mä oon valtavan kiinnostunut tatuoinneista yhtäkkiä. mullahan on niitä siis kaksi pientä, ja haluaisin vielä yhden. en vaan ole aiemmin pysynyt keksimään mitähän se vois olla.
tuntuu että pitää hanuriin ottaa teksti "oman onnensa seppä". se kuvais mua ja mun elämän asennetta hyvin. ja paikkakin olis osuva. katotaan vaan saanko ikinä aikaan.
kaveri oli linkittänyt naamakirjaan tekstin kitisijöistä. ja tässä taas hyvä aasinsilta siihenkin aiheeseen. ymmärrän että optimistisena luonteena moni asia elämässä on just mulle helppoa, enkä masennu juuri mistään. enkä todellakaan oleta että jokainen ihminen pystyy näkemään paskakasassakin kultareunukset. silti, kannattaa muistaa, että oli lähtökohdat mitkä hyvänsä, jokainen on oman onnensa seppä.
kitisemällä ei saavuta mitään.
tyhypäivässä meillä oli puhumassa ratkaisukeskeisiin toimintamalleihin keskittynyt valmentaja. työasioista mun ajatukset vahvasti harhautui arkielämään, ja arjessa olevien ongelmien ratkaisuihin. musta on ihan järkevää ajatella ratkaisukeskeisesti, esim. että jos olet kuopassa, niin sen sijaan että käytät aikasi sen miettimiseen, miten helvetissä sä olet sinne joutunut, pohtisit sitä, miten sieltä kuopasta pääsee pois.
kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin.
valmentaja oli myös opiskellut positiivista psykologiaa. perinteisessä psykologiassa tutkitaan asioita jotka on neutraalin fiiliksen ja huonon välissä. positiivisessa taas sitä, mitä ihmisessä tapahtuu neutraalin fiiliksen ja hyvän välissä. kuinka positiivinen ajattelu ja vahvistaminen vaikuttaa kaikkeen; oppimiseen, havainnointiin ja elämänlaatuun.
kyse ei ole siitä että negatiiviset tunteet, ajatukset ja mallit lakastaan piiloon, vaan ihan siitä että lähdetään vahvistamaan positiivisia puolia ja vahvuuksia. ja kuinka sen sijaan että pyrkii kehittämään heikkouksiaan, otettaisi ilo irti siitä mitkä asiat on hyvin ja vahvistettaisiin niitä hyviä puolia.
loistavaa! sopii kaltaiselleni optimistille, ja voin sanoa että muutamalla kitisijällä ja realistilla olis tässä vähän niinkun tutkittavaa ja opittavaa. suosittelen.
ps. työaika-asiaan liittynyt positiivisten ratkaisumallien kautta tyhyily ja kehittämispäivä loppui vinkeästi, kun yksi työkaveri otti esille työsuojeluvaltuutetun näkökulman asiaan. päivän vikavartilla. meille valmiina tarjoiltu paketti on suht laiton. oli johdolla vähän perunajauhot suussa kun tämä kerrottiin ääneen. (miten voidaankaan olettaa että ollaan täysin aivotonta massaa ja että suostutaan kaikkeen mitä tilaajapuoli ehdottaa.) noh, kivintä asiassa on se, että kun mut valittiin siihen ihmeelliseen luottamustoimeen, on henkilö joka saa taiteilla johdon ja työtekijäpuolen välissä tietty minä. takaan että puukkoa/painetta tulee molemmista suunnista. että tähän paskakasaan nyt ne kultareunat, kiitos.
pps. ystäväni, joka painii viikottain parisuhdekriisien kanssa, ei tiedottanut mulle uusista käänteistä suhteessaan. luulen tän johtuvan siitä ettei hän kehdannut kertoa että asiat on selvitetty, taas. koska tietää että hänen hyvinvointinsa takia ole ehdottomasti parisuhteen jatkamista vastaan. ei mun mielipiteistä tarvitse loukkaantua. enkä todellakaan sekaannu muiden asioihin todenteolla. sanon vaan oman mielipiteeni. suoraan. vaikkei asia mulle kuulukaan, mutta kun kysytään kerran. oman parisuhteen suojista on hyvä huudella neuvoja, varsinkin kun ei aina itsekään osaa selvitellä rakkausruttujaan, mutta kuule siellä, mä olen aina sun puolella. jos et tajunnut. siksi sitä ratkaisukeskeistä mallia sullekin tuputan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti