti. sukulaiset on rentoja ja suorapuheisia. esikkoa ja mua kehuttiin kaksosiksi, kun oli samantyyliset mekot, ja tukat samalla lailla. kohteliaisuus molemmille. esikko näyttää ikäistään vanhemmalta, mä nuoremmalta.

kotiin palatessa poikuli valvoi sängyssään vaikka kuinka pitkään ilosta kiekuen. tais olla ihana palata kotiin, omaan sänkyyn ja hiljaisuuteen, useemman tunnin kälätyksen ja mummo-serkku-kavalkaadin jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti