mä totaalisesti meinasin repiä pms-pelihousuni ja ripotella tuhkaa päähäni ja kaikkea siltä väliltä, kun illalla itkusena nukkumaanmennessä ajattelin että ittepä olen kylväny nää mitä niitän lastenkasvatuksen saralla. että sääli-sääli-itsesääli-kukaan-ei-rakasta-uhrautujaa. siitäs sait.
illalla kymmenes kehityskeskustelu esikon kanssa aiheesta "kotihommat" ja päälle semiautistinen eskarini pillittäen ripustautui mun vaatteisiin päiväkodilla kun olin muutenkin jo kiireessä, teki mieli alkaa kieriä tervassa ja karjua "mitä mä olen tehnyt teidän kanssa vääääääärin?!?!?!"
no. kohtaus meni ohi.
esikoisen huone on siivottu ja pyykit pesty (jostain syystä se näyttää sitruunan syöneeltä, mut eks noi angstiteinit suht aina?), ruttua vaan nauratti iltapäivällä kun kyselin mitä ihmettä se itki aamulla: "no emmä oikeestaan itekään tajua..:" ja sitten poikani, tuo kaiken kovapäisyyden ja kilariuhman ruumiillistuma eilen selvitti rajojenrikkomis- ja pyöräilymahdollisuudenmenettämissotkunsa keskustellen. keskustellen! tajuatteko? piti se tämäkin päivä mun elää!
no juu.
eka on huithapeli. toka vähän autisti ja kolmas puupää, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. tai ainakin vois niin luulla. jos ei satu oleen pms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti