ilta oli kiva.
muru kävi yksillä ystävänsä kanssa, ja palasi hilpeänä ja pussailevana mun lämpösään kainaloon. olin mennyt ajoissa nukkumaan hyville unille. vauva tuhisteli omassa pedissään kapaloon käärittynä.
aamu oli paska.
muru oksenteli holtittomasti.
ulkoilutettuani 3 koiraa ja kaksi muksua, alkoi musta tuntumaan että manaamani mämmi palaa suolistostani koristamaan arabialaisen seiniä hyvinkin joutuisaan.
"röyh." terkkuja syömältäni ruualta, loput tulee junalla perässä. ilmeisen pian... voi mämmi.
eilinen neuvolareissu tuntui lynkkaukselta. aamu-uneton jäppinen kiukutteli koko reissun, ja neuvolantäti murun johdolla höykytti mua poikulin hyysäämisestä. on kuulema liioiteltua että poika viihtyy tissillä yöt pitkät. koska mun pitää myös levätä. jaadijaadijaajaa. mä nukun mainiosti poikuli kainalossa. ja todistettua on etten aina edes herää jos se haluaa imutella.
sanoin aika tiukkaan sävyyn etten ole kuvitellutkaan tarjoovani sille tuttia tissin sijaan, edes öisin, niin kauan kun painokäyrä jatkaa laskuaan. että haluan "hyviä" punnitustuloksia, ennenkun minkään sortin "pidempiin syöttöväleihin" edes koetetaan siirtyä. eikä siihen peliin lähdetä ennenkun saan nukuttua himpun varastoon. väsyneenä noinkin määrätietonen yritys kaatuu samointein omaan mahdottomuuteensa. tiedän että olen ihminen joka ajattelee omaa jaksamistaan viimeisenä, mutta en ole millään muotoa väsynyt. tiheä imuttelu ei ole mulle eikä vauvalle ongelma. ja se on tärkeintä. eikö? terkkatädin mielestä myös mun huoli pojan läheisyyden tarpeen turvaamisesta (ts. nukkuminen tissi suussa) on turhaa. lapsi saa muutenkin tarpeeksi läheisyyttä. epäilen tätä. ja mikä on "tarpeeksi"? sitähän ei pysty kukaan sanomaan.
koska poikulin painokäyrä on nyt noussut tällä mittauksella takaisin lähelle nollaa, siirsin vauvan sängyn sivuvaunuksi mein sängyn viereen. voi olla että sen on hyvä oppia rauhottumaan yölläkin tutilla, ja oppia nukkumaan omassa sängyssä. jos se käy sille luontevasti. koska faktahan on että se ryömittelee jo sellasta kyytiä, että putoaminen perhepedistä on vain ajan kysymys. sängyn siirtäminen oli tarpeellista siksi etten tosiaan ala pomppaamaan puolta huonetta sataan kertaan eestaas tarjotakseni vauvalle tuttia yöllä.
ekayö sivuvaunussa meni kivasti. myttynen rauhottui kapaloon ja tuttiin ihan ookoo. tosin multa se vaati sen istumaannousun ja kapaloinnin ja tutittamisen noin 8 kertaa. sen lisäksi se imutti neljästi. ihan ok yö mun mielestä, mutta jahka mä noiden kapalontien ja tutittelujen ansiosta väsyn, saa sitä roolia alkaa vetää tässä talossa joku muu. se henkilö kenen prioriteetteihin asia kuuluu. aamulla herrapikkuherra oli ilosella mielillä. mitenkään se ei ollut traumatisoitunut unistelusta omassa pedissään, toki aamutissin jälkeen jätin sen mun kainaloon unistelemaan. koska vaarana on että mä muuten traumatisoidun. hyvä kompromissi on aina paras kompromissi.
p.s. vellittelyn aloitus on muuten rauhoittanut meillä päivät. aika hullua kuitenkin koska velli annetaan illalla. 200ml velliä lorahtaa kurkusta poikkeuksetta hyvin, ja siitä huolimatta poika herää tissille 2-3h vellin jälkeen. mutta se että poika nukkuu nyt 2-3h unia myös päivisin, entisten 15min - 45min torkkujen sijaan, on antanut meille reippaan, iloisen touhulin takasin, ja myös mielenrauhan.
no jaa. koitan tässä kerätä voimia arabialaiseen tuokiooni, taikka niihin seuraaviin muutamaan (2-4kpl) koiralenkkiin jotka mua tänään vielä ,odottaa jos pysyn terveiden kirjoissa.
kriittiset mitat olivat muuten:
mytty 4kk
65cm (lisäys ed.kertaan 0,5cm),
6,8kg (lisäys ed.kertaan 0,5kg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti