puh huijaa

"kulta, mie haluun sittenki naimisiin."
- ai haluut?
"joo, mie löysin niin nätin morsiuskimpun. mie haluun sen ja haluun naimisiin."
- ai. hiton naiselliset kotkotukset.
"no eihän."

parisuhteessa seesteisempää. sovittiin että lopetetaan turhat määkimiset ja jos jotain on jääny hampaankoloon, palataan asiaan kun molemmat on henkisesti paremmassa lantingissa. nyt tsempataan yli yhdestä yöviikosta ja yhdestä pääsykoerumbasta. ja yhdestä kuumeilevasta vauvasta. ja sen yöheräilyistä.

poika on viimepäivät ollut tosi tasanen luonne. tasasesti kiukkunen ja natisee. aamusin mulla vähän motivaatio heräämiseen kateissa, kun natina johon ilta on lopetettu, alotetaan taas heti kun silmät aukeaa. yöllisten raivoomisten päälle. ja ei, ei sille edelleen ole tulossa hampaita. flunssaa vaan, jonka epämukavuus tolla temperamentilla tuodaan aika railakkaasti julki.

ja nyt kutisee mullakin kurkussa. ja nokka vuotaa. plääh.

ja sitten tuolla ulkona vielä sataa. tuplaplääh.

onneksi meillä on tuo asukaspuisto. mä eilen parahdin onnesta kun mentiin sinne poikulin päikkyjen ajaksi. ihanat ihmiset siellä, ruttunaamalle leikkiseuraa, hyvää ruokaa ja vohveleita pahimpaan potutukseen.puisto on mun mentaaliterveyden kannalta tosi oleellinen ja voimistava tekijä!

liian pitkä pääsiäinen

mieli on yhtä synkkä kuin tuo ilma ulkona. enteilee sadetta.
tää pääsiäinen on liian pitkä, tuntuu tänään. ei jaksais hömöttää kotona. mihin sitä enää ehtis. ei mihinkään.

on siivottu, järkätty, setvitty koiran turkkia, ulkoiltu, kestitty vieraita, leivottu, katsottu leffoja, syöty herkkuja, syöty hyvää ruokaa, tehty palapelejä, luettu, kivailtu. hömpäytin jopa konjakilla flunssani huitsin kuuseen.

silti. tök-tök-tökkii.
ärsyttää pienet sotkut. oma nuhjuisuus. vauvan tyytymättömyys. koirankarvat. ruttunaaman huuto. murun hiljaisuus.

lähtiskö muru vaikka äidillään käymään vikalla vapaaviikollaan? sais vähän ikävöidä ja kaivata vaihteeks...
tuntuu ettei mein intensiiviselle suhteelle viisi viikkoa putkeen yhdessä 24/7 olekaan vaan hyväksi.

puuh.

njaa.

voikohan tää mun fyysinen paha olo johtua vaan jumiutuneista hartioista? munhan se pitäis tietää itse. itseasiassa. vois vissiin yrittää niitä itse itsehoitaa. lämmöllä ja venytyksillä. suosikkitököttiäni tiikerisalvaa en niihin uskalla laittaa, kun hartiat on suht lähellä rintoja kuitenkin. ainakin mulla. vois vauva pökrää siitä tiikerisalvan hajusta... mutta jos vähän yrittäis niitä aukoa. ei siitä ainakaan haittaa voi olla.

pidin laryngiittipotilaan vielä kotona. yö meni hyvin sillä, mutta aamulla oli aika poksahtava yskä. ja nokka tukossa. jospa jo huomenna voisin viedä sen päiväkotiin katsomaan parempia virikkeitä kun yks nuutunut lähiömutsi. tuntuu vaan hiton pitkältä päivä sisällä (huom. muru nukkuu makkarissa!) kahden lapsen kanssa, ilman ulkoilun suomaa raikkautta.

ehkä mä pääsen lenkittää koirat vauvan kanssa kun esikko tulee koulusta. mutta vähän käy ruttunaamaa sääliksi. samat nurkat jo kolmatta päivää. ja studio ghiblin sallitut animaatiotkin on koluttu loppuun. voi nyyh.