mä totaalisesti meinasin repiä pms-pelihousuni ja ripotella tuhkaa päähäni ja kaikkea siltä väliltä, kun illalla itkusena nukkumaanmennessä ajattelin että ittepä olen kylväny nää mitä niitän lastenkasvatuksen saralla. että sääli-sääli-itsesääli-kukaan-ei-rakasta-uhrautujaa. siitäs sait.
illalla kymmenes kehityskeskustelu esikon kanssa aiheesta "kotihommat" ja päälle semiautistinen eskarini pillittäen ripustautui mun vaatteisiin päiväkodilla kun olin muutenkin jo kiireessä, teki mieli alkaa kieriä tervassa ja karjua "mitä mä olen tehnyt teidän kanssa vääääääärin?!?!?!"
no. kohtaus meni ohi.
esikoisen huone on siivottu ja pyykit pesty (jostain syystä se näyttää sitruunan syöneeltä, mut eks noi angstiteinit suht aina?), ruttua vaan nauratti iltapäivällä kun kyselin mitä ihmettä se itki aamulla: "no emmä oikeestaan itekään tajua..:" ja sitten poikani, tuo kaiken kovapäisyyden ja kilariuhman ruumiillistuma eilen selvitti rajojenrikkomis- ja pyöräilymahdollisuudenmenettämissotkunsa keskustellen. keskustellen! tajuatteko? piti se tämäkin päivä mun elää!
no juu.
eka on huithapeli. toka vähän autisti ja kolmas puupää, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. tai ainakin vois niin luulla. jos ei satu oleen pms.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiseus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiseus. Näytä kaikki tekstit
torstai 2. toukokuuta 2013
keskiviikko 1. elokuuta 2012
seksuaalisesti kehitysvammainen ja naisesta iloinen
koska mä olen seksuaalisesti kehitysvammainen, niin musta on kerrassaan vavahduttavaa joka kerta kun alaston nainen sukeltaa mun iholle peiton alle.
se kaunis hahmo hämärässä huoneessa.
naiselliset, kaarevat muodot, sileä iho, lämpö, tuoksu.
huoh.
ei ole parempaa. sitä ei voi edes sanoin kuvailla.
mä olen maailman onnekkain. tiedän.
p.s. james, mä en ymmärrä miten rakkaus, lämpö ja naisen kauneus on sun mielestä poikkeavaa. mä luulen että seksuaalisesti kehitysvammanen on mun sijasta sinä.
se kaunis hahmo hämärässä huoneessa.
naiselliset, kaarevat muodot, sileä iho, lämpö, tuoksu.
huoh.
ei ole parempaa. sitä ei voi edes sanoin kuvailla.
mä olen maailman onnekkain. tiedän.
p.s. james, mä en ymmärrä miten rakkaus, lämpö ja naisen kauneus on sun mielestä poikkeavaa. mä luulen että seksuaalisesti kehitysvammanen on mun sijasta sinä.
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
minäminäminä, angsti, naiseus
äääst!
aamupalaksi tonninen paramax ja kourallinen salmiakkia.
palkkana paha olo ja poistumatta jääneet kivut.
on tää naiseus ihan juhlaa.
lisätään soppaan vielä ruma naama ja kurja mieli.
ja murun romanttiseksi kaavailtu tuparilahja joka tuntuu antajastaan ihan leimiltä ja tyhmältä.
oo. kohta teen strutsit ja tungen pääni hiekkaan. nostakaa mut ensviikolla.
aamupalaksi tonninen paramax ja kourallinen salmiakkia.
palkkana paha olo ja poistumatta jääneet kivut.
on tää naiseus ihan juhlaa.
lisätään soppaan vielä ruma naama ja kurja mieli.
ja murun romanttiseksi kaavailtu tuparilahja joka tuntuu antajastaan ihan leimiltä ja tyhmältä.
oo. kohta teen strutsit ja tungen pääni hiekkaan. nostakaa mut ensviikolla.
torstai 15. joulukuuta 2011
mieheksikö?
hitto.
mä alan mieheksi.
tänään vedin duunissa aamulla tajuttomat koomat. kroppa vapisi, päätä huimasi ja makoilin pitkin tantereita.
ei auttanut kun murun tulla raahaamaan tää menkkaongelmainen emäntänsä pois työpaikalta.
jos tää menkkailu on jatkuvasti tällästä paskaa (saatanalliset kivut tai tollasta pyörtyilyä) niin mä saakeli alan mieheks. tai tosissaan miettiä sitä että alotan pillerit.
tällai mä en jaksa.
kotona, kolmen tunnin hallittujen koomien jälkeen sain kerättyä luuni sängystä ylös. vieläkään ei oo kyllä ihan kaikki kohdallaan.
saakeli. pitäkää menkkanne. mua ei kiinnosta.
mä alan mieheksi.
tänään vedin duunissa aamulla tajuttomat koomat. kroppa vapisi, päätä huimasi ja makoilin pitkin tantereita.
ei auttanut kun murun tulla raahaamaan tää menkkaongelmainen emäntänsä pois työpaikalta.
jos tää menkkailu on jatkuvasti tällästä paskaa (saatanalliset kivut tai tollasta pyörtyilyä) niin mä saakeli alan mieheks. tai tosissaan miettiä sitä että alotan pillerit.
tällai mä en jaksa.
kotona, kolmen tunnin hallittujen koomien jälkeen sain kerättyä luuni sängystä ylös. vieläkään ei oo kyllä ihan kaikki kohdallaan.
saakeli. pitäkää menkkanne. mua ei kiinnosta.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
naisen habat
olin tänään koulutuksessa.
ja vähän järkytyin.
tiesittekö että keskimäärin 3-kymppisen naisen lihasvoimat on samalla tasolla kun 7-kymppisen miehen?
ja että 4-kymppisenä naisen fyysinen suorituskyky laskee huimasti. osittain hormonien takia, enimmäkseen siksi, että lapset kasvaa. siinä iässä ei tarvitse yleensä enää kannella pikkumuksuja, ei käydä luistelemassa eikä juosta fillaroimaan opettelevien nassikoiden perässä.
karrmeeta.
tänään taas koin ettei vanhuus tule muhunkaan yksin. 80kg jännittynyttä lihaa oli oikeesta tekniikasta huolimatta liikaa mun hennolle varrelle. nyt selkä huutaa hoosiannaa.
pakko alkaa pian treenaamaan. että pärjää 7-kymppisille papoille. jos huomenna sängystä nousen tästä vitutuksesta ja selkäsärystä huolimatta, nii on luojan lykky se.
ja vähän järkytyin.
tiesittekö että keskimäärin 3-kymppisen naisen lihasvoimat on samalla tasolla kun 7-kymppisen miehen?
ja että 4-kymppisenä naisen fyysinen suorituskyky laskee huimasti. osittain hormonien takia, enimmäkseen siksi, että lapset kasvaa. siinä iässä ei tarvitse yleensä enää kannella pikkumuksuja, ei käydä luistelemassa eikä juosta fillaroimaan opettelevien nassikoiden perässä.
karrmeeta.
tänään taas koin ettei vanhuus tule muhunkaan yksin. 80kg jännittynyttä lihaa oli oikeesta tekniikasta huolimatta liikaa mun hennolle varrelle. nyt selkä huutaa hoosiannaa.
pakko alkaa pian treenaamaan. että pärjää 7-kymppisille papoille. jos huomenna sängystä nousen tästä vitutuksesta ja selkäsärystä huolimatta, nii on luojan lykky se.
tiistai 23. elokuuta 2011
kaksi naista ja...
kaksi naista ja menkat.
tarviiko kertoa enempää?
----
lyhyttä pinnaa. paljon buranaa. väsyneitä ilmeitä.
buah. onneks nämä juhlat on vaan kerran kuussa.
tarviiko kertoa enempää?
----
lyhyttä pinnaa. paljon buranaa. väsyneitä ilmeitä.
buah. onneks nämä juhlat on vaan kerran kuussa.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
naiselliset neuvot
"et sit lakkaa sun kynsiä vast kun iltapäivällä, ku kuitenki rassaat ja söhläät kaikkea päivän aikana, ni sit ne on ihan pilalla ennen iltaa."
*wirn*
näin opasti mua muru.
*wirn*
näin opasti mua muru.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
repes pelihousut, useeseen kertaan
eilen verottaja muisti mua jokavuotisella pikkubonuksella. tänävuonna bonus oli taas sen verran huomattava että pikku häidemme pikku budjetti tuplaantui. houkuttais alkaan varaan matkoja ja osteleen viinejä ja suklaita, vaikka luotolla, ja maksaa sitten viulut joulukuussa, mutta luulen että hillitsen itseni (niinkun yleensäkin) ja tungen verottajan lahjuksen vaan sukanvarteen. pahan päivän varalle.
en edes löytänyt summaa koko lapusta, enkä uskonut ollenkaan ennenkun muru noin neljättä kertaa etusormella paperia naputti ja hoki "on se tää, on se tää!"
kyllä meinas pelihousut riemusta revetä.
tänään meinas keveellä menkkamausteella höystetyt pelihousut revetä sit ihan raivosta ja ärsytyksestä. ja ihan muutamaan kertaan. kuvittele että:
a) saat työpaikallas tietää joutuneesi a-hepatiitti altistukseen. ihan pyytämättä ja yllättäen. ei s**tana kaikenmaailman norot ja ripaskat ja yrjöt ja muut; nyrkkiä, saastaa, kiroilua, hulluja, mutta sitten vielä joku hepatiitti! alkaa oikeesti ottaa aivoon.
b) tulet kotiin ja firman vakuutusyhtiö kirjeellä pyytää lisäselvitystä polvivammasta. ai sadannen kerran! "kun mä siellä pöydän alla konttasin... ja joo kuuluu ihan työtehtäviin... ja ei, ikinä ei ole ennen sattunut... ja aaaarrrrrrrgh!!!!"
c) yks uhmis ei saa vaatteita pois, ja eräs siitä hermostuu, ja saa uhmiksen kirkumaan, ja poika ei syö puuroa vaan pelleilee, ja vaan mulle, vaan mulle ja mulle.
sit mun lehmänhermot katkes. en alkanut kyllä kiljumaan vaikka mieli teki. urisin ja ärisin ja melkein aloin itkemään ja uhkailemaan kaikkia sillä että äkkiväärästi poistun ugandaan ja heti, mutta sain säksätyksen poikki ennenkun säikytin lapsia tai eukkoa pahemmin. omassa päässä kyllä sauhus niin ettei pahemmasta väliä. muutamat ovet taisin rämäytellä kiinni aika napakasti.
no, muru onneksi osaa jo haistaa mistä tuulee. lähti treeneihin kun himpulat oli unilla. tyynyllä odotti suklaata mulle, ja puhelimessa siirappinen rakkausviesti. et emmä sit lähdekään ugandaan. ainakaan vielä.
ja näitä mä rakastan. aina. vaikkei toinen puuroa syökään mun tarjoomalla lusikalla, ja toinen ei hepuleissaan saa vaatteita päältä. ja kirkuu. aina.
en edes löytänyt summaa koko lapusta, enkä uskonut ollenkaan ennenkun muru noin neljättä kertaa etusormella paperia naputti ja hoki "on se tää, on se tää!"
kyllä meinas pelihousut riemusta revetä.
tänään meinas keveellä menkkamausteella höystetyt pelihousut revetä sit ihan raivosta ja ärsytyksestä. ja ihan muutamaan kertaan. kuvittele että:
a) saat työpaikallas tietää joutuneesi a-hepatiitti altistukseen. ihan pyytämättä ja yllättäen. ei s**tana kaikenmaailman norot ja ripaskat ja yrjöt ja muut; nyrkkiä, saastaa, kiroilua, hulluja, mutta sitten vielä joku hepatiitti! alkaa oikeesti ottaa aivoon.
b) tulet kotiin ja firman vakuutusyhtiö kirjeellä pyytää lisäselvitystä polvivammasta. ai sadannen kerran! "kun mä siellä pöydän alla konttasin... ja joo kuuluu ihan työtehtäviin... ja ei, ikinä ei ole ennen sattunut... ja aaaarrrrrrrgh!!!!"
c) yks uhmis ei saa vaatteita pois, ja eräs siitä hermostuu, ja saa uhmiksen kirkumaan, ja poika ei syö puuroa vaan pelleilee, ja vaan mulle, vaan mulle ja mulle.
sit mun lehmänhermot katkes. en alkanut kyllä kiljumaan vaikka mieli teki. urisin ja ärisin ja melkein aloin itkemään ja uhkailemaan kaikkia sillä että äkkiväärästi poistun ugandaan ja heti, mutta sain säksätyksen poikki ennenkun säikytin lapsia tai eukkoa pahemmin. omassa päässä kyllä sauhus niin ettei pahemmasta väliä. muutamat ovet taisin rämäytellä kiinni aika napakasti.
no, muru onneksi osaa jo haistaa mistä tuulee. lähti treeneihin kun himpulat oli unilla. tyynyllä odotti suklaata mulle, ja puhelimessa siirappinen rakkausviesti. et emmä sit lähdekään ugandaan. ainakaan vielä.
ja näitä mä rakastan. aina. vaikkei toinen puuroa syökään mun tarjoomalla lusikalla, ja toinen ei hepuleissaan saa vaatteita päältä. ja kirkuu. aina.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
naiset ja reimat
tää naisen kanssa eläminen on joskus juhlaa. mä kyselin murulta yks ilta että tuntuuko siitä että se on nykysin aika kiukkunen. sain niin riitaa haastavan vastauksen, että annoin aiheen olla. nyt pari iltaa myöhemmin pms-piru on mennyt, ja se pääs pitkästä aikaa treenaamaankin. kas nyt aikas eriolonen emäntä on taas talossa.
huisia. eipä käy eläminen tylsäksi tuon kanssa, kun saa vähintään kerran kuussa olla muutaman pvän vähän jännityksissä siitä mistä uskaltaa käydä nokkaansa aukomaan. jos vielä ynnää tuohon peeämässään sen mökötystaipumuksen, niin varmaan ymmärtää että vähintään kaks päivää kuussa jopa minä olen opetellut olemaan vähän hissukseen.
poika teki kuumeillen poskihampaat. rutulla alkaa naamaan tulla väriä takasin. yrittää aurinko siis paistella mein risukasaan. ei auta kun yrittää ilosen viikonlopun viettoon ryhtyä!
p.s. otin pirpanoille reiman välikausipuvut tänään. olin jotenkin tosi pettynyt materiaaliin. se oli hirmuohutta. en jaksanut käydä nyt utsimaan ja tutkimaan, eikä ollut voimia yhtään lähteä ettimään muuta vaan tartuin stockan hyvään kk-etuun. laitan sitten reklamaatiota jos ne on niin huonot kun ensivaikutelmalta vois kuvitella.
huisia. eipä käy eläminen tylsäksi tuon kanssa, kun saa vähintään kerran kuussa olla muutaman pvän vähän jännityksissä siitä mistä uskaltaa käydä nokkaansa aukomaan. jos vielä ynnää tuohon peeämässään sen mökötystaipumuksen, niin varmaan ymmärtää että vähintään kaks päivää kuussa jopa minä olen opetellut olemaan vähän hissukseen.
poika teki kuumeillen poskihampaat. rutulla alkaa naamaan tulla väriä takasin. yrittää aurinko siis paistella mein risukasaan. ei auta kun yrittää ilosen viikonlopun viettoon ryhtyä!
p.s. otin pirpanoille reiman välikausipuvut tänään. olin jotenkin tosi pettynyt materiaaliin. se oli hirmuohutta. en jaksanut käydä nyt utsimaan ja tutkimaan, eikä ollut voimia yhtään lähteä ettimään muuta vaan tartuin stockan hyvään kk-etuun. laitan sitten reklamaatiota jos ne on niin huonot kun ensivaikutelmalta vois kuvitella.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
naiseus!
pms ohi. onneksi.
mutta se sitä seuraava vaihe ei myöskään ole kovin kiva.
olen ollut vuorotellen valmis vetämään itseni jojoon, tai tilsimään jonkun toisen.
saakeli mitä kipua voikin ihmisellä olla. ääretöntä särkyä, kolotusta, kipua, riipimistä, tuskaa, viiltelyä. istumaan ei pysty, seistä en halua, makaaminen tekee kipeää.
puhumattakaan siitä että pipo on niin kireällä että vinkuu. muiden puhe kuulostaa korviin pottuilulta, muiden jutut äärettömän typeriltä, ja töissä on pelkkiä vastoinkäymisiä.
tän illan ohjelmassa on vetää pää tukkoon buranalla, kahta suklaalaatua sekaisin. "lääkkeeksi", sekä mennä kuumaan vaahtokylpyyn murun kanssa. haluan, vaadin, tahdon ja tarvitsen myös selkähieronnan. että selviäisin tästä.
alkamatta kirkumaan, huutamaan, kiljumaan tai itkemään... saatikka tekemään jotakin fataalimpaa.
mutta se sitä seuraava vaihe ei myöskään ole kovin kiva.
olen ollut vuorotellen valmis vetämään itseni jojoon, tai tilsimään jonkun toisen.
saakeli mitä kipua voikin ihmisellä olla. ääretöntä särkyä, kolotusta, kipua, riipimistä, tuskaa, viiltelyä. istumaan ei pysty, seistä en halua, makaaminen tekee kipeää.
puhumattakaan siitä että pipo on niin kireällä että vinkuu. muiden puhe kuulostaa korviin pottuilulta, muiden jutut äärettömän typeriltä, ja töissä on pelkkiä vastoinkäymisiä.
tän illan ohjelmassa on vetää pää tukkoon buranalla, kahta suklaalaatua sekaisin. "lääkkeeksi", sekä mennä kuumaan vaahtokylpyyn murun kanssa. haluan, vaadin, tahdon ja tarvitsen myös selkähieronnan. että selviäisin tästä.
alkamatta kirkumaan, huutamaan, kiljumaan tai itkemään... saatikka tekemään jotakin fataalimpaa.
torstai 13. tammikuuta 2011
ihailemiani ihmisiä, osa 1.
mun on ihan pakko kertoa yhdestä mun työkaverista.
mä ihailen sitä aika varauksetta. se on yks niistä naisista jotka päivästä toiseen pitää työpaikalla melua, ja hölöttää mitä sylki suuhun tuo. sen porukoissa on haukuttu lesbot, ryssät ja ortodoksit kovaan ääneen, kunnes olen vieressä kommentoinut ettei ne asiat ihan noin ole. se on kysynyt suoraan mun lesboudesta, lastenhankinnasta, seksijutuista. uskonnosta, äitisuhteesta. perheestä. kaikesta. kysynyt kun kiinnostaa. kuunnellut tarkkaan.
se on kerrassaan nainen joka sanoo mielipiteensä suoraan, hyvät ja huonot asiat, ja pyytää suoraselkäisesti anteeksi kun huomaa mokanneensa. se on aina hyvällä tuulella. kovaääninen, sekatukkainen, iloluontoinen, viisikymppinen nainen.
se on rautaisessa kunnossa, ja sillä on mahtavat käsilihakset, kerrassan koko tyyppi on sutjakka ja reipas.
nauraa paljon. ja kovaa.
se ei ole mikään klassinen kaunotar, mutta pitää itseään arvossa ja juuri se tyytyväisyys itseen ja omaan olemukseen saa sen näyttämään mun silmissä kauniilta.
nainen hoitaa homman kun homman. sekä työssä että vapaa-ajalla.
se on äijämäinen ja ronski, mutta pukeutuu juhlaan naisellisesti.
on äärimmäisen ammattitaitoinen, mutta rento ja pidetty työssään.
järjestelmällinen, mutta huoleton.
tekee kaikkensa ihmisten parhaaksi, ja puolustaa pientä ihmistä koneiston rattaissa, mutta ei kanna töitä kotiin. auttaa jos pyydetään, ei tuputa osaamistaan väkisin muille.
se on neljän pojan yksinhuoltaja. heittänyt alkoholiin suunnanneen miehensä pellolle. ja pärjännyt mainiosti. pojistaan huolehtii leijonaemon lailla, ja toisaalla höyryää ja yrittää saada niitä omille jaloilleen.
miesystäväkin sillä on. joku prätkäheebo, joka laittaa sille ruokaa ja ajeluttaa ympäriinsä.
se istuu mun vieressä ruokapäydässä, aina samassa paikassa, sanoo ettei tässä kahvihuoneessa ole omia paikkoja, paitsi hänen ja hänen työparinsa omat. se syö joka päivä hirveitä määriä lihaa ja isoja kasoja kasviksia. juo kahvinsa mustana ja kuumana. ronskisti nappaa makeita pöydästä ensimmäisenä, että ehtii.
jonkun mielestä se voisi äänekkäänä ja ronskina naisena olla todella ärsyttäväkin, mutta mä ihailen sitä yli kaiken muun työporukan. tommonen mustakin tulee isona.
ammattitaitonen, suorasanainen, reilu.
viisas leijonaemo.
en kanna turhia murheita.
iloluontonen, rento, hauska.
hieno nainen!
mä ihailen sitä aika varauksetta. se on yks niistä naisista jotka päivästä toiseen pitää työpaikalla melua, ja hölöttää mitä sylki suuhun tuo. sen porukoissa on haukuttu lesbot, ryssät ja ortodoksit kovaan ääneen, kunnes olen vieressä kommentoinut ettei ne asiat ihan noin ole. se on kysynyt suoraan mun lesboudesta, lastenhankinnasta, seksijutuista. uskonnosta, äitisuhteesta. perheestä. kaikesta. kysynyt kun kiinnostaa. kuunnellut tarkkaan.
se on kerrassaan nainen joka sanoo mielipiteensä suoraan, hyvät ja huonot asiat, ja pyytää suoraselkäisesti anteeksi kun huomaa mokanneensa. se on aina hyvällä tuulella. kovaääninen, sekatukkainen, iloluontoinen, viisikymppinen nainen.
se on rautaisessa kunnossa, ja sillä on mahtavat käsilihakset, kerrassan koko tyyppi on sutjakka ja reipas.
nauraa paljon. ja kovaa.
se ei ole mikään klassinen kaunotar, mutta pitää itseään arvossa ja juuri se tyytyväisyys itseen ja omaan olemukseen saa sen näyttämään mun silmissä kauniilta.
nainen hoitaa homman kun homman. sekä työssä että vapaa-ajalla.
se on äijämäinen ja ronski, mutta pukeutuu juhlaan naisellisesti.
on äärimmäisen ammattitaitoinen, mutta rento ja pidetty työssään.
järjestelmällinen, mutta huoleton.
tekee kaikkensa ihmisten parhaaksi, ja puolustaa pientä ihmistä koneiston rattaissa, mutta ei kanna töitä kotiin. auttaa jos pyydetään, ei tuputa osaamistaan väkisin muille.
se on neljän pojan yksinhuoltaja. heittänyt alkoholiin suunnanneen miehensä pellolle. ja pärjännyt mainiosti. pojistaan huolehtii leijonaemon lailla, ja toisaalla höyryää ja yrittää saada niitä omille jaloilleen.
miesystäväkin sillä on. joku prätkäheebo, joka laittaa sille ruokaa ja ajeluttaa ympäriinsä.
se istuu mun vieressä ruokapäydässä, aina samassa paikassa, sanoo ettei tässä kahvihuoneessa ole omia paikkoja, paitsi hänen ja hänen työparinsa omat. se syö joka päivä hirveitä määriä lihaa ja isoja kasoja kasviksia. juo kahvinsa mustana ja kuumana. ronskisti nappaa makeita pöydästä ensimmäisenä, että ehtii.
jonkun mielestä se voisi äänekkäänä ja ronskina naisena olla todella ärsyttäväkin, mutta mä ihailen sitä yli kaiken muun työporukan. tommonen mustakin tulee isona.
ammattitaitonen, suorasanainen, reilu.
viisas leijonaemo.
en kanna turhia murheita.
iloluontonen, rento, hauska.
hieno nainen!
maanantai 10. tammikuuta 2011
myydään menkat
mä jotenkin teininä ajattelin että pitkät ja massiiviset kuukautiset auttais mua saamaan paljon lapsia. ja niinhän se meni. (mistähän bilsan tunnilta moinen totuus on ees päähän pälähtänyt?)
kaivoon on voinu sitävastoin heittää lupaukset naistenvaivojen rauhottumisesta lasten saannin jälkipeleissä. niinkun että kivut vähenis ja splätteri hyytyis.
pskan vtut.
mulla menee vaan hullummaksi.
jo se että saa vetää kipulääkityksen ylärajalla on aika kohtuutonta. eikä asiat ole niinkuin ennen. että ekapäivänä. vaan vähintään kolme ekaa päivää. enkä viitsi edes kertoa kauan vuoto kestää, saatikka paljonko sitä tulee. vois alkaa heikompaa hirvittää.
tän pvän saldo on reilut kaks ja puol tonnia kipulääkettä. lähes pyörtymys kivusta kun laadukkaiden tanskalaisten vaikutus loppui yllättäen kesken päivän.
puhumattkaan siitä punaisesta aallosta joka yllätti töihin päästessä. meni vaihtoon koko työvaatekerta. saamari. tarttis jotaki napakoita 32 kokosia mummoalkkareita. mistäs niitä saa? omat pöksyt pyörii jaloissa tän saamarin rimppautumisen takia. se yhdistettynä viimeseen "ei niin laadukkaaseen" kuukautissuojaan, ja loppu on historiaa. mahtaa pesulahenkilökunta ämistellä csi-aineistoon rinnastettavissa olevaa vaatekertaa siellä pyykkipussissa. varmaan on huomenna kuolemansyyntutkijat siellä ettimässä kadonnutta ruumista.
fakfakfak.
mun lapset on nyt ehkä tehty.
ostakaa ostakaa. saamarin kivuliaat ja runsaat menkat. kivaa on tasanen 28pv kierto. tasan.
sen sivutuotteena saattaa sit saada hiton siistejä ja sööttejä mukuloita. ja pään kerran kuussa sekasin buranalla, iprenillä, paramaxilla ja muilla vinkeillä medikamenteillä.
jos ei kukaan osta, niin myykää ees mulle joku sulamaton jääpuikko jonka voisin tunkea menkkojen alkaessa sinne minne ei aurinko paista, ja ottaa pois reilun viikon päästä. kylmä ehkä vähentäis kipua, ja joku juttu siellä vitutusta.
aaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrggggggggggggghhhhhhhhhhhhh!
kaivoon on voinu sitävastoin heittää lupaukset naistenvaivojen rauhottumisesta lasten saannin jälkipeleissä. niinkun että kivut vähenis ja splätteri hyytyis.
pskan vtut.
mulla menee vaan hullummaksi.
jo se että saa vetää kipulääkityksen ylärajalla on aika kohtuutonta. eikä asiat ole niinkuin ennen. että ekapäivänä. vaan vähintään kolme ekaa päivää. enkä viitsi edes kertoa kauan vuoto kestää, saatikka paljonko sitä tulee. vois alkaa heikompaa hirvittää.
tän pvän saldo on reilut kaks ja puol tonnia kipulääkettä. lähes pyörtymys kivusta kun laadukkaiden tanskalaisten vaikutus loppui yllättäen kesken päivän.
puhumattkaan siitä punaisesta aallosta joka yllätti töihin päästessä. meni vaihtoon koko työvaatekerta. saamari. tarttis jotaki napakoita 32 kokosia mummoalkkareita. mistäs niitä saa? omat pöksyt pyörii jaloissa tän saamarin rimppautumisen takia. se yhdistettynä viimeseen "ei niin laadukkaaseen" kuukautissuojaan, ja loppu on historiaa. mahtaa pesulahenkilökunta ämistellä csi-aineistoon rinnastettavissa olevaa vaatekertaa siellä pyykkipussissa. varmaan on huomenna kuolemansyyntutkijat siellä ettimässä kadonnutta ruumista.
fakfakfak.
mun lapset on nyt ehkä tehty.
ostakaa ostakaa. saamarin kivuliaat ja runsaat menkat. kivaa on tasanen 28pv kierto. tasan.
sen sivutuotteena saattaa sit saada hiton siistejä ja sööttejä mukuloita. ja pään kerran kuussa sekasin buranalla, iprenillä, paramaxilla ja muilla vinkeillä medikamenteillä.
jos ei kukaan osta, niin myykää ees mulle joku sulamaton jääpuikko jonka voisin tunkea menkkojen alkaessa sinne minne ei aurinko paista, ja ottaa pois reilun viikon päästä. kylmä ehkä vähentäis kipua, ja joku juttu siellä vitutusta.
aaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrggggggggggggghhhhhhhhhhhhh!
perjantai 8. lokakuuta 2010
dietillä
ai hitto! piti mainostaa älyhyvää lähiömutsi-diettiä!
no kato. hanki muutama vilkas lapsi. ja vuorotyötä tekevä muru. ja muutama koira. ja vähän söhläävä luonne.
aloita aamu kupillisella kahvia. syötä lapset. lähde kärräämään yhtä lasta päiväkotiin. sohlaa reippaasti menemään vaikkei ole kiire. kävele takaisin muutama kilometri päiväkodilta koska "ilma on hyvä, ja bussit kulkee niin harvoin". lenkitä koira kun palaat kotiin.
paahda leipä.
ala hoitaa herännyttä poikaa.
heitä kylmä paahdettu leipä roskiin.
keitä kuppi kahvia itselles.
juokse vilkkaan pojan perässä huoneesta toiseen. kantele, laula ja hypi välillä (=hyötyliikuntaa)
juo kylmä kahvi (se kaunistaa!)
käy nukuttamassa poika unille vaunuihin rullaamalla pihalla ees taas. syö 1/2 purkkia raejuustoa, just sen verran ehdit ennenkun poika havahtuu. nukuta poika kävelemällä reippaasti korttelin ympäri taas.
käy kaupassa vaunujen kanssa. työnä vaunuja ylämäkeen, alamäkeen ja sivumäkeen. osta perheelle noin 10 litraa maitoa ja pari kiloa perunoita ynnä muuta painavaa. kanna osa käsissä kotiin vaunuja työntäen.
kun palaat kaupasta ruoki herännyt poika. syö itse leipä ja omena, joista poika vaatii osansa.
sohlaa taas reippaasti päiväkodille. kanna jalkavammautunut 15kg punnus kantorepussa kotiin.
tee ruoka. napsi raakaa perunaa. maistele paistamaasi jauhelihaa, juo lasi maitoa.
ruoki lapset, huomaa ettei sulla olekaan nälkä koska juuri napsit "vaikka ja mitä".
lähde lapsien kanssa "vähän ulkoilemaan". kanna, touhua, kyykkää ja nostele.
palaa kotiin. kanna, hypyytä, konttaa, siivoa, pese.
keitä iltapuuro lapsille. itselle ei sitä riitä kun molemmat haluaa lisää.
nukuta lapset. syö päivästä jäänyttä ruokaa. * justiinsa sen verran että puolisosi sanoo toimintaasi lautasen sotkemiseksi.
lenkitä 3 koiraa. mielellään erikseen. mäkiä ylös, mäkiä alas.
kaadu yöunille.
jos pystyt, harrasta yöllä vielä hyötyliikuntaa pomppimalla pystyyn ja kiikuttamalla tuttia hampovalle nuorimmaisellesi x 2 - ääretön.
aloita koko setti uudelleen seuraavana aamuna.
ylipaino, mitä se on?
p.s. synttärilahjaksi saamani kaksi kiloa suklaata on viikossa hävinnyt. huomataan että diettiä noudattaessa kaapissa kannattaa olla aina muutama pala suklaata ettei energiat lopu, tai ettei ihan anorektisoidu.
no kato. hanki muutama vilkas lapsi. ja vuorotyötä tekevä muru. ja muutama koira. ja vähän söhläävä luonne.
aloita aamu kupillisella kahvia. syötä lapset. lähde kärräämään yhtä lasta päiväkotiin. sohlaa reippaasti menemään vaikkei ole kiire. kävele takaisin muutama kilometri päiväkodilta koska "ilma on hyvä, ja bussit kulkee niin harvoin". lenkitä koira kun palaat kotiin.
paahda leipä.
ala hoitaa herännyttä poikaa.
heitä kylmä paahdettu leipä roskiin.
keitä kuppi kahvia itselles.
juokse vilkkaan pojan perässä huoneesta toiseen. kantele, laula ja hypi välillä (=hyötyliikuntaa)
juo kylmä kahvi (se kaunistaa!)
käy nukuttamassa poika unille vaunuihin rullaamalla pihalla ees taas. syö 1/2 purkkia raejuustoa, just sen verran ehdit ennenkun poika havahtuu. nukuta poika kävelemällä reippaasti korttelin ympäri taas.
käy kaupassa vaunujen kanssa. työnä vaunuja ylämäkeen, alamäkeen ja sivumäkeen. osta perheelle noin 10 litraa maitoa ja pari kiloa perunoita ynnä muuta painavaa. kanna osa käsissä kotiin vaunuja työntäen.
kun palaat kaupasta ruoki herännyt poika. syö itse leipä ja omena, joista poika vaatii osansa.
sohlaa taas reippaasti päiväkodille. kanna jalkavammautunut 15kg punnus kantorepussa kotiin.
tee ruoka. napsi raakaa perunaa. maistele paistamaasi jauhelihaa, juo lasi maitoa.
ruoki lapset, huomaa ettei sulla olekaan nälkä koska juuri napsit "vaikka ja mitä".
lähde lapsien kanssa "vähän ulkoilemaan". kanna, touhua, kyykkää ja nostele.
palaa kotiin. kanna, hypyytä, konttaa, siivoa, pese.
keitä iltapuuro lapsille. itselle ei sitä riitä kun molemmat haluaa lisää.
nukuta lapset. syö päivästä jäänyttä ruokaa. * justiinsa sen verran että puolisosi sanoo toimintaasi lautasen sotkemiseksi.
lenkitä 3 koiraa. mielellään erikseen. mäkiä ylös, mäkiä alas.
kaadu yöunille.
jos pystyt, harrasta yöllä vielä hyötyliikuntaa pomppimalla pystyyn ja kiikuttamalla tuttia hampovalle nuorimmaisellesi x 2 - ääretön.
aloita koko setti uudelleen seuraavana aamuna.
ylipaino, mitä se on?
p.s. synttärilahjaksi saamani kaksi kiloa suklaata on viikossa hävinnyt. huomataan että diettiä noudattaessa kaapissa kannattaa olla aina muutama pala suklaata ettei energiat lopu, tai ettei ihan anorektisoidu.
maanantai 6. syyskuuta 2010
toiminnan ihminen
muru oli sitä mieltä että the päivään mun on pukeuduttava hamoseen. hemmetin sovinisti. sanoin ettei sovi, ellei sekin pukeudu. mutta en voi kuulemma vaatia, koska hän ei muutenkaan hameita käytä, ja mä taas juhliin yleensä laitan mekon tahi hameen.
njaa.
ja on kuulemma munkin syytä kunnioittaa the päivää pukeutumalla parhaimpiini.
njaa.
sit mä mietin asiaa. noin 3 minuuttia, ja toiminnan ihmisenä suunnitelma oli valmis.
esittelin tämän:
ja se olikin murun mielestä mulle aivan loistava asuvalinta.
aamulla soitin hovineidille a.k.a. morsiusneidolle ja kysyin josko hänen ompelukoneestaan moinen irtoaisi.
sitten kipasin kauppaan, ja hain tämän (alekorista):
njaa.
ja on kuulemma munkin syytä kunnioittaa the päivää pukeutumalla parhaimpiini.
njaa.
sit mä mietin asiaa. noin 3 minuuttia, ja toiminnan ihmisenä suunnitelma oli valmis.
esittelin tämän:
ja se olikin murun mielestä mulle aivan loistava asuvalinta.
aamulla soitin hovineidille a.k.a. morsiusneidolle ja kysyin josko hänen ompelukoneestaan moinen irtoaisi.
sitten kipasin kauppaan, ja hain tämän (alekorista):
harjoittelukappale lähtee ompeluun ehkä jo loppuviikosta. kunhan saan sen sovitettua, voin alkaa valkkaamaan kangasta ja yksityiskohtia sitten siihen varsinaiseen "the päivä" - hamoseen.
p.s. ajattelin jo kaupassa että onpa aikamoisen mummo kangas. ja muru kotona sitten huudahti ilahtuneena tuon nähtyään että siitä tulee mieleen hänen mummonsa verhot. ja että sen mummon verhot kuvaa mun tyyliä hyvin. *REPS*
...ja muuten. kietasin tuon kankaan ympärilleni mekoksi, ja hitsit, se olikin valtavan nätti!
lauantai 4. syyskuuta 2010
köyhä hemmottelee itseään
nonni. nyt oon nukkunut hyviä öitä, ja tänäänkin kahdet päikkärit. olo on seesteinen, mutta pää aika raskas kantaa. tän illan kruunaa lähiömutsin hemmottelukylpy. se suoritetaan rennon päivän, murun tekemän erinomaisen perusmätön (kanapasta), ja hyvien ystävien värittämän "kahvia ja valkoista suklaata" - hetken päälle.
mua aina vähän hymyilyttää blogit missä ihmiset esittelee kauneustuotteitaan, joita sitten esim. tälläsellä kelan kotihoidontuettavalla ei nyt tulis ekana mieleenkään ostaa, ainakaan noin niinkun hinnan puolesta.
tässä mun oma, köyhälistön kukkarolle sopiva, mutta ah, niin toimiva lista.
testattu tänään:
laventelikylpy; lush. (rentouttava tuoksu, mahtava vaahto.)
hiuksillet; lush, kookosshampoo. (parasta ikinä.)
vartalolle;stockmannin papaya body scrub (kuorintahanskoilla levitettynä.)
jaloille; body shopin savinen jalkakivi.(tää on vaan niin hyvä!)
kasvoille; neutrogena visibly clear - kuorintasaippua.
iholle; garnier hydralock. (mietotuoksuinen, kevyt.)
silmille; dermosil Q10-yövoide.
kynsille; maybelline colorama, coral red.
sielulle: hallon tea (tea centralen, stokis.) + fasun sininen suklaa. sohvalla, rakkaan kainalossa, rakkausyrtti-peiton alla.
kyllä! toimii!olo on ylellinen ihan.
päälle vielä murun lupaama jalkahieronta. eikä paremmasta taas väliä.
mua aina vähän hymyilyttää blogit missä ihmiset esittelee kauneustuotteitaan, joita sitten esim. tälläsellä kelan kotihoidontuettavalla ei nyt tulis ekana mieleenkään ostaa, ainakaan noin niinkun hinnan puolesta.
tässä mun oma, köyhälistön kukkarolle sopiva, mutta ah, niin toimiva lista.
testattu tänään:
laventelikylpy; lush. (rentouttava tuoksu, mahtava vaahto.)
hiuksillet; lush, kookosshampoo. (parasta ikinä.)
vartalolle;stockmannin papaya body scrub (kuorintahanskoilla levitettynä.)
jaloille; body shopin savinen jalkakivi.(tää on vaan niin hyvä!)
kasvoille; neutrogena visibly clear - kuorintasaippua.
iholle; garnier hydralock. (mietotuoksuinen, kevyt.)
silmille; dermosil Q10-yövoide.
kynsille; maybelline colorama, coral red.
sielulle: hallon tea (tea centralen, stokis.) + fasun sininen suklaa. sohvalla, rakkaan kainalossa, rakkausyrtti-peiton alla.
kyllä! toimii!olo on ylellinen ihan.
päälle vielä murun lupaama jalkahieronta. eikä paremmasta taas väliä.
lauantai 28. elokuuta 2010
olenhan niin tosi hyvännäköinen!
kyllä taas mielialaa ja itsetuntoa nosti, kun menimme paikalliseen sisälle eilen, eräs mies palasi ulko-ovelta takaisin, koska hänellä oli asiaa mulle:
- shiis, arvaa että olin jo ulkhona, mutta palashin shanomaan shulle, että oot ihan helvetin kaunish nainen!
no voi kiitos tästä mielipiteestä. ihan sydäntä lämmitti. (-oikeeshti, oikeeshti.)
mutta mä satunkin olemaan ikiaikainen spurgujen ja vanhempien miesten suosikkityttö.
yks päivä kun lenkitin koiria, kuului puistonpenkiltä seuraava keskustelu:
spurgu 1: -hei, onpa sulla komeet koirat.
spurgu 2: - mitä sä syötät niille kun ne on noin upeita.
spurgu 3: - mut hei, mitä sä syöt ite, kun oot niin mielettömän upee!?
spurgu 1: - joo, kyl mäkin ottaisinkyl ton emännän.
spurgut 2 &3: joo, niin mäkin. ihana.
jösses. <3
erikoisempi tarina on tämä: olin taannoin oman koirani kanssa lenkillä, ja se aiheutti yhdessä humaltuneessa nuoressa miehessä ihan ulinaa. se huusi ja vikisi tuolla metsässä mein perään.
äijä huuti:- ui,ui,ui. voi helevetti miten hyvännäkönen! voi helevetti miten hyvännäkönen!!! ui,ui, ui...(tässä kohtaa mua jo alko vähän jännittää...)
äijä niittasi ulinansa loppuun: SPANIELI! (sit mä repesin. silmänilonsa kullakin. mietin vaan pitäskö huolestua jos nuo spugetkin alkaa ulvomaan jo enempi koiran kun mun perään? ;) )
no jaa. työkuvioissa se vanhempien miesten suosikkina oleminen on jees, koska ripsiä vimpauttamalla mahdottomatkin asiat muuttuu mahdollisiksi. joskus mun heterokaveri on marmattanut mulle että mulla ei ole lesbona (ja feministinä) oikeutta edes flirttailla miehille, mutta enhän mä mikään daiju ole. jos pienillä naisellisilla eleillä saa saa luokkaansa uuden kiertoilmalieden, tai lisää henk.koht. etuuksia työpaikalla, tahtonsa läpi, näkökulmansa esitettyä, ilmasta remppatyövoimaa tai what so ever, niin ei kai kukaan jätä tilaisuutta käyttämättä.
nainen, on nainen, on nainen.
- shiis, arvaa että olin jo ulkhona, mutta palashin shanomaan shulle, että oot ihan helvetin kaunish nainen!
no voi kiitos tästä mielipiteestä. ihan sydäntä lämmitti. (-oikeeshti, oikeeshti.)
mutta mä satunkin olemaan ikiaikainen spurgujen ja vanhempien miesten suosikkityttö.
yks päivä kun lenkitin koiria, kuului puistonpenkiltä seuraava keskustelu:
spurgu 1: -hei, onpa sulla komeet koirat.
spurgu 2: - mitä sä syötät niille kun ne on noin upeita.
spurgu 3: - mut hei, mitä sä syöt ite, kun oot niin mielettömän upee!?
spurgu 1: - joo, kyl mäkin ottaisinkyl ton emännän.
spurgut 2 &3: joo, niin mäkin. ihana.
jösses. <3
erikoisempi tarina on tämä: olin taannoin oman koirani kanssa lenkillä, ja se aiheutti yhdessä humaltuneessa nuoressa miehessä ihan ulinaa. se huusi ja vikisi tuolla metsässä mein perään.
äijä huuti:- ui,ui,ui. voi helevetti miten hyvännäkönen! voi helevetti miten hyvännäkönen!!! ui,ui, ui...(tässä kohtaa mua jo alko vähän jännittää...)
äijä niittasi ulinansa loppuun: SPANIELI! (sit mä repesin. silmänilonsa kullakin. mietin vaan pitäskö huolestua jos nuo spugetkin alkaa ulvomaan jo enempi koiran kun mun perään? ;) )
no jaa. työkuvioissa se vanhempien miesten suosikkina oleminen on jees, koska ripsiä vimpauttamalla mahdottomatkin asiat muuttuu mahdollisiksi. joskus mun heterokaveri on marmattanut mulle että mulla ei ole lesbona (ja feministinä) oikeutta edes flirttailla miehille, mutta enhän mä mikään daiju ole. jos pienillä naisellisilla eleillä saa saa luokkaansa uuden kiertoilmalieden, tai lisää henk.koht. etuuksia työpaikalla, tahtonsa läpi, näkökulmansa esitettyä, ilmasta remppatyövoimaa tai what so ever, niin ei kai kukaan jätä tilaisuutta käyttämättä.
nainen, on nainen, on nainen.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
naisellisuusoppia
hitto.
pitää vissiin ottaa naisellisuusoppia omasta mutsista.
kah, hää on lopettanut tupakoinnin, 30v sauhuttelun jälkeen.
ja, isäni ei ole kolmeen kuukauteen huomannut mitään erikoista.
lopputulema: mutsi vetää maailmanlopun raivarit ja uhkailee erolla ja heittelee kännykät seinään.
vahingosta viisastuneena isäni sitten parin viikon päästä edellisestä ryhtyi kehumaan kuinka hän on ylpeä kun rouva on röökaamisen lopettanut, ja kuinka rouva tuoksuu hyvälle jne, jne, jne...
lopputulema: mutsi vetää maailmanlopun raivarit, syystä että tupakointi/tupakoimattomuus on hänen oma asiansa.
koeta sitten elää tollasen naisen kanssa.
muahaha :D
mun tapauksessa omena ei vissiin ole kauas puusta pudonnut, mutta vierinyt sen verran että olen oppinut kohtuullistamaan tunnereaktioita ja sanomisia. i hope!
pitää vissiin ottaa naisellisuusoppia omasta mutsista.
kah, hää on lopettanut tupakoinnin, 30v sauhuttelun jälkeen.
ja, isäni ei ole kolmeen kuukauteen huomannut mitään erikoista.
lopputulema: mutsi vetää maailmanlopun raivarit ja uhkailee erolla ja heittelee kännykät seinään.
vahingosta viisastuneena isäni sitten parin viikon päästä edellisestä ryhtyi kehumaan kuinka hän on ylpeä kun rouva on röökaamisen lopettanut, ja kuinka rouva tuoksuu hyvälle jne, jne, jne...
lopputulema: mutsi vetää maailmanlopun raivarit, syystä että tupakointi/tupakoimattomuus on hänen oma asiansa.
koeta sitten elää tollasen naisen kanssa.
muahaha :D
mun tapauksessa omena ei vissiin ole kauas puusta pudonnut, mutta vierinyt sen verran että olen oppinut kohtuullistamaan tunnereaktioita ja sanomisia. i hope!
