täällä on pitänyt kiirettä. bloggailu ei ihan enää onnistu niin että antaa poikasen leikkiä lattialla omiaan, samalla kun muutaman sanan rustailee.
mökkiloman jälkeen huonekalut on muuttuneet potentiaalisiksi kiipeilytelineksi poikaselle, ja sen perässä on hengailtava mieluusti vajaan metrin päässä, sillä suojareaktioita sillä ei juuri ole. jos kaatuminen tulee, tulee myös huuto. toisinaan se osaa laskeutua seisoma-asennosta hienosti istumaan. usein taas ei. ja silloin on oltava kopinottoetäisyydellä.
uskomatonta on musta tollasen vauvaihmisen kehitystahti. tuntuu että joka päivä tulee jotakin uutta. esim. lelun siirtäminen kädestä toiseen on yksi taidoista jonka yhtäkkiä vaan huomasin poikasen omaavan. sen ääntely on muuttunut itkusta, kiljahtelusta, naurusta,kurinasta ja huudosta "käng-käng"-tyyppiseen keskusteluun. jäbä myös seisoskelee tyynesti sohvaa vasten nojaten käsissä olevilla tavaroilla leikkien. ja käsillä se tarttuu jo tosi pieniin juttuihin ja vie suuhunsa. joten ruttunaaman tilpehöörien kanssa saa olla tarkkana.
mökkiloma, tai oikeemmin mein juhannuksen telttaloma meni hyvin. serkkujen ja niiden muksujen kanssa touhottaessa aika kului siivillä. telttailu sinäsnä sujui kanssa hyvin, poikuli nukkui kainalossa kuin pieni sopuli, ja pysyi mun peloista huolimatta lämpösenä. ruohoa ja hiekkaa ja varmaan murkkujakin se tunki suuhunsa minkä kerkisi. ja konttaili ympäriinsä nurmikossa. ruttunaama ui järvessä varmaan sataan kertaan, ja esikko temusi ja valvoi öitä läpeensä pikkuserkkujen kanssa. iltasin kun olin saanut poikulin nukkumaan otin pari lasia viiniä ja nautiskelin aikuisten seurasta. idyllistä puuttui vaan muru, joka oli töissä kaupungissa.
olipa kiva palata sen luokse kotiin. veikkasinkin että sen nähdessään kiljuu ilosta sekä poika, että äiti. ja niinhän siinä kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti