(varoitus. tämä teksti sisältää angstia. pms you know. mutta tarkoitan ehkä joka sanaa.)
pidin tässä pientä "kehityskeskustelua" teinini kanssa.
ei sillä, teinini haluaa varmaan tehdä just niinkuin täällä kotona on säännöt, mutta.
hänen ystävänsä pelkäävät mua, pitävät täytenä diktaattorina ja paskamutsina koska:
a) olen toivonut että mulle sanotaan ihan reippaasti "moi" kun mun kotiin tullaan.
b) lapsellani on kotiintuloajat, joita on noudatettava.
c) lapsellani on velvollisuuksia.
en tajua että on pokkaa tulla ihmisen kotiin kun bussiin, sanomatta hei. ja edes katsomatta päin. tämä on mun koti! mä asun täällä. sä syöt mun leipiä ja ruokia. istut mun sohvilla ja sängyillä. ja ennenkaikkea, sä oot mun lapsen "ystävä", joten jos esim. kuulumisten vaihtaminen on liioiteltua, niin luulis että äitis olis opettanut edes "moi" sanomaan kun menet jonnekin kyläsille.
meillä nyt sattuu vaan olemaan kotiintuloajat. mä en halua että mun lapseni joutuu kohtaamaan jotakin ikävyyksiä öisessä kaupungissa. semmosia pahuuksia joita se ei ole valmis kohtaamaan. lähentelyä, uhkaamista tai turhaa riitaa. puhumattakaan sitten ryöstöistä tai raiskauksista. anteeks vaan jos mä vapaan kasvatuksen hedelmänä en halua että lapseni joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, niinkuin mulle on käynyt. en halua että se joutuu "jengitappelussa" suojelemaan poikaystäväänsä oman terveyden uhalla, herätellä yöllä tärkeää ihmistä ja vartioida ettei sillä ole mitään kallovaurioita murtuneiden luiden lisäksi, ja todistamaan alaikäisenä oikeudessa. niinkuin allekirjoittanut. en halua että se kokee/näkee väkivaltaa kaduilla. sitä tunnetta että joku seuraa, tai ehdottelee sopimattomia. sitä että joutuu huolehtimaan umpikännissä olevista kavereistaan ja valehtelmaan vanhemmilleen. elämä opettaa toki. mutta mä ainakin koitan suojella omiani, niin kauan kun mulla on alaikäisen vanhempaa koskevat velvollisuudet siihen.
lapsellani on oikeus asua turvallisessa kodissa. se saa katon pään päälle, terveellistä ruokaa, harrastuksia ja viihdykkeitä. sillä on myös velvollisuus viedä roskat, tyhjentää tiskikone ja lenkittää koiraa. ja pestä omat pyykinsä. huomauttaen että nämä toimet tehdään narisematta sen puolesta kun se on poissa. se saa mennä kavereille ja leffaan ihan niinkuin muutkin. mikä helvetti siinä on muille vaikea käsittää että yks joutuu tekemään osan kotihommista? että ne kuuluu tässä talossa kaikille! kaikille! mitä helvettiä ne muut teinit tekee? eimitäänkö? onko mielestänne vitun hankalaa ottaa roskapussi käteen, kantaa 100m, avata luukku ja tiputtaa. kun tämä 100m on kouluun/kaupungillelähtösuuntaan.
ja se kouhkaus teinin kotiarestista. hoodeilla leviää huhu että se hullu natsimutsi laittoi pennun arestiin kun se kerran myöhästyi vartin. haistakaahan nyt home, kuulkaa. olen tiukka, mutta en mikään natsi sentään. kyse oli noin 20nes myöhästymiskerta, eli täysivaltainen pitkäaikainen piittaamattomuus mun toiveista kotiintuloaikojen suhteen. ja sekin kerta, kun mä ne niitit vedin, myöhästyminen oli 45min, ei vartti. ettäs tämänkin tiedätte, teinipellet.
"mikset sä tee mitään?" ne teiniltä kysyi? - ai niinkun mitä? kysyn minä. mä pystyn tekemään lapseni elämästä kurjaa, takaan, jossei hyvällä mun toiveet mene perille. mä olen täällä aikuinen, ja vastuussa lapsistani. ja sen vastuun mä kannan. piste. omin tai yhteiskunnan avuin. jos lapsi käy täällä hillumaan, se on poliisi/lastensuojeluasia. jos teini käy mun päälle, se on poliisiasia. jos se lähtee hatkaan, se on lastensuojeluasia. piste. joku kaveri oli laitettu laitokseen, koska se oli lähtenyt kotoaan hatkaan. "liioittelua. kohtuutonta." totesi esikoinen. ja mitenniin? kysyn minä. mistä syystä kakara edes karkasi? siksikö kun ei päässyt bileisiin? saanut uutta hupparia? tuskin oli ekakerta kun kotona on ongelmaa, jos heti lastensuojeluun mennään. tai sitten nimenomaan oli, ja vanhemmat heti puuttui asiaan kun kokivat itsensä voimattomiksi. saatana jos multa pentu katoaisi, sitä huolen ja kuolemantunteen määrää! eikö ne saatana tajua mitä vanhemmilleen aiheuttaa? vai onko perheessä niin kylmä tunnelma, että hatkaan meno on ainoa keino saada vanhemmilta edes jotakin huomiota.
ja viimeisenä nuoren herran yökyläily. mä olen sanonut että poika saa olla täällä yötä, jos nukkuu vaikka sohvalla. pojasta se on kohtuutonta. jos teinit avaa pelin, ja tulee selittämään mulle tämän asian miks sohvalla nukkuminen olis ihan mälsää, mä luultavasti olen valmis joustamaan. pojasta mä olen suojeluhullu. omasta mielestä mä olen entinen teinimutsi. koitan päästä siihen tilaan, missä sallin esikoiselle rakkaan vieressä nukkumisen ilon, mutta mä en ole siihen ihan vielä valmis. ei vielä ole sen aika. mä en tajua miten susta ei vielä ole sen aika, me ollaan oltu yhdessä jo puol vuotta. sanoo esikoinen. on se pitkälti tai ei. tässä on kyse mun mukavuusalueesta ja sen ylittämisestä. ja siitä kuinka paljon luotan täällä ihmiseen, joka on viimeisen vuoden sluibaillut ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuksiaan ja mun toiveita. ja ei, kosto yhdessänukkumiskielto ei ole. vaan ainoastaan mun toive siitä, että se olis sitten KAIKILLE mukavaa ja luonnollista että yks perheen ulkopuolinen täällä nukkuu.
eilen mulla oli semmoi pms fiilis, että oli pakko mennä sänkyyn kärisemään. esikoinen saapui kotiin 5 min ennen määräaikaa, ja hyvä niin, koska jos se olis myöhästynyt, waarallisena wappuaattona, kotiintuloajasta, nii helvetti että olisin repinyt mun pms-pelihousut. nyt ei tarvinnut. luojalle kiitos siitä.
Kuulisipa tätä enemmänkin. Hyvähyvä!
VastaaPoista-Päivi
No jopas. :) Meillä oli kotona aikanaan aika tiukka kuri. En siitä teininä suuremmin kokenut kärsiväni, mutta kun se ei teini-ikään loppunut, ja vanhemmat yritti vielä reilusti yli 20-vuotiaan elämää kontrolloida niin menihän se sitten jo vähän överiksi, ja välitkin oli tovin aika viileähköt. Kohtuus kaikessa! :) (uskon että sitä kohtuutta siellä teillä kyllä noudatetaankin, en mä sillä) Tsemppiä!
VastaaPoistaSun kirjotuksesta tuli ihan mieleen omat säännöt ja velvollisuudet kotona. Oon iloinen, että äiti osasi vetää rajat ja rakastaa samanlailla kun säkin kuulut tekevän. Hyvä siitä noin tulee, hyvin oon pärjänny elämässä, vaikken ookaan saanu nukkuu poikakaverin vieressä ihan heti enkä hillunu yöllä kaupungilla kännissä. Tsemppiä! Tollain mäkin haluaisin osata kasvattaa lapsiani sitten joskus!
VastaaPoistaJa minä ihailen sua. Oikeesti. Koko tästä blogista tulee semmonen kuva, että oot ihan huipputyyppi.
VastaaPoista<3
Aurinkotuulin lailla tuli omat kotijutut mieleen.. tosin mulla ei ollut poikakavereita (omasta tahdostani) ennen 19v ikää, joten tuota vieressä nukkumisjuttua ei ollut ongelmaksi. :D Sen sijaan muuten tuntuu että monessa asiassa vanhemmilla meni överiks.. ja sen suhteen haluaisin taas omien lasten kohdalla toimia toisin.
VastaaPoistaRepeilin sun kirjotukselle, vaikka se asiaa olikin. Ah.. lasten teini-ikää odotellessa. Jotenkin en vaan yhtään kaipaa teinejä.. tänään kun mentiin puistoon, siellä oli maalattu ja sotkettu kiikut, keinut, liukumäet, tolpat, hajotettu aidat, rikottu lasipulloja sinne tänne, levitetty kortsuja koko pakkaus, tupakan tumppeja, paperirullia, teippejä, jne, jne. Ja voi vittu että jos olisin nähnyt kyseiset tyypit ni täältä olis kyllä lähtenyt sellanen piru irti, että olisin varmaan (väkivaltaa täysin vastustavana) repinyt ne teinit hiuksista keräähän ja korjaamaan aiheuttamansa sotkut ja tekemään vähän hyvää vielä päälle!!
Asiaa (Y)
VastaaPoistaMeillä oli kotona lapsuudenkodissa kaikki kodinjutut jaettua. Oli tiskivuorot (oma tiskivuoro alkoi samana vuonna kun aloitti koulun ekaluokalla), ruoanlaittovuorot (no äiti teki puolivalmiiksi, esim kastikkeet, jotta me sitten keitettiin perunat ja ruoka saatiin valmiiksi ennen harrastuksia yms, kun vanhemmat oli vielä töissä), siivousalueeet viikkosiivouksessa jne. Oli myös kotiintuloajat, eikä tyttö/poikaystäviä saanut jäädä yökylään ennenkuin oli 18-v.
VastaaPoistaKotitöihin osallistui äiti ja lapset. Isä ei, koska hänet on kasvattanut mummi ja mummi passaa kaikessa.. äitini tuumaa, että pilannut, ei kasvattanut mummi.
Mummoloista voi nähdä miksi meillä on kotona näin tehty. Äitini on 9-lapsisen sisarussarjan esikoinen, perheessä on tehty asioita yhdessä, varmaan jo ihan luonnollisesta syystä kun on henkilöitä ja lääniä sen verta enemmän. Nuorimmat tädit ja enot ovat kanssani samaa ikäluokkaa ja mummolassa on aina vallinneet samat säännöt lapsenlapsille kuin lapsille. Toisessa mummnolassa puolestaan on saanut huoletta vinkua milloin mistäkin ja mummi toimii. Mummi myös kuorii perunat valmiiksi ja siivoaa vielä tänä päivänä jopa _aikuisen lapsensa_ huushollia (ei vanhempieni). Monet kerrat on täytynyt varsin mummille ihmetellä, että et oo tosissas siivoamassa viiskymppisen lapsesi kotia! Oma äitini ei ole ikinä koskaan milloinkaan siivonnut asuntoani sen jälkeen, kun olen muuttanut pois kotoa. Luvannut pyhästi, ettei koskaan puutu eikä mainitse vaikka miten likaista olisi. Eli on aina pakko siivota ennenkuin vanhemmat tulee kylään :D
Mutta siis, natsimutsi -meiningiltä tuo tuntui silloin lapsena, ja saattoi kaverit ihmetellä, että "ai sun pitää mennä kotiin kun on sun vuoro tehdä ruoka??", mutta kummasti näitä asioita osaa aikuisena arvostaa. Ei ollut harhakuvitelmia omaan kotiin muuttaessa, että asiat tapahtuisi itsestään.
Hyvä hyvä! Meillä ei kotona ollut selkeitä pelisääntöjä, ja minusta kasvoi täysi hulttio. Kantapään kautta on saanut oppia kaiken elämässä, ja oppinut pärjäämään, mutta kyllä se on parempi kotoa saada tuki ja turva. Rajat on rakkautta, vaikka sitä teininä täytyykin kaikesta kapinoida ;)
VastaaPoistameille koulussa (amiska, lähihoitaja-linja) sanottiin, että sitten pitää huolestuu, jos teini ei kapinoi :D
VastaaPoistaHienoa tekstiä, arvostan kyl monia sun mielipiteitäs.
VastaaPoistaJotenki kuitenki toi yhdessänukkumiskielto, ja se kuinka perustelet sitä sun mukavuusalueellas. Uskon että oot sen verran fiksun tytön kasvattanut, että voit kyllä luottaa siihen, et ei mitään typeryyksiä tee. Ja tiedät varmaan itekkin, että oman kullan vieressä on ihana nukkua, olla vaan lähellä, nukkua ja kuulla se toisen hengitys. Et varmasti halua tätä tyttäreltäst kieltää!
Ja joo, kanelin kommenttiin, teinit kapinoi! Aina! Älä oo liian ankara esikolle, se kuuluu teini-ikään, et halutaan enemmän oikeuksia ja venytellään rajoja!
Meillä oli kotona mun mielestä aivan liian tiukat säännöt, silloin. Nyt mietin että miten kumpikaan vanhemmista on mua kestänyt! Tulin yömyöhään kotiin, heittelin ties mitä tavaroita ikkunoista, jos en saanut haluamaani.
Mut ihan hyvä ihminen musta lopulta kasvoi. Silloin kun äiti luotti siihen, että en ryypiskele maksaani pilalle, ei edes tehnyt mieli juoda, ja kävin bileissä selvinpäin. Luota siihen tytsyyn, luottamus tuntuu ihan mahtavalta (:
Mutta se luottamuskin pitää ansaita ja kuten tuossa on todettu ("ja siitä kuinka paljon luotan täällä ihmiseen, joka on viimeisen vuoden sluibaillut ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuksiaan ja mun toiveita") niin näinhän ei nyt ole käynyt ja sitä myöten ymmärrän, että yhdessä ei nukuta.
VastaaPoistaMuutenkin haluan kertoa, että näin mäkin haluan (ja vielä toistaseks meinaankin, katotaan mikä tilanne on sitten kun tilanne on päällä) kasvattaa omat poikani jahka tuon kauheankaamean teini-iän saavuttavat. Onneksi siihen menee vielä kymmenisen vuotta, ehdin valmistautua. Yeah right.
-K
oi oi! keskustelua ja kommentointia! ou jee! ja kiitoksia!
VastaaPoistaja siis mä en ole mikään räyhäävä paska, ja meillä on ihan hyvät välit mun mielestä. kaikesta voi tulla puhumaan, koska kuuntelen järkipuhetta, mutta eipä tuo kyseenalaista mun "sääntöjä", eikä tule keskustelemaan. sluibaa vaan, ja sit vääntää naamaa kun asioista huomautan.
kun jos jotakin elämänhallinnantaitoja olisi, voisi suunnitella hommansa vähän etukäteen. esim. joku siivouspäivä on siitä syystä, ettei hommat muuten hoidu. vaikka vois ti pestä pyykit jos ke mielii kaupungille. eikä vetkuttaa ja ketkuttaa, ja kaivaa tiistai nenää, mennä ke kaupungille ja "unohtaa" pyykit to. ja sit kun kiellän ke menemästä kun pyykit ei ole pesty ja on siivouspäivä, nii MÄ olen paskaniponatsi. ...kun asiat voi itse hoitaa monella tapaa hyvin, eikä sit pienessä mielessään ajatella vaan että se mutsi vaan on paska. eikö?
ja siis toki musta tytär on luotettava, ja poika kanssa. ja täällä saa nukkua yötä. kyllä se sit ajallaan tulee että "meepä siit sohvalta poies." tai ehkä jopa ekayönä/iltana, tiedä häntä... mutta haluaisin vaan että se on mullekin mukavaa. enkä sit mieti että oonko huoleton luuseripaskavanhempi enkä yhtään ajattele että voin tästä mummokski vahingossa tulla. tajuuks joku?
Njaa, taitaa olla tempperamenttikysymys. Itellä ei ollu rajoja ja ihan olen asiallisesti elämäni aikuisuuteen kantanut ilman hillumisia, päihteitä ja parisuhdesotkuja. Jos nyt lööbasin kotihommissa ja tein niitä pääasiassa sitten hyvät mielessä ja aikeena vähän jeesata arjessa. Nythän ne on tehtävä kun ei niitä kukaan muu tänne tule tekemään, haha!
VastaaPoistaMutta rajoja saa ja pitääkin olla ja kukin taablaa tyylillään. Tuskinpa sieltä mitään hengiltäkiusattua aikuista tulee vaikka pyykkiä joutuiskin pesemään.