tiistai 6. huhtikuuta 2010
sitä saa mitä tilaa, etsivä löytää, naisetko vaikeita? ja muita juttuja...
toivoin että arki alkais, ja tulihan se. penskat huutaa eteisessä naamat levällään, ja päiväkodille olis mentävä. ulkona sataa, on kuraa, vaunujen sadesuoja rikki. ruttunaama ei jaksa kävellä. sadesuojaa ylläpitävä nipsu katoaa tienposkeen. puuh ja kiitos.
etsimällä etsien löydän vikoja puolisostani. tai jos asiaa tarkastelee peilin ja rakkausvalmentajan avulla, vikoja on enimmäkseen mussa. mykkyyskaudet on puolisoni vika numero yksi. jukuripäisyys kaksi. päättämättömyys ja suunnittelemattomuus kolme. mykkyyskaudet saa mut ihan kierteelle, koska sellaisen jälkeen eksäni lähti menemään, väittäen etten hänestä välitä, muuten asiaa vatvomatta. yritän selvitä murun ajoittaiset mykkyyskaudet sisulla ja olemalla itse normaali. nykyään pyrin myös välttämään "mikäsuavaivaa"-fraasia. kyllä horatio puhuu sitten kun sillä on asiaa. eikä mun havainnon mukaan ole minneen lähdössä. se ei ole niinkuin muut ja entiset, niin se on itsekin sanonut. uskoisinpa tämän helpommalla. toinen ja kolmas ongelma vyyhtiytyy yhteen mun "jyräävän" luonteeni kanssa. mä haluan että toinen sanoo mielipiteensä, ja olen jopa kieltänyt vastaamasta mulle sanoin "ihan sama". mikään asia ei voi olla "ihan sama", paitsi teineille. "ihan sama" on välinpitämättömyyttä. sitten tulemme kohtaan jossa kysyn mielipidettä, kuten "minne tuon kaapin vois laittaa", ja vastaus on (koska "ihan sama" on kiellettyjen listalla) "vaikka tähän". hienoa. mutta jos mielipide on mielestäni väärä? no jyrään kaapin sinne minne haluan.
no miksi siis edes kysyn? -jotta toinen saa päättää asioista.
no miksi en kuuntele, tai kuuntelen, mutta en noudata toisen mielipidettä? - no siksi kun se mielpide on väärä (esim. kaappi ei sovi siihen.), tai siksi kun tiedän (luulen tietäväni) ettei sillä toiselle ole väliä, koska sen ensisijainen vastaus olisi ollut "ihansama", mutta kun se on kielletty...
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrggggggggggggggggghhhhhhhhhhhhh! miten tästä pääsee ulos? minäkö vaikea? en suinkaan. voi tsiisus.
meillä piti olla treffit asian tiimoilta rennonletkeän insinöörin, eli rakkausvalmentajani kanssa, mutta hän oksentaa. käytyään meillä viikonloppuna. nyt kauhukuvissani oksennan minä, mämmiä. hyi hemmetti.
no. pääsiäisen plus-saldona kaapinsiirtelyn ja -sijoituspähkäilyn jälkeen mein taloudessa on tytöillä omat huoneet. teini on enemmän kun tyytyväinen. ruttunaama taas ehkä ei. se ei oikein ymmärrä miksei teinin huoneeseen ole asiaa ropeltamaan, siskon tavarat on äldesti kiinnostavampia kun omat. alkuksi mielikuvissaan ruttunaama oli muuttamassa mein makkariin, koska lelut ja roijut siirrettiin sinne rymsteerauksen tieltä. olipa hetken tosi onnellinen. loppuviimeeks kyllä tuntuu se omassakin huoneessaan viihtyvän, ainakin vähän. odottelee veljeään sinne nukkumaan kanssaan. tosin en tiedä miten siihen noin kuuden neliön kopperoon saadaan vielä yksi pinnasänky mahdutettua, mutta aika näyttää.
vielä tässä myttysen nukkuessa parvekkeella jaan muutaman oudon ajatukseni:
sen lisäksi että epäilen horation mykkäkaudella hautovan pakoa, pelkään vieläkin jollain asteella että pojalle sattuu jotakin. muutama päivä takaperin olin aamulla järjettömän väsynyt kun mytty herätti jo viideltä. parin tunnin leikin jälkeen siirsin sen partsille unistelemaan, ja itkuhälyytin kourassa torkuin itse sohvalla. yhdeksän jälkeen olin jo varma, että vauvalle on sattunut jotakin, koska itkuhälyyttimestä ei kuulunut mitään. odottelin murun heräämistä paskajäykkänä, koska sen olisi mentävä katsomaan onko vauva tallessa ja hengissä. minä en siihen pystynyt. koska mä olen torkkunut sohvalla, on todennäköistä että jotain pahaa on tapahtunut. kun unistelin vauvan kanssa sängyssä päivällä, nämä tuomiopäiväajatukset siirtyivät ruttunaamaan. olin varma että jos en huomauta murulle asiasta, ruttunaama kiipeää siskonsa parvelle, putoaa ja pää menee halki kuin meloni. ...ja murua ärsyttää kun käyn hössöttämään. älytöntä itselietsontaa ja sairaita ajatuksia nämä. koska tää helpottaa? olenko jo oikeasti hoitoa vailla?
etsimällä etsien löydän vikoja puolisostani. tai jos asiaa tarkastelee peilin ja rakkausvalmentajan avulla, vikoja on enimmäkseen mussa. mykkyyskaudet on puolisoni vika numero yksi. jukuripäisyys kaksi. päättämättömyys ja suunnittelemattomuus kolme. mykkyyskaudet saa mut ihan kierteelle, koska sellaisen jälkeen eksäni lähti menemään, väittäen etten hänestä välitä, muuten asiaa vatvomatta. yritän selvitä murun ajoittaiset mykkyyskaudet sisulla ja olemalla itse normaali. nykyään pyrin myös välttämään "mikäsuavaivaa"-fraasia. kyllä horatio puhuu sitten kun sillä on asiaa. eikä mun havainnon mukaan ole minneen lähdössä. se ei ole niinkuin muut ja entiset, niin se on itsekin sanonut. uskoisinpa tämän helpommalla. toinen ja kolmas ongelma vyyhtiytyy yhteen mun "jyräävän" luonteeni kanssa. mä haluan että toinen sanoo mielipiteensä, ja olen jopa kieltänyt vastaamasta mulle sanoin "ihan sama". mikään asia ei voi olla "ihan sama", paitsi teineille. "ihan sama" on välinpitämättömyyttä. sitten tulemme kohtaan jossa kysyn mielipidettä, kuten "minne tuon kaapin vois laittaa", ja vastaus on (koska "ihan sama" on kiellettyjen listalla) "vaikka tähän". hienoa. mutta jos mielipide on mielestäni väärä? no jyrään kaapin sinne minne haluan.
no miksi siis edes kysyn? -jotta toinen saa päättää asioista.
no miksi en kuuntele, tai kuuntelen, mutta en noudata toisen mielipidettä? - no siksi kun se mielpide on väärä (esim. kaappi ei sovi siihen.), tai siksi kun tiedän (luulen tietäväni) ettei sillä toiselle ole väliä, koska sen ensisijainen vastaus olisi ollut "ihansama", mutta kun se on kielletty...
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrggggggggggggggggghhhhhhhhhhhhh! miten tästä pääsee ulos? minäkö vaikea? en suinkaan. voi tsiisus.
meillä piti olla treffit asian tiimoilta rennonletkeän insinöörin, eli rakkausvalmentajani kanssa, mutta hän oksentaa. käytyään meillä viikonloppuna. nyt kauhukuvissani oksennan minä, mämmiä. hyi hemmetti.
no. pääsiäisen plus-saldona kaapinsiirtelyn ja -sijoituspähkäilyn jälkeen mein taloudessa on tytöillä omat huoneet. teini on enemmän kun tyytyväinen. ruttunaama taas ehkä ei. se ei oikein ymmärrä miksei teinin huoneeseen ole asiaa ropeltamaan, siskon tavarat on äldesti kiinnostavampia kun omat. alkuksi mielikuvissaan ruttunaama oli muuttamassa mein makkariin, koska lelut ja roijut siirrettiin sinne rymsteerauksen tieltä. olipa hetken tosi onnellinen. loppuviimeeks kyllä tuntuu se omassakin huoneessaan viihtyvän, ainakin vähän. odottelee veljeään sinne nukkumaan kanssaan. tosin en tiedä miten siihen noin kuuden neliön kopperoon saadaan vielä yksi pinnasänky mahdutettua, mutta aika näyttää.
vielä tässä myttysen nukkuessa parvekkeella jaan muutaman oudon ajatukseni:
sen lisäksi että epäilen horation mykkäkaudella hautovan pakoa, pelkään vieläkin jollain asteella että pojalle sattuu jotakin. muutama päivä takaperin olin aamulla järjettömän väsynyt kun mytty herätti jo viideltä. parin tunnin leikin jälkeen siirsin sen partsille unistelemaan, ja itkuhälyytin kourassa torkuin itse sohvalla. yhdeksän jälkeen olin jo varma, että vauvalle on sattunut jotakin, koska itkuhälyyttimestä ei kuulunut mitään. odottelin murun heräämistä paskajäykkänä, koska sen olisi mentävä katsomaan onko vauva tallessa ja hengissä. minä en siihen pystynyt. koska mä olen torkkunut sohvalla, on todennäköistä että jotain pahaa on tapahtunut. kun unistelin vauvan kanssa sängyssä päivällä, nämä tuomiopäiväajatukset siirtyivät ruttunaamaan. olin varma että jos en huomauta murulle asiasta, ruttunaama kiipeää siskonsa parvelle, putoaa ja pää menee halki kuin meloni. ...ja murua ärsyttää kun käyn hössöttämään. älytöntä itselietsontaa ja sairaita ajatuksia nämä. koska tää helpottaa? olenko jo oikeasti hoitoa vailla?
torstai 18. maaliskuuta 2010
h & m
eilen tuli henkkamaukan kiva kuvasto. rouvani sitten tsiigaili sitä, ja alkoi mulle ehdottelemaan mitä mun kannattaisi tilata. voi tsiisus ja maryjane.
ihan kivoja ja rentoja vaatteita toki, mutta yrittääkö se vihajata että mun pukeutumisessa on jotakin vikaa?
siis myönnettäköön että mulla ei ole hajuakaan kuinka mun ikäisen naisen pitäisi pukeutua. ja mikä on nyt in ja hottia. mutta kyllä mä ihan style olen omasta mielestäni. ja koen moiset ehdottelut jopa loukkaavana. vaikka hyvää se kai tarkoitti. ja pohti vaan mikä mulle sopis ja mikä ei.
mutta silti.
ei tästä nyt perheriitaa saatu.
mutta silti.
kyl mä kerroin sille että mulla on myös hameita. ja naisellisia housuja. ja neuleita. ottaen huomioon että me ollaan seurusteltu päälle vuosi, josta olen ollut noin 10kk raskaana, ja sen jälkeen imettävänä kotiäitinä, niin ei oikeen hehkeetä kuvaa itsestään ole päässyt näyttelemään. siksi vissiin otan vähän rankasti nuo vihjailut. vieläkin suututtaa... tukka sentään on kasvanut statement-eronjälkeis-lesbotukasta kunnon kotiäitiponnarimalliin. mutta edelleen tuntuu hiukka epänaiselta.
no ehkä tähänkin blogiin tulee kohta päivän asu - postaus. missähän kulahtaneissa verkkareissa itseni ikuistaisin? tai maitoyrjöpaidassa? vai ihan rouvan itsensä hupparissa? vai lököttävissä, mutta muuten aika näteissä "haaremihousuissa"... salli mun nauraa tällekin.
no, esikolle tilasin muutaman vaatekappaleen mitä se toivoi. itselle yhden napillisen paidan mistä on kätsy imettää, ja kaks muuten kesästä asua. ehkä tää muotiangsti tästä. kiitos hm.
ihan kivoja ja rentoja vaatteita toki, mutta yrittääkö se vihajata että mun pukeutumisessa on jotakin vikaa?
siis myönnettäköön että mulla ei ole hajuakaan kuinka mun ikäisen naisen pitäisi pukeutua. ja mikä on nyt in ja hottia. mutta kyllä mä ihan style olen omasta mielestäni. ja koen moiset ehdottelut jopa loukkaavana. vaikka hyvää se kai tarkoitti. ja pohti vaan mikä mulle sopis ja mikä ei.
mutta silti.
ei tästä nyt perheriitaa saatu.
mutta silti.
kyl mä kerroin sille että mulla on myös hameita. ja naisellisia housuja. ja neuleita. ottaen huomioon että me ollaan seurusteltu päälle vuosi, josta olen ollut noin 10kk raskaana, ja sen jälkeen imettävänä kotiäitinä, niin ei oikeen hehkeetä kuvaa itsestään ole päässyt näyttelemään. siksi vissiin otan vähän rankasti nuo vihjailut. vieläkin suututtaa... tukka sentään on kasvanut statement-eronjälkeis-lesbotukasta kunnon kotiäitiponnarimalliin. mutta edelleen tuntuu hiukka epänaiselta.
no ehkä tähänkin blogiin tulee kohta päivän asu - postaus. missähän kulahtaneissa verkkareissa itseni ikuistaisin? tai maitoyrjöpaidassa? vai ihan rouvan itsensä hupparissa? vai lököttävissä, mutta muuten aika näteissä "haaremihousuissa"... salli mun nauraa tällekin.
no, esikolle tilasin muutaman vaatekappaleen mitä se toivoi. itselle yhden napillisen paidan mistä on kätsy imettää, ja kaks muuten kesästä asua. ehkä tää muotiangsti tästä. kiitos hm.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
perstuntuma
hesarissa on ollut vkonloppuna aika pysäyttäviä juttuja. sellasia että lukiessa oikeen tunteet nousi pintaan.
a) ulos kaapista - ulos afrikasta oli aika järkky.
"britannia myönsi pari vuotta sitten turvapaikan lesbosuhteesta kiinnijääneelle naiselle. hänet oli pidätetty, raiskattu ja hakattu poliisiasemalla. myöhemmin suku vaati häntä vapautettavaksi, jotta hänet voitaisiin tappaa."
b) tyttöjen ympärileikkauksista kertova artikkeli eilen oli aivan ällö. helvetti että oli hankala oman persiin päällä istua kun sitä luki. karmiva tunne tuntui yökötyksenä kurkussa, ja takapuoli-ressukkani ihan kipristyi kauhusta.
tsekkaa vielä itse, jos viikonlopun hesarit on jäänyt lukematta. hs:n nettisivuilta ei näitä löytynyt. muuten olisin linkittänyt teillekin järkytykseksi.
a) ulos kaapista - ulos afrikasta oli aika järkky.
"britannia myönsi pari vuotta sitten turvapaikan lesbosuhteesta kiinnijääneelle naiselle. hänet oli pidätetty, raiskattu ja hakattu poliisiasemalla. myöhemmin suku vaati häntä vapautettavaksi, jotta hänet voitaisiin tappaa."
b) tyttöjen ympärileikkauksista kertova artikkeli eilen oli aivan ällö. helvetti että oli hankala oman persiin päällä istua kun sitä luki. karmiva tunne tuntui yökötyksenä kurkussa, ja takapuoli-ressukkani ihan kipristyi kauhusta.
tsekkaa vielä itse, jos viikonlopun hesarit on jäänyt lukematta. hs:n nettisivuilta ei näitä löytynyt. muuten olisin linkittänyt teillekin järkytykseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)