murusta mun on turha hypetellä sen äitienpäivää. että turha mitään lahjoja semmoselle joka ei ole lapsia synnyttänyt.
höpöhöpö. ei äidiksi tulla pelkästääny synnyttämällä, vaikka se toki on iso urakka ja aina hatunnoston arvoinen keikka kaikkinensa.
joo, joo. mä olen hikoillut ja huohottanut nuo ipanat tähän maailmaan, valvonut öisin ja imettänyt.
mutta.
niin sekin.
ihan samalla lailla hikoillut, pelännyt ja huohottanut siellä synnärillä, valvonut öisin ja antanut maitoa pullosta. röyhtyyttänyt, leikittänyt, pessyt persaukset, pyyhkinyt kyyneleet. ollut hoitovapaalla, tehnyt ruokaa, nukuttanut, lukenut satuja, leiponut synttäreihin, istunut vanhempainilloissa.
eli ihan samaa mutsiduunia kuin mäkin. jokaisena penskojen elämänpäivänä.
kyllä se vaan on mun äitibuddy.
niin hyvinä ja huonoinakin päivinä.
kyllä se on valkovuokkonsa ansainnut. ja kortin, ja lahjuksia kanssa.
edes kerran vuodessa on hyvä pysähtyä ja sanoa että:
"hyvin sä vedät. ja kiva että just sä oot mun äitibuddy. sä oot maailman paras. just mulle. meille."
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitiys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitiys. Näytä kaikki tekstit
lauantai 11. toukokuuta 2013
lauantai 4. toukokuuta 2013
kyl mä ymmärrän
tää on esikoiselle, kopsasin facesta, kun nii hyvin sattu tähän saumaan.
Äidistä ei pääse ikinä eroon
Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.
... ... Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
... ... Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.
Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.
Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää.
Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa?
Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.
Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.
Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Samettihousut. Läskipohjakengät. Turkishattu. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!
Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma.
Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.
Äidistä ei pääse ikinä eroon
Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.
... ... Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
... ... Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.
Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.
Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää.
Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa?
Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.
Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.
Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Samettihousut. Läskipohjakengät. Turkishattu. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!
Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma.
Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
tarpeeksi hyvä äiti
luin joskus jutun, missä ipana oli kilaroinut jossain tapahtumassa, ja sen mutsi oli ihan tyynenä todennut ihmettelijöille hymyillen että "tän päivän parempi vanhemmuus-kokemuksen teille tarjosi meidän perhe."
mulle oli silmiäavaavia kokemuksia viimeviikolla päiväkodin eteisessä kun vastaan tuli täysillä pulttaava poika, ja sen tyyni äiti. poika huusi mähaluunriisuu-mäenhaluuriisuu-mähaluunriisuu-mäenhaluuriisuu!!! ja räjähteli pitkin seiniä. äitinsä tyynesti ohjaili poikaa rintakehästä ettei se satuta itseään. poika raivosi "aivan tyhjästä". ja monena, oi monena aamuna.
en toki tiedä mitä niiden kotona oli aamusin tapahtunut, mutta mulle näytti siltä, että poika otti uhmapulttia, ja mutsi vaan handlas homman. siitä selkeesti näki, ettei se kokenut omaksi viakseen sitä, että poika raivosi. ja pystyi ehkä siksi suhtautumaan hyvin siihen hullunhuutoon.
siitä mulle tuli mieleen että aina ei vika ole mussa. ts. en välttämättä olis voinut tehdä mitään eritavalla/paremmin. että joskus tommonen uhmapertti vaan kilaroi. oli syytä tai ei. sitten ei auta kun olla itse cool, ja vetää se raja johonkin. että mä olen tarpeeksi hyvä äiti. joka tilanteessa. ihan jonkun sortin kivi vierähti sydämeltä.
mulle oli silmiäavaavia kokemuksia viimeviikolla päiväkodin eteisessä kun vastaan tuli täysillä pulttaava poika, ja sen tyyni äiti. poika huusi mähaluunriisuu-mäenhaluuriisuu-mähaluunriisuu-mäenhaluuriisuu!!! ja räjähteli pitkin seiniä. äitinsä tyynesti ohjaili poikaa rintakehästä ettei se satuta itseään. poika raivosi "aivan tyhjästä". ja monena, oi monena aamuna.
en toki tiedä mitä niiden kotona oli aamusin tapahtunut, mutta mulle näytti siltä, että poika otti uhmapulttia, ja mutsi vaan handlas homman. siitä selkeesti näki, ettei se kokenut omaksi viakseen sitä, että poika raivosi. ja pystyi ehkä siksi suhtautumaan hyvin siihen hullunhuutoon.
siitä mulle tuli mieleen että aina ei vika ole mussa. ts. en välttämättä olis voinut tehdä mitään eritavalla/paremmin. että joskus tommonen uhmapertti vaan kilaroi. oli syytä tai ei. sitten ei auta kun olla itse cool, ja vetää se raja johonkin. että mä olen tarpeeksi hyvä äiti. joka tilanteessa. ihan jonkun sortin kivi vierähti sydämeltä.
torstai 6. joulukuuta 2012
aasinsilta seksiin vessanpöntössä
nonni.
siis mä kaadoin esikoisen kassin sisällön vessanpönttöön. (don't ask!) ja muistitikun, lippulappujen ja kynän lisäksi siellä ui spärdäri.
tunnen puolisoni hyvin, ja siinä mun hysteerisesti hihitellessä arabialaisen ääressä, muru tuli, niinkun osasin kuvitellakin, taivastelemaan asiaa. ennenkaikkea sitä kortsua.
"ootsä ottanu jo siltä siveyslupauksen?!"
- mitä hittoa.
"no ei se voi seksiä alkaa harrastaa."
- ai kui? vasta ku se on naimisissa? ootsä ihan älytön?
"no se on vasta kuustoista."
- ai jeesus! missä sä oot kasvanu? täällä isossa maailmassa ne jakaa terveystiedontunneilla noita. ei se mitään tarkota.
" mut se on vasta kuustoista."
- joojoo. ja kaukana seksihommista. se on ihan lapsi vielä.
kyllä mä aion sille puhua. sanoin murulle että mulle on yks hailee alottaako mun lapset seksikokeilunsa 16 vai 26 vuotiaana, kun ne kuitenkin, huolimatta mitä niille lässytän, alottaa sen sitten kun tuntuu siltä. ja ainoa mitä toivon, on se, että se tuntuu niistä oikeelta. ilman mitään painostamisia partnerin tai ympäristön taholta. ja että kokemus olis sitä mitä se parhaillaan on. läheisyyttä, rakkautta ja nautintoa.
"ruttu ei sit ikinä alota niitä hommia. se on mun lapsi, ja mä määrään." muru sanoi.
joo joo.
pitää kuitenkin esikoisen kanssa näitä asioita (kuten ehkäisy) vaihteeks puhua. me ollaan joskus puhuttu kaikkia seksi- ja ehkäisyvalistusasioita, ja sovittu että uusinta otetaan sit kun on joku potentiaali tyttö- tai poikaystävä. nyt tuli sitten vessanpöntöstä ongittua ihan konkreettinen aasinsilta asiaan.
pitäkää peukkuja että osaan olla asiallinen ja informoiva. enkä joku hullu kouhka, hihittäjä tai muuten nolo.
voi äitiys ja sen mukanaan tuoma vastuu!
siis mä kaadoin esikoisen kassin sisällön vessanpönttöön. (don't ask!) ja muistitikun, lippulappujen ja kynän lisäksi siellä ui spärdäri.
tunnen puolisoni hyvin, ja siinä mun hysteerisesti hihitellessä arabialaisen ääressä, muru tuli, niinkun osasin kuvitellakin, taivastelemaan asiaa. ennenkaikkea sitä kortsua.
"ootsä ottanu jo siltä siveyslupauksen?!"
- mitä hittoa.
"no ei se voi seksiä alkaa harrastaa."
- ai kui? vasta ku se on naimisissa? ootsä ihan älytön?
"no se on vasta kuustoista."
- ai jeesus! missä sä oot kasvanu? täällä isossa maailmassa ne jakaa terveystiedontunneilla noita. ei se mitään tarkota.
" mut se on vasta kuustoista."
- joojoo. ja kaukana seksihommista. se on ihan lapsi vielä.
kyllä mä aion sille puhua. sanoin murulle että mulle on yks hailee alottaako mun lapset seksikokeilunsa 16 vai 26 vuotiaana, kun ne kuitenkin, huolimatta mitä niille lässytän, alottaa sen sitten kun tuntuu siltä. ja ainoa mitä toivon, on se, että se tuntuu niistä oikeelta. ilman mitään painostamisia partnerin tai ympäristön taholta. ja että kokemus olis sitä mitä se parhaillaan on. läheisyyttä, rakkautta ja nautintoa.
"ruttu ei sit ikinä alota niitä hommia. se on mun lapsi, ja mä määrään." muru sanoi.
joo joo.
pitää kuitenkin esikoisen kanssa näitä asioita (kuten ehkäisy) vaihteeks puhua. me ollaan joskus puhuttu kaikkia seksi- ja ehkäisyvalistusasioita, ja sovittu että uusinta otetaan sit kun on joku potentiaali tyttö- tai poikaystävä. nyt tuli sitten vessanpöntöstä ongittua ihan konkreettinen aasinsilta asiaan.
pitäkää peukkuja että osaan olla asiallinen ja informoiva. enkä joku hullu kouhka, hihittäjä tai muuten nolo.
voi äitiys ja sen mukanaan tuoma vastuu!
maanantai 15. lokakuuta 2012
ei positiivisuuden häivää.
just kun hehkuttelin tossa etten juuri ikinä o kiukkunen enkä märise turhasta, nii johan osu taas omaan takapuoleen.
musta meillä on ollut kotona ihan kivaa viimeaikoina, mutta muru sanoo että oon ollut aika paha suustani. että valitan sille asioista, enkä o kovin kiltti.
häh.
mä vai.
nyt tekee mieli alkaa repiin tukkaa päästä ja kiukutteleen ihan tosissaan.
3kk meni kundilla hienosti, mutta nyt. yhtäkkiä. mikään ei taaskaan ole hyvin.
3 päivää se on marissut kaikesta, on nukkunut huonosti, ja marissut lisää.
(nyt se on vartin karjunut sängyssään. "ihan muuten vaan." ja mulla nousee savua korvista.)
ja anna kun mä helevetti arvaan, tää ei ole mikään vaihe, vaan kundi palaa samaan skeidaan taas takasin. kokonaan. iäksi. ainiaaksi.
ja mun hyväksiluulemat elämä ja hermot on mennyttä.
ääst! ei positiivisuudenhäivää!
kuka mä oon?!
musta meillä on ollut kotona ihan kivaa viimeaikoina, mutta muru sanoo että oon ollut aika paha suustani. että valitan sille asioista, enkä o kovin kiltti.
häh.
mä vai.
nyt tekee mieli alkaa repiin tukkaa päästä ja kiukutteleen ihan tosissaan.
3kk meni kundilla hienosti, mutta nyt. yhtäkkiä. mikään ei taaskaan ole hyvin.
3 päivää se on marissut kaikesta, on nukkunut huonosti, ja marissut lisää.
(nyt se on vartin karjunut sängyssään. "ihan muuten vaan." ja mulla nousee savua korvista.)
ja anna kun mä helevetti arvaan, tää ei ole mikään vaihe, vaan kundi palaa samaan skeidaan taas takasin. kokonaan. iäksi. ainiaaksi.
ja mun hyväksiluulemat elämä ja hermot on mennyttä.
ääst! ei positiivisuudenhäivää!
kuka mä oon?!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
kun mamma lukiolaista itketti
esikoinen sanoi että siitä on hölmöä mennä kesäkuun viikonloppuina isälleen, kun heinäkuun se on siellä, niin on hölmöä höseltää sitten tänne. sanoin että se voi olla hyvinkin kotona nyt, ja sitten rauhoissa poissa. että puhuu asiasta isälleen.
noh.
perjantaina ostelin sille ja mulle herkkuja, ja kun tulin duunista, se valmisteli lähtöä isälleen. ei ollutkaan soitellut ja sopinut asioista. sitten sanoin että höh, mun on syötävä sen stacciatella-rahkat itse.
sitten se alkoi itkemään.
ja mä olin ihan että "whaaaaaaaaaat?!"
emmä aina tajua. sit koitin lohduttaa että se voi kyllä ottaa rahkat mukaansa. niin se piti mua ihan urpona, koska ei se sen takia itkenyt.
huoh. kolmet peeämässät (tai mitä lienee olikaan) samassa talossa on vähän liikaa.
esikoinen on niin mun murunen ja ihana, mutta sillä on niin eri temperamentti että ei mutsi aina näköjään tajuu. todellakaan.
huoh.
no, tänään se palaa rahkojensa ääreen. josse vaikka sen oloa helpottaa. *wirn.*
noh.
perjantaina ostelin sille ja mulle herkkuja, ja kun tulin duunista, se valmisteli lähtöä isälleen. ei ollutkaan soitellut ja sopinut asioista. sitten sanoin että höh, mun on syötävä sen stacciatella-rahkat itse.
sitten se alkoi itkemään.
ja mä olin ihan että "whaaaaaaaaaat?!"
emmä aina tajua. sit koitin lohduttaa että se voi kyllä ottaa rahkat mukaansa. niin se piti mua ihan urpona, koska ei se sen takia itkenyt.
huoh. kolmet peeämässät (tai mitä lienee olikaan) samassa talossa on vähän liikaa.
esikoinen on niin mun murunen ja ihana, mutta sillä on niin eri temperamentti että ei mutsi aina näköjään tajuu. todellakaan.
huoh.
no, tänään se palaa rahkojensa ääreen. josse vaikka sen oloa helpottaa. *wirn.*
perjantai 8. kesäkuuta 2012
mr. oppositio
justiinsa meinasin laittaa myyntiin yhden karmivalla mentaliteetilla varustetun mr. oppositio kaksjapuolveen. ai saakeli että tää muuttoressi tuo pojasta kaikkea kurjaa piirrettä esiin. sitä vauvaillaan, purraan, lyödään ja ollaan yleisesti vaan erimieltä kaikesta. itseä kun väsyttää, ja on semmonen muutonlyömä olo, niin soppa on taas kuumana.
sit mä nappasin muksut ja koirat ja painuin metsään.
ruttu talutteli pikkuruista churroa, ja mr. oppositio viiletti spanielin hihnan päässä.
45minuuttia tauotonta kirmaamista, iloa ja hauskoja juttuja, auringonpaisteessa, pellon laidassa.
ne on nää pikkuasiat jotka saa mut odottamaan huomistakin luottavaisena. vaikka ennen lenkkiä oli fiilis että mäenenääjaksatätä.
sit mä nappasin muksut ja koirat ja painuin metsään.
ruttu talutteli pikkuruista churroa, ja mr. oppositio viiletti spanielin hihnan päässä.
45minuuttia tauotonta kirmaamista, iloa ja hauskoja juttuja, auringonpaisteessa, pellon laidassa.
ne on nää pikkuasiat jotka saa mut odottamaan huomistakin luottavaisena. vaikka ennen lenkkiä oli fiilis että mäenenääjaksatätä.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
kusikisan finaali
nonni.
mä ja bam bam ollaan niin voittajia!
tokaviikonloppuna kun soli ilman vaippaa, se alkoi sanomaan "mullaonpissahätä" ennenkun lirahti, ja nysse elo sujuu kuivana ilman vaippaa.
jostain omituisesta syystä se ei enää myöskään liristele päiväunilla, eikä öisin.
että niin. äiti on aina oikeessa. ja mä.
mut sehän me jo tiedettiinki.
mä ja bam bam ollaan niin voittajia!
tokaviikonloppuna kun soli ilman vaippaa, se alkoi sanomaan "mullaonpissahätä" ennenkun lirahti, ja nysse elo sujuu kuivana ilman vaippaa.
jostain omituisesta syystä se ei enää myöskään liristele päiväunilla, eikä öisin.
että niin. äiti on aina oikeessa. ja mä.
mut sehän me jo tiedettiinki.
lauantai 12. toukokuuta 2012
äitienpäiväaatoksia
huomenna se taas on. äitienpäivä.
kukonlaulunaikaan tehtiin mussujen kanssa juustokakku huomista odottamaan. äitienpäivänkunniaksi kokonnutaan suvun voimin mummin (!) "kesämökille", isolle veneelle merenrantaan. *
kiitos sekä isomummille ja mummille vilpittömästä ihailusta mun lapsia kohtaan. (vaikka isomummin mielestä kuulemma keskimmäiselläni on outo nimi.) kiitos kaikista vastauksista kysyttyihn kysymyksiin, ratkottuihin ongelmiin. ja kiitos että olen saanut tehdä omat valintani itse, ja olla mitä olen. rakastavassa ilmapiirissä. kiitos puolisoni hyväksymisestä myös. kiitos ettette puutu elämääni, anna "hyviä neuvoja" tai hermostuta mua ikinä sekaantumalla mun asioihin. kiitos että olette kuitenkin puhelinsoiton päässä. kiitos myös jaetuista lapsuudentarinoista.
haluan kiittää myös äitikolleegaani kaikesta hyvästä mitä olen saanut. kiitos tiukasta vastuksesta, jota vasten joudun peilaamaan omaa käytöstäni ja kasvamaan ihmisenä. kiitos että rakastat vilpittömästi mun synnyttämiä riiviöitä, ja olet sitoutunut niihin loppuelämäksesi. kiitos jaetusta kasvatusvastuusta, ja siitä ettei mun tarvitse päättää kaikkea yksin. kiitos että arvostat vaivannäköäni, ja usein huomaat pienetkin asiat mitä tän perheen eteen teen. kiitos hellyydestä ja välittämisestä, niiden avulla jaksan vaikka mitä. kiitos huumorista, jonka ansiosta elän ainakin vielä sata seuraavaa vuotta. sanat ei edes riitä kertomaan miltä tän vanhemmuuden jakaminen sun kanssa tuntuu. rakastan sinua maailman eniten, puolisona ja äitinä tässä perheessä. lapsetkin rakastaa ja arvostaa sua niin paljon. (vaikka eräs on ristinyt sut kiukkuhirviöksi... *wirn.)
ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kiitos mun lapsille. te olette tehneet musta ihmisen joka olen. ilman teitä mun elämä olis tyhjää. mulla ei olis mitään. en elä teidän kauttanne ja kasvatan teitä tätä maailmaa, en itseäni varten. mutta oman onneni takeeksi olen teidät saanut elämääni. sanat ei riitä kertomaan ikinä mitä tunnen teitä kohtaan. ja vaikka teidän eteen joutuu tekemään konkreettista ja ajatustyötä ylen kaiken, on tein seurasta, kasvun seuraamisesta ja pelkästä olemassaolosta mulle niin kokonaisvaltaista iloa, että se peittoaa kaiken vaivanäön. rakastan teitä. aina. aina. aina. **
* oon varmaan aikasemminkin kertonut mummin veneestä. vanhasta sisävesihinaajasta, jolla ollaan vietetty kesälomia merellä helsingin edustalla kun olen ollut lapsi, ja jonka ansiosta mulla on outo himosuhde vanhoihin rautalaivoihin.
** ääst. itse ihan liikutun tästä slaavilaisesta vuodatuksesta. mutta tulipahan kerrottua mitä tunnen. eikä edes hävetä.
ilosta ja tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille!
kukonlaulunaikaan tehtiin mussujen kanssa juustokakku huomista odottamaan. äitienpäivänkunniaksi kokonnutaan suvun voimin mummin (!) "kesämökille", isolle veneelle merenrantaan. *
kiitos sekä isomummille ja mummille vilpittömästä ihailusta mun lapsia kohtaan. (vaikka isomummin mielestä kuulemma keskimmäiselläni on outo nimi.) kiitos kaikista vastauksista kysyttyihn kysymyksiin, ratkottuihin ongelmiin. ja kiitos että olen saanut tehdä omat valintani itse, ja olla mitä olen. rakastavassa ilmapiirissä. kiitos puolisoni hyväksymisestä myös. kiitos ettette puutu elämääni, anna "hyviä neuvoja" tai hermostuta mua ikinä sekaantumalla mun asioihin. kiitos että olette kuitenkin puhelinsoiton päässä. kiitos myös jaetuista lapsuudentarinoista.
haluan kiittää myös äitikolleegaani kaikesta hyvästä mitä olen saanut. kiitos tiukasta vastuksesta, jota vasten joudun peilaamaan omaa käytöstäni ja kasvamaan ihmisenä. kiitos että rakastat vilpittömästi mun synnyttämiä riiviöitä, ja olet sitoutunut niihin loppuelämäksesi. kiitos jaetusta kasvatusvastuusta, ja siitä ettei mun tarvitse päättää kaikkea yksin. kiitos että arvostat vaivannäköäni, ja usein huomaat pienetkin asiat mitä tän perheen eteen teen. kiitos hellyydestä ja välittämisestä, niiden avulla jaksan vaikka mitä. kiitos huumorista, jonka ansiosta elän ainakin vielä sata seuraavaa vuotta. sanat ei edes riitä kertomaan miltä tän vanhemmuuden jakaminen sun kanssa tuntuu. rakastan sinua maailman eniten, puolisona ja äitinä tässä perheessä. lapsetkin rakastaa ja arvostaa sua niin paljon. (vaikka eräs on ristinyt sut kiukkuhirviöksi... *wirn.)
ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kiitos mun lapsille. te olette tehneet musta ihmisen joka olen. ilman teitä mun elämä olis tyhjää. mulla ei olis mitään. en elä teidän kauttanne ja kasvatan teitä tätä maailmaa, en itseäni varten. mutta oman onneni takeeksi olen teidät saanut elämääni. sanat ei riitä kertomaan ikinä mitä tunnen teitä kohtaan. ja vaikka teidän eteen joutuu tekemään konkreettista ja ajatustyötä ylen kaiken, on tein seurasta, kasvun seuraamisesta ja pelkästä olemassaolosta mulle niin kokonaisvaltaista iloa, että se peittoaa kaiken vaivanäön. rakastan teitä. aina. aina. aina. **
* oon varmaan aikasemminkin kertonut mummin veneestä. vanhasta sisävesihinaajasta, jolla ollaan vietetty kesälomia merellä helsingin edustalla kun olen ollut lapsi, ja jonka ansiosta mulla on outo himosuhde vanhoihin rautalaivoihin.
** ääst. itse ihan liikutun tästä slaavilaisesta vuodatuksesta. mutta tulipahan kerrottua mitä tunnen. eikä edes hävetä.
ilosta ja tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille!
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
vuoden mutsi
sain tunnustuksen vinkeän äiteeltä. kiitos tästä!
1. Tunnen itseni vuoden- mutsiksi kun....
perjantaina ennen nukahtamista mietin miksei esikko tullut kotiin. ja lauantaiaamuna kun heräsin, muistin että hyvä äiti olis jo eilen varmistanut lapsen isältä että esikoinen on siellä tallessa... oikeesti hyvämutsifiiliksiä mulle tulee ihan luomupuuron keitosta, tai siitä kun penskat pupeltaa omatekemiä sämpylöitä.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...
on se että omaa aikaa sais, mutta ei osaa ottaa. se että luulee että parisuhde toimii, vaikkei joskus jaksa edes suutaan avata älylliseen keskusteluun. parisuhde on kuitenkin lasten hyvinvoinnin perusta, sekin pitäis muistaa.
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...
a) yks oli tehnyt mulle niin kauniin ja koskettavan äitienpäiväkortin että aloin itkemään. (esikoinen)
b) yks kertoi alla olevan postauksen sisällön, sanoi rakastavansa mua aina. sittenkin kun me ollaan kuoltu. (ruttu)
c) yks sanoo mulle "kakat mamma" useita kertoja päivässä. (bambam)
4. Kello 12 yöllä olen yleensä...
Sellasessa koomaunessa etten siitä herää vaikka talo räjähtäis. jos satun olemaan hereillä, on kyse aikuisten laatuajasta, tai siitä että haaveilen jostain mummomaisesta sisustusjutusta, kuten fasettihiotusta peilistä tms...
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....
Kahvikuppi kourassa, kotona tai työmaalla. Kotona lueskelen blogeja, työmaalla työlistaa, tai kirjottelen tärkeitä lausuntojani.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...
kiitos hyvistä geeneistä! "sulla on käyny äärimmäinen tsägä geeniarvonnassa!" hihkui neuvolantätikin.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...
KIITOS että aina voi soittaa ja tiedät kaikesta kaiken. muutaman asian muuttaisin lapsuudessani jos voisin kelata aikaa takaisin päin. omia lapsia petiin laittaessa mietin usein millanen ihminen musta olis tullut jos äiti olis illalla suukottanut ja sanonut että se rakastaa.
8. Viimeksi kiroilin, kun....
koira vonkui ja juoksi ympäri asuntoa. ilman syytä. tytöt tietää että kiroilu on aikuisen "etuoikeus", mutta poikula luulee että "peekeje! omalle paikalle" ja "peekeje! pois tieltä" on normikielenkäyttöä....
9. En ole koskaan osannut...
olla kärsivällinen. Tartteekssitä? (tää on piukun vastaus mutta sopii muhun kun rusina pullaan!) hahaha.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on...
nukkua. ja nukkua oman kullan iholla. (lälly mikä lälly olen....)
1. Tunnen itseni vuoden- mutsiksi kun....
perjantaina ennen nukahtamista mietin miksei esikko tullut kotiin. ja lauantaiaamuna kun heräsin, muistin että hyvä äiti olis jo eilen varmistanut lapsen isältä että esikoinen on siellä tallessa... oikeesti hyvämutsifiiliksiä mulle tulee ihan luomupuuron keitosta, tai siitä kun penskat pupeltaa omatekemiä sämpylöitä.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...
on se että omaa aikaa sais, mutta ei osaa ottaa. se että luulee että parisuhde toimii, vaikkei joskus jaksa edes suutaan avata älylliseen keskusteluun. parisuhde on kuitenkin lasten hyvinvoinnin perusta, sekin pitäis muistaa.
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...
a) yks oli tehnyt mulle niin kauniin ja koskettavan äitienpäiväkortin että aloin itkemään. (esikoinen)
b) yks kertoi alla olevan postauksen sisällön, sanoi rakastavansa mua aina. sittenkin kun me ollaan kuoltu. (ruttu)
c) yks sanoo mulle "kakat mamma" useita kertoja päivässä. (bambam)
4. Kello 12 yöllä olen yleensä...
Sellasessa koomaunessa etten siitä herää vaikka talo räjähtäis. jos satun olemaan hereillä, on kyse aikuisten laatuajasta, tai siitä että haaveilen jostain mummomaisesta sisustusjutusta, kuten fasettihiotusta peilistä tms...
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....
Kahvikuppi kourassa, kotona tai työmaalla. Kotona lueskelen blogeja, työmaalla työlistaa, tai kirjottelen tärkeitä lausuntojani.
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...
kiitos hyvistä geeneistä! "sulla on käyny äärimmäinen tsägä geeniarvonnassa!" hihkui neuvolantätikin.
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että...
KIITOS että aina voi soittaa ja tiedät kaikesta kaiken. muutaman asian muuttaisin lapsuudessani jos voisin kelata aikaa takaisin päin. omia lapsia petiin laittaessa mietin usein millanen ihminen musta olis tullut jos äiti olis illalla suukottanut ja sanonut että se rakastaa.
8. Viimeksi kiroilin, kun....
koira vonkui ja juoksi ympäri asuntoa. ilman syytä. tytöt tietää että kiroilu on aikuisen "etuoikeus", mutta poikula luulee että "peekeje! omalle paikalle" ja "peekeje! pois tieltä" on normikielenkäyttöä....
9. En ole koskaan osannut...
olla kärsivällinen. Tartteekssitä? (tää on piukun vastaus mutta sopii muhun kun rusina pullaan!) hahaha.
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on...
nukkua. ja nukkua oman kullan iholla. (lälly mikä lälly olen....)
sunnuntai 28. elokuuta 2011
kiihkot
project maman blogissa oli ihanaa loan heittoa aiheesta babybjön vs. manduca. mä oikeen tein herkkuleivän nautiskellakseni "keskustelusta" (lue: loan heitosta) kommenttilootassa. (vrt. vauva-lehden keskustelupalsta.) ymmärrän että mama siellä vähän kärisi, kun siellä mentiin henkilökohtaisuuksiin koskien hänen valintojaan ja suhtautumista omien lasten hyvinvointiin.
ihan tällai äitiyden "konkarina" oon eniten huolissani tässä maailmassa "maalaisjärjeksi" kutsutun luonnonvaran katoamisesta.
pyhä sylvi! ihmiset! äidit! naiset!
antakaa toistenne nyt olla. mä oikeesti ymmärrän että kun ihminen keksii jonkun kivan jutun, ja tulee siitä ns. uskoon, niin asiaa on hauska toitottaa muille, ja kertoa kuinka tää nyt on se maailman ja sen lapset pelastava keksintö. muttakun jokainen tekee ne valinnat oman elämänsä sanelemana. lasten piirteiden sanelemana, oman hyvinvoinnin ja kiinnostuksen kohteiden, elämän painopisteiden sanelemana. tuliko tää yllärinä?
olen itse joissain (kasvatus)asioissa kovinkin pedantti, mutta ko tää elämä on musta suht semmosta, mitä mun yks (muuten äärimmäisen pönttöpää) valmentaja on viisaasti sanonut. hoida oma tonttisi. pidä huolta siitä että teet omat asiasi hyvin. turha huudella vieraisiin pöytiin, toisen kenttäpuoliskolle, tai edes omalle kaverille. kato kun sillä on ihan omat hommansa. sillä että sä keskityt muiden "virheisiin", ryssit varmasti oman tonttis ja jollainmuotoa omissa soi.
näinpä.
ammatti-ihmisenä en ole kuullut yhdenkään lapsen lonkkien vammautuneen, tai sillä ADHD:tä todetun siksi että sitä olis kannettu bb-kantorepussa manducan sijaan. eikä kukaan ole hakeutunut mun, tai yhdenkään kollegan pakeille siksi, että sen lapsi olis kävellyt käytettynä ostetuissa kengissä. (koska sekin on Täydellisten Äitien mielestä syntiä. huoh.)
kaikesta voi vääntää.
- kestovaipoista (olisin halunnut. meillä EI toiminut, mikään. sanotte mitä sanotte. EI. T.O.I.M.I.N.U.T.)
- imetys 2/3 onnistui (kaikkea ei voi saada. esikoinen on meillä "pullovauva". täysin terve, fiksu, allergiavapaa. korvatulehduksia nolla. ähäskutti.)
- ruokavalio (mä olen nipo. mutta hei, täydelliset äidit, oon nähnyt ja kuullut kuin tein lapset syö valmisruokia, ja karkkiakin. vuodenpintaan. mitähän te luulette että siitä seuraa? anna kun arvaan. ei mitään.)
- viihde ja media (näissä mä olen nipo. oli hauska selittää 4-vuotiaalle lukemaan oppineelle esikolle lööpeistä tekstiä "isä murhasi vaimon ja lapsensa. vinkeetä eikö? ja ruttu on tarhassa kuullut kaikenmaailman katastrofeista joita se ei kotona näe/kuule, koska mein mielestä sen ei tarvitse niistä tietää, koska ne ei sen maailmaan kuulu. selittele sitten noku noku, tota. (p.s. kuuntele mitä lapsi kysyy ja vastaa AINOASTAAN siihen. on ammatillinen neuvo.) vituttaa silti. kaikelta ei voi lasta suojella.)
- lelut (meillä ei niitä juurikaan ole. yks hyvä luennon aihe on "lapsen ei tarvitse saada kaikkea mitä muilla on. miksi näin?" kerron sen toiste, koska muuten tästä tulee ihan hitonmoinen romaani ja iltapuhde. teille ja mulle.)
- liikunta ja leikki (lapselle tervettä on vapaa leikki ja vapaa liikunta. älkää saakeli nyt raahakko niitä ainasiin hoploppeihin, lintseihin ja muihin vitkutuksiin. kerhoihin, urheiluihin.* mitä ne tekee tein kotiutuessa. kiukuttelee? arvasin. miksi tiesin? olen nähny. miksi ne tekee niin? kerron myöhemmin. (äidillinen, ammatillinen neuvo: vie lapsi metsään! voin kertoa myöhemmin miksi jos kiinnostaa.)
- päivähoito (mä haluaisin kasvattaa mun lapset mahd. pitkään kotona. mutta ne penteleet on näköjään semmoista laatua, että ne RAKASTAA olla päiväkodissa. nuo pienet petturit, elosalamat, virkeät, vinkeät ja vikkelät pikku penteleet!)
ah, väännetäänkö kättä näistä? tuskin tarvitsee. ko muutkin varmaan osaa ihan itte. tai ainakin pitäis. ihan vihjeenä, joskus kannattaa miettiä niitä perusteita asioiden takana, sit kun ne on itselle selvät, on ne helppo perustella lapselleen kanssa. ja niille kiihkomanducauskovaisille naapurintädeille.
p.s. mulle manduca ei käynyt lainkaan. halusin kantaa poikulia "parhaassa mahdollisessa" hytkyttimessä, mutta se ei istunut mulle (luit oiken: MULLE) lainkaan. ergolla mennään, edelleen.
* toki poikkeus vahvistaa säännön. aattele mitä tulee sen ihmisen lapsesta, jolle huvipuistot on henki ja elämä? huvipuistofanaatikko ehkä itsekin? tai kuin siistiä on päästä vaikka kiihkofutisiskän kanssa futismatsiin? joskus se harrastuksen jakaminen ja yhteinen aika on kaikista tärkeintä. muistan yhden tapauksen vuosien takaa jossa kaljasieppo iskä piti lapsen poissa koulusta "perhepäivän" takia kerran lukukaudessa. ne meni essolle juomaan kaljaa (isi) ja pelaan pajatsoa. ja se oli lapselle siisteintä ikinä. moraalisesti epäilyttävää? ehkä. ehkä ei. riippuu katsotko asiaa yhteiskunnan, vai yksilön vinkkelistä. arvaatko mistä mä katon?
ihan tällai äitiyden "konkarina" oon eniten huolissani tässä maailmassa "maalaisjärjeksi" kutsutun luonnonvaran katoamisesta.
pyhä sylvi! ihmiset! äidit! naiset!
antakaa toistenne nyt olla. mä oikeesti ymmärrän että kun ihminen keksii jonkun kivan jutun, ja tulee siitä ns. uskoon, niin asiaa on hauska toitottaa muille, ja kertoa kuinka tää nyt on se maailman ja sen lapset pelastava keksintö. muttakun jokainen tekee ne valinnat oman elämänsä sanelemana. lasten piirteiden sanelemana, oman hyvinvoinnin ja kiinnostuksen kohteiden, elämän painopisteiden sanelemana. tuliko tää yllärinä?
olen itse joissain (kasvatus)asioissa kovinkin pedantti, mutta ko tää elämä on musta suht semmosta, mitä mun yks (muuten äärimmäisen pönttöpää) valmentaja on viisaasti sanonut. hoida oma tonttisi. pidä huolta siitä että teet omat asiasi hyvin. turha huudella vieraisiin pöytiin, toisen kenttäpuoliskolle, tai edes omalle kaverille. kato kun sillä on ihan omat hommansa. sillä että sä keskityt muiden "virheisiin", ryssit varmasti oman tonttis ja jollainmuotoa omissa soi.
näinpä.
ammatti-ihmisenä en ole kuullut yhdenkään lapsen lonkkien vammautuneen, tai sillä ADHD:tä todetun siksi että sitä olis kannettu bb-kantorepussa manducan sijaan. eikä kukaan ole hakeutunut mun, tai yhdenkään kollegan pakeille siksi, että sen lapsi olis kävellyt käytettynä ostetuissa kengissä. (koska sekin on Täydellisten Äitien mielestä syntiä. huoh.)
kaikesta voi vääntää.
- kestovaipoista (olisin halunnut. meillä EI toiminut, mikään. sanotte mitä sanotte. EI. T.O.I.M.I.N.U.T.)
- imetys 2/3 onnistui (kaikkea ei voi saada. esikoinen on meillä "pullovauva". täysin terve, fiksu, allergiavapaa. korvatulehduksia nolla. ähäskutti.)
- ruokavalio (mä olen nipo. mutta hei, täydelliset äidit, oon nähnyt ja kuullut kuin tein lapset syö valmisruokia, ja karkkiakin. vuodenpintaan. mitähän te luulette että siitä seuraa? anna kun arvaan. ei mitään.)
- viihde ja media (näissä mä olen nipo. oli hauska selittää 4-vuotiaalle lukemaan oppineelle esikolle lööpeistä tekstiä "isä murhasi vaimon ja lapsensa. vinkeetä eikö? ja ruttu on tarhassa kuullut kaikenmaailman katastrofeista joita se ei kotona näe/kuule, koska mein mielestä sen ei tarvitse niistä tietää, koska ne ei sen maailmaan kuulu. selittele sitten noku noku, tota. (p.s. kuuntele mitä lapsi kysyy ja vastaa AINOASTAAN siihen. on ammatillinen neuvo.) vituttaa silti. kaikelta ei voi lasta suojella.)
- lelut (meillä ei niitä juurikaan ole. yks hyvä luennon aihe on "lapsen ei tarvitse saada kaikkea mitä muilla on. miksi näin?" kerron sen toiste, koska muuten tästä tulee ihan hitonmoinen romaani ja iltapuhde. teille ja mulle.)
- liikunta ja leikki (lapselle tervettä on vapaa leikki ja vapaa liikunta. älkää saakeli nyt raahakko niitä ainasiin hoploppeihin, lintseihin ja muihin vitkutuksiin. kerhoihin, urheiluihin.* mitä ne tekee tein kotiutuessa. kiukuttelee? arvasin. miksi tiesin? olen nähny. miksi ne tekee niin? kerron myöhemmin. (äidillinen, ammatillinen neuvo: vie lapsi metsään! voin kertoa myöhemmin miksi jos kiinnostaa.)
- päivähoito (mä haluaisin kasvattaa mun lapset mahd. pitkään kotona. mutta ne penteleet on näköjään semmoista laatua, että ne RAKASTAA olla päiväkodissa. nuo pienet petturit, elosalamat, virkeät, vinkeät ja vikkelät pikku penteleet!)
ah, väännetäänkö kättä näistä? tuskin tarvitsee. ko muutkin varmaan osaa ihan itte. tai ainakin pitäis. ihan vihjeenä, joskus kannattaa miettiä niitä perusteita asioiden takana, sit kun ne on itselle selvät, on ne helppo perustella lapselleen kanssa. ja niille kiihkomanducauskovaisille naapurintädeille.
p.s. mulle manduca ei käynyt lainkaan. halusin kantaa poikulia "parhaassa mahdollisessa" hytkyttimessä, mutta se ei istunut mulle (luit oiken: MULLE) lainkaan. ergolla mennään, edelleen.
* toki poikkeus vahvistaa säännön. aattele mitä tulee sen ihmisen lapsesta, jolle huvipuistot on henki ja elämä? huvipuistofanaatikko ehkä itsekin? tai kuin siistiä on päästä vaikka kiihkofutisiskän kanssa futismatsiin? joskus se harrastuksen jakaminen ja yhteinen aika on kaikista tärkeintä. muistan yhden tapauksen vuosien takaa jossa kaljasieppo iskä piti lapsen poissa koulusta "perhepäivän" takia kerran lukukaudessa. ne meni essolle juomaan kaljaa (isi) ja pelaan pajatsoa. ja se oli lapselle siisteintä ikinä. moraalisesti epäilyttävää? ehkä. ehkä ei. riippuu katsotko asiaa yhteiskunnan, vai yksilön vinkkelistä. arvaatko mistä mä katon?
perjantai 19. elokuuta 2011
sydänpysähdys
tiiättkö miten saa lähiömutsille aiheutettua sydänpysähdyksen?
no koitapa vaikka soittaa sille töihin kaupungin toiselle laidalle ja sanoa:
"älä nyt pelästy, mutta poikas on on pudonnu tosi pahasti ja tosi korkeelta."
jumalauta! älä pelästy! vit*saat*perk*.sydänhän siinä pysähtyi. sitä tunnetta ei osaa edes kuvailla. ei ole sille epätoivon tunteelle ja kauhistukselle sanoja.
yhtä lääkärireissua myöhemmin on todettava että poikani on tosiaan tehty kumista. päätä myöten. luojalle erityiskiitos tästä.
no koitapa vaikka soittaa sille töihin kaupungin toiselle laidalle ja sanoa:
"älä nyt pelästy, mutta poikas on on pudonnu tosi pahasti ja tosi korkeelta."
jumalauta! älä pelästy! vit*saat*perk*.sydänhän siinä pysähtyi. sitä tunnetta ei osaa edes kuvailla. ei ole sille epätoivon tunteelle ja kauhistukselle sanoja.
yhtä lääkärireissua myöhemmin on todettava että poikani on tosiaan tehty kumista. päätä myöten. luojalle erityiskiitos tästä.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
mielipiteitä sukupuolineutraalista avioliitosta
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/sukupuolineutraali_avioliitto_jakaa_mielipiteita_1830541.html
Tiedonjanoinen, tänään klo 13:02
Ärsyttää itseäni teologiaa lukevana kristittynä älyttömän paljon, että joku politiikko tyyliin Päivi Räsänen näistä KD-hihhuleista valitaan ikään kuin puhumaan "meidän kaikkien puolesta" ikäänkuin me kaikki olisimme jonnekin 50-luvulle henkisesti jämähtäneitä arvokonservatiiveja.Minulla ja monella muulla tutullani ei henkilökohtaisesti ole mitään voimakasta kantaa tämän asian puolesta tai vastaan. Ihmettelen vain, miksi kristittyinä itseään pitävät eivät kykene pitämään omaa mielipidettään tästä asiasta puhtaasti henkilökohtaisena kannanottona ilman, että välittömästi todisteltaisiin, mitä siinä ja siinä luki ja sanottiin. Kaikki se mitä Raamatussa oletetaan kertovan homoseksuaalisuudesta on yhtä voimakkaasti sidoksissa kirjoitusajankohdan tapoihin ja arvoihin kuin se mitä pyhässä kirjassa mainitaan mm. pukeutumissäännöistä.
Fakta on että tänä päivänä vuonna 2010 tiedämme jo tieteellisin menetelmin homoseksuaalisuudesta niin paljon enemmän kuin aikaisemmin, että on täysin absurdia selittämään nykyisen tiedon valossa, että homous on pelkkä elämäntyyli- tai arvovalintakysymys samalla tavalla kuin se oli hellenistisessä kulttuurissa. Joten jos ihminen ei synnynnäiselle seksuaalisuudelleen voi sittenkään yhtään mitään, niin on aika kinkkistä olettaa, että pelkästään yhden tietyn Raamatun *tulkinnan* perusteella kansalaisia voisi loputtomiin kohdella eriarvoisesti.
Kaikki perhemuodot on OK, tänään klo 12:00
Vanhempien sukupuolella tai lukumäärällä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan vanhempien henkisellä tilalla on merkitystä, on sitten vanhempia yksi tai kaksi, miehiä tai naisia tai molempia. Pelkkä sukupuoleen tuijottaminen ei luo perherauhaa ja hyviä kehitysolosuhteita lapsille. Mies/nais perheissä voi olla tosi sairas ilmapiiri niin aikuislle kuin lapsillekin. Viittaan myös vastajulkaistuun laajaan tutkimukseen, jossa todettiin, että sukupuolineutraalien perheiden lapset olivat enemmän "täyspäisiä" ja heillä vähemmän ongelmia kuin perinteisten mies/nais-pari-perheiden lapsilla. Johtuneeko siitä, että saavat kotoaan oppia mm. suvaitsevaisuutta...mihin olemme menossa?, tänään klo 12:48
Olihan niitä kaappihomoja ennenkin, eikä niistä tehty valtakunnallista ongelmaa kuten nyt. Homot homoina lespot lespoina, mutta ei mitään avio- tai adoptiohöpötyksiä. Katselkaa terveiden ihmisten lapsia ja ostakaa varsinkin köyhien lapsille vaikka jotain mitä heiltä puuttuu tyydyttääsenne omaa hoivatarvettanne.SM, tänään klo 11:57
Luontoäidillä ei ole ollut mitään muuta keinoa säädellä lisääntymistä kuin homous. Se on ainoa luonnon oma ehkäisy keino ja siitä ei pääse yli, eikä ympäri elikä homous kuuluu normaalina ilmiönä evoluutioon.Heteropappa., tänään klo 11:36
Rakkaus on se asia joka kaikkein viimeisenä karsiutuu pois, kun ruvetaan listaamaan elämän tärkeimpiä asioita.Kristillisin perustein sukupuolineutraalin avioliiton kieltäville yksi kysymys:
Kuka sanoi? ..."mutta suurin kaikista on rakkaus".
naurattiks teit vähä? mua nauratti... ihana että tässäkin on muutama tosi suvaitsevainen kommentti kyllä. niin ei aina meinaa ole. joskus provosoidun ja ärryn ihan tosiaan, joskus vaan naurattaa.
on kyllä niin että hauskuutta mun elämässä lisää se että ihmiset mutu-pohjalta kommentoi nettiin kaiken maailman asioita, mistä niillä ei välttämättä ole minkäänlaista kokemuspohjaa.
vieläkin tunnen ärtymystä p.räsäsen 2006 telkussa laukomaa kommenttia kohtaan. keskusteluohjelmassa (liittyen hedelmöityshoitoihin) siltä tivattiin onko esmes alkoholi- tai väkivaltaväritteinen heteroperhe lapselle parempi kasvuympäristö kuin kahden samaa sukupuolta edustavan perhe. arvaatteko mitä vastas? alkoholismin värittämän lapsuuden kokeneena ja muutaman väkivaltasen lapsuuden kokeneen ihmisen ystävänä p.räsäsen vastaus oli musta totaalisen väärä.
torstai 1. heinäkuuta 2010
merkkipaalu
meillä laitetaan rasti seinään tietyistä asioista, merkkipaaluista elämässä, ja kirjotetaan päivämäärä viereen.
viimeviikolla tuli taas yksi. ruttunaama sanoi: "mä olen iloinen kun mulla on kaksi äitiä."
se sanoo suvereenisti murua mamiksi, eikä se muista eikä tiedä muita vanhempia itsellään olevan kuin minä ja muru. nyt se ensimmäistä kertaa sanoi tuon kaksi äitiä. ennen se on puhunut että mein perheessä on kaksi naista, te olette molemmat tyttöjä, tai että hänellä on mamma ja mami. tuo mamin leimaaminen äidiksi on musta aikamoista, ja hienoa.
sinne vaan, rasti seinään, positiivisen raskaustestirastin, rakkauden ääneensanomisrastin ja muiden viereen.
perhe <3
viimeviikolla tuli taas yksi. ruttunaama sanoi: "mä olen iloinen kun mulla on kaksi äitiä."
se sanoo suvereenisti murua mamiksi, eikä se muista eikä tiedä muita vanhempia itsellään olevan kuin minä ja muru. nyt se ensimmäistä kertaa sanoi tuon kaksi äitiä. ennen se on puhunut että mein perheessä on kaksi naista, te olette molemmat tyttöjä, tai että hänellä on mamma ja mami. tuo mamin leimaaminen äidiksi on musta aikamoista, ja hienoa.
sinne vaan, rasti seinään, positiivisen raskaustestirastin, rakkauden ääneensanomisrastin ja muiden viereen.
perhe <3
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
onnistumisia.
just vissiin kun marmattelin siitä että poikulia on niin vaikea lohdutella kun se hermostuu, ja että siihen on vaikea saada kontaktia, niin asiat on muuttuneet ykskaks yllättäen.
en tiedä huomaanko paremmin sitä itse, vai onko sillä joku vaihe, mutta kommunikointi pelaa tosi kivasti. jos se raivoaa niin yhtäkkiä pieni keinuttelu ja korvan päälle suukottelu rauhoittaa sen tuossa tuokiossa. se painuu vasten, ja hiljenee, ja koko sätkivä seittenkilonen rentoutuu. upea tunne!
jos mä johonkin tarttisin parannusta niin se on mun hyvä-äiti-syndrooma. vähän pitäis jo kolmaskertalaisella olla toleranssia lapsen itkuun, eikä tarttis vaipua niin koviin itsesyytöksiin joka kerta kun vauva itkee enkä heti tajua mikä sillä on vinossa.
musta on myös hassua se että nyt kun kaikenmaailman laryngiittipainajaisten ja muun sohelluksen takia valvottu melkein viikko, niin mulla on äitiydestä positiivisempi fiilis. en tiedä onko se nää päivät jotka menee sit kivommin, vai tuo kontaktiasia vai mikä. vaikka pää on väsymyksestä sekaisin ja unohtelen kaiken maailman pikkujuttuja, on itsearvostus kohdillaan ja suhde omaan äitifiilikseen parempi kuin pitkiin aikoihin. nyt tuntuu tuon vauvan kanssa että olen äitiys"lomalla" ja hommat rullaa juuri niinkun pitää.
hyvä fiilis. tästä pitää pitää kiinni.
en tiedä huomaanko paremmin sitä itse, vai onko sillä joku vaihe, mutta kommunikointi pelaa tosi kivasti. jos se raivoaa niin yhtäkkiä pieni keinuttelu ja korvan päälle suukottelu rauhoittaa sen tuossa tuokiossa. se painuu vasten, ja hiljenee, ja koko sätkivä seittenkilonen rentoutuu. upea tunne!
jos mä johonkin tarttisin parannusta niin se on mun hyvä-äiti-syndrooma. vähän pitäis jo kolmaskertalaisella olla toleranssia lapsen itkuun, eikä tarttis vaipua niin koviin itsesyytöksiin joka kerta kun vauva itkee enkä heti tajua mikä sillä on vinossa.
musta on myös hassua se että nyt kun kaikenmaailman laryngiittipainajaisten ja muun sohelluksen takia valvottu melkein viikko, niin mulla on äitiydestä positiivisempi fiilis. en tiedä onko se nää päivät jotka menee sit kivommin, vai tuo kontaktiasia vai mikä. vaikka pää on väsymyksestä sekaisin ja unohtelen kaiken maailman pikkujuttuja, on itsearvostus kohdillaan ja suhde omaan äitifiilikseen parempi kuin pitkiin aikoihin. nyt tuntuu tuon vauvan kanssa että olen äitiys"lomalla" ja hommat rullaa juuri niinkun pitää.
hyvä fiilis. tästä pitää pitää kiinni.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
verraton vertaistuki ja kohtaaminen pariisissa
sain eilen viestin yhdeksän jälkeen illalla "ei sada, sittenkin pihakeinuun?"
naapurinrouvan kanssa otettiin lasilliset punkkua pihakeinussa. se on ihan verraton vertaistuki mulle. sillä on tosi temperamenttiset lapset, ja kun marmatin tuosta poikulin lohduttamisen vaikeuden aiheuttamista tunteista, se tiesi tasan mistä puhun. sen molemmat lapset ovat ilmaiseet pienimmätkin tyytymättömyyden aiheet aina raivoisalla huudolla. en ole siis yksin asian kanssa, eikä poikuli ole raivokkuudessaan ainoa laatuaan.tuollaisia ruutitynnyreitä on siis muitakin.
luin illalla myös anna walhgrenia, ja se muistutti mieleen että puolivuotias on aikamoinen keimailija, ja riemastuu totaalisesti siitä että jokaisesta kohtaamisesta tehdään "suuri numero". "ja kun nyt löysitte toisenne kadulla keskellä pariisia, kymmenen vuoden tauon jälkeen, kummallakin takana myrskyinen elämä ja nykyinen elämä ilman ainoatakaan ystävää - ja osoitekirjakin hukkui berliinissä pommitusten aikaan... sinä! - täällä!" sellaiset kohtaamiset on keimailijan makuun.
ja todentotta. toimii.
yksin hyvin viihtyvä (tänään iloinen) poikuli menee onnesta pähkinöiksi kun se alkaa natista ja tulen paikalle "sinä! - täällä!" - tyyliin. olipa meillä riemuisa ja hilpeä aamu lukuisine riemukkaine kohtaamisineen. poikulin dissattua täysin "vauvatanssi-idean", imetyksen ollessa yhtä sohlaamista ja heilumista, sekä vaimon hylättyä perhepeti-idean, mulla on myös mun ja vauvan "omien juttujen" vähyydestä ihmeellinen paskamutsifiilis. tällä pienen olosella jutulla oon tänään iskenyt keimailijan ytimeen, ja olen enemmän kun tyytyväinen itseeni taas.
naapurinrouvan kanssa otettiin lasilliset punkkua pihakeinussa. se on ihan verraton vertaistuki mulle. sillä on tosi temperamenttiset lapset, ja kun marmatin tuosta poikulin lohduttamisen vaikeuden aiheuttamista tunteista, se tiesi tasan mistä puhun. sen molemmat lapset ovat ilmaiseet pienimmätkin tyytymättömyyden aiheet aina raivoisalla huudolla. en ole siis yksin asian kanssa, eikä poikuli ole raivokkuudessaan ainoa laatuaan.tuollaisia ruutitynnyreitä on siis muitakin.
luin illalla myös anna walhgrenia, ja se muistutti mieleen että puolivuotias on aikamoinen keimailija, ja riemastuu totaalisesti siitä että jokaisesta kohtaamisesta tehdään "suuri numero". "ja kun nyt löysitte toisenne kadulla keskellä pariisia, kymmenen vuoden tauon jälkeen, kummallakin takana myrskyinen elämä ja nykyinen elämä ilman ainoatakaan ystävää - ja osoitekirjakin hukkui berliinissä pommitusten aikaan... sinä! - täällä!" sellaiset kohtaamiset on keimailijan makuun.
ja todentotta. toimii.
yksin hyvin viihtyvä (tänään iloinen) poikuli menee onnesta pähkinöiksi kun se alkaa natista ja tulen paikalle "sinä! - täällä!" - tyyliin. olipa meillä riemuisa ja hilpeä aamu lukuisine riemukkaine kohtaamisineen. poikulin dissattua täysin "vauvatanssi-idean", imetyksen ollessa yhtä sohlaamista ja heilumista, sekä vaimon hylättyä perhepeti-idean, mulla on myös mun ja vauvan "omien juttujen" vähyydestä ihmeellinen paskamutsifiilis. tällä pienen olosella jutulla oon tänään iskenyt keimailijan ytimeen, ja olen enemmän kun tyytyväinen itseeni taas.
torstai 8. huhtikuuta 2010
mämmi tulee pian
ilta oli kiva.
muru kävi yksillä ystävänsä kanssa, ja palasi hilpeänä ja pussailevana mun lämpösään kainaloon. olin mennyt ajoissa nukkumaan hyville unille. vauva tuhisteli omassa pedissään kapaloon käärittynä.
aamu oli paska.
muru oksenteli holtittomasti.
ulkoilutettuani 3 koiraa ja kaksi muksua, alkoi musta tuntumaan että manaamani mämmi palaa suolistostani koristamaan arabialaisen seiniä hyvinkin joutuisaan.
"röyh." terkkuja syömältäni ruualta, loput tulee junalla perässä. ilmeisen pian... voi mämmi.
eilinen neuvolareissu tuntui lynkkaukselta. aamu-uneton jäppinen kiukutteli koko reissun, ja neuvolantäti murun johdolla höykytti mua poikulin hyysäämisestä. on kuulema liioiteltua että poika viihtyy tissillä yöt pitkät. koska mun pitää myös levätä. jaadijaadijaajaa. mä nukun mainiosti poikuli kainalossa. ja todistettua on etten aina edes herää jos se haluaa imutella.
sanoin aika tiukkaan sävyyn etten ole kuvitellutkaan tarjoovani sille tuttia tissin sijaan, edes öisin, niin kauan kun painokäyrä jatkaa laskuaan. että haluan "hyviä" punnitustuloksia, ennenkun minkään sortin "pidempiin syöttöväleihin" edes koetetaan siirtyä. eikä siihen peliin lähdetä ennenkun saan nukuttua himpun varastoon. väsyneenä noinkin määrätietonen yritys kaatuu samointein omaan mahdottomuuteensa. tiedän että olen ihminen joka ajattelee omaa jaksamistaan viimeisenä, mutta en ole millään muotoa väsynyt. tiheä imuttelu ei ole mulle eikä vauvalle ongelma. ja se on tärkeintä. eikö? terkkatädin mielestä myös mun huoli pojan läheisyyden tarpeen turvaamisesta (ts. nukkuminen tissi suussa) on turhaa. lapsi saa muutenkin tarpeeksi läheisyyttä. epäilen tätä. ja mikä on "tarpeeksi"? sitähän ei pysty kukaan sanomaan.
koska poikulin painokäyrä on nyt noussut tällä mittauksella takaisin lähelle nollaa, siirsin vauvan sängyn sivuvaunuksi mein sängyn viereen. voi olla että sen on hyvä oppia rauhottumaan yölläkin tutilla, ja oppia nukkumaan omassa sängyssä. jos se käy sille luontevasti. koska faktahan on että se ryömittelee jo sellasta kyytiä, että putoaminen perhepedistä on vain ajan kysymys. sängyn siirtäminen oli tarpeellista siksi etten tosiaan ala pomppaamaan puolta huonetta sataan kertaan eestaas tarjotakseni vauvalle tuttia yöllä.
ekayö sivuvaunussa meni kivasti. myttynen rauhottui kapaloon ja tuttiin ihan ookoo. tosin multa se vaati sen istumaannousun ja kapaloinnin ja tutittamisen noin 8 kertaa. sen lisäksi se imutti neljästi. ihan ok yö mun mielestä, mutta jahka mä noiden kapalontien ja tutittelujen ansiosta väsyn, saa sitä roolia alkaa vetää tässä talossa joku muu. se henkilö kenen prioriteetteihin asia kuuluu. aamulla herrapikkuherra oli ilosella mielillä. mitenkään se ei ollut traumatisoitunut unistelusta omassa pedissään, toki aamutissin jälkeen jätin sen mun kainaloon unistelemaan. koska vaarana on että mä muuten traumatisoidun. hyvä kompromissi on aina paras kompromissi.
p.s. vellittelyn aloitus on muuten rauhoittanut meillä päivät. aika hullua kuitenkin koska velli annetaan illalla. 200ml velliä lorahtaa kurkusta poikkeuksetta hyvin, ja siitä huolimatta poika herää tissille 2-3h vellin jälkeen. mutta se että poika nukkuu nyt 2-3h unia myös päivisin, entisten 15min - 45min torkkujen sijaan, on antanut meille reippaan, iloisen touhulin takasin, ja myös mielenrauhan.
no jaa. koitan tässä kerätä voimia arabialaiseen tuokiooni, taikka niihin seuraaviin muutamaan (2-4kpl) koiralenkkiin jotka mua tänään vielä ,odottaa jos pysyn terveiden kirjoissa.
kriittiset mitat olivat muuten:
mytty 4kk
65cm (lisäys ed.kertaan 0,5cm),
6,8kg (lisäys ed.kertaan 0,5kg)
muru kävi yksillä ystävänsä kanssa, ja palasi hilpeänä ja pussailevana mun lämpösään kainaloon. olin mennyt ajoissa nukkumaan hyville unille. vauva tuhisteli omassa pedissään kapaloon käärittynä.
aamu oli paska.
muru oksenteli holtittomasti.
ulkoilutettuani 3 koiraa ja kaksi muksua, alkoi musta tuntumaan että manaamani mämmi palaa suolistostani koristamaan arabialaisen seiniä hyvinkin joutuisaan.
"röyh." terkkuja syömältäni ruualta, loput tulee junalla perässä. ilmeisen pian... voi mämmi.
eilinen neuvolareissu tuntui lynkkaukselta. aamu-uneton jäppinen kiukutteli koko reissun, ja neuvolantäti murun johdolla höykytti mua poikulin hyysäämisestä. on kuulema liioiteltua että poika viihtyy tissillä yöt pitkät. koska mun pitää myös levätä. jaadijaadijaajaa. mä nukun mainiosti poikuli kainalossa. ja todistettua on etten aina edes herää jos se haluaa imutella.
sanoin aika tiukkaan sävyyn etten ole kuvitellutkaan tarjoovani sille tuttia tissin sijaan, edes öisin, niin kauan kun painokäyrä jatkaa laskuaan. että haluan "hyviä" punnitustuloksia, ennenkun minkään sortin "pidempiin syöttöväleihin" edes koetetaan siirtyä. eikä siihen peliin lähdetä ennenkun saan nukuttua himpun varastoon. väsyneenä noinkin määrätietonen yritys kaatuu samointein omaan mahdottomuuteensa. tiedän että olen ihminen joka ajattelee omaa jaksamistaan viimeisenä, mutta en ole millään muotoa väsynyt. tiheä imuttelu ei ole mulle eikä vauvalle ongelma. ja se on tärkeintä. eikö? terkkatädin mielestä myös mun huoli pojan läheisyyden tarpeen turvaamisesta (ts. nukkuminen tissi suussa) on turhaa. lapsi saa muutenkin tarpeeksi läheisyyttä. epäilen tätä. ja mikä on "tarpeeksi"? sitähän ei pysty kukaan sanomaan.
koska poikulin painokäyrä on nyt noussut tällä mittauksella takaisin lähelle nollaa, siirsin vauvan sängyn sivuvaunuksi mein sängyn viereen. voi olla että sen on hyvä oppia rauhottumaan yölläkin tutilla, ja oppia nukkumaan omassa sängyssä. jos se käy sille luontevasti. koska faktahan on että se ryömittelee jo sellasta kyytiä, että putoaminen perhepedistä on vain ajan kysymys. sängyn siirtäminen oli tarpeellista siksi etten tosiaan ala pomppaamaan puolta huonetta sataan kertaan eestaas tarjotakseni vauvalle tuttia yöllä.
ekayö sivuvaunussa meni kivasti. myttynen rauhottui kapaloon ja tuttiin ihan ookoo. tosin multa se vaati sen istumaannousun ja kapaloinnin ja tutittamisen noin 8 kertaa. sen lisäksi se imutti neljästi. ihan ok yö mun mielestä, mutta jahka mä noiden kapalontien ja tutittelujen ansiosta väsyn, saa sitä roolia alkaa vetää tässä talossa joku muu. se henkilö kenen prioriteetteihin asia kuuluu. aamulla herrapikkuherra oli ilosella mielillä. mitenkään se ei ollut traumatisoitunut unistelusta omassa pedissään, toki aamutissin jälkeen jätin sen mun kainaloon unistelemaan. koska vaarana on että mä muuten traumatisoidun. hyvä kompromissi on aina paras kompromissi.
p.s. vellittelyn aloitus on muuten rauhoittanut meillä päivät. aika hullua kuitenkin koska velli annetaan illalla. 200ml velliä lorahtaa kurkusta poikkeuksetta hyvin, ja siitä huolimatta poika herää tissille 2-3h vellin jälkeen. mutta se että poika nukkuu nyt 2-3h unia myös päivisin, entisten 15min - 45min torkkujen sijaan, on antanut meille reippaan, iloisen touhulin takasin, ja myös mielenrauhan.
no jaa. koitan tässä kerätä voimia arabialaiseen tuokiooni, taikka niihin seuraaviin muutamaan (2-4kpl) koiralenkkiin jotka mua tänään vielä ,odottaa jos pysyn terveiden kirjoissa.
kriittiset mitat olivat muuten:
mytty 4kk
65cm (lisäys ed.kertaan 0,5cm),
6,8kg (lisäys ed.kertaan 0,5kg)
maanantai 29. maaliskuuta 2010
epätoivon maku.
murrrrrrrrrrr.äääääärgggggggggghhhhhhhhjaäääääääääääääässssst!
kun mä nukutan tota poikaa päiväunille, niin hermo huutaa ja kurkkua kuristaa itku. jumankekka että joku perustoiminto voi olla niin vaikea yhdelle pienelle ihmiselle. silmät kiinni! unta palloon!
mutta ei.
emmä osaa.
taas vaihteeksi nielen katkerat kyyneleet ja esiin pyrkivän huudon. silmiä kuivaten otan karjuvan kääryleen vaunuista, kävelen sisälle ja tungen rinnan sen huutavaan kitaan. hetken mussutettuaan se päästää rinnan suusta, katsoo mua tiukasti silmiin ja huutaa vielä yhden pistävän kerran. "KRÄÄÄKS!" [mikä hitto sulla kesti.]
(tissi maistuu, poika tyhjentää kaksi. justhan se tunti takaperin söi. se lopettaa imemisen itkuraivareihin. mun on mentävä ulos vetämään happea. ja päiväunta tuli nukuttua noin 45min. pian taas kaikki tämä alusta.)
kun mä nukutan tota poikaa päiväunille, niin hermo huutaa ja kurkkua kuristaa itku. jumankekka että joku perustoiminto voi olla niin vaikea yhdelle pienelle ihmiselle. silmät kiinni! unta palloon!
mutta ei.
emmä osaa.
taas vaihteeksi nielen katkerat kyyneleet ja esiin pyrkivän huudon. silmiä kuivaten otan karjuvan kääryleen vaunuista, kävelen sisälle ja tungen rinnan sen huutavaan kitaan. hetken mussutettuaan se päästää rinnan suusta, katsoo mua tiukasti silmiin ja huutaa vielä yhden pistävän kerran. "KRÄÄÄKS!" [mikä hitto sulla kesti.]
(tissi maistuu, poika tyhjentää kaksi. justhan se tunti takaperin söi. se lopettaa imemisen itkuraivareihin. mun on mentävä ulos vetämään happea. ja päiväunta tuli nukuttua noin 45min. pian taas kaikki tämä alusta.)
tiistai 23. maaliskuuta 2010
kun eniten vitutti kaikki
uskomattomia päiviä oikeesti ollut muutama kappale. ihme että oon säilyny järjissäni. tai että mun läheiset on säilyneet. mä oon ollu ihmeellisessä surku-raivotilassa, eikä siitä tuntunut olevan ulospääsyä missään. kun olin murulle jo varmaan kymmenen kertaa sanonut sen olevan tyhmä, rupesin uudestaan miettimään että kuka se tyhmä oikeesti mahtaakaan olla. kaikki sen sanomiset on osunu suoraan selkäytimeen ja meinasin räjähtää kaikesta. murun toivottama hyvääyötäkin kuulosti silkalta v***uilulta. plus tietty vauvan itku riipi jotain todella herkkää hermoa.. (mäoonpaskaäitimäoonpaskaäitimiksetsälakkaahuutamastamitämäentajuumäoonpaskaäiti.)
tänään muru laittoi kylmät kätensä mun paljaalle iholle, ja musta tuntui todella siltä, että se tahalleen kiusaa mua. ja aloin tietty aikuismaisesti pillittämään kun mua kiusataan kotonakin. itkun tulo helpotti vähän vannetta pään ympäriltä.
lisäpontta rentoutuminen sai kun soitin mutsille ja känisin kun en osaakaan tota vauvaa ollenkaan. mutsissa on se hyvä puoli että sille voi soittaa aina, ja se tietää kaikesta kaiken. ja se ei paljoa huolestu eikä ressaa jos sille vinkuen soittaa. sepä se saikin mut rauhottumaan ja luottamaan siihen että osaan mä sittenkin ja olen pojan paras asiantuntija.
toivottavasti se päivä kun eniten vitutti kaikki, olis nyt eilinen.
kävin muuten tänään kaiken päälle vähän shoppailemassa itseäni ilosemmaksi. siitä lisää myöhemmin.
tänään muru laittoi kylmät kätensä mun paljaalle iholle, ja musta tuntui todella siltä, että se tahalleen kiusaa mua. ja aloin tietty aikuismaisesti pillittämään kun mua kiusataan kotonakin. itkun tulo helpotti vähän vannetta pään ympäriltä.
lisäpontta rentoutuminen sai kun soitin mutsille ja känisin kun en osaakaan tota vauvaa ollenkaan. mutsissa on se hyvä puoli että sille voi soittaa aina, ja se tietää kaikesta kaiken. ja se ei paljoa huolestu eikä ressaa jos sille vinkuen soittaa. sepä se saikin mut rauhottumaan ja luottamaan siihen että osaan mä sittenkin ja olen pojan paras asiantuntija.
toivottavasti se päivä kun eniten vitutti kaikki, olis nyt eilinen.
kävin muuten tänään kaiken päälle vähän shoppailemassa itseäni ilosemmaksi. siitä lisää myöhemmin.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
24/7
mun on nyt pakko vaan sanoa tämä ääneen, vaikka tiedän saavani niskaani skeidaa tästä.
oikeesti, mua välillä hymyilyttää marina siitä kuinka lapsi sitoo sua 24/7. eikö se nyt ihan oikeesti ole jollekin vielä selvää? eikö äiti ole kertonut? tai kukaan neuvolassa? vai eikö ihmisillä ole sisaruksia, taikka realiteetin tajua?
olen seurannut tässä viimesten raskauksieni aikana (kun netti ja blogit on olleet olemassa, ekan aikana oli meinaan ainoastaan tuo kaksplussa jos oikein muistan ;) ) useitakin raskauteen ja odotukseen ja pikkulapsiaikaan liittyviä blogeja. joka ainoassa kirjoittajalle tulee yllätyksenä että vanhemmuus, ja etenkin äitiys todella sitoo. että sitä ei vaan jätetäkään sivuun kun väsyttää. tai että jos imettää, niin on todellakin helpointa olla lapsen lähellä ja saavutettavissa koko ajan. se herää yöllä, eikä nukukaan niinkun naapuri on omansa kertonut tekevän. ja jotkut huutaa yhtenään ja toiset ei. ja joskus ne jopa syövät yhtenään.
ei se ole niin kamalaa kun kuulostaa, mutta sä todella olet symbioosissa sen kääryleen kanssa, ihan monta kuukautta. vaikka se onkin mahanahan ulkopuolella, lähiyhtys yleensä säilyy.
yksi pöllö jopa sanoi mulle että tuntuu kun olis sen huutavan tyrannin palvelija, että aina pitää hypätä kun toinen keksii huutaa. ai ihanko totta? että siltä tuntuu? mahtaa olla tosi rasittavaa... missä nämä ihmiset on kasvaneet?
ei se ole kauheeta. se on ihanaa ja intensiivistä, se on kokonaisvaltasta. se on oman poikasen hoitoa.
täällä mä en tule kertaakaan valittamaan kuinka lapsi mua sitoo, ja kuinka siitä on vaivaa. lupaan sen. mä olen realiteeteissa. alkoperheen vanhimpana ja kahden murukan äitinä, tiedän mihin olen matkalla.
joskus toki mietin miten pärjään, mutta en sen suhteen että "kun oon sit niin sidottu vauvaan". vaan miten jakautua kaikille muksuille ikätason ja luonteen vaatimalla tasolla tasapuolisesti. mä olen nää halunnut, nää on parasta mitä mulla on. mä ehkä sit tykkään sellasesta intensiivisestä, symbioottisesta suhteesta mun läheisiin, ihan 24/7.
oikeesti, mua välillä hymyilyttää marina siitä kuinka lapsi sitoo sua 24/7. eikö se nyt ihan oikeesti ole jollekin vielä selvää? eikö äiti ole kertonut? tai kukaan neuvolassa? vai eikö ihmisillä ole sisaruksia, taikka realiteetin tajua?
olen seurannut tässä viimesten raskauksieni aikana (kun netti ja blogit on olleet olemassa, ekan aikana oli meinaan ainoastaan tuo kaksplussa jos oikein muistan ;) ) useitakin raskauteen ja odotukseen ja pikkulapsiaikaan liittyviä blogeja. joka ainoassa kirjoittajalle tulee yllätyksenä että vanhemmuus, ja etenkin äitiys todella sitoo. että sitä ei vaan jätetäkään sivuun kun väsyttää. tai että jos imettää, niin on todellakin helpointa olla lapsen lähellä ja saavutettavissa koko ajan. se herää yöllä, eikä nukukaan niinkun naapuri on omansa kertonut tekevän. ja jotkut huutaa yhtenään ja toiset ei. ja joskus ne jopa syövät yhtenään.
ei se ole niin kamalaa kun kuulostaa, mutta sä todella olet symbioosissa sen kääryleen kanssa, ihan monta kuukautta. vaikka se onkin mahanahan ulkopuolella, lähiyhtys yleensä säilyy.
yksi pöllö jopa sanoi mulle että tuntuu kun olis sen huutavan tyrannin palvelija, että aina pitää hypätä kun toinen keksii huutaa. ai ihanko totta? että siltä tuntuu? mahtaa olla tosi rasittavaa... missä nämä ihmiset on kasvaneet?
ei se ole kauheeta. se on ihanaa ja intensiivistä, se on kokonaisvaltasta. se on oman poikasen hoitoa.
täällä mä en tule kertaakaan valittamaan kuinka lapsi mua sitoo, ja kuinka siitä on vaivaa. lupaan sen. mä olen realiteeteissa. alkoperheen vanhimpana ja kahden murukan äitinä, tiedän mihin olen matkalla.
joskus toki mietin miten pärjään, mutta en sen suhteen että "kun oon sit niin sidottu vauvaan". vaan miten jakautua kaikille muksuille ikätason ja luonteen vaatimalla tasolla tasapuolisesti. mä olen nää halunnut, nää on parasta mitä mulla on. mä ehkä sit tykkään sellasesta intensiivisestä, symbioottisesta suhteesta mun läheisiin, ihan 24/7.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)