puolivuotisneuvola

olipa hauska neuvolareissu.
neuvolantäti naureskeli ilosena koko käynnin ja onhan tuo poika aika vekkuli. jäbä ryömi eestaas tosi kovaa vauhtia ja sohlasi mennen tullen. heilui kontillaan, nousi karhukävelyasentoon ja loikki siitä eteen.poika myös pomppi mun sylissä kun vieteriukko ikään, ja heilui, ja hosui. maistoi tissimaitoa, ja sitten flirttaili tädille, otti hörpyt, flirttaili, otti hörpyt...

päiväunivaikeus on ja pysyy. ja mulle on palannut se ahdistava tunne kurkkuun kun yritän sitä nukuttaa. neuvolantäti kysyikin miten vois mua auttaa asiassa. sanoin että pieni kehuminen ja kannustus tekee tehtävänsä aina. se puhuikin tosi nätisti meistä, ja pojasta myös. tuli tosi hyvä mieli.

vaikka muutama päivä on mennyt suoraan sanottuna päin hevon peetä kaiken suhteen, on poika aina vaan ihana ja rakas. nukkui sitten kuinka huonosti tahansa, ja olkoon kuinka kiukkuinen tahansa, niin mun poika se on. ja omanlaisensa hosuli rakkauspakkaus.

olen tässä parissa yössä oppinut sen, että jos pojalla on megavaikea yö, ei mun kannata yrittää edes nukkua. herätettynä on hermo kireellä. sen sijaan jos suosiolla valvon, musiikkia kuunnellen ja hesaria lueskellen, jaksan paljon paremmin hyysätä jäbää kun se kiekuu. tosin just nyt kahden hulinayön ja väsyttävän antibioottikuurin* jäljiltä olo on enemmän kuin runneltu. päiväunia en ole saanut nukuttua ja univelkaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

itsetunto alkaa kuitenkin olla paremmin kohdillaan. (kiitos psyykkauksesta nlatädin lisäksi rakkaat s. (vikinäpuheluvastaava) ja l. (rationaalivastaava).) ja hittojako huonolle nukkujalle voin. pitää vaan päteä itselleen sitten muilla osa-alueilla. yöhulinoita koitetaan nyt loiventaa tilkalla lisämaitoa ja vaihtamalla alkuyön imetysvastaavaa. muutaman pidemmän pätkän kun saisin tässä nukuttua, voi olla että omat fiiliksetkin rationalisoituisivat ja asiat palaisivat oikeisiin mittasuhteisiin.


btw. poikulin paino on noussut, pituus ei juuri kasvanut. se on tollanen sahaaja näköjään. vuoroin pituutta ja vuoroin painoa kerää. 69cm ja 7,4kg topakkaa vauvaa on nyt meillä. ihana, vilkas ja iloinen poika (nlatädin mielestä. musta ilosen tilalla olis nitisevä enemmän asianmukainen termi), motorisesti huimasti ikätovereitaan edellä. neuvolan täti sanoi että ihanasti yritetään mennä pojan rytmin mukaan, vaikka se on aika kiivas, mutta tädin mielestä niin on pojalle parasta. ja niin meistäkin. ainoa että ne pidemmät päikkärit olis toiveissa, että jaksais sitten heilua paremmin, sekä poika että mamma, mutta kaikkea ei kannata vissiin kerralla toivoa. kai.


* mulla on ollut hirveä flunssa, ja muru fiksuna ehdotti jos yritän käydä terkkapäivystyksessä ennen nlaa kun mulla oli luppoaikaa. ja *simsalabim* siellä olikin ihan hiljasta, ja pääsin suoraan lääkärin pakeille. selkeä syy mun tukkoisuudelle löytyi. sain antibiootit poskiontelontulehdukseen. (hellät imettäjälle, mutta väsyttävät.) farmaseutti yritti neuvoa mihin aikaan mun kannattaa ne ottaa tuon väsyttävyyden takia, jolloin kävin hervottomasti nauramaan ja sanoin ettei asialla just nyt ole mitään väliä. ha ha ha, on pönttö tuhannen sekasin väsymyksestä öin ja päivin just nyt.