perjantai 11. kesäkuuta 2010

unikoulua ja parisuhteellisuutta

jo pelkkä unikouluajatus on tehnyt täällä kummia. en tiedä onko se joku henkinen tietoisuus siitä ajatuksesta että öisin on tarkoitus nukkua, ei ruokailla, vai se että pullosta saa mahan täyteen ekasyötöllä (ja tisseistä ehkä ei), mutta poikuli syö nyt yhden kerran puolen yön aikaan (normina meillä esiintyneen 4-6 syöttökerran sijaan), ja aamulla vasta uudelleen. tuntuu oudolta mennä illalla nukkumaan tietäen että vasta aamulla on ensimmäinen todennäköinen herätys mulla.

huutoa ja itkua tuli ensimmäistä kertaa pojalta vasta viimeyönä, vahingossa valvoskeltiin murun kanssa myöhään ja poikuli aloitti messun ennen puoltayötä. muru on sitä mieltä ettei sillä voi olla nälkä siihen aikaan vielä, ja otti pojan sohvannurkkaan "jatkamaan unia". ai saamari sitä huutoa. jouduin mennä ihan pihalle asti puhaltelemaan hetkeksi, mutta kun tulin takaisin, oli järkyttävä karjuminen loppunut kuin seinään. poika veteli unia sitten kolmeen asti. (illasta siis sapuskatta.) eli ei sillä kai tosiaan siinä kohtaa ole mikään tajuton nälkä, se on vaan tottunut heräämään siinäkohtaa. ja esittää ruokapyyntönsä aika voimallisesti, mikä sopii sen temperamentin värittämään kuvioon. mä en vaan sellasta messua kestä. saa nähdä kun muru menee töihin, millaiset paineet otan sen ekasyötön eteenpäintyöntämisestä.

mutta siis. poika  nyt syö kello 24-02 välisenä aikana pullollisen maitoa tai velliä murun toimesta, ja mä sitten otan aamuyöhukin, joka osuu suht aina kello viiteen. usein poika aamutissin jälkeen herää, ja me leikitään täällä seitsemään, jonka jälkeen se menee vielä hetkeksi jatkamaan aamu-unia sänkyynsä. mä yleensä en siinä pääse enää unistelemaan, koska ruttunaama peikonpoikanen herää. mutta mulle on luksusta nuo iltayön pitkät unet.

... tai olisi. en ole siinä saanut nukkua/nukuttua vielä montaakaan kertaa kun ollaan tätä parisuhdetta hiottu. koko pääsykoe-työaika-hoitoskisma-jakso on saatu purettua ja kaikki on taas yhtä juhlaa. pitkin öitä on valvottu ja juteltu ja sekoiltu ja höpsitty. tuntuupa m.u.k.a.v.a.l.t.a!


ollaan nyt esikon kanssa sovittu että se harjoittelee hiukan lapsenvahtimista. mietittiin meinaan lapsenvahdin palkkaamista, jotta saadaan murulle ja mulle sellasia pieniä irtiottoja ja laatuaikaa kaksin, mutta miksi maksaa jollekin ulkopuoliselle joka matkan takaa reissaisi tänne toviksi, kun on kroonisesta rahapulasta kärsivä teini kotona jo valmiiksi?

kertakaikkinen win-win tilanne.
 

tälläviikolla ollaan käytetty teinivahtia mahdollistamaan aikuisten keikka kaksin kasvimaalle, ja pitkään, kuumaan kylpyyn. ja hyvin skulaa. avaa ihan uusia mahdollisuuksia meillekin tämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti